Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Kääntäjä: Esa Adrian Kuvittaja: Aleksander Lindeberg Alkuteos ilmestynyt 1836 WSOY 2007 Kesän kynnyksellä myös kesälukemiset pyörivät mielessä. Yksi ikisuosikeistani on Nikolai Gogolin (1809–1852) pietarilaisnovelleihin lukeutuva Nenä . Olen lukenut sen jo ties miten monta kertaa, mutta aina se säilyy yhtä hupaisana ja kiehtovana. Novelli alkaa kuvauksella, jossa pietarilainen parturi Ivan Jakovlevitš löytää aamiaisleivästään nenän - ihmisen nenän. Eikä klyyvari ole kenen tahansa. Jakovlevitš tunnistaa sen olevan peräisin kanta-asiakkaansa, kollegioassessori Kovalevin naamasta.   Kovalev on tietenkin kovin hämmentynyt ja epätoivoinen huomattuaan nenänsä kadonneen. Sen tilalla on vain sileä kohta. Tämä on keikarimaiselle ja huikentelevaisuuteen taipuvaiselle naistennaurattajalle kova pala. Mutta nenä viis veisaa kollegioassessorin ahdingosta: se on pukeutunut kultakirjailtuun virkatakkiin ja valtioneuvoksen töyhtöhattuun. Arvokkaana ja tyyten itsenäisenä olentona se ajelee pit...

CrimeTime 2014 261 sivua Aivan toisenlaisista kirjoista tunnetun Jari Järvelän esikoisdekkari sijoittuu pienehköön satamakaupunkiin, joka mainitaan nimeltä Kotkaksi. Nuoret graffititaiteilijat Metro ja Rust maalaavat tägejään yön pimeyden heiveröisessä suojassa. Kintereillään heillä on pahamaineiset Rotat, vartijat, joiden tehtävänä on saattaa töhrijät edesvastuuseen tekemisistään. Todellisuus on jakautunut kummallakin puolella kahtia. Metron ja Rustin silmissä tavallinen valkokauluselämä näyttäytyy tekopyhänä ja epämoraalisena: yksilöt ovat siinä vain ylikansallisen kapitalismin sätkynukkeja. Vartijoille taas graffitien tekijät ovat yhteiskunnan syöpäläisiä, joista on oikeus hankkiutua eroon keinoja kaihtamatta. Kaupunkitilan saa täyttää jättikokoisilla mainoslakanoilla, mutta yksikin graffiti on liikaa. On näkyvä ja näkymätön, virallinen ja epävirallinen, hyväksytty ja hylätty todellisuus. Graffititaiteilijat tekevät "näkymättöminä" näkyvää ja myös hylätty maisema sa...

Karisto 2014 158 sivua Luen nuortenkirjallisuutta hyvin satunnaisesti, muutaman kirjan vuodessa. Pidän rajausta aikuisten ja nuorten kirjallisuuteen ylipäätään hieman keinotekoisena, ja harmillisesti moni todella hyvä kirja ei löydä laajempaa lukijakuntaa juuri sen vuoksi, että on tullut "karsinoiduksi" nuortenkirjaksi. Jukka-Pekka Palviaisen Perjantai on hyvä päivä lähteä kulkeutui mukaani kirjaston uutuushyllyltä. Se houkutteli kansikuvallaan ja nimellään: Miksi juuri perjantai on hyvä päivä lähteä? Minne perjantaina lähdetään? Kirjan päähenkilönä on yläasteikäinen Lotta, joka päättää lähteä etsimään rikollisjengiä pakenevaa isäänsä. Matkaseurakseen hän saa puistossa tapaamansa pojan.  Hän sulkee koneen, nostaa repun selkäänsä ja astuu ovesta pihalle. Ulkona tihuuttaa vettä. Lotta ajattelee, että tästä se alkaa: minun ikioma elämäni. Kaksikko matkaa pitkin poikin eteläistä ja läntistä Suomea. Lähtöpaikkana on Rauma ja sinne he myös lopulta päätyvät. Matkan aikan...