Nuuhkiva jälleennäkeminen

Palasin mainiolta, hauskalta ja mielenkiintoiselta Saaripalstan-matkalta jo myöhään perjantai-iltana, mutta koska olin eilen pitkän päivän opiskelemassa, en ole ennättänyt aiemmin koneen ääreen ja muutenkin tuntuu, että olen tullut vasta nyt kotiin.


Kun saavuin reissustani, toin mukanani varsinainen tuoksusekoituksen. Vieraan talon, toisten kissojen ja erinäisten kulkuneuvojen tuoksujen lisäksi olin päässyt hakemaan tuoksutuliaisia lampailtakin ja jopa pitämään karitsaa sylissäni! Huomasin myös eilen, että takkini mukana Koratiaan oli kulkeutunut lampolan heinää.


Ei siis ihme, että sain hyvin ällistyneen vastaanoton. Cisu ja Toto menivät aivan mykiksi eivätkä kyenneet muuta kuin nuuhkimaan minua ja matkatamineitani perjantai-iltana. Toto kehräsi, mutta kumpikaan ei halunnut olla sylissäni. Selvästi tuhmaa karkuruuttani kuitenkin lievensi, että olin tuonut mukanani ennenhaistamattoman hajusikermän. (Ja sitä heinää, sen mutusteluoikeudesta oikein kiisteltiin eilen.)


Joskus Cisu on suivaantunut jo siitä, että olen pitkän illan pois kotoa. Kun olin syksyllä poikkeuksellisesti yli puolille öin kadonneena ja vieläpä baarissa, Cisu rankaisi minua kävelemällä seuraavan yön päälläni ja räpättämällä, mitä mieltä hän on moisista poikkeamista mieron tielle. 


Tällä kertaa pääsin helpolla. Kun menin saapumisiltana nukkumaan, sänkyyn ilmestyi pian iloinen Cisu lelu suussaan. Cisu heitti sängyllä lelun kanssa takaperin voltin, kiepahti kuperkeikastaan selälleen kainalooni, sätkytteli kaikkia raajojaan villisti ja hurisi. Sitten Cisu jäi viereeni nukkumaan, pian sänkyyn ilmestyi myös Toto. Ei siis räpätystä eikä muutakaan protestointia, vaikka olin viimeksi ollut yön yli pois kotoa vasta viime viikolla. Hyvä!

Eilisiltaan mennessä myös kissojen kadonneet kielet olivat löytyneet, ja Totokin on käynyt kovasti selostamassa, miten viikko miesten kesken sujui. Ilmeisesti se sujui aivan hyvin, paitsi että märkäruoka ei ollut maittanut. Heti kun minä laitoin sitä kippoon, kumpikin moukula kiiruhti juoksujalkaa aterialle. Maistuuhan se ruoka toki aivan erilaiselta, kun juuri minun käteni on avannut annospussin.