Jännitystä ja kiirettä

Tapahtuman alkuun viikko ja päivä. Siis sen keskiaikatapahtuman, annanpäivien, meidän ensimmäisen. Pitkä matka tultu siitä kun alkukesästä Turun markkinoiden jälkeen haikailin keskiaikaharrastuksen perään. On tutustuttu uusiin ihaniin ihmisiin, opiskeltu aiheesta paljon ja opittukin jotain. Ja ommeltu. Tai minä ompelen, mies toimii assistenttina silloin kun voi.

Syksyn aikana on käsinommellen valmistuneet pellavaiset mekko, tunika ja housut. Villainen huppu ja ne säärikääreetkin viime yönä. Ja se neulakinnaspipo! Tänään oli tarkoitus viimein alkaa niitä päällyspukuja mutta kankaat menivätkin uimaan. Ihan totta aion vielä saada ne tehtyä ennen ensi viikon perjantaita. Vaikka väkisin!

Tänään alkoi ja valmistui oma huivi, pellavainen johon tein oikein silkkilangalla ristipistoa reunaan, ekaa kertaa sitten ala-asteen kässätuntien! 

Aikaa viikko ja päivä. Minulla on tilapäinen vapautus kotitöistä.

Jännittää!

Valoa etsimässä

Viime postauksessa jo pääsinkin hehkuttamaan vähän sitä että tänään minulla oli ihan kokonainen vapaa aamupäivä. Joka kyllä jatkui vähän iltapäivänkin puolelle ennen kuin piti lähteä paiskimaan töitä.

Tein juuri sen virheen mitä ei koskaan pitäisi tehdä jos on näin harvinaislaatuinen tilaisuus. Suunnittelin. Ajattelin ehtiväni vaikka mitä. Nukuin ihanasti pitkään mutta koko aamupäivän keskityin vapaana olemiseen ihan puolivillaisesti kun stressasin bussin lähtemistä ja kaikkea mitä vielä pitäisi mahduttaa ohjelmaan. Kun pitäisi ehtiä syödäkin jotain.

Sitten rentouduin ja päätin että teen mitä teen.

Ompelin vähän. Surffailin blogeissa. Hoidin muutaman kela-asian ja soitin pamiin. Söin lounaaksi salaattia.

Sitten menin ulos kameran kanssa ja yritin pyydystää valoa. Ihan oikeasti nämä kuvat on otettu kahdelta iltapäivällä, se on todellakin marraskuu. Vaikka on tässä pimeässä harmaudessa jotain aika kaunistakin ja monenlaisia sävyjä kun tarkkaan katsoo.

Aika ihanaa oli hakea lapsi kotiin, kolme päivää iltavuoroa ja siihen perään lapsi kahdeksi päiväksi mummilaan. Ehti tulla ikävä. Nyt jaksaa kummasti olla taas loistoäiti kun sai vähän levätä ja ikävöidä.

Terveisiä herkkulakkolasta

Kerroinkin jo jossain vaiheessa että päätimme miehen kanssa että olemme herkkulakossa jouluun saakka. Ei enää sipsejä tai suklaalevyjä iltapalaksi. Tytön synttärit (ja niistä yli jääneet herkut...) vähän sotkivat kuviota joten piti ottaa vahvemmat keinot käyttöön. Päätin että syön joka ilta niin hyvää salaattia että ei enää yhtään tee mieli sipsejä. Olen psyykannut itseäni: juusto on parempaa kun suklaa. Pähkinät on parempia kun sipsit. Ei kyllä ehkä terveellisempiä mutta olen silti ihan varma että puolikas mozzarellapallo kulhollisessa salaattia on parempi vaihtoehto kuin kokonainen suklaalevy. Tai kourallinen pähkinöitä parempi kuin pussillinen sipsejä.

Ymmärrään tavallaan blogissa tai fb:ssä julkilaihduttajia, se kummasti parantaa motivaatiota kun on sitoutunut raportoimaan toiminnasta ja tuloksista johonkin. Joten päätin kerätä viikon salaatit talteen ja blogiin koska ajattelin että en muuten ikipäivänä jaksa ryhtyä salaatintekoon joka ilta. Näin sieluni silmin kuvasarjan toinen toistaan kauniimmista, herkullisemmista ja kekseliäämmistä salaattiversioista mutta nyt kyllä vaikuttaa siltä että nämä näyttää kaikki ihan samalta. Kasalta pähkinöitä joiden alta pilkistää jotain vihreää.

Tossa on hei porkkanaraastetta.

En kyllä silti ala julkilaihduttamaan. Enkä kyllä pystyisi mistään tuloksista raportoimaankaan kun meidän vaaka lakkasi toimimasta. Välittömästi muuten lisääntyi keskimääräinen onnellisuustaso monta prosenttiyksikköä. Vaaka on paholaisen keksintö. Kyllä sen sitten huomaa jos (kun) housut alkaa kiristää.

Tuo sunnuntaisalaatti oli muuten lounas ennen töihin menoa, siksi kananmuna.

Kun nyt näin julkiseksi tämän terveellisyysasian kanssa kuitenkin ryhdyin, niin voin kertoa että tänään meillä kyllä syötiin sipsejä. Lapsi on työkuvioiden takia mummilassa yökylässä joten pitihän sitä vähän juhlistaa! Siksi myös Happy Joe.

Huomenna saan olla kokonaisen aamupäivän yksin kotona. Siis ihan y.k.s.i.n. Sellaista ei usein tapahdu. Mitähän sitä keksisi...

Kalansininen ja muita trendivärejä

Huomaatteko että olen taas yrittänyt postailla vähän säännöllisemmin! Kirjoittaminen ja aiheiden keksiminen vaan tuntuu jotenkin takkuavan, olen kadottanut rytmin. Mutta olen kuitenkin tavallaan löytänyt taas sen mikä aikanaan sai minut osaltaan innostumaan bloggaamisesta. Nimittäin se, että postattavia aiheita miettiessä tulee väkisinkin keksittyä kaikenlaista kivaa pientä ohjelmaa. Arki muuttuu helposti saman pyykit-tiskit-ruokaa-nukkumaan-kaavan toistamiseksi ja on aina kivaa kun välillä keksii jotain uutta ja vähän erilaista tekemistä, varmaan lapsestakin.

Lapsen kanssa askartelu ja piirtely nyt on aina kivaa ohjelmaa mutta vielä kivempaa on jos se askarreltava tuotos on jotenkin hyödynnettävissä jatkossa. Eilen sitten piirrettiin ja väritettiin kortteja ja on näissä korteissa ihan pointtikin.

Ystäväni kertoi että hänen lapsensa muistaakseni puheterapeutti oli aikanaan vinkannut, että värien opettelu ja hahmottaminen on huomattavasti helpompaa jos värin yhdistää johonkin konkreettiseen asiaan. Niinkun nyt vaikka ruohonvihreä tai auringonkeltainen.

Ja koska värien opettelu on meillä paraikaa pinnalla (lempparit tuntuisi olevan violetti, oranssi ja musta) mutta selkeästi toisinaan aika vaikeaa, niin ajattelin että tälläiset kortit voisi olla kiva juttu. Mietittiin kuvien aiheita yhdessä ja valittiin sellaisia jotka ovat lapselle tuttuja asioita. Ja helposti hahmotettavissa (ja piirrettävissä) olevia. Esim. taivaansininen on minusta aika abstrakti käsite 2-vuotiaalle ymmärtää, varsinkin kun taivas harvemmin edes on sininen. Ainakaan tähän aikaan vuodesta. 

No okei, ilmapallot ei aina ole violetteja eikä kissat aina ruskeita... mutta me päätettiin lanseerata heti kättelyyn kolme uutta värisävyä: kalansininen, ilmapallonvioletti ja kissanruskea. Värimallit voit tarkistaa kuvasta. Sähköpostitse voit vaikka tilata värilastun jos haluat käyttää näitä uusia värejä esim. sisustuksessa. Saattaa nimittäin olla että juuri nämä ovat ensi kevään trendivärit. Vapise Pantone.

Oravan suuri päivä

Pähkinäautomaatti oli pudonnut maahan ja levittänyt sisältönsä pitkin nurmikkoa. Seurasimme tytön kanssa ikkunasta miten orava menetti kontrollin.

Ensin se juoksi pari kertaa tuijaan ja takasin. Sitten se hyppi pähkinöiden luona tasajalkaa ja naksutti niin kovaa että kuului sisälle asti. Välillä se kiipesi kirsikkaan, hyppi oksalla vähän lisää tasajalkaa, heilutti häntäänsä ja naksutti vielä kovempaa. Sitten alkoi vimmattu pähkinänsiirto-operaatio, kun tyyppi hautasi niitä vauhdilla lehtien alle pitkin nurmikkoa, parin metrin säteellä kulta-aarteesta.

Töihin lähtiessä meinasin vahingossa ajaa sen yli.

Mitä tänään syötäisiin?

Näitä oli vaan ihan pakko kokeilla.

Terveysruokaa. Mut hei nakit oli luomua!

Kankaita, housut ja kääryleenpuolikas

Pakko päivittää keskiaikavaateprojektin väliaikakuulumisia sillä...

Kangaspaketti Ruotsista tuli tänään!!! Ihmeellistä että ne on nyt oikeasti täällä, että ne ihan totta tuli perille. Ikinä ennen en ole tilannut ulkomailta mitään mutta nyt uskalsin kun tätä niin kovasti suositeltiin, ja härregyyd kun oli nopeeta toimintaa! Kun vihdoin ja viimein saatiin haalittua kokoon sen verran rahaa että uskallettiin tilata niin nehän tuli ihan muutamassa päivässä. Medeltidsmodesta siis.

Ja ne on ihanat! Täyttä villaa tottakai ja niiiin kauniit. Sinisestä tulee miehelle tunika, kellanruskeasta minulle mekko. Oikeanpuoleisen kasan päällimmäisenä pötköttää puolivalmis säärikääre Tippetin herringbone-villakankaasta joka pareineen pitäisi saada valmiiksi ennen kuin pääse alkamaan noiden mekkojen kanssa. Mutta kun musta lanka loppui kesken! Arg!

Pakko oli kuitenkin kääriä yksinäinen kääryle mukaan asukokonaisuuteen johon vihdoin eilen valmistui housut mallia Thorsberg. Täytyyhän nyt housujenkin olla autenttisen näköiset vaikka niistä näkyykin käytössä vain polvet! Kun sen tietää... (Ja ei nyt mennä noihin kenkiin.)

Vähän parempaa kuvaa housuista. Vasemmalla etukiila ja oikealla pyllypuoli josta näkyy miten etukiila jännästi kääntyy taakse ja yhdistyy peppupalaan. (Katsokaa ohje niin tajuatte.) Ihmeellisen hyvin nuo toimii vaikka niistä tulikin tooosi leveät huolellisesta kaavansuunnittelusta huolimatta.

Nyt on vaan nälkä kasvanut syödessä ja noiden housujen päälle pitäisi saada villaiset samanlaiset, kun pellavahousuthan on oikeastaan alushousut. Kai? Mutta jos nyt ensin ne kääryleet valmiiksi ja tunika ja mekko ja viitat ja pipo ja ja ja...... Joulukuun alkuun mennessä!

Sillon kesällä...

Niin piristävä haaste pyörii blogeissa että on pakko itsekin ottaa osaa, ihan vaan vastaiskuna marraskuulle. Näin yksinkertaista se on: kaiva arkistoista 6 kuvaa viime kesältä ja postaa ne. Jee! Vähän auringonpaistetta... vaikka ei viime kesä niitä aurinkoisia kuvauspäiviä niin mahdottomasti tarjoillutkaan.

 Kasvimaapuuhia, metsäkävelyjä, omenankukkia, leikkimökkileikkejä, kukkakuvia ja sadosta pimahtanut lapsi. Kaikki kuvat muuten ajalta ennen canonia eli otettu vaaleanpunaisella pikkupokkarilla.

Napatkaahan haaste mukaan ken tahtoo, annos kesäkuvia ei ole koskaan pahitteeksi!

Popcornipullaa

Pitkään aikaan en ole mitään reseptejä jaksanut jakaa mutta nyt on pakko kun tuli niin hyviä muffareita. Nämä olivat kaiken lisäksi muffinsseille hyvin epätyypillisellä tavalla parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, yleensä muffinssit vaan kuivuu, ainakin minun tekemät. Muffinssien resepti on täältä mutta sitä hieman muokattiin. Kaikki synttärikokkailuthan tehtiin sillä periaatteella että itse synttärisankari pystyy niitä syömään, tosin nykyään tuntuu että hän sietää yhä enemmän ja enemmän kaikenlaista. (Ihanaa!) Maidon kanssa on nyt sellainen siirtymävaihe että hän maitotuotteita kyllä sietää mutta ei vielä ole uskallettu ihan kokonaan siirtyä vaan pikkuhiljaa. Esim. juomana on vielä kauramaito mutta juustoa ja margariinia kyllä menee jne. Mutta siis niihin muffareihin.

Vadelmasuklaamuffinssit

Pohja:

50 g Ingmariinia (on lisäaineetonta, toisin kuin leivontamargariini)

3 munaa

2 dl sokeria

1 dl kauramaitoa (Oatlyn sininen purkki on lisäaineeton)

2,5 dl vehnäjauhoa

1,5 dl perunajauhoa (ohjeessa oli pelkkää vehnistä mutta minusta tulee parempaa kun lisää perunajauhoja sekaan.)

2 tl leivinjauhetta

pussillinen (120 g) taloussuklaarouhetta (löytyy leivontahyllystä)

Vispaa munat ja sokeri kuohkeaksi ja lisää sulatettu rasva ja kauramaito. (Tuntuu minusta ihan järjettömältä ensin vispata munat ja sokeri kuohkeaksi ja sitten lisätä siihen nestettä jolloin kaikki ilma häviää, mutta minäpä en olekaan leipurimestari ja kannatti totella ohjetta sillä mehukkaita tuli. Ja siis vielä mehukkaammiksi muuttuivat kun yöpyivät jääkaapissa.) Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne siivilän läpi taikinaan. Lisää lopuksi suklaarouhe. Annostele takina muffinssivuokiin, noin 2/3 täyteen ja paista 225 asteessa 12 minuuttia. Tai meidän uunissa se 12 min oli juuri täydellinen.

Kuorrutus:

200 g tummaa leivontasuklaata

1,5 dl Ingmariinia tai voita (en muista kumpaa meni)

1,5 dl vadelmahilloa (meillä oli rainbow, olennaista on kai että hillossa on hyytelöimisainetta mukana)

Sulata suklaapalat vesihauteessa, lisää sulaneeseen suklaaseen rasva ja hillo. Me levitettiin kuorrutus muffareille melkein heti ja sitten vieraat jo tulikin, kunnolla se oli jähmettynyt oikeastaan vasta aamulla sen jääkaappiyön jälkeen. Varmaan se olisi levittynytkin vähän nätimmin jos olisi ehtinyt antaa sen vähän jäähtyä ja asettua ensin. Mutta oli kyllä aivan järkyttävän hyvää! Vadelmat ja tumma suklaa vaan sopii yhteen niiiin hyvin. Löysin ohjeen jostain keskustelupalstalta kun googlasin kermatonta suklaakuorrutetta, kirjoittaja muistaakseni sanoi sen olevan alunperin Pirkan ohje.

Me tökittiin kuorrutteeseen koristeeksi popcorneja mutta voihan siihen laittaa mitä vaan nompparelleja vaikka. Kunhan laittaa ne silloin heti koska jähmettyessään tuohon tulee sen verran kiinteä pinta ettei siinä enää mikään sitten pysy.

Mutta suosittelen ehdottomasti, NAM!

(Jos joku ihmetteli että miksi popcorneja... niin uusimman Hevisauruslevyn mukana tuli keikka-dvd jossa on biisi pop-pop-popcornipullaa ja siinä ne taustatanssijatytöt on pukeutuneet muffinsseiksi joiden päällä on popcorneja. (!!) On kyllä ehdottomasti katsomisen arvoinen elämys se. Ainakin jos olet 2-vuotias.)

Dagen efter

Maanantai - mikä loistava päivä henkiseen toipumiseen.

Vähän siivousta, vähän uusiin lahjoihin tutustumista, vähän rääppeitä lounaaksi.

Vähän kameran kanssa heilumista. Epätoivoinen yritys pyydystää marraskuista valoa mukaan kuviin.

Antaa ilmapallojen olla. Arki voi alkaa myöhemminkin.

Synttäribileet, jee jee...

Tänään juhlittiin pienen hevisaurusfanin synttäreitä. Sen verran oli hektinen päivä (vaikka lapsivieraita olikin vain kourallinen) että nyt irtoaa vain kohtalaisen kuvapainotteinen reportaasi.

Askarreltiin tytön kanssa neppajymykerhon innoittamina koristeeksi nappihämä-hämä-häkkejä ja munakenno-ötököitä pitkin syksyä varastoon juhlia odottamaan.

Ja ilmapalloja oli tietty ja retroverhopöytäliinoja ja kynttilöitä ja neidin itse valitsemia servettejä.

Tarjottavien suhteen en paljoa hikoillut, tavoitteena oli mahdollisimman edulliset ja helpot herkut. Ja kerrankin syötävää oli sopivasti! Oli mm. sydänkoristeltua kasvispiirakkaa sekä pop-pop-popcornipullaa(muffinsseja) kunnon hevisaurustyyliin. Kakun päällä on muuten soijakuohista, hyvin toimii! Paremmin kuin vastaava kaurainen joka tahtoi valua kakun päältä alas viime synttäreillä.

Olin taas skarppina kynttilänpuhallushetkellä...

Löytyihän niitä odotettuja hevisaurusjuttujakin paketista lopulta!

Kiitos kaikille vieraille, juhlat oli oikein leppoisat ja onnistuneet, lahjat mieluisia ja tyttö tyytyväinen. Siellä se sankari nyt nukkuu, hevisaurus toisessa ja hauki toisessa kainalossa. Olin ihan varma ettei se nukahda ikinä mutta tunnin kujertamisen ja laulelun jälkeen hiljeni. Voitto!