Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tunnustukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tunnustukset. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. tammikuuta 2013

Kahdeksan sekalaista

Sain Nunjulta tunnustuksen! "Kaunis blogi" Awww, kiitos!
Homman nimi on kertoa kahdeksan faktaa itsestä ja laittaa tämä vielä eteenpäin kahdeksalle. 


Nyt en jaksa käydä keksimään faktoja minusta, jos jotakuta kiinnostaa niin sellaisia voi lukea täältä. Mutta kirjataampa ylös kahdeksan faktaa tältä päivältä.

1. Mun uus puhelin on jo matkalla! Tajusin tuossa juuri että sillä voi myös postata blogiin. Ottaa jonkun tosi laadukkaan kuvan jostain tien päältä ja postata jotain syvällistä pohdintaa sen kanssa. Jee! Sen lisäksi että olen edelleen kauhuissani siirtymisestä älypuhelinaikaan, alan myös olla varovaisen innostunut. Harmittaa vaan että se uusi puhelin ei ole värinen. Vaan musta. Pitää kai ommella sille jotain hienoa vaatetta.

2. Tänään olen saanut olla ihan järkyn ylpeä tytöstä! 2 vuotta ja 2 kuukautta ikää ja hän oppi hiihtämään (=töpöttämään eteenpäin, pysymään pystyssä ja kääntymään) tuosta noin vaan! Yleensä en tykkää täällä blogissa kehuskella lapsen taidoilla (koska se nyt vaan ei ole muista ihmisistä ollenkaan niin ihmeellistä ja kiinnostavaa kuin minusta) mutta nyt on kyllä pakko tehdä poikkeus kun olen niin tohkeissani. Menee samaan sarjaan superkeikkojen kanssa. *huokaus* Minun vauva!!

3. Meinasin aamulla saada kakkahalvauksen kun katsoin ulos ja pihalla oli joku mies. Menin ulos kysymään että mitä ihmettä, niin sähkölaitoksen mieshän se oli, sahannut pois puolet meidän pihan pihlajan oksista!! "Pitää tosta sähkölangan ympäriltä vähän karsia." No kiva mutta OLIS NYT EDES ETUKÄTEEN VOINU VÄHÄN VAROTTAA!! Meidän portinpielen kaunis pihlaja on nyt ihan raiskattu, oksia on alhaalla ja latvassa ja keskeltä kalju. Melkein pääsi itku. Olisin soittanut miehelle jos olisi ollut puhelin millä soittaa.

4. Puhelimettomuus on kyllä toisaalta ollut ihan kivaa. Olla tavoittamattomissa.

5. Tytölle on tulossa isojen lasten sänky. Minulla oli suuret visiot miten maalaan siitä tosi hienon ja koristelen dinosauruksen kuvilla... ...mutta tänään kyllä on tuntunut vähän siltä että kaikki mihin kosken menee pieleen. Että katotaan nyt mitä siitä tulee. Tyttö kyllä vaikuttaa tykkäävän, pinkeistä dinoista. Hirvittää vaan vähän mitä siitä pinnasängystä luopumisesta mahtaa tulla.

Suunnitelma on tämä: Ensin hehkutetaan uutta sänkyä ja saadaan tyttö innostumaan ajatuksesta. Tsek. Maalataan sänkyyn sairaan hienoja dinoja että tyttö innostuu vielä lisää. Tsek, tavallaan. Mennään yhdessä ostamaan siihen patja ja peitto ja jotkut päheät lakanat. Ehkä huomenna. Ja vielä ripustetaan sängyn päälle pinsessaverho joka odottaa kaapin päällä (sitäkin ollaan jo hehkutettu ja katseltu). Ja sitten odotetaan että lapsi on tarpeeksi väsynyt ja toivotaan parasta. Vinkkejä, anyone?

Takaisin asiaan.

6. Teitä varmaan kiinnostaa ihan kamalan paljon miten minun baby steps-projekti etenee. No talvi-ilta ja tauti vähän hyydyttivät innostusta (lue: hyytyi ihan täysin) mutta nyt olen taas pääsemässä vauhtiin. Tosin tänään en aijo jumpata koska olen jo tehnyt lumityöt (sairaan painavaa lunta!) ja kävellyt kaupalle ja takaisin lapsen, koiran ja kelkan kanssa. Tosin ehkä pitäisi kuitenkin koska tänään syötiin ruuaksi pitsaa. Voi meitä.

7. Oli muuten kiva huomata kävelyllä miten kylän väki on alkanut tulla tutuiksi kun olen olut enemmän töissä (tuossa lähikaupalla siis). Ihmiset moikkaavat pihoiltaan ja autoistaan ja hymyilevät ja pysähtyvät ihastelemaan lasta ja lapsen kelkkaa. On mukavaa kuulua yhteisöön.

(Tähän oli tulossa kuva lapsesta ja siitä kelkasta mutta äsken tajusin että siinä kuvassa on mukana ihan valtavan iso koirankakka. Säästän teidät siltä.)

8. Seuraava baby step olisi sitten se nukkumaanmenoaika. Minulle siis. Tälläinen yökukkuminen ei tee yhtään hyvää. Ajattelin aloittaa pehmeästi, vaikka niin että viimeistään kahdelta siirryn sänkyyn (sen sijaan että nukahdan aamuyöllä sohvalle josta herään lihakset jumissa aamulla). Kun olen sen oppinut voin alkaa siirtää sitä aikaa aikaisemmaksi. Baby stepin baby stepit. Hiljaa hyvä tulee. Nukkumatta ei.

Siinäpä ne. Sitten pitää vielä valita kahdeksan erityisen kaunista blogia. 

ja

Jospa tällä kertaa muistaisin jopa käydä ilmoittamassa tunnustuksen saaneille...


maanantai 28. tammikuuta 2013

Tuhatjalkainen jonka nimi on Koppakuoriainen

Niin siinä vaan kävi että iski se tauti tähänkin perheeseen, tosin toistaiseksi kunnolla vasta mieheen. Ukkoparka ehti olla jo liki 39 asteen kuumeessa ennen kuin tauti alkoi talttua. Tuolla se nytkin nukkuu - olen ihan varma että hän sairastui siksi ettei nuku tarpeeksi. Ja onko ihmekään jos menee aamuisin kuudeksi töihin mutta haluaa illalla varmistua siitä että vaimo pääsee turvallisesti töistä kotiin -puoli yhdentoista aikaan (ihana!). Vähällehän siinä jää unet.

Noniin ja nyt siis tosiaan minulla ja lapsella molemmilla näyttää uhkaavasti siltä että tulossa se on meillekin. Tylsää. Ollaan miehen kanssa torjuttu tautia vitamiiniövereillä, echinaforcella, klementiineillä, tuoremehulla ja chili-valkosipuli-tomaattisosekeitolla. Ja vaniliajäätelöllä ja kinuskikastikkeella (auttaa hei kurkkukipuun ja kuumeeseen, ihan varmasti!!!) sekä kuumalla chili-kaakaolla jonka tein oikeasta suklaasta (kuumaa pitää hei juoda ja chili nyt parantaa mitä vaan, puhumattakaan suklaasta!!).

Palataan niihin terveellisiin elämäntapoihin ja jumppaamiseen ja muuhun sitten kun ollaan kunnossa. Nyt keskitytään huilaamiseen. Ja sitäpaitsi söin minä eilen salaattia iltapalaksi ennen sitä jätskiä!


Huilaaminen vaan onnistuu vähän huonosti kun olen tuhannen innoissani yhdestä uudesta projektista josta varmaankin kerron lisää myöhemmin kunhan homma etenee. Eilenkin rämmittiin kaksi tuntia polvea myöten kinoksessa mittailemassa... tästä tulee vielä kivaa!


Kuvissa tuhatjalkainen nimeltään Koppakuoriainen. Paljon iloa tyhjästä munakennosta!

//

Hih ja sain tälläisen!


Kiitos ihana Marjaana!!

Laitetaan prenikka eteenpäin
ja

Nyt menen jatkamaan huilaamista ja suunnittelemaan yhtä dinosaurusjuttua. Palataan!




lauantai 17. marraskuuta 2012

8+8

Jeeeee, sain tunnustuksen!! Ja vielä noin hienon! 
 

Kiitos kaunis Periaatteen Nainen!!

Vaikkakaan Mäntylästä ei ole viime aikoina kuulunut paljonkaan substanssia eikä juuri mitään muutakaan.

Muistatteko kun joskus viime kuun lopulla mainitsin että viikonloppuna oli vähän draamaa. No se draama on nyt vienyt meikäläisestä mehut ihan täysin ja vienyt yöunet joten bloggausinto ja ylipäätään kaikenlainen muukin into on ollut aika laimeaa viime aikoina. Mutta hei tänään on ollut oikein hyvä ja kiva päivä, aamupäivän jaksoin siivota oikein kunnolla (lapsen synttärijuhlat tulossa nääs) ja töissäkin olin suorastaan hyväntuulinen ja täynnä puhtia! Joten kyllä tämä tästä taas vaikka surullinen olo jäikin. No se siitä, palataan takaisin haasteeseen jossa käsketään kertomaan 8 satunnaista asiaa minusta. Näiden keksiminen oli kuulkaas vai-kee-ta. (Olenko muuten ainoa äiti jonka taapero alkaa kinuta keksiä joka kerta kun yritän keksiä jotain?)

1. Olen miettinyt babyporkkanoita. Kuinka ne valmistetaan? Sorvataanko ne tavallisista porkkanoista? Missä loput siitä porkkanasta nyt on? Elämän suuria kysymyksiä.
2. Meillä ei ole telkkaria, ei ole ollut sitten alkukesän. Olin pahasti riippuvainen telkkarista ja siitä luopuminen helpotti. Toisaalta olen koukussa ihan tolkuttoman moneen sarjaan joita katson ruudusta, katsomosta ja areenasta kun lapsi on laitettu nukkumaan ja aamun pikkutunneille asti kun en saa unta. Mikä nyt sitten on parempi?
3. Minulla on sydämen muotoinen syntymämerkki. Sellaista ei ole ihan jokaisella!
4. Sovimme miehen kanssa että olemme herkkulakossa jouluun saakka. Ei saa enää ostaa suklaalevyjä ja sipsipusseja joita on tullut viime aikoina mässäiltyä melkein joka ilta. Alitajuntani kai toimii sokerilla ja natriumglutamaatilla sillä viime markettireissulla ihan vilpittömästi unohdin koko jutun ja ostin triplasuklaavanukasta. Tänään olin kuitenkin kiltti ja söin iltapalaksi salaattia. (Hei kirsikkatomaatti-mozzarella-pähkinäsekoitusjuttu ON salaattia, basilika on vihreetä! Oli se ainakin terveellisempää kuin suklaalevy.)
5. Harrastin 10 vuotta pianonsoittoa mutta lopetin sen 16-vuotiaana kun tajusin etten ole siinä oikeastaan kovin hyvä. Pianoa soittaakseen pitäisi oikeasti olla jonkunlainen rytmitaju. On minulla vieläkin se piano mutta soitan sitä vain silloin kun olen yksin kotona. Eli äidiksi tulon jälkeen en oikeastaan ikinä. Paitsi tytön kanssa  mutta se on eri asia. Se on kyllä kivaakin.
6. Minulla on maailman surkein kasvomuisti. Olen ihan varma että minulta puuttuu aivoista joku olennainen osasto joka merkitsee ihmisten kasvojen piirteet talteen. Joskus jään kiinni siitä ettei minulla ole hajuakaan kenen kanssa rupattelen, se on noloa.
7. Minulla tai perheelläni on ollut elämäni aikana 6 kissaa, 2 koiraa, 2 kania, 3 rottaa, 2 gerbiiliä, hamsteri, hiiri sekä lukematon määrä akvaariokaloja. Hamsterin nimi oli Elvis Pavarotti.
8. Minulla on ensi viikon keskiviikkona syntymäpäivä. En täytä vieläkään 30.

Siinäpä ne. 
Sitten hauska osuus eli tunnustuksen lykkääminen eteenpäin 8:lle substanssilliselle bloggaajalle. Tässä tulee.

Marjaanalle. Koska Marjaana on vaan ihan mahtava.
Idolilleni Sahralle Hibikseen.
Tietysti takaisin PeNalle koska PeNakin on ihan huippu.
Nelikymppiselle Naiselle joka toivottavasti vielä palailee linjoille.
Suville ja Wandikselle jotka on kyllä saaneet tämän jo mutta laitan silti!
Sitten on ihan pakko laittaa tämä Pakollisen joulun porukalle joiden huippuhauskan joulublogin substanssi on piristänyt montaa iltaa.
Ja vielä Ketunpesään Hannalle jonka kylläkin löysin vasta tänään mutta ihastuin välittömästi.

Suih, sinne meni, ottakaa koppi!

//

Nyt minua väsyttää. Sellaista hyvää väsymystä joka tulee kun ensin hulluna siivoa puoli päivää ja sitten on iltakymmeneen asti töissä. Taidampa katsoa ruudusta Vain Elämää, toivottavasti kyynelehtiä vähän Katri-Helenan, Jarin ja muiden kanssa ja sitten käydä nukkumaan! 

Hyvää yötä ihanaiset!




perjantai 24. elokuuta 2012

Ihmeellinen päivä!

Meillä oli tänään 4-vuotishääpäivä! Aloitetaan ensin parilla hääkuvalla kun en ole yhtään koskaan blogissa julkaissut ja tämä tuntuisi hyvältä tekosyyltä fiilistellä näitä. (Kuvat ovat muuten veljeni ottamia.)

  //

We had our 4th wedding anniversary today. Here's some romantic wedding photos to start with.

Meidän häitä juhlittiin keskiaikateemalla, melkein kaikilla vieraillakin oli keskiaikavaatteet!

Päivä alkoi shoppailureissulla tytön ja mummin kanssa, nyt on tytöllä hienot uudet välikausikengät! Vedenpitävät varsilenkkarit löytyi alle neljälläkympillä, olivat tarjouksessa, ihan mahtava tuuri, löytyi juuri sellaiset mitä etsittiin! (Kirpparilta ei kuulemma saa ostaa lapselle kenkiä ettei jalan asentovirheet siirry käyttäjältä toiselle...)

  //

Before celebrating with my husband, the kid and I went shopping with my mom and found her (my girl) great new shoes, just what we were looking for and on discount!
We had tea and lunch at this cool place.

Iltapäivätee- ja lounastauko Bertalla.

Kun mies pääsi töistä mummi ja pappa ottivat lapsen haltuun ja me pääsimme juhlistamaan hääpäivää. Koska ravintola ei ollut vielä auki kävimme ensin kiertämässä keskustan kolme kirpputoria joista löysin mm. itselleni ihan mahtavan syystakin ja jonkun käsin neuloman mahtavan retroisen villapaidan! Minulla on sitten ihana mies, kun hän on kirpparikiertelystä yhtä innoissaan kuin minäkin!

  //

When my husband came from work my parents took the kid with them and we got to celebrate, just the two of us! We had a dinner at our favourite restaurant and did some flee market exploring while waiting for the restaurant to open. We had so much fun and I found some great new clothes too! I just love my husband for being just as exited about flee markets as I am!

Oli muuten hyvää ruokaakin Amarillossa kun sinne asti päästiin!

Me ei yleensä olla (muistaakseni) hääpäivälahjoja hankittu, ainakaan mitään ihmeellistä. Shoppailureissulla mukaan tarttui kuitenkin miehelle Hobitti-kirja kun se tuntui niin sopivalta. Ja katsokaa mitä minä sain!

  //

We haven't usually bought any wedding anniversary gifts, but this time I found a book that was perfect for him! And look what I got!

Uusi kamera (ja uusi kirppislöytövillapaita)!!

Saatoin jopa tirauttaa 1/4 kyyneleen, niin kovasti häkellyin siitä miten ihana (kamera) mies minulla on!!

  //

I might even have shed half a tear, so overwhelmed I was about the fact that I have such an amazing (camera) husband!!!

///

Että aika ihmeellinen päivä, vai mitä! Sokerina pohjalla illalla löysin Marjaanan majasta tämmöisen!

Tunnustus! Tämän blogin ihka ensimmäinen sellainen! Kiiiiiitos Marjaana, tämä kruunaa muutenkin täydellisen päivän!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat: 
1.  Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2.  Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3.  Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4.  Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
    vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
    sen eteenpäin.

Minä olisin kyllä antanut tämän Marjaanalle jos en olisi saanut tätä häneltä! Nyt laitan sen näille viidelle:

Naiselle Nelikymppiselle jonka blogista tykkään kuin hullu puurosta
Höpötöttänälle eli rakkaalle ystävälleni jolla on uunituore blogi
Periaatteen Naiselle joka on suht uusi tuttavuus mutta sitäkin kiinnostavampi
Visuaalisesti vaativalle joka oli aikanaan salainen blogiystäväni ja jonka blogiin olen ihan koukussa
Ja vielä Tunnelmatehtaan Ninalle, joka hänkin on suht uusi tuttavuus mutta näyttää pahasti hengenheimolaiselta


Siinäpä se, melkoinen määrä ihmeellisyyksiä yhdelle päivälle! Nyt menen katsomaan olisiko uuden kamerani akku jo latautunut että pääsen tutkimaan miten se toimii. En kyllä toistaiseksi tajua siitä yhtään mitään!


Ps. Blogiin on putkahdellut uusia lukijoita, TERVETULOA, olette ihania kaikki!!