Lisää näitä mun elämänhallintahöpötyksiä. Jos elämässä tapahtuu liian paljon hallitsemattomia ja ahdistavia asioita, tulee ainakin minulle lopulta pakokauhu. Vielä jokin aika sitten järkeilin, että vaikka elämässä aina välillä on hyviä aikoja ja onnellisia juttuja, sillä ei ole väliä koska ennen pitkää tulee kuitenkin taas jokin uusi katastrofi. Minusta tuntui että olen liian hauras kestämään enää yhtään ainoaa vastoinkäymistä, saati sitten kaikkia niitä joita elämällä on meitä varten vielä varastossa. Istuin kaikuvassa evakkokämpässä muiden nukkuessa, kuuntelin lumiauroja jotka kuulostivat venäläisiltä pommikoneilta ja itkin että en kestä jos minun pieni poikani joutuu sotimaan.
No se siitä, enää ei ole niin paha olla. Ja yksi asia jolla siitä suosta on pikkuhiljaa noustu, on että sen lisäksi että yritän olla ajattelematta niitä suuria, hallitsemattomia ja ahdistavia asioita, keskityn kontrolloimaan niitä mitä voin. Minulla on järjestelmä. Se on se viime postauksen viikkomuistio jonka avulla yritän hallita meidän arjen kulmakiviä ja sitä kautta pitää langanpäät käsissä. Niitä kulmakiviä ovat: ajankäyttö ja muistettavat/hoidettavat asiat, raha, siivous (ja sen myötä sisäilman laatu) sekä ruoka. Ja nythän minun piti siis hehkuttaa meidän ruokasysteemiä. Enkö olekin taitava? Onnistuin ymppäämään viikon ruokalistan suunnittelupostauksen esipuheeseen venäläiset pommikoneet!
 |
| Meillä on meneillään myös "kaikki kuitit talteen"-kampanja. Tulot ja menot laitetaan taulukkoon ja toivottavasti opitaan siitä jotain. |
Aikaisemmin käytiin kaupassa aina kun jääkaapista ei (muka) löytynyt mitään syötävää, monta kertaa viikossa siis. Ostettiin mitä ostettiin ja usein kaikkea ihan turhaa, heräteostoja, herkkuja ja eineksiä muunmuassa. Usein kiukkuisena ja nälkäisenä kaupassa yritettiin viime hetkellä keksiä mitä ihmettä tänään syötäisiin, ja jos ei päädytty pakastepizzaan tmv, niin yleensä johonkin tuttuun ja turvalliseen mitä oltiin jo syöty kyllästymiseen asti. (En osaa arvioida paljonko rahaa noihin kauppaostoksiin meni viikossa tai kuukaudessa, varmaan järkyttyisin jos tietäisin.) Sitten kotona kokattiin mitä kokattiin, usein niitä kalliita eineksiä kun ei jaksettu muuta laittaa, ja ihan hirveästi meni myös huonoksi mennyttä ruokaa roskikseen.
Nyt ollaan kolmisen viikkoa menty uudella systeemillä, ja vaikka se vaatii vähän enemmän vaivannäköä yhtenä päivänä viikossa, niin lopulta päästään paljon helpommalla muina päivinä. Systeemi on siis yksinkertaisuudessaan tämä: Suunnittelen kerralla viikon ruokalistan ja kauppalistan, käymme (periaatteessa) kerran viikossa kaupassa. No totuushan on se että vielä en oikein osaa arvioida ruokien menekkiä, joten loppuviikosta on pitänyt santsata puuttuvia aineksia, maitoa ja salaattitarpeita esim. (Ja kaikkia niitä juttuja jotka mystisesti ovat unohtuneet kauppalapusta.) Ruokalistan suunnittelussakin on vielä opeteltavaa, että saisi kokattua mahdollisimman edullisesti terveellistä ja monipuolista ruokaa.
Mutta nyt jo lyhyessä ajassa muutama juttu on selkeästi parantunut:
- Syömme paremmin, terveellisemmin ja monipuolisemmin ja ruoka on (useinmiten) hyvää.
- Rahaa ruokaan kuluu viikossa vähemmän kuin aikaisemmin, ainakin oletan niin.
- Nirsolle Siskoliskollekin maistuu paremmin, selkeästi oli kyllästystä ilmassa kun aina oli samoja ruokia.
- Kaupassa ravaamiseen kuluu huomattavasti vähemmän aikaa.
- Toisaalta kokkaamiseen käytetään enemmän aikaa, mutta usein se on laatuaikaa kun koko perhe puuhaa keittiössä yhdessä.
- Ja tiedän, tämä on vähän hupsua, mutta: Joka kerta kun mies käy viikkomuistiosta katsomassa esim. mitä ruokaa tänään onkaan tulossa, rakastun vähän lisää. Tuntuu erittäin tärkeältä että puoliso kunnioittaa järjestelmääni ja myös arvostaa näkemääni "ylimääräistä" vaivaa. Ja se myös muistaa aina kehua kun olen löytänyt jonkun erityisen hyvän uuden reseptin. Ja on muutenkin ihana ja kannustava. Noniin, hmph.
Tässä systeemini:
1) Katson ensin mitä ruoka-aineksia on jo kaapissa. Esim. viimeksi listaa tehdessäni pakastimessa oli paljon suppilovahveroita ja pinaattia, jääkaapissa puolikas keräkaali joka oli jäänyt viikonlopun cole slawsta yli, kuivakaapissa oli tomaattimurskaa jota hamstrasin cittarin tarjouksesta.
2) Avaan pinterestin ja googlen reseptien hakemista varten.
3) Viikon jokaiselle päivälle suunnittelen yhden aterian eli päivällisen, lounas syntyy edellisen päivän tähteistä. Jaan ruuat siten että kahtena päivänä on liharuokaa, kahtena kalaa, kahtena kasvisruokaa ja yhtenä päivänä kanaa. Ja joka päivä pitää olla myös salaattia.
4) Seuraavaksi jaan ruuat viikonpäiville niin että viikonloppuna syödään paremmin ja arkena, no, arkisemmin. Joka päivä ei jaksa kokkailla uutta ja ihmeellistä tai hienoa ja aikaavievää.
4) Seuraavaksi jaan ruuat viikonpäiville niin että viikonloppuna syödään paremmin ja arkena, no, arkisemmin. Joka päivä ei jaksa kokkailla uutta ja ihmeellistä tai hienoa ja aikaavievää.
4) Sitten vaan selailen toinen toistaan houkuttavimpia reseptejä ja suunnittelen ruuat niin että ensisijaisesti niissä on kaapissa jo olevia asioita ettei tarvitsisi ostaa niin paljon uutta.
5) Sitten kirjoitan kauppalistan reseptien perusteella.
6) Viimeiseksi lisään listaan kaikki muut kuluvat jutut kuten maidot ja vessapaperit sekä viikkomuistion ostoslistaan edellisen viikon aikana merkityt jutut.
Näillä eväillä (heh) meillä on taas vähän vähemmän ahdistunut Villakalsarininja.
