Piilotuksia

Innostuin tästä Keltainen kahvipannu -blogin Pauliinan tekstistä, missä hän esittelee vaikka mitä nerokkaita ja kauniita rumien asioiden kaunistamis- ja piilottamistapoja. Itse aloin harmitella, miksi en koskaan esitellyt täällä blogissa ison taulutelevision kekseliästä piilotusta Turun-kodissa – ehkä siksi, että telkka oli niin hyvin poissa silmistä.

Sama kikka piti uusintaa täällä Helsingissä, mutta jo heti muuttopäivänä tajusimme, että kookas, vanha kaappi ei ollenkaan istuisi olohuoneessa siihen paikkaan, mihin olimme sen ajatelleet. Ja juuri tuon kaapin taakse telkkari oli piilotettu vedettävän/rullattavan kehikon avulla. 

Tuosta kaapin takaa telkka siis rullattiin esiin.

Kaapin sopimattomuus, sohvan sijoittelu ja koko olohuoneen sisustus menivät lähes päälaelleen, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt tosin suurkulutamme Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita läppärin ruudulta. Jättitelkka myytiin, yksi videotykki kävi kokeilussa ja nyt olemme vähän kuin uinuvassa käymistilassa. Turussakin tosin katselimme monta vuotta pieneltä läppärin ruudulta sarjoja, elokuvia ja telkkaria, eli muutos tai paluu vanhaan ei oikeastaan ole tuntunut missään.

Mikroaaltouuni on keittiöiden rumilus ja varsinkin nykyisessä minikeittiössä ei mikrolle tuntunut löytyvän mitään salonkikelpoista paikkaa. Se tungettiin siis syvään kiinteään kaappiin. Harmillisesti kaappiin ei saanut johdettua sähköjohtoa mitenkään, eli jos mikroa haluaa käyttää, täytyy kaapin ovi pitää auki ja sähköjohto liittää jatkojohtoon. Kuulostaa epäkätevältä, mutta ei se oikeastaan ole niin kamalaa. Kamalampaa olisi, jos mikron rumilus olisi koko ajan näkyvillä. 

Pienemmän skaalan piilotuksia koti on suorastaan pullollaan: mitä kaikkea rumaa kauniit purnukat kätkevätkään sisälleen, mitä kaapin oven takaa löytyy ja miltä sängyn alle kasatut tavarat näyttäisivät, jos päiväpeitto ei peittäisi edes osaa? Ja onhan keraamiset kukkaruukut myös omanlaisia piilotuksia.

Mitä kaikkea haluaisitte saada kotona piiloon ja mitkä ovat parhaimpia piilotuksia?

Aurinkoista viikonloppua! 

Kaunista pääsiäistä!

Pääsiäinen on täällä. Minulle tämä juhla tarkoittaa yleensä kukkia, sesonkiherkkuja, pientä breikkiä töistä ja vierailuja ystävien ja perheen parissa. Tänä vuonna, kuten monet muutkin, pysymme kodin seinien sisällä tavallista tiiviimmin. Onneksi teimme kodin sisustuksen melko nopealla sykkeellä, koska nyt on ollut ihana nauttia uudesta kodista ilman muuttolaatikoita ja muuta sälää. Kodista on tullut entistä merkittävämpi paikka ja olemme varsin onnekkaita, että kotona on turvallista, kaunista ja jopa inspiroivaa.

Pääsiäiseksi otin esiin maltillisen määrän pääsiäiskoristeita ja asettelin ne pieniin ryhmiin pitkin kotia. Tämän vuoden korona-erikoisuus on rairuoho! En ole lapsuuden jälkeen tätä juttua edes harkinnut pääsiäiseksi, mutta tällä kertaa nappasin ruohopussin kaupasta ja haastoin kanssa-asujan rairuohon istutushommiin. Jännityksellä seurasimme, nouseeko ruoho pääsiäiseksi ja kyllä, tulihan siitä ihan komea. Rairuoho ei kyllä pääse pääsiäisjuttujen vakiolistalle – en oikein osaa edes koristella tuota ruohomattoa.

Tänä vuonna päätin hemmotella itseäni ja ostaa kukkakaupasta ihan ikiomat oranssit jaloleinikit pääsiäisen kunniaksi. Jaloleinikit ovat mielestäni aivan ihania, suorastaan kukkasuosikkejani ja sinänsä ihme, että nämä taitavat olla ihan ensimmäiset leinikit, mitä olen koskaan hankkinut.

Onneksi tajusin varata kukat kukkakaupasta, koska kun hain pakettia torstaina, kuulin, että varaus oli järkevää ja kukat olivat loppuneet. Olen nyt koronan aikana pyrkinyt tukemaan pieniä lähikatujen yrittäjiä ja onneksi sentään lähikukkakaupassa on ainakin pääsiäisen aikaan ollut sentään menekkiä.

Muuten pääsiäiskoristeet ovat erittäin tuttuja ja männävuosina nähtyjä – yhtään uutta koristetta en ole kirpparilta hankkinut, ja ihan hyvä niin.

Hyvää ja rauhallista pääsiäistä!