Syksyisiä otoksia Älä osta mitään -päivänä

Vielä voi postata syksyisiä kuvia, eikö vain! Ainakaan Helsingin kantakaupungissa ei ole päästy kokemaan ensilunta, eli katseet voi fokusoida hetkeksi vielä syksyisiin hetkiin kotona ennen joulujuttuja.

Kuvissa ei ole yhtään uutta kirppislöytöä esiteltynä, koska tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Tämä Luonto-liiton turhaa kuluttamista kritisoiva päivä on aivan tietoisesti Black Fridayn kanssa yhtä aikaa.

Olen edellisinä vuosina purnannut mustasta perjantaista ja tuntuu, että kulutushulinat jatkuvat tänäkin vuonna vähintään samalla volyymillä kuin ennenkin. Tai jopa enemmän. Nyt toki kulutushypeä puffataan jo black week:inä, pian varmasti black month on jo arkea. Tiedän, että mikään ei ole mustavalkoista, mutta vähintään selvää pitäisi aika monelle olla, että tällaista kuluttamista ja luonnonvarojen ylikulutusta ympäristömme ei kestä. Moni aletuote tai uusi tuote ei myöskään kestä tarkempaa tarkastelua vastuullisuuden valossa. Hesarissa oli hyvä teksti tällä viikolla juuri vastuullisuudesta ja kuluttamisesta. Minulle myös hyvänä muistutuksena toimii Eetti-järjestön vastuullisuusasiantuntija Maija Lumpeen lausahdus: ”Kaikkein ekologisin paita on lempivaatteesi eli se, joka on vaatekaapissasi jo valmiina.” Tämän, kun vielä muistaisi seuraavalla kerralla kirppiksellä!

Koska blogini keskittyy ennen kaikkea kiertotalouden ja kierrättämisen ilosanomaan, nautitaan hetki olohuoneemme kierrätyssisustuksesta. Sohva on uusi, mutta toivottavasti hyvin pitkäikäinen. Lähes kaikki kuvissa näkyvä, on hankittu kierrätettynä. Sama meininki jatkuu edelleen. 

Kaunista marraskuun viimeistä viikonloppua!

Piilotuksia

Innostuin tästä Keltainen kahvipannu -blogin Pauliinan tekstistä, missä hän esittelee vaikka mitä nerokkaita ja kauniita rumien asioiden kaunistamis- ja piilottamistapoja. Itse aloin harmitella, miksi en koskaan esitellyt täällä blogissa ison taulutelevision kekseliästä piilotusta Turun-kodissa – ehkä siksi, että telkka oli niin hyvin poissa silmistä.

Sama kikka piti uusintaa täällä Helsingissä, mutta jo heti muuttopäivänä tajusimme, että kookas, vanha kaappi ei ollenkaan istuisi olohuoneessa siihen paikkaan, mihin olimme sen ajatelleet. Ja juuri tuon kaapin taakse telkkari oli piilotettu vedettävän/rullattavan kehikon avulla. 

Tuosta kaapin takaa telkka siis rullattiin esiin.

Kaapin sopimattomuus, sohvan sijoittelu ja koko olohuoneen sisustus menivät lähes päälaelleen, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt tosin suurkulutamme Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita läppärin ruudulta. Jättitelkka myytiin, yksi videotykki kävi kokeilussa ja nyt olemme vähän kuin uinuvassa käymistilassa. Turussakin tosin katselimme monta vuotta pieneltä läppärin ruudulta sarjoja, elokuvia ja telkkaria, eli muutos tai paluu vanhaan ei oikeastaan ole tuntunut missään.

Mikroaaltouuni on keittiöiden rumilus ja varsinkin nykyisessä minikeittiössä ei mikrolle tuntunut löytyvän mitään salonkikelpoista paikkaa. Se tungettiin siis syvään kiinteään kaappiin. Harmillisesti kaappiin ei saanut johdettua sähköjohtoa mitenkään, eli jos mikroa haluaa käyttää, täytyy kaapin ovi pitää auki ja sähköjohto liittää jatkojohtoon. Kuulostaa epäkätevältä, mutta ei se oikeastaan ole niin kamalaa. Kamalampaa olisi, jos mikron rumilus olisi koko ajan näkyvillä. 

Pienemmän skaalan piilotuksia koti on suorastaan pullollaan: mitä kaikkea rumaa kauniit purnukat kätkevätkään sisälleen, mitä kaapin oven takaa löytyy ja miltä sängyn alle kasatut tavarat näyttäisivät, jos päiväpeitto ei peittäisi edes osaa? Ja onhan keraamiset kukkaruukut myös omanlaisia piilotuksia.

Mitä kaikkea haluaisitte saada kotona piiloon ja mitkä ovat parhaimpia piilotuksia?

Aurinkoista viikonloppua! 

Kirppisvuoden 2018 hitit (ja ne hudit)

Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2019 on pyörähtänyt käyntiin ja siinä samalla Kirppisrakkautta-blogi saavuttaa 5 vuoden iän, hurjaa. Mietin, millaiset synttärijuhlat järjestän, mutta katsotaan ensin vielä hetkeksi taaksepäin. Jotain kivaa tässä kuussa tapahtuvien synttäreiden tiimoilta kyllä tapahtuu.

Tein kirppisostoksia kaiken kaikkiaan vähemmän vuonna 2018 kuin edellisvuonna 2017, mutta rahaa kului enemmän, kiitos hyvin kalliin pöytäostoksen. Olen yrittänyt miettiä jatkuvasti enemmän kuluttamista ja tämä koskee myös kirppisostoksia. Edelleen huomaan haluavani kirppikselle, jos olen stressaantunut – jostain syystä kirppiksellä kiertäminen ei ahdista laisinkaan. Tämä ei onneksi tarkoita sitä, että maanisesti ostaisin tai haalisin tavaraa matkaani, mutta jokin yhteys mielialalla ja kirppiksillä on.

Vuonna 2018 itse kirppiskäyntejä oli vähemmän kuin ennen. Päivittäisen työmatkan pituus, matkustaminen kolmen kaupungin välillä ja vapaa-ajan väheneminen (ihanan ihana opintovapaa loppui kesällä) ovat vaikuttaneet sekä bloggaamiseen että kirppistelyyn.

Toki kirppistelen edelleen silkasta rakkaudesta kirppiksiin ja keräilyyn. Kirppistely on parhaimmillaan myös sosiaalista ja hauskaa: esimerkiksi vuotuiset Savonlinnan kirppisrundit teen ystäväni kanssa, joka rakastaa kirppiksiä myös.

Upouusia vaatteita tai muita aivan uusia tavaroita tuli ostettua todella maltillisesti. 100 % lampaanvillaisen mustan villatakin ostin alkuvuodesta uutena, keittiöön tuli uudet poljettavat roskikset ja loppuvuodesta ostin (sikakalliit) mokkanahkaiset espanjalaiset korkokengät. Uusia sukkia ja sukkahousuja ostin maltillisesti – olen myös korjaillut rikkinäisiä yksilöitä, eli ihan heti ei luovuteta. Ja,  ai niin! Pari uutta sateenvarjoa tuli hankittua. Minulla on todella huono karma sateenvarjojen kanssa. Hävitän ja rikon niitä aivan luokattoman usein. Ehkäpä vuoden 2019 uuden vuoden lupaus on se, että tänä vuonna en osta yhtään sateenvarjoa!

Vuoden 2018 kirppislöytöhitit ovat hyvin saman kaltaisia kuin aikaisempien vuosien: Kiltaa, suomalaista lasia, laatu- ja käyttövaatteita, Arabiaa. Tässä valikoima poimittuja löytöjä.

Ihanaa, halpaa

Helena Tynelin suunnittelema ikoninen Aurinkopullo tupsahti eteeni vain 11 eurolla. Todellinen  löytö!

Pieni Saara Hopea -maljakko 1,50 eurolla. Ei paha.

Haaveita, keräilyä

Kaj Franckin lokerikkovadin kävin hakemassa Lahdesta. Samalla ikimuistoisella reissulla matkaani lähti myös hieman harvinaisempi iso Kilta-purkki.

Pienempi Kilta-purkki löytyi alennuksen myötä 6,50 eurolla. Myllypuron Pelastusarmeijala. Samalla kerralla bongasin ahkerasti käytetyn kirsikkakorun.

Richard Lindhin suunnittelemat Arabian klassiset kukkaruukut. Näitä tuli haalittua lähemmäs 10. Hinta ei aina ole ollut edes halpa, mutta ruukut iskevät edelleen kovaa.

Rakkautta ensisilmäyksellä

Artekin Ameeba-pöytä 1950-luvulta. Sydän tykyttää edelleen, kun katselen tätä kaunokaista. Tarkempi kertomus pöydästä löytyy täältä.

Vaatetta, kenkiä

Luulin, että olisin hankkinut huomattavasti vähemmän kirppisvaatteita kuin edellisvuonna, mutta kappas, melkein samoihin määriin päästiin. Mielestäni olen tehnyt tosin vähemmän vaatehuteja, eli siitä voi ainakin olla iloinen.

Suosituimmat vaateostokset ovat selvästi tummasävyisiä. Näitä kaikkia vaatteita olen käyttänyt paljon ja hartaudella. Laadun kyllä tunnistaa.

Kesän alussa löydetyt Karhun Muumi-lenkkarit ovat osoittautuneet ihan parhaiksi! Käyttöaika oli viime vuonna kesästä melkein marraskuuhun.

Ja sitten ne vähemmän onnistuneet kirppislöydökset.

Väärän kokoiset vaatteet

Edelleen joudun listaamaan tämän typerän syyn takia ostoksia. Eikö olisi jo aika ostaa sopivia ja oikean mallisia vaatteita...? Tämä tuntuu olevan aivan krooninen huti. No, onneksi näitä kömmähdyksiä on vähemmän kuin joskus aikaisemmin.

Turhat esineet

Toimimaton herätyskello on toki söpö, muta ehkä hankinnan olisi voinut jättää myös tekemättä..? (tämän kellon myin jo eteenpäin, mutta jotenkin huvittavaa, että se edes kävi luonani)

Eripariastiat

En vain osaa oikein käyttää muuta kuin Kiltaa. Kuvissa on mukana astioita, joita en muista käyttäneeni hankinnan jälkeen vielä kertaakaan. Ehkä tämä kertoo myös jotain.

Ah, niin epäkäytännöllistä

Spider-kynttilänjalka on kieltämättä edelleen mielestäni kiehtova, mutta en ole vieläkään löytänyt jalkaan sopivia kynttilöitä ja jotenkin tämä kapistus rinnastuu vähän liiankin hyvin turhat esineet -kategoriaan.

Keraaminen sienisirotin ei varmaankaan tarvitse lisäselityksiä myöskään.

...

Tällaisia onnistumisia ja sitten näitä vähemmän onnistuneita hankintoja. Löytyykö hiteistä tai hudeista suosikkeja?

Vainoharhaa

Uusi ja rakas olohuoneen pöytä on saanut aikaan pientä vainoharhaisuutta. Eniten kauhistuttaa pöydän pinnan pitäminen kauniina ja siistinä. Minua hirvittää pöydän kannen lakkauksen tärveltyminen, vaikka elämä tuo väistämättä tullessaan käytön jälkiä myös huonekaluihin.

Viime vuonna löytyneet muoviset kristallialustat ovat varsin passelit juomalaseille, mutta lisää alustoja tarvitaan ehdottomasti! Nappasin matkaani neljä korkista tehtyä alustaa Hyvinkään Kirjokaaresta 0,50 eurolla. Eipä olleet ainakaan hinnalla pilattuja nämä alustat. Itse asiassa nuo korkkiset läpyskät taitavat kuulua jonkinlaisiin glögilaseihin, mutta alustat toimivat pöydän suojina ilman alkuperäisiä lasejakin hyvin.

Laitoin kaikki neljä alustaa teekannun alle ja tuokin sommitelma näyttää ihan hauskalta. Toki pannunalusia minulta löytyy muitakin, mutta uusia käyttömuotoja on aina hauska läytää. Teekupille nuo korkkialustat ovat hitusen pieniä, jos siis ihan yhden alustan kupin alle lykää.

Nyt pitäisi vielä löytää lisää kivoja alustoja, että isompikin määrä laseja voi pöydällä oleilla. Ja sitten pitää myös pikku hiljaa valmistautua ensimmäiseen lasinrinkulaan, mikä pöytäpintaan ilmestyy. Kääks!

Millaisella aineella lakkapinnasta saa parhaiten kosteuden tuomat läikät häivytettyä? Alan selvästi valmistautua jo pöydän huoltamiseen...

Rentouttavaa viikonloppua!

Rakkautta ensisilmäyksellä

Joskus totaalinen sekoaminen tapahtuu ihan hetkessä ja se on sitten menoa. Näin minulle kävi, kun heinäkuussa näin Fiskarsin Summer House -näyttelyssä tämän Artekin Ameeba-pöydän. Pöytä viekotteli minut täysin kauneudellaan. Muistan huokaillaani pöydän perään heti, kun sen näin. Päädyin myös kysymään pöydän ostamista ehkä kolme minuuttia siitä, kun olin tuon ihanuuden bongannut.

Minulle kerrottiin, että pöytä on kyllä myytävänä, mutta yksi muu henkilö on osoittanut kiinnostusta pöydästä ennen minua ja olen listalla toisena. Itse olin epärealistisesti kuvitellut, että voin vain napata pöydän suunnilleen heti mukaani, vaikka loogisesti ajateltuna tämä ei tietenkään toimisi oikein missään näyttelykontekstissa.

Olin siis aivan pistoksissani pöydän kanssa ja katselin (ja tietysti myös esittelin) pöydän kuvia tasaisesti koko kesäloman ajan. Pöytä ei hiipunut mielestäni, vaan aina välillä mietin, että mitenköhän syyskuun puolessa välissä mahtaa käydä.

Voitte siis kuvitella riemuni, kun puhelin soi Summer House -näyttelyn päätyttyä! Pöytä päätyisi minulle! Ihanaa, mahtavaa, täydellistä!

Kyseessä on siis 1950-luvun alun Artekin pöytä. Ihan tarkkaa tietoa vuodesta tai muustakaan minulla ei valitettavasti ole. Pöytä on entisöity Artek 2nd Cyclen toimesta ja näitä pöytiä ei käsittääkseni ole aikoinaan montaa kappaletta tehty.

Pidän kovasti Artek 2nd Cyclen toimintaperiaatteesta: Vuoden 1935 jälkeen on myyty yli puolitoista miljoonaa Aalto-jakkaraa. Vuonna 2006 Artek alkoi kerätä käytettyjä jakkaroita kirpputoreilta, vanhoista tehtaista, kouluista ja telakoilta. Niiden pohjalta perustettiin Artek 2nd Cycle eli uuden elämän saavien löytöjen myymäläkonsepti.

Artek 2nd Cycle esittelee pitkäikäisiä Artek-huonekaluja ja edistää samalla kestävää kuluttamista – jotta valitsisimme ostoksemme huolella vaalittaviksi eikä pois heitettäviksi ja kunnioittaisimme niissä käytettyjä luonnonmateriaaleja.

On varmasti tullut jo selväksi, että rakastan tätä pöytää. Rakastan sen materiaaleja: rottinkia, tiikkiä. Rakastan sen muotoilua: vapaata muotoa, kepeyttä ja linjakkuutta. Toki tällä hetkellä selvästi muodissa oleva rottinki näyttää juuri nyt myös aivan ihanalta. Vaikka rottinki hiipuisi hetkeksi taka-alalle, tiedän, että tämä pöytä näyttää vielä seuraavatkin 60 vuotta täydelliseltä.

Uusi pöytä istuu mielestäni hyvin olohuoneeseemme. Ainakaan lisää ruskean eri sävyjä tila ei  kuitenkaan kaipaa. Ehkä vähän vaaleita sävyjä lisää pieninä määrinä pitäisi huoneeseen lisäillä. Kattolampun paikkaa pitää vielä vähän muuttaa, mutta muuten pöytä on kotiutunut mitä parhaiten.

Pöydän kanssa on jo yhdet pullakahvit juotu ja oikein mainiosti pöytä palveli käytössäkin! <3 

Yksityiskohtia keittiössä

Viime viikonloppuna aurinko paistoi ihanasti! Otin kameran käteeni ja kuvailin hieman keittiössä. Tajusin vasta kuvia katsellessani, että iso osa kuvien esineistä on alunperin kirpparilta. Kirppislöytöjä on muutama rästissä, mutta olkaapa hyvä, tällä kertaa yksityiskohtia Turun keittiöstä.

Keittiön kiinteät kalusteet ovat jostakin 1990-luvun paikkeilta. Marmorijäljitelmä, pikku- ja kulmahyllyt eivät ole oman makuni mukaisia laisinkaan, mutta vanhan talon henki leveine ikkunalautoineen, pattereineen ja alkuperäisine ikkunoineen, painavat vaakakupissa enemmän.

Artekin ruokapöytä ja neljä tuolia ovat kirppislöytöjä nekin. Lehtikorina toimii yli 15 vuotta sitten lahjaksi saamani muovinen punoskori. Ruokailunurkkauksessa on seinillä muuten taas enemmän väljyyttä, kun Palaset-lokerikko muutti toiselle seinälle.

Väljensin hieman myös lasihyllyä, mutta haussa on sentään lisää Fauna-laseja ja vaikka lisää kulhojakin. Keltainen Grapponia houkuttelee myös, mutta hinnat ovat niin kovia, että en tiedä saanko koskaan esimerkiksi jälkiruokakulhoja kasaan. Keräilijällä on hyvä olla projekteja!

Rakkaat muumit seikkailevat enemmän tai vähemmän keittiössä. Jääkaapin ovessa on lajitelma suosikkihahmoja: Muumipappa, Nipsu, Haisuli ja Mörkö. Nämä vaneriset magneetit ovat aika kivoja, mutta ehkä en yritä saada koko Muumilaakson porukkaa kasaan kuitenkaan.

Näitä kulmahyllyn emaleita olen kuvannut joskus aikaisemminkin. Esteri Tomulan kynästä peräisin olevat kalat ja Vegeta ovat ihania. Ja, mitäpä olisi postaus ilman  Kilta-astioita?

Rentoa viikonloppua!