Soffamatkalla Jordaniassa

Viime vuoden elokuussa soffamatkailin Libanonissa ja hieno reissu se olikin. Itse asiassa yllätyin positiivisesti ja nautin vaikka retki lähtikin lapasesta ja muut uudet maat Lähi-idässä jäivät lukematta. Nyt otin varman päältä ja luin kirjan Jemenistä ennen kuin soffani suuntasi matkansa kohti Jordaniaa. 

Oppia ikä kaikki!

Jordania on niitä maita, joista en ennen tätä reissua pystynyt juurikaan tarinoita iskemään. Toki tunnistan Petran ja se olisikin yksi maailmanympärimatkani kohteista, jos lotossa joskus tulisi jättipotti... kannattaisi ehkä veikata useammin...

Petrasta kertovista kirjoista on aiemmin jäänyt parhaiten mieleen Tim LaHayen ja Jerry B. Jenkinsin Viimeisen päivien vaellus - sarja, jonka loppuhuipentumat (Voittoisa paluu) tapahtuvat Petrassa. Sarjassa kerrotaan Ilmestyskirjan tapahtumat fiktiivisesti viime vuosituhannen lopun teknologiaan nojautuen.

Huonon yleissivistyksen kohentamiseksi aloitin Tuulikki Haddadin Jordania ennen ja nyt -kirjalla, vaikka se "nyt" olikin sangen kauan sitten eli vuonna 1989, ja reilussa 30 vuodessa valtio kuin valtio on ehtinyt kehittyä melkoisesti. 

Välillä kirjassa oli numeroita liikaa (etenkin kun ne olivat vanhoja), mutta paljon tietoa tuli opittua vähän kaikesta. 

Hauskin tieto tällaiselle kahvikissalle oli paikallisten beduiinien kahvitapojen esittely:

Kahvilla on suuri vaikutus beduiinien sosiaalisessa elämässä. Arabikahvin nimitys kaffa sadda tai kaffa murra merkitsee väkevää, kitkerää kahvia. Nämä nimitykset korostavat sitä, että arabikahvissa ei käytetä sokeria päinvastoin kuin turkkilaisessa. Mausteina käytetään kardemummaa, joskus hiukan karvasmantelia.

Kahvilla on suuri symbolinen merkitys. Beduiinit tuntee, että hänen isäntänsä on velvollinen tarjoamaan kahvia, kun sensijaan teen tarjoaminen ei ole velvollisuus. Beduiineilla tulee aina olla kahvia tarjottavana olipa vieras kuka tahansa. Kun vieras saapuu, hänet toivotetaan tervetulleeksi, hänelle tuodaan leposija, asetetaan patjat ja tyynyt hyvälle, arvokkaaksi katsellulle paikalle ja hänelle tarjotaan kahvia.

Ensimmäisen kupin juo isäntä itse osoittaakseen ettei kahvi ole myrkytetty ja todetakseen, että se on hyvää ja sopivaa tarjottavaksi eikä esimerkiksi jäähtynyttä. Vieraalle tarjotaan kolme kuppia ellei hän sitä ennen ravista kuppia osoittaakseen ettei halua lisää. Luvulla kolme on Beduiineilla monenlainen merkitys. Ensimmäinen kuppi on vieraalle, toinen nautinnoksi, kolmas nieralle. Ensimmäinen kuppi on pakko juoda, muista voi kieltäytyä. 

Arabikahvia tarjotaan pienistä korvattomista kupeista, fingaaneista, ja kerrallaan vain noin senttimetrin verran. Jos kysyt beduiinilta, miksi sitä juodaan niin vähän, niin hän vastaa, että kahvia juodaan nautinnoksi eikä ja on sammuttamiseksi. 

Mutta eikun tassut kohti uusia seikkailuja. Valitsin ensimmäisenä Juan Comez-Juradon Taivaspaikka, missä etsitään aitoa liitonarkkua likimain koordinaateista N 29° 34.733 E 036° 21.400. Itselleni jäi vähän epäselväksi, miten oli päädytty juuri tuonne, mutta kaiketi kirjoittaja tietää enemmän kuin minä. 

Tykkään etsiä geokätköjä, mutta aarteenetsintäkirjat ovat harvoin suosikkejani, koska niissä löytyy aina hyvän etsijän lisäksi paha etsijä, joka tavoittelee samaa, tai päinvastoin, ja sitten viuhuu nyrkit rai luodit. 

Tässä kirjassa oli kuitenkin se veran vetävä ote, että nautiskelin kielestä ja tarinasta. 

-Riittää jo. Kerron mitä ikinä haluatte tietää. Laulan ja puhun, piirrän kuvat ja lasken kaavat. Ei tarvitse ryhtyä väkivaltaiseksi. Hänen viimeinen sanansa oli jo lähes paniikinsekainen ulvahdus, kun hän näki, että mies oli jo ottanut toisenkin varrastikun. 

-Tottakai sinä puhuisit, mutta me emme ole mikään kidutuskomitea, me olemme teloitusosaston poikia. Me vain teemme tämän kaikessa rauhassa. 

Agatha Christien Hänet täytyy tappaa -kirjassa matkustetaan Jerusalemista Petraan. Poirot kuulee sattumalta hotellissa ennen lähtöä irrallisen lauseen: 

"Hänet täytyy tappaa." 

Mutta koska, kenet ja miksi? Nämä kysymykset ratkeavat Petrassa. 

Lopuksi sitten yksi huti. 

Rob. Macgregorin Indiana Jones viimeinen ristiretki kirja johdattaa lukijan Graalin maljan etsintään. Oikeastaan etsitään kyllä Indyn isää, mutta sen puuhan edessä on muut Graalin maljan etsijät. Etsintä aloitetaan Venetsiasta ja lopuksi päädytään Turkin Aleksandrettaan eli nykyiseen Iskenderuniin. 

Toisin kuin elokuvaversiossa kohde ei pettymyksekseni ollutkaan siis Petra. Petran kallioiden jylhyys elokuvan lopussa nosti entisestään Petran asemaa matkailukohteena. Joidenkin lähteiden mukaan siellä käy nykyisin noin 3000 turistia päivässä. 

Olen lukenut Graalin maljasta monta kirjaa, mutta jälleen löytyi jotain uutta tietoa. Graal on Indyn isän muistiinpanojen mukaan lähtöisin sanasta graduale joka merkitsee asteittain, vähitellen. 

Graalin etsinnässä on kuusi tietoisuuden tasoa. 

1. Ensimmäisen asteen symboli on varis, Graalin sanansaattaja, kohtalon sormi. 
2. Toisen on riikinkukko, joka symboloi kuolemattomuuden etsintää ja etsinnän värikästä luonnetta. 
3. Kolmannen merkki on joutsen. Se tarkoittaa, että maljan etsijän tulee sanoa hyvästit itsekkäille ajatuksilleen. Etsintä onnistuu vain jos unohtaa sydämen heikkouden ja turhat mieltymykset. 
4. Neljättä astetta edustaa pelikaani, lintu joka ruokkii poikasiaan oman rintansa verellä. Etsijän pitää uhrautua ja vaarantaa itsensä oman kansansa pelastamiseksi. 
5. Viidentenä tulee leijona, joka on merkki johtajuudesta ja päämäärien saavuttamisesta. 
6. Kuudes ja korkein aste saavutetaan etsinnän loputtua. Sen symboli on kotka, joka sattumoisin on myös Indyn intiaanirituaaleissa saama toteemieläin. 

Yllätin itseni pitämällä kirjasta. Harmi vaan, että siinä ei päädyttykään Jordaniaan.

Kaiken kaikkiaan mukava ja seikkailurikas oli tämäkin soffamatka. Mielelläni olisin viipynyt päivän pari myös naisten elämää seuraillen ihan kotioloissa, mutta ehkä siihenkin tulee joskus tilaisuus.