Isi kato, ne on ONARSSIT!

Koska blogi täällä huutaa että tule tänne, päivitä mut, kirjoita edes jotain... niin päätin tulla raportoimaan asioista joista tulin tänään iloiseksi. Ne on molemmat onaRsseja.

Ensinnäkin. Talvella otti suunnattomasti päähän kun yhdistelmävaunujen ratasistuin homehtui umpihomeeseen. Enää ei ota päähän ollenkaan, koska homma meni jotakuinkin näin: Poikanen ei viihdy vaunukopassa yhtään, joten ajattelin että ratasistuimessa voisi viihtyä kun selkänojaa saa aavistuksen kohotettua. Siis jos olisi rattaat. En uskonut että mistään löytyisi pelkkää istuinosaa joten olin valmistautunut etsimään kokonaan uusia rattaita. Sitten luin jostain että facebookissa on erikseen emmaljunga-kirppis (mitäpä facebookissa ei olisi!). Selasin ilmoituksia ja mietin että mitä järkeä on postittaa rattaita jostain Oulusta. Sitten voi itku, huomasin maailman päheimmät rattaat. Luin ilmoituksen josta selvisi kaksi asiaa: rattaiden myyjä asuu täällä samassa kaupungissa, ja myynnissä on pelkkä istuin! Iiiik! Ruvettiin vaihtamaan viestejä ja siinä vaiheessa tajusin että minähän tunnen tän naisen ja se asuu kävelymatkan päässä, ja näitä nimenomaisia rattaita olen monesti ihaillut ja kadehtinut! Miettikää mikä säkä!!!

Nyt meillä on uudet, maailman hienoimmat rattaat. Ja ne on ORANSSIT!
(Muistanette ehkä että mun The Hoitolaukun vetskarit on oranssit. Ai että, täydellistä!)

Ja sitten se toinen juttu. Leikkautin rastat pois! Oli ISO päätös. Pelkäsin että identiteetti lähtee samalla ja sitten näytän ihan tavalliselta ja lyhyessä tukassa ihan pojalta. Mutta kyllästyin siihen miten huonossa kunnossa ne oli kun en koskaan ehdi/jaksa niitä hoitaa, ja niissä oli koko ajan puklua, ja ne oli tunkkaiset koska niitä oli pakko pitää märkänäkin ponnarilla koska vauva. Ja... no, kaipasin muutosta! No rastat lähti ja samalla kun leikattiin niin värjättiin kirkuvan oranssiksi! Ja tänään tajusin että identiteetti on tallella ja tukka on oikeasti aika ihana! Ja niin helppo! On kevyt olo.

Kepeät ilonaiheet.

Olen muuten päässyt myös kotoa pois, useammankin kerran, ja yksinkin! Ilman että kukaan on kirkunut! Parhautta!

Vadelmatarhalla tuulettumassa

Meidän pienessä kaupungissa ei ole mitenkään kauheasti tapahtumia tai viihdykettä tai ihmeellisiä menomestoja, mutta ainakin yksi mahtava paikka täältä löytyy. Nimittäin ihan älyttömän kiva lastenkirppis/life style-kauppa/kahvila/eko-kampaamo Vadelmatarha. Siistiltä ja valoisalta kirppikseltä löytyy aina vaikka mitä ihanaa ostettavaa ja lapsi viihtyy niiden leikkipaikalla ihan tosi hyvin sillä aikaa kun äippä shoppailee ja hörppää kupin kahvia.

Kirppiskamat on tosi kivasti lajiteltu esille, helpottaa shoppailua.

Siellä järjestetään myös kaikenlaista kivaa häppeninkiä ja tänään houkuttelin yhden kaverin mukaan viettämään leidien hemmottelupäivää. Hemmotteluosuus meni meiltä vähän ohi mutta olihan siellä paljon kaikkea kivaa hypisteltävää. Pakko kuitenkin tunnustaa että tykkään Vadelmatarhasta tavallisena päivänä enemmän, kun tupa ei ole ihan ääriään myöten täynnä äitejä. Kivaa meillä oli silti, oli tosi virkistävää nähdä kaveriakin pitkästä aikaa. Ja shoppailla minikokoisia verkkareita... ...taas, ja ostinpa itsellenikin housut, oikein kunnon hippihousut!

Siellä myydään Flowtakin!

Ja vaikka mitä muita ihanuuksia.

Ja mahtava henkilökunta saa aina olon tuntumaan tervetulleelta.

Vadelmatarhan fb-sivu

nettisivu

ja blogi

***

Ollaan pitkään ihmetelty missä meidän yks uunivuoka on. Tänään mies löysi sen kellarista. Arvatkaa mitä siellä oli.

Joulukinkku.

Kirppislöytöjä

Hankkiuduin tuossa taannoin eroon noin kuudesta kassillisesta vauvanvaatteita joita ei tulla enää käyttämään. Ne menivät ystävälleni joka katsoo sieltä ne mitä omilleen haluaa ja loput menevät Venäjälle lähteviin "äitiyspakkauksiin". Tuli siis triplasti hyvä mieli kun sain omiin kaappeihin tilaa, ystävälle hyötyä ja vielä hyväntekeväisyyttäkin tehtyä siinä samalla. Jee! Ja koska vauvanvaaterepertuaariin näin siunaantui tilaa, on ollut lupa hamstrata muutamia oikein erikoisen ihania pikkukuteita kun vastaan on (enimmäkseen) kirppareilla tullut.

Miksi en koskaan löydä mitään kivoja aikuisten vaatteita tollasissa väreissä??

Ja on tässä myös vähän koira haudattuna. Teen samaa mitä eka kierroksellakin. Silloin hamstrasin puklurättejä ja kestovaippoja, tällä kertaa ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja. Silloin olin (varmaankin useimpien ensikertalaisten lailla) kauhuissani koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä on tulossa eikä hajuakaan siitä miten pikkuvauvan kanssa ollaan, ja yritin helpottaa pelkoani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman shoppailemalla sille tarvikkeita. Olin vakuuttunut, että mitä paremmin olen varustepuolella varautunut, sitä helpompaa minun on olla sille ihan mukiinmenevä äiti. (Paitsi ettei mukiinmenevä riittänyt minulle, minun piti olla täydellinen. Ainakin kaksi vuotta siihen meni ennen kuin aloin pikkuhiljaa hyväksyä että olen ihan tavallinen mutta siitä huolimatta omalle likalle maailman paras.)

Ihan vaan muutamia juttuja olen hamstrannut...

Tällä kertaa pelon aiheet ovat erilaiset mutta eivät yhtään sen vähäisemmät.

Mitä jos en muistakaan miten pikkuvauvan kanssa ollaan? Mitä jos isosisko kilahtaa mustasukkaisuuteen? Mitä jos minä kilahdan väsymykseen ja imetykseen ja vaipparalliin? Mitä jos rakkautta ei riitäkään niille molemmille? Tällä kertaa tiedän mitä on tulossa ja millaista pikkuvauvan kanssa on (ja tiedän mitä pelätä), mutta toisaalta en tiedä yhtään mitään siitä mitä on tulossa. Ei minulla ole hajuakaan siitä miten kahden pienen kanssa selviää hengissä kun yhdenkin kanssa välillä palaa pinna.

Oikeesti retro leijonahaalari löytyi äidin kätköistä, maailman söpöin puuvillaneulehaalari 2 eurolla kirpparilta!

Nomutta. Shoppailemalla ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja ja hypistelemällä suloisia pikkuvaatteita olen onnistunut helpottamaan ahdistustani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman. Sen lisäksi että se huutaa ja syö ja kakkaa hyvin paljon, se tulee todennäköisesti olemaan myös hyvin söpö kärpässienipotkuhousuissa ja meille kaikille tosi rakas. Itse asiassa luulen että on hyvin epätodennäköistä että niin ei kävisi.

Okei, tunnustan, noi siniset on kyllä ihan kaupasta. Mut ne on isosiskon valitsemat!

 

Kirppikseltä voi näköjään löytää potkuhousujen ja kivojen kuosien lisäksi myös mielenrauhaa.

 

 

Taktikointia ja keisarinnan uudet vaatteet

Viimeisimmältä kirpparireissulta tarttui mukaan ihania vaatteita neitokaiselle ihan kelpo läjä. Uusien vaatteiden sovittaminen vaan on haastavaa. Paras tapa saada lapsi kiertämään vaatteet kaukaa (tai heittämään ne seinään), on pyytää pukemaan niitä. Kaikenlainen maanittelu/kiristys/lahjonta vain pahentaa asiaa ja raivari on valmis ja pahimmassa tapauksessa vaate ikuisessa pannassa.

Mutta minäpä olenkin kekseliäs! Paras tapa saada lapsi pukemaan kaikki uudet vaatteet vaikka yhtä aikaa päälle on yrittää ottaa niistä kuvia henkarissa!

Loppu olikin kuin tanssia vaan!

Sukkikset Anton&Ninalta mutta kaikki muu kirpparilta.

Ampiaisoutfitti on uus lemppari!

Ja pitäähän nyt joka tytöllä olla stegosauruksen häntä ja keijukaisen villatakki!

Tikusta asiaa

Huono bloggari täällä päivää. Ei mulla mitään varsinaista asiaa ole, kunhan tulin moikkaamaan. Teitä kaikkia varmasti ihan tosi paljon kiinnostaa meidän arkisista arkisimmat jutut.

//

Oltiin eilen lapsen kanssa kaupungilla. Käytiin kirjastossa jossa lapsen pää meinasi räjähtää kaikista niistä kirjoista. Käytiin vanhalla lastenkirpparilla josta löytyi lisää dinosauruksia, palikkalaatikko ja lampaantalja (maksoi vain 12 €, jee!). Käytiin myös tsekkaamassa uusi lastenkirppari joka oli siisti ja kiva ja siellä oli kiva leikkipaikka, löytyi laadukas (ja hyvin vaaleanpunainen) toppahaalari kahdellakympillä. Käytiin hakemassa kirjaston edestä parkkisakko, syytän lasta, sen tehtävä on huomata parkkikiekkokyltit.

Haalari on vielä iso mutta entä maaliskuussa?

Meidän piti mennä eilen aamulla kerhoilemaan, lapselle leikkiseuraa ja äidille ompeluseuraa nääs. Mutta herätyskello aka puhelin feilasi. Heräsin siihen että puhelin vilkkuu, ääntä ei kuuluu, näytössä lukee että herätys, kello on 7.30. Ei muuta kun aamuteen keittoon, keittiössä huomasin että kello olikin jo vartin yli yhdeksän. Ja puhelimella täysjumi, ei reagoinut minkään napin painamiseen. Aikamoisen googlettamisen ja näpertämisen takana oli että sain lopulta takakannen auki, akun irti ja puhelimen taas toimimaan.

Loukkaannuin puhelimelle sydänjuuriani myöten, menetin luottamukseni sen herätyskykyyn ja aloin viime yönä katsomaan uutta puhelinta. Kytkykauppaluurin ja uuden liittymän myötä sellainen peliliike ei vaikuttaisi rahatilanteeseen mitenkään joten kieltämättä houkuttaa. Vaikka uuden puhelimen hankkiminen vanhan periaatteessa vielä toimiessa (vaikka vaaaaanha onkin) sotii kyllä kaikkia mahdollisia ekologisia ja yhteiskunnallisia arvoja vastaan. Mutta mitä sanotte Nokian lumia 610:sta? Olen henkeen ja vereen Nokia-nainen, kun kerran olen niitä oppinut käyttämään en hevillä vaihda. Muita kriteerejä olisi se että sillä voi soittaa, lähettää tekstareita, ottaa jonkunlaisia valokuvia, ja ehkä selata nettiäkin tiedonhakumielessä. Ja sen pitäisi olla halpa. Olen kyllä kahden vaiheilla haluanko kosketunäytöllistä älypuhelinta ensinkään, oppisinko sellaista käyttämään? Toisaalta tuo netti puhelimessa kuulostaa aikas kivaltakin...

//

Lauantaina on Tuusulassa keskiaikaiset kekrimarkkinat joten ompeluneula käy kuumana. Siinä edelleen syy siihen että blogiparka jää vähemmälle huomiolle. 

///

 

Lapsen uhmistelu tulee näköjään aaltoina, eilen oli loistopäivä, tänäänkin vaikuttaa ihan lupaavalta. Kiukuttelu tuntuu kulkevan käsikädessä hampaiden tulon kanssa mikä on ihan ymmärrettävää. Lauantai tulee olemaan loistopäivä sillä lapsi menee mummilaan kun me mennään sinne markkinoille. Jee.

////

Haluaisin lapikkaat. Ne olisi loistokengät. Sopisivat arkitalvikengiksi JA keskiaikailuun. Kun minulla ei edelleenkään ole talvikenkiä. Raskauden jälkeen vanhat talvikengät ei enää mene jalkaan. Toissatalven kenkävalinnoista minulla ei ole mitään muistikuvaa. Ehkä en käynyt ollankaan ulkona? Se on mahdollista... Viime talven taiteilin ihanan romanttisilla mutta hengenvaarallisen liukkailla huopikkailla. Täksi talveksi haluan kunnon talvikegät. Löysin jo talvitakinkin kympillä kirpparilta, sellaisen joka on ihan oikeasti lämmin! Ehkä pyydän niitä lapikkaita synttärilahjaksi. Vink vink. (39 ois varmaan hyvä että mahtuu villasukka.)

Kiva päivä!

 Sen kerran kun meidän kunnassa jotain tapahtuu, niin kaikki on sitten pitänyt survoa samalle lauantaille! Osa jutuista piti jättää ihan suosiolla väliin, esim. Maretariumin rapu-päivään ei enää revetty. Mutta kiva päivä saatiin kuitenkin aikaiseksi ja ehdittiin vaikka minne, ja kaikki ennen päiväunia!

Kävimme rautakaupan lastentapahtumasta hakemassa ilmapallon ja etsimässä Viirua ja Pesosta joita ei näkynyt missään. Pomppulinna jätettiin suosiolla väliin ja suunnattiin pihalle rapsuttelemaan maatilan eläimiä ja ihmettelemään pelottavaa paloautoa. Eläimistä päräyttävin oli tällä kertaa yllättäen vuohi. (!)

Sitten suuntasimme keskustaan jossa torilla ja bulevardilla oli kirpputori, tosin myyjiä oli harmillisen vähän. Tehtiin hienoja löytöjä, mm. eurolla valtava muovinen dinosaurus joka oli vielä vuohtakin päräyttävämpi! Ulkokirppiksiltä jatkoimme sujuvasti perinteiselle kirpparikierroksellemme josta mukaan tarttui mm. Marimekon auto-kuosinen makuupussi kolmella eurolla ja Ticket to heavenin maaston vihreä sadepuku kympillä (voidaan laittaa kiertoon viime syksyinen pinkki sadeasu jonka takki on jo pieni ja housut edelleen ihan liian isot!). Ja löytyi minullekin vaatteita ja mies löysi taas yhden savipullon... ja hei juustokupu!

Vielä ehdittiin käymään cittarissa jossa oli prinsessa/ritaripäivä. Sieltä sai pienellä jonottamisella prinsessadiplomin, kruunun ja muuta pientä sälää. Tosin poikien lahjus oli paljon hienompi, mm upea punainen salkku, mutta ystävällinen täti oli sitä mieltä ettei sitä voi tytölle antaa kun se oli joku auto-juttu. Pöh. En jaksanut käydä kinaamaan.

Oli kuitenkin ihan hirmu kiva päivä ja huomisellekin on tiedossa ohjelmaa jos vaan ei sada!