Lokakuussa luetut kirjat

Lokakuun lopussa intouduin vuoden 1984 kirjoista. Mielenkiintoinen projekti, joka jatkui marraskuun alkuun. Suosittelen kokeilemaan itse valitulla vuodella. Mieluiten vuodella jonka on itse elänyt. Veikkaaan, että itselleni olisi ollut vielä muistorikkaampi esimerkiksi 1989, jolloin opiskelu oli jo yli puolessa välissä ja valmistuminen alkoi häämöttää, mutta oltiin kuitenkin selvästi ennen lama-aikaa. Ei uusia maita, mutta Etiopia oli kyllä harvinaisemmasta päästä, vaikka on yksi maailman vanhimpia valtioita. Luettuja maltilliset 37 kirjaa. 

Aird Catherine Henrietta kuka lienetkin. Ensimmäinen lukemani Aird. Kirja on toinen suomennettu Aird vuodelta 1976. Ihastuin tarinaan eikä kielikään ollut hullumpi. Kirjassa Henriettan äiti kuolee ja Henrietta alkaa selvitellä omaansa ja äitinsä elämää. Englanti.  (5.10) 🌟🌟🌟

Aird Catherine  Kuolema on kaunopuheinen. Dekkari on vuodelta 1984, tapahtima-aika 1970-luku ja siinä puhutaan mm. ympäristöasioista. Etsivänä C. D. Sloan, jonka tuore vaimo tässä kirjassa jo on raskaana. Englanti.

"Jogurttipurkki kestää pidempään kuin sfinski."

"Kultamunia munivan hanhen voi tappaa useammalla eri tavalla." (21.10.) 🌟

Blumberg Elisa Ristinkukkia : tuokiokuvia etiopialaiselta kyläklinikalta. Syyskuu oli Afrikka-kuukauteni, mutta tänä vuonna se jäi pariin yhä kesken olevaan kirjaan. Nyt sattui käsiini 1984 ilmestynyt Etiopiasta kertova kirja. Tykkään kirjoista, joissa ihminen asuu työn vuoksi vieraassa kulttuurissa. Tähän olisin kaivannut enemmän elämän kuvausta Etiopian arjessa. (29.10.) 🌟

Boileau Pierre & Narcejac Thomas Rahan varjo -dekkari, missä tapahtuu asiakkaan murha täyshoitolassa Etelä-Ranskassa. Murhaa ratkoo yli 70-vuotias kirjailija joka itsekin asuu samassa täysihoitolassa. Kirja kutkutti mieltä ihan loppuun saakka. (9.10.) 🌟🌟

Cotrázar Julio (1914-1984) Salaiset aseet. Viisi novellia argentiinalaisen kirjailijan kynästä. Tässä kävi just niin kuin useammissa novellikirjoissa. Pari ekaa luin ahmimalla ja tykkäsin. Lopuissa en jaksanut keskittyä tarpeeksi, jotta tarinat olis jättäneet muistijälkiä. Ekassa novellissa saatiin Pariisiin kirje äidiltä Argentiinassa. Toisessa köyhähkö työläinen palkataan ensin rikkaiden juhliin koira vahdiksi, myöhemmin näyttelemään äitiä. Molemmat tarinat loppuivat mielestäni kesken. Jonkinlainen mysteeri oli molemmissa. Mutta mikä oli lopputulos. Ehkä senkään vuoksi kolme viimeistä jäi pinnallisiksi. Mun pitäisi oppia, että jos luen novelleja, se vaatii kuukausien projektin. Kaksi ekaa novellia teki sen verran hyvän vaikutuksen, että lukeneen myöhemmin ruutuhyppelyä. Parille ekalle novellille olis voinut antaa kaksikin tähteä. (13.10.) 🌟

Cross Amanda Ainokaisen kuolema. Cross oli oikeasti Carolyn Gold Heilburn (1926-2003). Howardin yliopiston englanninkielen laitos saa uuden professuurin, mutta vaatimuksena on, että professori on nainen, laitoksen ensimmäinen. Kirjassa siteerataan Gertrud Steinia. Itse en kirjasta paljon muuta ammentanutkaan. Englanti.

(18.9.)

Dickson Carter Kuolema astuu näyttämölle. Mielenkiintoinen, monikerroksinen dekkaritarina näytelmästä, joka tulee näyttelijälle yllättäen ja pyytämättä. Englanti. 

"... vasemmassa ohimossa oli mustelma, kuin muisto paholaisen suudelmasta." (3.10.) 🌟

García Márquez Gabriel Haaksirikkoisen tarina. Kirja on tarkka yhden miehen muistelma 10 päivän haaksirikosta vuonna 1955, joka on nuisteltu García Márquezille 20 päivänä. Kirja julkaistiin lehdessä, joka lopetettiin, haaksirikkoinen joutui eroamaan laivastosta ja kirjailija joutui lähtemään pakoon Kolumbiasta Eurooppaan. Aika moinen sensaatio oli siis aikanaan lehtiartikkelisarja, josta myöhemmin julkaistiin tämä kirja. Suomeksi se ilmestyi 1984. 

Sinä ensimmäisenä yönä tuntui: 

"kuin pikku-karhu ei olisi ollut 200 mailin päässä rannikosta vaan Cerro de la Popan yläpuolella. Ajattelin, että samaan aikaan silloin joku katseli Cartagenassa niin kuin minä katselin sitä merellä, ja se lohdutti mieltäni." (29.10.) 🌟🌟🌟

Hakkarainen Olli Kuutamokeikka. Olli Hakkarainen (1941-1998) on itselleni uusi tuttavuus. 

Tässä kirjassa nähdään mökillä tikkataulu, mutta ei ehditä heittelemään.

Mielenkiintoinen rikoskirja, sillä kukaan ei kuollut kirjan aikana. Kaveri pyytää venekuskiksi purjeveneelle syksyiselle Suomenlahdelle Porvoon edustalle. Jotain pitäisi noutaa, ja noudetaankin. Kuinka rikollisesta puuhasta on kyse... Tämäkin 1984 vuodelta ja ihan tuli 1980-luku mieleen... kuin eilinen.(27.10.) 🌟🌟

Hietamies Heikki Nikolai Tasihinin yleinen sauna. Sauna lämpiää kuutena päivänä viikossa.  Lämmitys tehtiin miesten saunan puolelta. Samalla lämmityksellä lämpesi naistenkin puoli. Puoli kuutioita meni puita päivässä, lauantaisin enemmänkin. Lauteilla puhuttiin ja joskus riideltiinkin. 

Muistelin, että kirjassa olisi tarinoita saunan lsuteilta, mutta tässähän kerrotaankin saunan ympäristön ihmisistä. Mummo hoitaa Neuvostoliittoon menneen tyttärensä poikaa, ja pohtii pojalle:

"Mitenkähän mie tulisin toimeen ilman sinua, huokaili mummu. Nytkin pitäis syödä kaksi karamelliä, mutta mie en jaksa syödä ku yhden." 

Olen kuvitellut lukeneeni suurimman osan Heikki Hietamiehen tuotannosta, mutta yllätyksekseni kirjoja olikin yli 20: olen lukenut neljä. Kirjan sijoitan mielestäni Lappeenrantaan, sillä olihan se aikanaan Saimaan rannalla oleva pikkukaupunki, jonka kyljessä oli (Lauritsalan) kauppala, joka kirjassakin mainitaan sekä konepaja, joka oli perustettu jo 1886. (29.10.) 🌟🌟🌟

Hitccock Alfred 3 etsivää ja kadonnut merenneito. Pojat lomailevat ja tekevät haastatteluun perustuvaa lomatehtävää, kun törmäävät yllättäen kadonneen 6-vuotiaan pojan tapauksen. Nuoreina heidän on helppo samaistua lapsen tapaan ajatella, mutta monta pojille jännittävää asiaa tapahtuu ennen loppuratkaisua. Vaihteeksi yksi nuortenkirjakin.  (21.10.) 🌟

Hjulström Carin Vain pisara verta, Taimitarhamurhat osa 2. Siiri jatkaa elämäänsä taimitarhalla kummipoikansa kanssa. Tukholman teatterimasilmakin kiinnostaisi. Ruotsi. (13.10.) 🌟🌟🌟

Holmberg Kyösti Veijarien partiisi. Holmberg on asunut Suomessa ja Ruotsissa. Veijariromaani kertoo 1930-luvusta saaristokylässä, laatikkotehtaasta ja kieltolaista. Kirjan parasta antia oli hersyvän monisanaiset kuvailut, sekä tietysti veijarimaiset hahmot. Sijoitin Kotkaan Tiutisen saarelle, minne aikalaisetkin sen sijoittivat. 

"Kalossit, kiiltonahkakengät, golfhousut, pomppatakki ja päässä koivistolainen karvareuhka on niin mahtava yhdistelmä ettei sellaista ole edes Topi Väisänen keksinyt pilapiirrostensa patruunoille."

"Tukka oli kynitty niskasta päälaelle, ja se muistutti preussilaista upseeria, joka oli istunut parturituolilla kuorma-auton lavalla, kun oli ajettu vastakynnetyllä pellolla." (30.10.) 🌟🌟

Hägglund Tor-Björn Raja-Jooseppi - Susimies : kertomus suuresta luonnonläheisyydestä. Parkanon suunnalta kotoisin ollut Raja-Jooseppi (1877-1946) muutti 1910 tienoilla Inariin (silloin Suur-Sodankylä, liekö ollut Ivalokin jossain välissä, sillä hauta on Ivalossa, tiedä noista kuntaliitoksista) Luttojoen varrelle. Hän eleli erämaassa erakkomaista elämää puolisonsa kanssa ja vaurastui mm. poronhoidolla, helmenkalastuksella ja kullanhuuhdonnalla. Nykyisin hänen asuinpaikkansa tunnetaan rajanylityspaikkana, joka tätä kirjoittaessa on kyllä suljettu. Mielenkiintoista kuulla tarina tutusta nimestä. En tiennyt, että Jooseppi oli Parkanosta kotoisin.

"Mitä isommat perunat, sitä tyhmempi isäntä."  🌟🌟

Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina ja Susi Pauliina Se on täytetty. Moni asia lienee täytetty, tyyliin näin Jeesus sanoi ristillä, mutta tässä täytetty oli mäyrä ja jösses kun oli neljä hyvää tarinaa samasta mäytästä. Koska Mäyrä oli sama, ei yhtään haitannut, että tarinat oli lyhyitä. (14.10.) 🌟🌟🌟

Ibargüengoitia Jorge Kuolleet tytöt. Meksikolaisia dekkareita ei tule usein vastaan. Kirja alkaa 15.9.1961 pidetyistä ilotalon avajaisista. Kirja on kirjoitettu poliisiraportin muotoon, ja perustuu oikeastikin tapahtuneeseen kuuden ilotytön kuolemaan aikana, jolloin ilotalot oli suljettu ja tytöt säilössä. Ja ihan kuin telkkari mainoksessa, eikä siinä vielä kaikki. Oikeassa elämässä ilotaloja pitäneet sisarukset taisivat tehdä 91 murhaa. Kirja on keltaista kirjastoa ja laatu sen mukaista. Usein en niistä pidä, mutta tämä oli vähintäänkin Pettina Grappan tasoa. Ja surullisista tapahtumista huolimatta osin myös humoristinen. (25.10.) 🌟🌟

Jaatinen Pekka Verenpunainen kaupunki : romaani Kemin taistelusta 1944. Kirjassa kuvataan tapahtumia Lainan, Toivon sekä suomalaisten että saksalaisten joukkojen johtajien näkökulmasta. Alku tuntui hitaalta ja sotiminen olis vaatinut karttaa, mutta muuten tykkäsin. Loppuun asti jännitin kuinka Lainan käy. Tarina alkaa Kemissä aamulla 15.9.1944. (2.10) 🌟🌟

Kaplinski Jaan Sama meri kaikissa meissä. Alkukesästä luin eurooppalaisia runoja. Vielä lölytyi lukematon virolainen runoilija. Moderni runous ei oikein uppoa, mutta kun näitä ajattelee tosi lyhyinä novelleina, niin hyvin kirjoitettu. Minusta runoon kuuluu oleellisena osana rytmi. Ei välttämättä loppusoinnut, mutta rytmi. Näistä ei saisi lauluja, ei oikein räppiäkään, vaikka soveliaasta hapankaalihymystäkin kertovasta räppi olisikin aika hieno kuulla. 

"Kaikki mikä oli, ja voisi olla

on yhä jossain. 

Maa kantaa muistoa merestä

kotilon kannet on kivestä kiinni

ja hiekkakivi valvoo entisten korallien unta." (29.10.) 🌟

Kirstilä Pentti Munthe : jännitysromaani. Munthe käy Thaimaassa. Siellä on monta muutakin suomalaista. Eletään 1980-luvunnalkua. Nousukautta. Yksi suomalaista ohjataan tulliviranomaisten luo... Huumeitako? Edessäkö 0-500 vuoden tuomio?
Suomessa kuolee ihmisiä ja kaikkea aletaan tutkia.

Kirjassa Munthe heittää tikkaa ilman akselia pyörivään karttapalloon ja yrittää osua mielenkiintoisiin paikannimiin kuten Sansibar. Pääasiallinen tapahtumapaikka Helsinki. (26.10.) 🌟

Korhola Atte Tämä ihmisen luonto. 

Jo kirjan ensilause on kutsuva:

"Tämä ihmisen luonto on teos, jota pidän parhaimpana kirjana, jonka olen ympäristöaiheesta koskaan kirjoittanut. Näin on helppo todeta, sillä en ole aikaisemmin ympäristöä käsittelevää kirjaa kirjoittanutkaa."

Ilmastolukupiirissä olikin aiheena tällä kertaa mielenkiintoisen sujuvasanaisesti kirjoitettu kirja. 

1998-2013 oli imaston lämpenemisesä jostain syystä rauhallisempi jakso, jolloin ilmasto lämpeni vuosikymmenessä vain 0,05 astetta totutun 0,12 asteen sijaan (tutkija suomalainen, joten asteet Celciusta) Sitä kutsutaan hiatukseksi (hiātus on latinaksi aukko). Ja sitä tutkitaan paljon. Mutta vaikka kuinka tutkitaan:

"Hiatus on ja pysyy niin kuin naula Junttilan tuvan seinässä."

Itse olen tottunut että naulan sijaan Junttilan seinässä oli jotain ihan muuta.

Itselleni kirjan lukeminen oli hidasta, kun piti tehdä paljon muistiinpanoja sukututkimusta varten. 

(15.10.) 🌟🌟🌟

Lewis C.S. Muistiinpanoja surun ajalta. Lewisin mietteitä surustaan vaimonsa kuoltua. Henkilökohtainen muistelu, mutta voin kuvitella, että tämä antaisi lohtua suruun valmistautumisessa ja kenties surussakin. Melkein jokaisessa avioliitossa, jossa ei erota, jompi kumpi kuolee jossain vaiheessa. Harvoin molemmat samaan aikaan. Lewis puhuu mm. siitä, että myös suru kuuluu liittoon ihan niin kuin kuherruskuukausi ja kaikki muu. Lewis käyttää suruunsa neljä muistikirjaa ja päättää, että se riittää. Jos ei päätä sitä johonkin pisteeseen, voi olla, että ei päätä koskaan. 

"Surussa mikään ei pysy poissa. Kun luulee selviytyvänsä yhdestä vaiheesta, joutuu aina palautumaan takaisin. Ympäri ja ympäri. Kaikki toistuu. Kierränkö ympyrää, vai uskonko olevani spiraalin päällä. Jos se on spiraali olenko menossa ylös vai alas?"

Mutta toisaalta. Hetki hetkeltä olo on parempi. Tai ainakin toisenlainen. Joskus olen lukenut, että kun pahin suru on poissa, tulevat muistot ja ne iskevät yksi kerrallaan. 

Lewis pohtii paljon myös sitä, että ei haluaisi vaimonsa palaavan ja kokevan kuolemaa uudelleen, ja jossain vaiheessa kun pahin suru on ohi, alkaa muistaa vaimoa eri tavalla, paremmin. Englanti. (28.10.) 🌟🌟🌟

Markkula Hannes Koston piikki on terävä : poliisiromaani. 

Robertsin baarissa pelataan dartsia. Omalla tikkakerholla on monia suomenmestaruuksia ja kansainvälisiäkin pokaaleita. Englantilainen tikanheitto on monipuolinen peli, mutta tässä pubissa ei käytetty kaikkia mahdollisuuksia. Usein pelataan 301 kahdella.  Tikkakerhon liepeillä istuu Heidi, joka on kerholle vähän kuin maskotti, suojeltava, ja joskus se nostaa kireyttä. 

"Muutenkin tikkataululla vallitsi selittämättömän painostava tunnelma ja tiukka kuri."  Nuuksio, Espoo. (27.10.) 🌟🌟

Manner Sulevi Ristilukki. Supon etsivä Markus Puronen tutkii kauniin naisen seksuaalimurhaa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Ja sitten kun oikein tutkitaan mikään ei ole sitä miltä näyttää. (22.10.) 🌟

Mesterton Anna-Lisa ja Carl, Mustonen Enni ja Aukia Jussi-Pekka Hovimäki 1 : Ruotsin vallan iltarusko. Porin teatterin innoittamana tartuin kirjaan. Kirja oli monipuolisempi kuin näytelmä, mutta ainahan niin on. Kirjaa sävyttää Suomen sota 1808-1809. (7.10.) 🌟🌟

Mesterton Anna-Lisa ja Carl, Mustonen Enni ja Aukia Jussi-Pekka

Hovimäki 2 : Keisarin auringon alla. Kirjassa ollaan Suomessa ja Pietarissa. Hyvin kirjoitettu kirja. (13.10.) 🌟

Merilahti Juhani Isokarin miehet : luotolaisromaani 1800-luvulta. 

Tapahtumaaikana Uusikaupunki, Isokarin majakan rakennus (valmistui 1833, valo syttyi vasta 1838) ja alkuvuodet 1830-1860. Sinä aikana myös engelsmannit soutelivat Uudenkaupungin edustalla. Kirjassa pääsee ääneen muutamat luotolaiset. Majakanvartioilta vaadittiin kuntoa, sillä portaita oli 200. Kirjasta on olemassa myös tv-dokumentti vuodelta 2005. (31.10.) 🌟

Mäkinen Taru Salakielisakki ja suuret setelit. Pitkästä aikaa käsiin sattui Taru Mäkisen lastenkirja. Päähenkilöt ovat 8-10-vuotiaita. Yksi kolmikosta on kuuro, ja salakieli on siis viittomakieltä. (25.10.)🌟

Nummi Markus Käräjät kirja perustuu tositapahtumiin Teuvalla 1938, mutta pitäjän nimenä tässä on Tarvajoki. Asukkaita kunnassa oli 9000, joista kyllä tuhat Amerikoissa. Myllyjä oli 5, meijäreitä 4, sahoja kolme, oli tiilitehdas ja hattutehdas. Maaseudulla lisätuloja saatiin ravunpyynnistä. Käräjiä istuttiin sikiönlähdetyksestä. Surullisia tarinoita ne oli, jokainen, miksi abortteja tehtiin... Ja miten taitavasti Nummi tarinan kertoi! Ylivoimaisesti kuukauden paras kirja. Finlandia ainesta!... (Edit: No ei sitten näemmä ollut. Ja kerrankin olin lähes varma että tämä nyt ainakin.)

" Valppauden vaikutelma oli ristiriidassa mielenvikaisen höpötyksen kanssa. Aivan niin kuin häneltä olisi jäänyt mitään huomaamatta, mutta silti kaikki ymmärtämättä. Tai ainakin melkein kaikki." (12.10.) 🌟🌟🌟

Oranen Raija Melkoinen Möttönen. 1984 vuonna ilmestynyt lastenkirja. Möttösenkään kanssa ei olis lapsena ollut tylsää, jos Möttönen olis naapurissa asunut.

"Se ilta oli lämmin ja pehmeä kuin mustan kissanpojan karva." (31.10.)

Paljo piretyt : loimaalaiskaskuja. Parikymppisenä luin paljon kaskukirjoja eri puolilta maata, eri ammateista ja henkilöistä. Tykkään useimmiten pidemmistä kaskuista, sellaisista joissa on joku tarina, mutta jotka ovat niin pitkiä, että harvoin niitä tulee kerrottu. Tämän kirjan kaskut oli lyhyitä, joistain ihmisistä oli useampikin kasku säilynyt ihmisten mielessä. Kirja on ilmestynyt 1984, ja sen kieli oli täysin ymmärrettävää. Tapahtumapaikkana Loimaa.

Tässä malliksi omin sanoin yksi kasku: Kauniston Toivo nai Uudentalon Lainan, joka käytti aina  pienikorkoisia kenkiä. Sanottiin: 

"Toivo sai pienikorkosen Lainan Uudestatalosta."  (30.10.) 🌟🌟

Rantala Riku Myyrmanni. Vuonna 2002 tapahtunut räjäytys ravisutti koko Suomea. Koskaan ei saada tietää, oliko tarkoitus aiheuttaa räjäytys juuri sillä tavalla kuin se tapahtui, vai räjäyttää ostoskeskus ajastimella sen tyhjennettyä. Aikanaan olen lukenut isän kirjoittaman kirjan aiheesta. Tässä on haastateltu useampia tahoja. Vantaa. 🌟 (18.10.)

Silvera Adam Lopussa molemmat kuolevat. Sarjan ensimmäinen osa oli lokakuun ensi päivän lukupiirissä. Luin kirjan vuodenvaihteen tienoilla ja päätin kerrata sen. Hyvin kesti toisenkin kuuntelemisen. Lukijoita oli kivasti kolme, mutta miesäänet olisi voineet erota enemmän toisistaan. Tälläkään kertaa en oppinut tunnistamaan äänestä kumpi puhuu, mutta hyvin tuo silti tuli selväksi. Itketti nytkin, vaikka tällä kertaa mietin enemmän mm. liitännäispalveluita.  (1.10.) 🌟🌟🌟

Silvera Adam Ensimmäinen viimeinen päivä. Ehdin kuunnella tämänkin puoliväliin ennen Teamsiin siirtymistä. Nytkin mietin, että kumpi oikeasti kannattaa lukea ensin, sillä tämä sijoittuu ajallisesti ennen sarjan ensimmäistä osaa ja esittelee hieman sen päähenkilöitäkin. Mietin myös, onko ensi vuonna ilmestyvä jatko-osa ennen tätä, näiden kirjojen välistä vai ajallisesti tuorein. (1.10.) 🌟🌟🌟

Simenon Maigret vietää lomaa. Maigret lomailee vaimoineen, kun vaimo sairastuu ensin simpukoista sitten umpisuolesta. Vaimo joutuu olemaan nunnien sairaalassa ja Maigretilla on tylsää. Yksi nunnista sujauttaa Maigretin taskuun kirjelappusen, josta alkaa Maigretin yksityiset tutkimukset. Ranska.🌟

Tey Josephine Murha lippuluukulla. Scotland Yardin etsivä komisaario Grantilla on käsissä outo tapahus. Teatteriin pyrkivä jono nytkähtää liikkeelle ja yksi jonottajista kaatuu maahan tikarilla murhattuna. Kukaan ei tunnu tuntevan surmattua. Ylltääten poliisi saa kuitenkin 25 puntaa miehen hautauskuluihin, jotta tämä ei joudu nimettömien joukkohautaan. Kirjassa eletään 1950-lukua ja ennen kuin ongelma on ratkaistu, pääsee Grant kalastamaankin. Englanti/Skotlanti. (22.10.) 🌟🌟

Tuormaa Erkki Sadonkorjaaja. Kemissä tapetaan mies, sitten Oulussa, Tampereella.... Poriinkin päädytään. Tapauksen selvittely on poliisin ykkösaiheena. Mutta syyllistä ei tahdo löytyä. Minun makuuni kirjassa matkustellaan liikaa, mutta muuten tykkäsin. Rikostutkijoiden siviilielämäkin tulee tutuksi. Päätutkijaa voisin verrata Ncis tutkija Leroy Jehtro Gibbsiin. Amerikkalainen Gibbs rakentaa veneitä omakotitalonsa kellarissa, kemiläinen rakentaa polkupyöriä kerrostalon kellarissa. Kirjan loppu huvitti. Kuinkahan monesti olen kuullut vastaavia, vääriin ennakkokäsityksiin perustuvia ajatuksia (joskus itsestänikin) kuin tässä vesisateesta Woodstockissa:

"-Mistä sinä sen tiedät? 

- Minä olin siellä." 

Elettiin sitä ennenkin nuoruutta. Tykkäsin poliisista, hänestä olisi kiva lukea enemmänkin jatkossa. (2.10.)🌟

Wolf Inger Pimeä syys. Kuukauden viimeiseksi kokonaan luetuksi kirjaksi valikoitui ensimmäinen suomenkielinen tekoälylukijakokeiluni. Se olikin ensimmäinen uudempi kirja 10 päivään. Tavoitteeni oli lukea pari viikkoa vuodesta 1984, mutta uutuus, eli tekoälylukijan kokeilu vei voiton ja tein yhden kirjan syrjähypyn. Parinkymmenen tekoäly vaihtoehtoisen kirjan joukossa oli monta, jotka olen kuunnellut hiljattain ihmisen lukemana. Muutamasta lukemattomasta valitsin tämän. 

Vuonna 2006 ilmestynyt Pimeä syys ja myös sen tekijä oli itselleni entuudestaan tuntematon. Tanskalaisia dekkareita on tullut vastaan melko harvoin harvoin, ainakin sellaisia, jotka eivät mässäile rikosten raakuudella. 

(31.10.) 🌟🌟

Soffamatkalla ruskaretkellä Lapissa

Syksyn tullen moniin tuttaviin iskee vaellushalu. Lappiin on päästävä. Itse en ole käynyt Rovaniemeä pohjoisempana ja toinen toistaan upeampia reissu kuvia katseltuani alan aina miettiä, että pitäisi itsekin lähteä - - - päiväksi meren rannalle. Niin monissa paikoissa ihmisen sielu voi levätä. 

Se, että erämaat eivät viettele, ei tarkoita sitä, että en ihastelisi itse asiaa: vaeltelua tunturissa tai erämaissa. Ja kun ei pääse itse reissuun, aina voi lukea. 

Luin viime viikolla Paul-Erik Haatajan Jenkin ja ajattelin, että sen luettua erämaavaellus ei heti onnistuisi. Mutta dekkarille annan täydet viisi tähteä ja plussan kirjan nimestä. On suomi vaan upea kieli. 

Kirjassa rikosetsivä lähtee puolisonsa kanssa vaeltamaan Lappiin. Puoliso on tottunut vaeltaja, ja muistan hänen vaeltaneen aiemmissakin kirjoissa, mutta poliisi itse on ensikertalainen. Matkaa tehdään sopivasti tottumattoman kunnon mukaan. Täydellinen reissu. Tai olisi ilman pikku häiriötekijä. 

Jenkin jälkeen tartuin Mauri Sariolan Koltan uneen, jota olen säästellyt tätä aikaa varten. Koltan uni on perho, ja kaunis sellainen onkin. Niinpä on selvää, että kirjassa kalastetaan Lapin erämaissa. 

Kirja alkaa 30 kilometrin päiväkävelyllä. Itseltäni olisi aina jäänyt tekemättä. Oma ennätys on reilu 20 km Vaasassa muutaman vuoden takaa, jolloin vietin Vaasassa 24 tuntia yksillä silmillään, istuin kahdeksan tuntia Työhyvinvointikorttikoulutuksessa ja loppuajan kävelin etsien geokötköjä. No, pidin myös 1,5 tunnin geomiitin melkein yksikseni aamuyöstä. 

Tykkään Sariolan dekkareista, ja olen lukenut niitä viime aikoina pari, kolme vuodessa. Sen verran on kirjoitustyyli muuttunut Sariolan päivistä, että väkisinkin huomaa, että ihmisiä kuvataan dekkarissa huomattavasti ylimalkaisemmin nykyään. Hehkeät kurvit ja miellyttävät nykerönenät jäävät nykyään mainitsematta. 

Liekö syynä se, että kirjailija toivoo kirjastaan elokuvaa/sarjaa, eikä halua rajoittaa näyttelijävalintaa. Tosin, vahvat mielikuvat ei kyllä näytä rajoittavan nykyohjaajia, sillä esimerkiksi Koskinen sarjan Ullan en ole vielä kuullut kenenkään kirjasarjaa lukeneen mielikuvia vastaavan. 

Joka tapauksessa Koltan uni on kelpo dekkari edelleen. 

Aikakin pari tuttavaa ovat käyneet vuosittain Lapissa kullanhuuhdonta merkeissä. Sitä aihetta sivuaa hiljattain lukemistani kirjoista Timo Sandbergin Kullanhuuhtoja. Kuten muutkin Sandbergin Heittola-kirjat, myös tämä ei tuota fanille pettymystä. 

Kullanhuuhdonta ja kalastus on aiheena myös Christian Rönnbackan Ruska-dekkarissa, jossa Hautalehto lähtee pitkään haaveilemalleen ruskaretkellä, mutta joutuukin työtehtäviin kesken matkan ja kaitsee kiinalaismiljardöörejä heidän Lapin lomallaan. Helpolla ei Hautalehto kirjan esittelyn mukaan pääse tälläkään kertaa. 

Itselläni on Rönnbackan Haitalehto-sarjan lukeminen edennyt perin verkkaisesti. Ensimmäiset olen lukenut yli 12 vuotta sitten ja sen jälkeen vain yhden kirjan Hautalehdon kalastuslomasta majakkasaaren tuntumassa. Nyt ajattelin lukea seuraavaksi tämän kirjan. 

Markku Ropposen Kuhala-kirjat sen sijaan olen lukenut kaikki. Myös Ropponen on lähettänyt etsivänsä Lappiin. Kirjassa Suruaika päättyy, Kuhala, Otto Kuhala palaa Lappiin tutkimaan, miten hänen hautajaisiin päättynyt kihlajaismatkansa oikein Lapissa sujui.

Olen pitänyt Kuhala-sarjasta erityisesti siksi, että Kuhala on ikäisensä mies ja jos hän loukkaa itsensä takaa-ajossa, kuten usein käy, hän myös kärsii kipuja eikä ole täydessä tämmissä seuraavana päivänä, niin kuin monissa muissa dekkarissa ollaan. Tosin Kuhalalle kyllä sattuu ja tapahtuu...

Mainittakoon lopuksi vielä Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren Veto-kirja, joka on niin ikään lukupinoni huipulla. Kuulin kirjasta vasta viime viikolla, joten en ole vielä ehtinyt sen pariin. 

Olen tykännyt Nuotion dekkareista ja tämäkin vaikuttaa jonkinlaiselta jännityskirjalta, vaikka pääpaino taitaakin olla sellaisessa Lapin lumossa, josta edesmennyt ystäväni totesi erään keskeyttämänsä hiihtoreissunsa jälkeen, että hän totesi 7 hengen kimppakämpässä kaksi yötä seuranneena olevansa aikuinen ihminen, joka voi lähteä kesken loman seuraavalla bussilla kotiin, koska ei vaan jaksa kuunnella, miten naimisissa olevat suunnittelevat puolisonsa pettämistä iltapalalla ja lähtevät sitten toteuttamaan aikeensa. 

Kirjan päähenkilö, nelikymppinen nainen on käsittääkseni sinkku eikä tilivelvollinen kenellekään, mutta tuon tuttavani huomio matkakumppaniensa matkakäyttäytymisestä antaa viitteitä siitä, mitä tällaisella reissulla saattaa tapahtua. 

Toisenlaisissa seurapiireissä liikutaan Liisa Nevalaisen dekkarissa Riikinkukko, jossa Antti Karpalo joutuu tutkimaan Levillä tapahtunutta seurapiirimurhaa, jonka yhteydessä katoaa kaunis rintakoru.

Itse en enää muistanut kirjan yksityiskohtia, ja siksi olikin oivallinen sattuma, että päätimme kaverin kanssa lukea kaikki Nevalaisen dekkarit läpi tänä syksynä. Olin varma, että niitä oli vain 5-6 kirjaa, mutta kun viime viikolla tarkastelimme tilannetta, kirjoja olikin kahdeksan.

Kirjassa on mukana tuttuja hahmoja. Äänensä menettänyt oopperalaulaja, Karpaloiden tuttava, matkustaa tutustumaan Kittilään Ahmavaaran pikkuhotelliin kevään puhjettua ja päätyy hotellin johtajaksi. Jonkin aikaa kaikki meneekin hyvin... Karpalot ratkovat tapauksen tälläkin kertaa. 

Levistä tuli vielä mieleen Kari Kaulasen Kuuramäki 1 Tunturin tuolla puolen -kirja, joka alkaa äidin ja pienen tytön matkalla uuteen kotikylään Länsi-Lappiin, jonne he vähitellen juurtuvat. Muutaman vuoden päästä kylän tuntumaan aletaan rakentaa Lapin ensimmäistä matkailukohdetta. 

Itse sijoitin kirjan ensin Aavasaksan tuntumaan, mutta googlaamalla selvisi, että tapahtumapaikkana olikin nykyisessä Kolarin kunnassa Äkäslompolon kylä ja matkailukohteena Yllästunturin. Oikeastaan tuo olisi kyllä pitänyt hoksata jo kirjailijan sukunimi kaiman, Sampo Kaulasen kaikille tutuksi tekemästä Jounin kaupasta, josta Kaulanen luopui taannoin. 

Tähän kirjaan on kaksi jatko-osaakin, mutta niitä en ole vielä lukenut. 

Lisää lukuvinkkejä Lapista löytyy esimerkiksi saamelaiskirjahaasteen raportistani ja tulevaisuuskirjojen koosteestani.

Saamelaisen kirjallisuuden lukuhaaste 2020

Tammikuun alussa niin innoissani aloitin neetainari:n laatiman lukuhaasteen, joulukuussa yhtä innoissani ja paljon oppineena lopetin. Siinä välissä oli 11 kuukautta, jolloin luin noin 368 muuta kirjaa... Mutta nyt se on valmis 🤗

1. Kirja, jota saamelainen suosittelee

Kerttu Vuolab, Valon airut, suositteli ystäväni Maarit, joka myös antoi upean kirjalistan, joka oli helppo suorittaa, ja josta jäi luettavaa ensi vuodellekin ♥️. 

Kirjassa on monta lyhyttä tarinaa, joita voisi olla kiva kertoilla Lapissa erätulilla, jos nyt ikinä sellaiselle reissulle lähtisin. Pidän kävelystä ja pidän nuotiolla istumisesta, mutta luultavasti preferoin liikaa kunnon sänkyä, mieluummin sellaista, johon noustaan eikä laskeuduta, sama alkaa päteä näin vanhemmiten autoihinkin, kuten Mikko-Pekka Heikkinen kirjassa Jääräpää taisi laittaa jonkun poromiehen suuhun pistää. 

2. Kirja, jonka saamelainen on haukkunut

Kurt Martti Wallenius Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä kirja ei välttämättä ole ollut niin pidetty kuin muut, ja se on käynyt ilmi muidenkin haaste listasta. 

Kirja on vuodelta 1933 ja sen kirjoittaja esiintyy myös tuoreemmassa kirjassa yhdessä Moskun kanssa. Moskuhan on elokuvasta tuttu mies. Kannen kuvaan ihastuin. Jotenkin siinä on vaan niin loistava väritys (no, ei loista, ja juuri se onkin se juttu) - kivasti murrettua harmaata, sinistä ja ruskeaa, kiva talvimaisema. Edessä lienee pohjois-suomalainen varastoaitta, jonka nimikin löytyisi varmasti Paulaharjun kirjoista. 

3. Kirja, jossa yhtenä hahmona on Áillohaš

Áillohaš= Nils Aslak Valkeapään taiteilijanimi. 

En laske, en koskaan, Toimittanut ja kääntänyt Kaija Anttonen. Kirjan runoja joita ei ole aiemmin käännetty saamenkielestä suomeksi. Kirjan alussa on kerrottu saamelaisesta (nyky)runoudesta yleensä.

Ihastuin muihinkin kuin Nils Aslak Valkeapään aiemmin kääntämättömiin runoihin.

Kirjan muut runoilijat ovat Rawdna Carita Eira, Sara Margrethe Oskal, Rose-Marie Huuva, Inghilda Tapio, Synnøve Persen ja Rauni Magga-Lukkari. 

4. Kirja, jonka kannessa on poro, taimen tai muu saamelaisille tärkeä eliö

Ante Aikio Jänkäjärven syöverit on saamelaisiin tarinoihin pohjautuva fantasiakirja. Sen kannessa on poronsarvinen kala. Sen lisäksi tärkeitä eläimiä on ollut muutamassa muussakin kirjassa, vaikkeivät kaikki nuo saamelaiskirjoja olekaan. Joulukirjankin kirjoittaja on Ranskasta. Ainakin yksi porokuvallinen kirjankansi tuosta puuttuu, nimittäin Milla Ollikaisen Veripailakat, mutta se on perinteinen dekkari ja kannen poro on sangen kuollut. 

Mainittakoon, että en muista lukeneeni yhdessäkään kirjassa taimenista. Lohista ja pikkukaloista kyllä. 

5. Saamenkielinen kirja — tai kirja, joka on käännetty saamesta, jos et osaa saamea

Nils Aslak Valkeapää, Aurinko, isäni jonka rinnalla katselin kuvia alkuperäisteoksesta Beaivi Ahcazan. 

Ihastuin niin, niin Valkeapään runoihin, että näitä on pakko lukea uudestaan ja lisää. 

Kirjan runot olivat vähintäänkin yhtä ihania kuin Lauri Viidan  runot. Viita on ollut lukioajoista lähtien yksi runoilijasuosikeistani ja jollain tapaa saman tapainen, vaikka Valkeapää kertoo runonsa luonnonkuvin ja Viita rakennustyömaan tapaan. Jotenkin heti tuli mieleen näistä, että kuinka mahtava olisi kuulla näitä samaan tapaan esitettynä isoissa konserttisaleissa, kuten Tapani Kansa esitti Lauri Viidan Betonimylläri-runot joskus 1980-luvun lopulla. Tuo esitys on vieläkin yksi mahtavimmista esityksistä, joita olen konsaan nähnyt, ja aika paljon kulttuuria olen kuluttanut näinä vuosikymmeninä. Se kilpailee vahvasti ykkössijasta ensimmäisen näkemäni Shakespeare tulkinnan kanssa. Se oli Porin Teatterin Myrsky-näytelmä, jonka upean, ulkoseinään saakka levittäytyvän valaistuksen oli tehnyt Claude Naville ja pääosassa esiintyi Lasse Pöysti. 

6. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen perinteiselle saamelaisalueelle 

'Perinteistä aamelaisaluetta' Suomessa ovat käsittääkseni Utsjoki, Inari ja Enontekiö sekä tietty alue Sodankylästä.  

Jovnna-Ande Vest Poropolku sammaloituu. Lisäksi tuli luettua myös Mikko-Pekka Heikkisen Poromafia,  joka sijoittuu Utsjoelle ja tapahtuu poronhoitoon keskittyvissä piireissä. 

7. Kirja, jonka nimessä on sana ”perinne”

Tämä oli vaikea, ainoa perinne sanalla varustettu kirja oli Kaija Ahvenjärven Päivitettyä perinnettä - saamelaisen nykyrunouden saamelaiskuvastoja väitöskirja, joka haasteen myötä taisi kerätä paljon lukijoita. Itse olisin otaksunut löytäväni jonkun perinne koru tai kansaperinnekirjan, mutta ei löytynyt perinne sanaa edes Samuli Paulaharjulta. Lukukokemus oli kyllä muita kirjoja tukeva. 

Kuuntelin Yle Areenasta Paulaharjun Tunturien yöpuolta - novellikokoelman, joka on mielestäni erinomainen kansaperinteen kokoelma vanhoja kerättyjä tarinoita, vaikka itse perinne-sanaa nimessä ei siis olekaan. 

8. Jonkun saamelaisen muistelmat tai elämänkerta

Siiri Magga-Miettunen Siirin kirja. Hyvä kirja ja onneksi sille löytyi jatkoakin. Luin molemmat peräkkäin. Ajattelin illalla kirjaa aloittaessani, että kirja on helppo jättää kesken, koska se perustuu parin sivun tarinapätkistä, mutta aika väärässä olin. Onneksi seuraava päivä ei ollut työpäivä, sillä luin kirjan melkein loppuun asti ennen kuin nukahdin sen kanssa. 

Muistelupätkät olivatkin siis koukuttavia. Osa kiehtovuudesta tulee itselleni siitä, että kirja nivoo yhteen aiempia tietosirpaleita tuoden nippelitietoni ympärille syventävää tietämystä. 

Olin esimerkiksi kuullut tiestä, jonka Urho Kekkonen sai hommattua Lappiin, mutta minulla ei ollut mitään mielikuvaa, missä kyseinen tie sijaitsee, se tie vie Kutturaan, minna Maggan perhe asettui asumaan kun Venäjän vallan aikana ei enää voinut harjoittaa poronhoitoa koko saamelaisella alueella, vaan piti noudattaa valtioiden rajoja. 

9. Pedar Jalvin tai Áillohašin kirjoittama kirja

Pedar Jarvi Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita kirjassa oli myös Jarvin lyhyt elämäkerta hänen lyhyeksi jääneestä elämästään. Jarvi ehti juuri valmistua ammattiin, ja saada ensimmäisen työpaikan, kun hän kuoli.

Kirjassa on mukana Jarvin kirjoittamia kertomuksia, runoja ja hänen opiskeluaikoinaan kirjoittamia, lehdissä julkaistuja pakinoita. 

10. Kirja, joka käsittelee Pedar Jalvia tai Áillohašta

Jorma Lehtola Laulujen Lappi kirjan lukeminen jäi tältä vuodelta vähän kesken, sillä kirja painoi turkasen paljon liikaa jotta olisin jaksanut kantaa sen joululomalle mukaan etenkin kun en ollut varma, voinko palauttaa sen mökki kunnan kirjastoon. Luettuna on reilusti yli puolet, joten hyvällä omatunnolla merkkaan nyt kirjaan luetuksi. 

Kirjassa esitellään Lappia eri näkökulmista. Nils Aslak Valkeapään uuden runouden ohella kirjassa esitellään Lappia monenlaisten laulujen näkökulmista. On virsiä, joikuja, rillumareitä ja oopperaa ja kaikkea siltä väliltä. Kirjassa on kivasti kuvia ja kirjan ainoa huono puoli onkin, että se täytyy lukea pöydän ääressä, sillä kirja todellakin painaa sangen paljon. 

11. Kirja joka kertoo saamelaisen/saamelaisten asuntolaelämästä

Kukka Ranta ja Saana Kanninen Vastatuuleen, oli väitöskirjan ohella ainoa kirja näistä, jota en saanut lainattua, vaan se piti lukea kännykällä BookBeatista. Kirja on vielä vähän kesken, sillä en tykkää lukea E-kirjoja ja siksi onkin tullut aina mieleen lukea jotain muuta, vaikka kirja onkin ihan mukaansa tempaava. 

Asuntolaelämää oli myös Siiri Magga-Miettusen molemmissa kirjoissa. 

12. Kirja joka kertoo etelään muuttamisesta

Siiri Magga-Miettusen Siirin elämä kirjassa Siiri muuttaa pohjoisesta Varkauteen opettajaksi. Kirjassa kerrotaan muiden sisarusten opiskelusta ja Siirin työstä opettajana ja äitinä. Kirja päättyy leskeyteen.