perjantai 6. tammikuuta 2012

Mökkihöperöt

Näin alkoi Cisun ja Toton vuosi 2012 mökillä.



Ensimmäisenä iltana kissapoloja väsytti, mutta kukaan ei ollut muistanut pedata (ihmisten) sänkyä. Cisu ja Toto petasivat sen itse. Päiväpeitosta tuli hyvä kissanpesä.


Tämän sängyn lisäksi torkkuja otettiin erityisesti vanhempieni sängyssä ja erityisesti silloin, kun vaarikin loikoili:  vaarin jalkopäässä on kiva kölliä. 


Tässä Cisu istuu saunasta palanneen vaarin sylissä hyvin tyytyväisenä. Sylittäjän mukaan kyseessä oli "paras syli ikinä", enkä tiedä, puhuiko hän itsestään vain Cisusta. Joka tapauksessa mökillä on ihanaa, että aina löytyy syli.






Takan edessä on yleensä ollut jakkara lämpöä rakastavaaTotoa varten. Tällä kertaa Cisukin päätti päästä apajille. Pienen väännön jälkeen se onnistuikin, joskaan kumpikaan lämmittelijä ei näytä aivan tyytyväiseltä tilanteeseen.








Takan herruudesta ei sentään kiistelty. Huippupaikka on Cisun, vaikka Totokin siellä käväisi. Cisu oli käynyt huipulla myös huiskalelu suussaan ja aiheuttanut katsojille (joihin en siis itse kuulunut) sydämentykytystä ja kylmiä väreitä: keppi suussa ei kannattaisi loikkia parin metrin korkeudessa. Onneksi Cisu oli tullut rauhallisesti ja hillittyä reittiä alas, muunkinlaisia alastuloja on mökillä nähty.






Totosta takan juurella oli hauskempaa. Varmistaakseen, että takan edustalla voi jatkossakin nauttia lämmöstä, hän auttoi auliisti vaaria takkapuiden lataamisessa.






Lisäksi pojat katsoivat lintutelkkaria, kävivät vähän ulkoilemassa (Cisu meni lintujen lempikatajan alle makaamaan ja kummasteli, kun lintuja ei näkynytkään, vaikka ikkunasta katsoessa ne olivat koko ajan juuri siinä puussa), leikkivät ja pomppivat - sekä tietenkin hurisivat jatkuvasti tyytyväisyydestä. Ei ihme, että kotimatkalla auton hurina peittyi pettyneen ja kiukkuisen Cisun karjumiseen. Ikuinen kysymys mökillä on: MIKSEI ME VOIDA MUUTTAA TÄNNE?

9 kommenttia:

  1. Voi miten onnellista kissaelämää. En enää yhtään ihmettele, että poistullessa on hermot kireällä.

    VastaaPoista
  2. Hienosti dokumentoitu, täällä tykättiin! Toto, Toton hartiat ja vaari takkapuita lataamassa - ihana kuva.

    VastaaPoista
  3. Voi että! Hienoja tilannekuvia, ensin tehdään tulet, sen jälkeen silkkiturkit kellivät takan lämmössä. Kyllä se elo mökillä on mukavaa:)

    Ja vielä myöhästyneet blogisynttärionnittelut Koratiaan:)

    VastaaPoista
  4. Elämäni kissat, kieltämättä tuntuu julmalta ja turhalta raahata kissat (ja itsensä) tuolta pois... On jotenkin aina yhtä hämmästyttävää, miten onnellisia ja iloisia Cisu ja Toto ovat mökillä, vaikka ihmisten mielestä heillä on aika mukava ja luonnonläheinen kotikin. Se ei ole kuitenkaan mitään mökkiin verrattuna, eikä täällä toisaalta ole jatkuvaa sylitys- ja leikityspalvelua. C ja T alkoivat kehrätä jo autossa mökin pihalla: me päästiin taas tänne! :)

    Otto Kulta, takka-asiat ovat Toton erikoisosaamista, samoin kuin vaarin. He huolehtivat yhdessä takan sytyttämisestä aina mökillä ollessaan. Harmi, että meillä on kotona avotakka, joka viehättämisen sijasta pelottaa - ihan järkisyistä kyllä - kissoja. Tottis olisi kotitakkansa ansainnut.

    Myrsky, kiitos kommentista ja toivotuksesta! Mökillä on tosiaan mainiota, mutta onneksi Cisullekin kelpaa taas normaali kotielämä.

    VastaaPoista
  5. Nyt äkkiä lasiovet kotitakkaan :-)
    Ihana mökkikuvasarja. Tuo voisikin olla Cisun ja Toton mökki, jossa ihmiset joskus kävisivät ja välillä käytäisiin myös Toton saarivaltakunnassa.
    Olen ihan kade, kun meidän pojilla ei ole ollenkaan noin ystävällisiä mummia ja vaaria - vaaria ei enää ole ja mummi ei pidä kissoista lainkaan. Teillä on vanhemmuusasiat kohdillaan :-)

    VastaaPoista
  6. Hieno retki on pojilla ollut! Henkilökuntaakin nähtävästi tarpeeksi :)

    VastaaPoista
  7. Saila, pitäisi kyllä! Se olisi vähintä, mitä voitaisiin kissojen eteen tehdä. Yritetään.

    Vähän luulen, että C ja T ajattelevat, että kyseessä onkin heidän mökkinsä. :D Tosiaan kaikilla kissoilla olisi hyvä olla ystävällisiä mummeja, vaareja ja muita sylittäjiä ja leikittäjiä (kirjoitan tätä hieman hankalassa asennossa, koska sijaisten puutteesta johtuen sylini on täynnä kissoja).

    Naukulan Mamma, muuten hyvä retki, mutta raivostuttavan, auttamattoman lyhyt!

    VastaaPoista
  8. Kyl on kiiltäviä kissoja, silkkisiä turkkeja! Kukapa ei takan lämpöä ja elävää tulta arvostaisi *huoh määkin haluuuuun*

    VastaaPoista
  9. Ihanan tunnelmallista! Pojat pötköttävät kuin harmaahylkeet turkit kiiltäen.

    VastaaPoista