Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Kirjailija Haruki Murakami on harrastanut kestävyysjuoksua jo kolmisenkymmentä vuotta. Hän on juossut yli 20 maratonia ja osallistunut myös useisiin triathlon-kisoihin. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on Murakamin itsensä mukaan jonkinlainen epävirallinen muistelmateos, jossa hän kertoo elämästään ennen kaikkea juoksijana, mutta myös kirjailijana.

Harrastan itsekin juoksemista (tosin tänä kesänä olen tehnyt sitä hävettävän vähän) ja siksi tartuin tähän kirjaan, muuten se tuskin olisi kauheasti houkuttanut lukemaan vaikka Murakamista pidänkin. Oikeastaan kirja kuitenkin sopii muillekin kuin juoksijoille, koska Murakami kertoo paljon myös kirjoittamisesta ja kirjoittamisen ja kestävyysjuoksun yhtäläisyyksistä. Kirja on enemmän filosofinen kuin varsinaisesti urheilullinen, vaikka välillä Murakami selostaakin pitkään jonkin maraton- tai triathlonkisan etenemistä.

Kirja oli ihan mukava luettava, mutta ei kuitenkaan mitenkään maata mullistava elämys. Jos minun pitäisi suositella yhtä juoksemisesta kertovaa kirjaa, valitsisin ennemmin Christopher McDougallin Born to Runin.

Päivä 1: Paras viime vuonna lukemani kirja

Pihkura sentään kun en pitänyt lukupäiväkirjaa viime vuonna! On tosi vaikea muistaa, mitä kaikkea tuli luettua ja varsinkin milloin. Kun aikaisemmin pidin lukupäiväkirjaa monen vuoden ajan, totesin että muistini on lukuajankohtien suhteen todella hatara - saatoin muistella lukeneeni jonkin kirjan muutama kuukausi sitten, mutta lukupäiväkirja paljasti että lukemisesta olikin jo yli vuosi.

No, tämän kirjan kohdalla olen melko varma, että luin sen viime kesänä. Kirja on julkaistu 2009, joten en ainakaan kovin monella vuodella voi mennä vikaan.

Christopher Mc Dougallin kirja Born to Run kertoo nimensä mukaisesti juoksemisesta, erityisesti ultrapitkien eli maratonia pidempien matkojen juoksusta ja juoksijoista. Kuulostaa kenties melko tylsältä aiheelta, mutta sitä se ei ole - kirja on todella mukaansatempaava ja otteessaan pitävä. Se sisältää paljon tietoa ihmisen fysiologiasta ja evoluutiosta (kuulostaa entistä tylsemmältä, eikö?) ja siitä, kuinka merkittävä asia ihmislajin kehitykselle on ollut se, että esi-isämme aikanaan oppivat juoksemaan pystyasennossa. Tästä myös kirjan nimi, ihminen on ruumiinrakenteeltaan kuin luotu juoksemaan. Tuntuu melko hassulta jos vertaa ihmisen juoksua esimerkiksi gepardiin tai hevoseen, mutta ihmisen kohdalla pointti ei olekaan nopeus vaan kestävyys.

Kaiken kiinnostavan tiedon ohella kirjassa on myös huikeita tarinoita ultrajuoksukilpailuista ja -kilpailijoista. Pitää varmaan olla vähän hullu lähteäkseen ultrajuoksun kaltaiseen hommaan, ja sen vuoksi kirjassa esiintyykin mitä erikoisimpia juoksijapersoonia.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille juoksemista harrastaville. Ei tarvitse olla ultrajuoksija, kyllä tästä kirjasta ihan perushölkkääjäkin saa paljon irti. Itselleni jo viiden kilometrin lenkki tuntuu melko ultralta, varsinkin näin talvitauon jälkeen juoksuharrastusta uudelleen viritellessä. Pitäisikin lukea Born to Run uudestaan, jos siitä saisi vähän uutta into lenkkipolulle...