Haikuja Nepalista

Japanilaiset määrämuotoiset tankarunot ja sitäkin lyhyemmät haikut ovat kiinnostaneet minua nuoruudesta ja Tuomas Anhavan klassikkosuomennoksista lähtien. Määrä mitta kiehtoo mieltä ja silloin tällöin olen itsekin kokeillut niiden kirjoittamista.

Haikussa on tavuja 17 ja länsimaissa ne ovat jaettu riveille 5-7-5. Japanissa tavut voidaan kirjoittaa yhdelle pysty riville. 

Haikun sisältö liittyy luontoon, mutta lukemissani runoissa on ollut usein mukana on usein kaihoisaa rakkautta tai teen keittoa. 

Vuoden aika tulee yleensä aina ilmi. Sitä ei sanota, mutta runossa kukkii kirsikat, nousee sienet maasta tai kuten palkitun nepalilaisen, Suomessakin asuneen Janak Sapkotan runoissa istutetaan tai korjataan riisiä. 

Sapkotan Tuli kärpänen valaisee sivun -runokirjan runoja on julkaistu aiemmin englannin ja iirin kielillä josta on peräisin tässä suomenkielisessäkin kirjassa olevat muutamat Danielle Creenauen runoihin liittyvät piirroskuvat. 

Kuvan haikut Sapkotan tee-haikuja

Määrä mitan vuoksi haikuja on vaikea kääntää erilaisille kielille. Sen vuoksi tässäkin kirjassa on noudatettu aiemminkin näkemääni periaatetta - käännetään sisältö mieluummin, kuin väännetään keinotekoisesti tavut 5-7-5 muotoon, jos käännös ei muotoon ytimekkäästi istu. 

Kaarle ratkaisee pulmia

Ilman geokätköily harrastusta en olisi varmaan törmännyt Kaarleen ja hänen kaveriinsa Lordi Nukkasukkaan. Parivaljakko ratkoo pulmia niin kirjoissa kuin televisiossakin.

Englantilaisen Alex T. Smithin Kaarle-sarjasta on tähän mennessä käännetty seitsemän kirjaa kymmenestä. 

Sarjan aloitti Kaarle kaupungilla - kirja, jossa tarkkaa päiväohjelmaa ylläpitävät Kaarle-koira ja Lordi Nukkasukka-sukka viettävät päivän kaupungilla herra ja rouva Kiiltokenkäsen ollessa töissä.

Kirjassa Kaarle käyttää aina punaista baskeria, vaikka yhdessä kirjassa hän ostikin hattukaupasta monta laatikollista baskereita. Punainen baskeri on melkoinen aarre, josta tulee vähän mieleen Harry Potterin viimeisten osien Hermionen käsilaukku. 

Ihan joka päivä kaverukset eivät seikkaile. Välissä on mm. sadepäiviä ja Nukkasukkaan kirjan kirjoituspäiviä ym.

Kirjoissa käydään myös mm. sirkuksessa, maalla, hiihtämässä ja autetaan joulupukkia.

Kuvat Yle Areena ja kirjat 1-7.

Kaarle esiintyy kirjojen ohella myös noin 12 minuutin televisio-ohjelmissa, jotka ovat kuulemma tuttuja Pikkukakkosesta. Tällainen lapseton täti-ihminen ei kyseistä ohjelmaa seuraa, mutta katselin Areenassa olevat 4 sarjaa. Niiden piirrosjälki oli kirjojen mukaista, mutta tarinat kulkivat omia latujaan. Televisiosarjalla näyttääkin olevan omat käsikirjoittajat.

Viihdyin Kaarlen seurassa hyvin, ja luen varmasti tulevatkin osat. Kirjat on mielestäni kirjoitettu niin, että myös aikuiset viihtyvät kirjan seurassa useammankin lukukerran. 

Alex T. Smith on sekä kirjojen käsikirjoittaja että piirtäjä. Jollain tapaa näen tyylissä samaa, mitä Mauri Kunnaksella: kirjat ovat selkeästi lastenkirjoja, jotka on tehty myös aikuisia ajatellen ääneen luettavaksi. Piirroksissa on yksityiskohtia, jotka huvittavat ainakin vanhempia täti-ihmisiä. 

Ps. Geokätköilymysteeri tuli ratkaistua helposti kirjat lukemalla.