At first some talk about potty training and nagetive age that I can't bother to translate, sorry. Long story short: we had a good day today and finally some pee in the potty!
Scroll right to the end and you'll find the Photo a Day -images.
//
Luin vastikään jostain (en muista mistä, sorry) että uhmaikäisen kanssa syntyy jonkinlainen konflikti joka kolmas minuutti. Tämän määritelmän perusteella meillä ei olla vielä lähelläkään uhmaiässä mutta kyllä niitä konflikteja silti syntyy, uskokaa pois. Viime aikoina erityisesti, sillä olemme olleet keskellä kulmahampaidenrakennusprojektia. Kaksi on tullut jo läpi, kaksi vasta kajastaa.
Mutta tänään uhmaikä(?) ja kulmahampaat on pitäneet taukoa. Ei konflikteja! Tänään on ollut helppo olla hyvä ja kärsivällinen sankariäiti. Sitä paitsi, sen lisäksi että olen saanut mm. tiskata rauhassa lapsen hengaillessa omassa huoneessaan kuuntelemassa Ipanapaa, että ruoka oli hyvää ja syötiin kiltisti, ja että saimme ilmeisesti aikaan jonkinlaisen välirauhan maitomukinkaatoselkkauksessa, tänään on tapahtunut vallankumous!
(Varoitus! Seuraavaksi pissa-asiaa. Kelaa kolme kappaletta alaspäin jos ei kiinnosta.)
Vallankumouksen siemenet kylvettiin muutama päivä sitten kun saunan jälkeen yhtäkkiä huomasimme että lapsi oli ihan oma-aloitteisesti pissannut pottaan! Päästiin ensimmäistä kertaa antamaan pottatarra fanfaarien ja aploodien saattelemana. (Pottatarrapolitiikka ei paljon auta jos sinne pottaan ei koskaan mitään tule.) Tänään sitten totesin että kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa ja ehdotin että mitä jos ei laitettaisikaan vaippaa tänään, vaan jos pissattaa niin menet potalle ja sitten saat tarran. Joo! Sinne pottaan pitikin sitten käydä ahkerasti tiristelemässä tarrojen toivossa ja päivän saldo olikin neljä onnistunutta pottapissaa ja vain yksi lattialle! Hurraa! Pottasankari!
Pakko vielä vähän valaista lapsen pottailuhistoriaa sen verran, että emme ole siitä niin kamalasti jaksaneet vouhkata. Tulee sitten kun on tullakseen. Jossain vaiheessa istuskeltiin pitkiäkin aikoja lukemassa kirjaa, lapsi potalla ja aikuinen selkä mutkalla siinä potan vieressä mutta ei sinne koskaan mitään tullut. Parhaimmillaan pissa tuli melkein heti kun potalta nousi. Joten kyllästyttiin siihen turhanpäiväiseen istuskeluun ja annettiin asian olla. Potta jäi esille ja on ollut leikeissä mukana, mm nukke on siinä istunut. Mutta ei lapsi. Kannatti näköjään olla kärsivällinen ja olla painostamatta! Nyt pitää vaan jaksaa pitää tätä innostusta yllä.
Sitä mietin, että voiko uudella vaippasysteemillä olla merkitystä. Vaipanvaihtotilanteita varjostanut ahdistus, vaippaihottuman pelko ja huolestuneet otsarypyt ovat mennyttä elämää. Voi olla että joku pissa-asioihin liittyvä lukko on sen myötä auennut. Ehkä.
//
Here are the photos for yesterday as well for today. My take on Black & White is our black cat sleeping in our black & white sheets. Its the only black and white thing I could find in our house!
Sitten muihin aiheisiin! Eilen jäi Photo a Day-kuva laittamatta joten tässä tuplat. Eilinen aihe oli Black & White, ainoa mustavalkoinen asia jonka löysin oli musta kissa nukkumassa mustavalkoisissa lakanoissamme. (Mitä yleensä ei kyllä tapahdu mutta olin unohtanut makkarin oven auki ja se ketale käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Onneksi ei nukkunut tyynylläni niinkuin yleensä, inhoan kissankarvoja tyynyssä!) Sänky (taas, aina) hienosti petaamatta mikä ei ollenkaan johdu siitä että olisin laiska vaan pälkästään siitä että olen ihastuttavan boheemi. Olen.
Tämän päivän aihe on Hero jota ensin pähkäilin pitkään mutta sitten tajusin ettei ole epäilystäkään siitä kuka on minun sankarini. Ei kukaan suuri historian henkilö eikä myöskään Hämähäkkimies, vaan ihan oma mies. Hänen kanssaan saan olla oma outo itseni. Hän näyttää sujuvasti esimerkkiä piittamalla paskat siitä mitä muut ajattelee ja myös kannustaa minua olemaan sellainen kuin minusta tuntuu hyvältä olla. Ja on se aika sankari myös siksi että on saanut jo noin pitkälle tehtyä tuota rengaspanssariaan, enää puuttuu hihat ja helma. Näyttääkin sankarilta!
Here's my take on Hero. My husband is my hero, for being bravely himself without worrying what other people think of him. And encouraging me to be myself too. He looks like a hero too, wearing his self made armour. It's allmost done, only sleeves and hem left to do!
