Maan äitejä

Lapsuuden kirjahyllystä löytyi Maan äitejä kirja. Se on ilmestynyt 1961, ja lienee mummuni saama syntymäpäivälahja. Kirjaa en lukenut lapsena, vaan paljon myöhemmin, hieman ennen, kuin kirjasta ilmestyi uusi versio, missä oli myös Tellervo Koivisto. Sen kirjan kuuntelin kaseteilta uutena. Nämä tuli mieleeni, kun kuuntelin nykyisen maan äidin muistelmia presidentin puolisona. 

Hieman myöhemmin luimme Marttojen taitoavainopintokerhossa Tellervo Koiviston Päiväkirjan uudet sivut. Kirjasta jäi erityisesti mieleen kuinka Tellervo koulumatkallaan joutui kahlaamaan lumessa, ja reisille meni lunta, kun villaiset sukat oli lyhyet ja aluspöksyt ilmeisesti lyhyemmät kuin mamelukkimallia. Asia järkytti, sillä itse käytin tuolloin hametta aina mamelukkien kanssa.... Enkä kahlannut lumihangessa, tosin niitä ei juuri ollut 1990-luvun loppupuolella.

Sylvi Kekkosesta olen lukenut useammankin elämäkerran ja hänen itsensä kirjoittamat kirjat. Ainakin olen lukenut Johanna Venhon Ensimmäinen nainen, Aino Suholan Luja ja urhoollinen sydän ja viimeksi Anne Mattssonin Sylvi Kekkosen elämäkerran. Sylvistä mieleen on jäänyt, kuinka Urho jätti hänet pärjäämään lehmien kanssa, kun itse lähti Helsinkiin tekemään politiikkaa. Ensimmäinen oma muistikuvani Sylvi Kekkosesta on kun koulussa kerrottiin, miksi lippu oli puolitangossa kun presidentin puoliso oli kuollut. 

Alli Paasikiven elämäkerta alkuvuodesta oli pieni pettymys, sillä laajempikin se olisi voinut olla, kun kerran oli niin kivasti kirjoitettu. Alli Paasikivi - Eturivin taustavaikuttaja on Aura Korpi-Tommolan kirjoittama. Allista tulee tietty mieleen allit, mutta myös se, kuinka Alli toimi puskurina JK:n ärtyisinä hetkinä. Lapsettomana minun on ollut helppo samaistua Allin elämään.

Marttana läheinen on myös Ester Svinhufvud, jonka resepteistä Sirkka-Liisa Lehtisen ja Sirkka Svinhufvudin Ester Svinhufvud Rakkaudesta ruokaan ja Ukko-Pekkaan tekemä kirja löytyy omastakin kirjahyllystä. Ester tunnetaan kakustaan ja tarmokkaasta järjestötyöstä. Martatkin hän oli, ja eikös se ollut Ester, joka toi kangaspuut linnaan. 

Toisen Esterin, Ester Ståhlbergin kirjat olen lukenut, mutta elämäkertaa ei ole tullut vastaan. 

Kiehtovin maan äideistä on mielestäni Gerda Ryti. Matkustelusta pitävä ahkera opiskelija, perheenäiti,  tarot kortit ja ennustaja tuovat eksotiikkaa, toisaalta Risto Rytin presidenttikausi ja sitä seurannut Rydin vankilatuomio... ja sitten siihen lisäksi silminnäkijänä ministeri Ritavuoren murhasta. Hanna-Liisa Ryti- Erkinheimo kirjoittaa isoäitinsä elämästä mielenkiintoisesti kirjassa Gerda Rytin elämänkerta 1, että on ihan pakko kaivaa käsiin kakkososakin, sillä kirjassa käsitellään vain vuodet 1886-1939.

Yhtä kaikki, mielenkiintoisia elämäkertoja maan äideistä. Muutama on vielä lähempää tuttavuutta vailla. 

Se, miksi kirjoitin tämän koosteen, oli kuitenkin se, että kuuntelin äidin kanssa juhlavalmisteluita tehdessä tohtori Jenni Haukion Sinun tähtesi täällä - Vuodet tasavallan presidentin puolisona  -kirjan heti, kun se oli ilmestynyt. 

Haukio on lukenut kirjan itse äänikirjaksi ja se toi kirjaan selkeää lisäarvoa. Paljon kirjassa oli tuttua entuudestaan, ja siksi tykkäsin kin erityisesti osudesta, joka käsitteli Kultarannan uusia patsaita ja historiaa. Patsasfriikkinä on hieno huomata, kuinka vihdoin, noin 100 vuoden jälkeen Kordelinin toive on toteutunuy, ja Kultaranta on saanut lisää patsaita. 

Mielenkiintoista nähdä, mitä tohtori Haukio tekee, kun presidenttikausi päättyy. Villi veikkaus on, että hän jatkaa kirjojen ja kulttuurin parissa, ellei työnä, niin rakkaana harrastuksena. 

Katin ruokavuosi

Kolmasko kerta toden sanoo? Taannoinen vuodenvaihde oli kolmas, jolloin päätin, että ylitsepursuavalle keittokirjakokoelmalle pitää tehdä jotain. Tammikuun 20.päivän lähetessä huomasin, että tästä olisi kehittymässä hyvää vauhtia kolmas vuosi, joka sujahtaa ohi kirjoja juuri avaamatta. Ajatus oli, että jos nyt en löydä kirjasta mitään mistä innostun, niin selailun ja kokeilun jälkeen kirja joutaa kirjaston eteisen kirjakierrätyslaatikkoon.

Löysin sattumalta käsityölehtipinosta Kati Napan Katin ruokavuosi Huomenta Suomi -ohjelmassa -kirjan samana päivänä, kun luin nettiuutisista hänen siirtyneen autuaammille kokkailumaille. Katsoin tämän kohtalon sormen osoituksena, ja tartuin kirjaan.

Minulla ei ole mitään mielikuvaa, miten olen kirjan hankkinut, mutta oletettavasti se on tapahtunut niiden muutaman viime vuoden aikana, jolloin olen kasvattanut ristipisto- ja neulelehtipinoa kirjahyllyn kupeessa. Huomenta Suomi -ohjelmaa en ole koskaan katsonut kokonaan, ja muutoinkin vain yhden käden sormissa laskien, mutta Nappan ruokavinkkejä lueskelin aikanaan kyllä lehdistä.

Emäntäkoulussa 1984-85 opin, että eri aikaan vuodesta kannattaa laittaa erilaisia ruokia. Tuolloin erityisesti kasvisten osalta oli pakkokin noudattaa nykyisin trendikkääksi noussutta satokausikalenteria, sillä esim. lehtisalaattia, kirsikoita tai kotimaisia tomaatteja ei ollut kaupoissa ympäri vuoden kuten nykyisin.

Katin ruokavuosi on kirjoitettu 1996 jolloin lähikaupankin valikoimat oli jo laajentuneet, mutta ei vielä nykyisen kaltaiset. Se näkyi erityisesti kasvisosastolla, mutta muuallakin. 

Kanaa syötiin, mutta ainakaan minun lempikaupassani maaseudulla ei juuri ollut kuin kokonaisia pakastebroilereita ja broilerinmaksaa. Muutin vuoden vuoden lopulla kaupunkiin, mutta suikalebroileriin tutustuin vasta hieman myöhemmin. Nettisurffailuni mukaan hunajamarinoitu broileri tuli kyllä kauppoihin 1991, mutta ainakaan 1993 pääsiäisenä Eurajoella ei ollut myynnissä tuoretta kanaa. Kirjasta bongasin kolme broilerinreisiohjetta. Kananuikaleista saati -nuijista tai jauhelihasta ei puhuttu. 

Se, mikä pisti silmään oli sisäelinruokien vähäisyys. Vielä 1980-luvun kirjoissa niitä näkyi usein. 

Toinen iso ero kauppojen valikoimissa oli se, että erilaiset maustesekoitukset/kastikkeet, olivat valikoimiltaan paljon niukemmat. Itse ostin Sambal oelekia, soijakastiketta ja Worcesterkastiketta, mutta kuivattuja mausteita löytyi useampia lajeja, mitä kyläkaupasta.

Ajatuksena oli, että kokeilisin jotain tammikuun ruokaa. Ensimmäinen kiinnostava ruokalaji löytyikin sopivasti viikolta 3: sipuli-anjovispannu. Sääli vaan, että vatsani ei kestä anjoviksen sokeria. Voisin kuvitella kokeilevani ohjetta joskus paistamalla sipulin joukkoon fenkolia tai tonnikalaa, tekeväni lopuksi massaan kolot ja hyydyttäväni niissä kananmunat. Sen vieressä olevaa appelsiini-sipulisalaattia teen silloin tällöin. Tosin ilman minttua ja mustia oliiveja. 

Heti seuraavalta sivulta löytyi sitten helmi. Jatkojalostettua hernesoppaa. Siskonmakkarat ja kermavaahto kuulostivat sen verran eksoottisilta, että pakko kokeilla! 

Hernesosekeitto ja siskonmakkarapallerot (2-3:lle)

1 rkl öljyä

1 sipuli silputtuna

n. 5 dl vettä

1 tlk hernekeittoa

1 pss pakasteherneitä

mustapippuria, rosmariinia

4-6 siskonmakkaraa

Pinnalle: nokare sinapila maustettua kermavaahtoa

Kuullota sipulit öljyssä, lisää vesi, Hernekeitto, pakasteherneet ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi. Soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. Lisää tarvittaessa vettä. Tarkista maku. Purista siskonmakkarat kuoristaan pieninä palloina keittoon. Keitä muutama minuutti. Sekoita usein, sillä sosekeittoa palaa herkästi pohjaan. 

Mausta muutama ruokalusikallinen kermavaahtoa sinapilla. Sen ohella keiton pinnalle sopii paistettu pekonisilppu tai kinkku tai paahdetut leipäkuutiot. Kati Nappa tuskin olisi käyttänyt 'koristeena' kuin yhtä, mutta aina voisi vetää överit. 

Itse korvasin rosmariinin meiramilla, joka mielestäni sopii paremmin hernekeittoon. 

Kuvan lautaset olivat kovasti mieleeni 1990-luvulla, mutta tuskin silti olisin vaihtanut neutraalia Arcticaani tuohon ruotsalaiskaunottareen, josta vitsin mukaan laihialainen voisi ylpeästi tarjota kesäkeittoa 😊 (vettä kukikkaalta lautaselta). Nämä astiat ovat taas ilmeisesti nousussa, sillä ei ole pitkä aika kun olen noita nähnyt parissakin blogissa. 

Kokeiltavaksi päätyi myös aprikoosi herkku. Jostain luin hiljattain, että aprikoosivispipuuro oli "niin 1990-lukulaista", ja hyvää se silloin olikin, mutta tätä ei tarvitse edes keittää. Söin osan jälkiruokana ja osan säästin aamupalaksi, jolloin lisäsin siihen rahkaa. 

Aurinkoinen lumous

2-3 dl aprikoosia huuhdottua ja 3-4 h liotettuna

1 dl liotuslientä (tai vettä) 

1 dl manteleita tai kuorittuja suringonkukansiemeniä

2 banaania

1/2-1 dl ananasmehua

1 tl hunajaa

1/2 tl kuivattua minttua

Kaada ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Jälkiruoka/välipala/aamupirtelö

Se, mikä pistää kirjassa silmään, on kasvisruokien vähäisyys. Vegaaneille ei juuri reseptejä ole, ei edes kesän salaateissa, mutta tottunut kokki voi soveltaa ohjeita vaihtamalla lihan ja maitotuotteet vaikka kauratuotteiksi.

Ovo-lakto-vegetaristille sentään löytynee jopa kiinnostaviakin ohjeita. Itse innostuin esimerkiksi Nokkosmakaronipaistoksesta, joka on kuin jauhelihamakaronilaatikko, missä jauheliha on korvattu fetajuustolla ja nokkossilpulla. Onneksi kaapista löytyy kuivattua nokkosta, joten tätä aion kokeilla joku päivä. 

Myös Paavon salsaleipäjuusto -ohjeen salsa kuulostaa kokeilun arvoilelta, mutta luultavasti nauttinen sen mieluummin paahdetun jälkiuunileivän päällä kuin leipäjuustolla. 

Jotkut sangen oudot yhdistelmät hymyilyttivät (siskonmakkarahernesopan ohella). Aika on ajanut silloisten kokeilujen ohi. Itselleni ei tulisi ylipäätään mieleen kokeilla kalakeittoa tuoreista silakkafileistä saati sitten lisätä siihen simpukkapastaa. Tosin tässäkin kohden pitää todeta, että makuja on monenlaisia. Joku varmasti tuostakin yhdistelmästä innostuu. Itselleni siitä ja parista muusta reseptistä tuli mieleen enemmänkin se, että julkkiskokin pitää koko ajan julkaista uusia reseptejä. Joskus joku osuu kultasuoneen, kuten viimeaikoina bloggarien palstoilta esiin nousseet avogadopasta, muttikastike ja lehtikaalisipsit. 

Mainittakoon tässä, että kuvittelen kyllä keittäväni suolapuolikkaita, eli keitettyjä perunoita suolasilakoiden kera kuten ennenvanhaan oli tapana. Sen sijaan keitetty tuore silakka kuulostaa sisämaan asukkaasta perin oudolta. Sain tuota perinneruokaa ensi kertaa anopin luona, joten siitä ei ole lapsuuden traumoja. 

Kirjan ehkä parhain idea oli texmex henkinen voileipäkakkupöytä, missä leivät on sekä kalkkuna että sellaisenaan (jokaiselle jotain). Kolmioleivät on täytetty tomaatti-paprikasalsalla, guacamolella ja maissi-ruskeapaputöytteellä. Tuohon kun keksin sopivan teelajin, niin tiedän mitä voisi kokeilla texmex-henkilellä kello viiden teellä. 

Kaiken kaikkiaan antoisa luku/muisteluhetki. Tykkäsin erityisesti kuukausien esittelysivuista, mutta enemmänkin asiaa olisi näille kuukauden kansisivuille mahtunut. 

*. *. *

Kati Nappa on ollut tekemässä ainakin näitä keittokirjoja:

Katin keittiö

Katin parhaat

Katin ruokavuosi

Keittiövieraita tänä torstaina

Metsän makuja

Oivallusten keittokirja

Tekemisen maku

Ilmeisesti hän on tehnyt myös kiinalaisen keittokirjan, mutta siitä en löytänyt muuta tietoa kuin maininnan Hesarin artikkelissa jonka lukeminen hyytyi maksumuuriin.