Nyt pohdin, millainen kirppisvaatelaihis on ensi vuodelle luvassa. Jotain rajoitteita täytyy olla, mutta ei liian ankaraa kuria, koska tiedän, mitä tapahtuu jos rajat ovat liian tiukat: repsahdan klassisesti ja hamstraan kahta kauheammin lakon jälkeen.
Käykäämme seuraavaksi kirppisvaatteiden kimppuun. Postaus on pitkä kuin nälkävuosi, eli kannattaa ottaa mukava asento, niin jaksatte toivottavasti lukea loppuun asti. Ensimmäiset kollaasit tekevät hyvin näkyväksi sen, mitkä ovat lempivärini: musta, tummansininen, vihreä, mintunvihreä, turkoosi ja violetti. Lähes kaikkia kuvissa näkyviä vaatteita olen sentään jo käyttänyt, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee ehkä yksi cooleimmista löydöistä: vintage Christian Diorin mintunvihreä rento blaiseri. Kangas näyttää pellavalta, mutta on silkin ja viskoosin sekoitus. Näin tämän takin kesällä turkulaisen Best from the Past -liikkeen Instagramissa ja minun oli suorastaan pakko kysellä vaatteen mittoja tarkemmin. Asu myytiin settinä, eli minulla on tähän kuuluva hyvin 80-lukulainen hame myös, minkä aion vielä lyhentää. Hameesta ei ole kuvaa, kaikki kauneus ja kunnia tässä kohtaa jakulle. Vaate (takki + hame) oli tavallista kirppishintaa korkeampi, setti maksoi 49 euroa. En ole ostosta katunut ja kesällä tämä kaunokainen osoittautui erittäin monikäyttöiseksi. Ja tuo materiaali on aivan täydellinen kesään!
Tämä hitusen hipahtava batiikkivärjätty napillinen puuvillapaita on lyhyt malliltaan. Intiasta peräisin oleva hauska vintage vaatekappale piristää ehdottomasti kokomustaa asua. Tämä löytyi Helsingin Stockmannin Relovesta 7 eurolla.
Kolmas silkkivaate on vintagea. Kyse on hieman paksummasta silkkipaidasta, mistä löytyy myös resorit. Vaatteen pohjaväri on tummansininen ja raidat ovat turkoosit. Vaate on kuin minulle tehty! Tämä paita kustansi 8 euroa ja löysin sen Helsingin Stockmannin Relovesta.
Kierrätyskeskuksesta löytämäni merimiespaita (2,70 euroa) on sarjassamme hieman huvittava. En tiedä, voiko tätä pitää ilman pientä risteilyemäntävitsiä, mutta onhan tämä nyt hitsin merellinen ja ysäri! Kultaiset napit yhdistettynä kapenevaan vyötärölinjaan ja tummansiniseen kaulukseen, on todella överi yhdistelmä. Paita on muuten viskoosin ja polyesterin sekoitus ja lapussa lukee Made in Macau. Ei ihan viime vuonna tehty vaate tämäkään.
Pikamuotisosastoa edustaa puolestaan Monkin puuvillainen mekko (7 euroa). Ihastuin vaatteen kaulukseen ja hetken jo mietin, että pitäisikö helma napsaista pois? Mekkona tämä kyllä toimii myös ja tuo kaulus tekee mistä tahansa neuleesta tai villatakista asteen verran kiinnostavamman. Tämä löytyi Helsingin Opshopista.
Seuraavaksi esittelyssä oleva musta liivimekko on kerännyt joka kerta kehuja, kun olen sen ylleni vetänyt. Olen käyttänyt tätä puuvillaista vaatetta kapeiden housujen ja ohuen neuleen kanssa, en siis ihan perinteisenä mekkona. Vaate on väljä ja ehkä siksikin sen alle on ollut luontevaa pukea ihan "kunnon vaatteet". Tämä löytyi Töölöntorin Relovesta 15 eurolla. Vaatteen merkki voi olla yllätys: Gudrun Sjödén. Yleensä tuotemerkki tunnetaan pikemminkin kukkakuoseistaan, eikä juurikaan graafisista linjoista.
Tämä Fred Perryn puuvillateepaita on siitä hauska, että etupuolelta löytyy raidat ja selkäpuolelta pilkut. Eihän tätä voinut vastustaa! En ole suuri logojen fani, mutta päätin niellä asian, sen verran hauska vaatekappale tämä on. Paita löytyi Iso Roban Fidasta kuudella eurolla.
Tummansininen Didriksonin sadetakki löytyi puolestaan Turusta Merkitys Secondhandista 15 eurolla. Minullahan on pitkä Marimekon sadetakki niin sanotusti kaupunkikäyttöön, mutta mökiltä olen jotenkin kummallisesti hävittänyt vanhan sadetakkini. Nyt on siis myös mökkiympäristöön ja veneilyyn sadesään takki.
Mustaharmaa Stockmann Silkin toppi oli enemmänkin heräteostos. Tämän bongasin Helsingin Kaisaniemen Kierrätyskeskuksen liikkeestä 2,70 eurolla. Toppi on ehkä hitusen liian iso ja kuosikin on vähän liian ysäri, ei siis oikein napakymppi tämä ostos. Vaate ei ole myöskään kertaakaan päätynyt päälle asti. Hieman epäilyttää, millainen yhteinen tulevaisuus meillä mahtaa olla.
Tätä toppaliiviä en ole käyttänyt vielä kertaakaan, mutta näen vaatteen hyödyn, kun matkaamme jälleen alkuvuodesta Lappiin. Pakkasta voi olla paljonkin, eli erilaisista toppakerroksista on aina hyötyä. Toki tämä suht cool liivi toimii myös kaupunkikäytössä. Vaate löytyi Salosta Secondhandmarketista 15 eurolla. Liivi on vanhempaa tuotantoa, mutta en ole oikein varma mille vuosikymmenelle tämä sijoittuu. Merkki on tyylikkäästi Field Master.
Tämä over size villatakki on myös vanhempaa tuotantoa, mutta väritykseltään todella ajankohtainen (vai menikö tällainen violetti jo muodista...?). Villatakin materiaali on täyttä timanttia: 80 % villaa ja 20 % puuvillaa. Takki on italialainen ja löysin sen Espoosta SPR:n Kontista 15 eurolla.
Seuraavan vaatteen kohdalla pitää ihan tarkistaa, että onko kyseessä lastenvaate (eikä sillä väliä, vaikka olisi), mutta kyseessä on siis hieman lapsellinen "Love to You to the Moon" -yöpaita, missä karhu kiipeää kohti yötaivasta. Yöpaita/mekko löytyi Porista Kontista 4,50 eurolla. Vaate oli mielestäni lähes käyttämätön, mutta pesulapun mukaisessa pesussa vaatteeseen tuli heti hieman vaaleaa haituvaa, eli pesunukkaa. Hieman ärsyttävää, mutta ei tuo yövaatteessa onneksi niin haittaa.
Seuraavassa kuvassa on hyvin epäinformatiivisesti samalla henkarilla harmaat leveät farkut ja mustat leveät housut (alempana toinen kuva mustista housuista). Olen etsinyt viimeistään Ylen briljantin Aikuiset-sarjan innoittamana leveitä suoria farkkuja. Passeli yksilö tuli vastaan Turusta Merkitys Secondhandista 15 eurolla. Farkuissa ei ole laisinkaan elastaania (kyseessä ns. perinteiset 100%:t puuvillafarkut) ja aluksi housut tuntuivat vähän epämiellyttäviltä, mutta tajusin myös, että nämä housut ovat lämpimämmät kuin ohutta farkkukangasta olevat versiot, joissa mukana on myös elastaania. Farkkujen hinta oli omaan makuun aikamoisen korkea, mutta melko pitkällisten etsintöjen jälkeen nämä olivat ainoat hyvät, eli parempi näin.
Mustat leveät housut löytyivät Helsingistä Siisti-kirppikseltä 3 eurolla. Näissä ei ole materiaalilappua, mutta olen lähes varma, että kyse on tekokuidusta. Näiden juju on se, että lahje on tarpeeksi lyhyt minulle. Nämä ovat enemmän kevään ja kesäajan housut, eli aivan heti nämä eivät pääsy todennäköisesti jalkaan.
Seuraavat pari kuvaa ovat myös aivan älyttömän surkeat! Ensin kyseessä on tämän kesän hittivaate , eli ohut viskoosinen huitula/takki. Tämä on ollut päällä todella paljon! Vaate (4 euroa) löytyi Puotinharjun Fidasta ja on alkujaan Lindexin.
Tässä kuvassa on puolestaan puuvillainen laatikkomallinen liivi. Kankaassa on tummansinisiä ja ruskeita raitoja. Kuva on aivan luokattoman surkea, pahoittelut siitä. Edes liivin värityksestä ei saa tolkkua. Vaate on jonkun itse tekemä ja siinä on paljon muistumia Vuokon liivistä. Periaatteessa kangas voisi olla Vuokkoa, mutta en ole asiasta aivan varma. Liivi löytyi Iso Roban Fidasta 15 eurolla.
Seuraava vaate on osoittautunut käytössä aivan loistavaksi, vaikka alkujaan epäilin lyhythihaisen villapaidan käytettävyyttä. Kyseessä on ihailemani vaatemerkin, Nomen Nescion, bukleetyyppistä villaa oleva vuoritettu vaate. Paita maksoi 40 euroa Töölöntorin Relovessa, mutta uutena nämä eettisesti valmistetut kestävät ja ajattomat vaatteet maksavat maltaita. Vaatteiden suunnittelu on Suomessa, materiaalien alkuperä selvitetään todella laajasti ja ompelutyö tehdään Virossa.
Seuraava perusvaate löytyi syksyllä Töölöntorin Uffilta. Kyseessä on vanhempaa tuotantoa oleva pilkullinen paita. Materiaali on viskoosin ja polyesterin sekoite. Tämä maksoi 7,50 euroa.
Nämä housut ovat siitä hauskat, että kyseessä on suomalainen Miranella-merkki, jonka ompelimo sijaitsi pitkään Noormarkussa. Näissä pöksyissä on myös ns. vanhanaikainen kokolappu, missä on merkittynä vaatekoon mitat. Tämä saattaisi nykyäänkin olla hyvä tapa merkitä vaatekoot. Housut löytyivät Salon Secondhandmarketista vain 1,50 eurolla. Housut ovat lyhyempää mallia (ehkä oikeasti capri-housut, mutta minulle juuri ja juuri nilkkaan ulottuvat).
Seuraava vaate oli myös todella hankala kuvata! Kyseessä on musta COS-merkin samettimekko, jonka juju piilee pitkien hihojen muotoilussa. En onnistunut kuvaamaan hihoja, mutta tallensin sentään meriaalilapun, mikä on täyttä timanttia: samettimekko on silkin ja viskoosin sekoite. Tämä löytyi kesällä Mankkaan Akseli-kirppikseltä 15 eurolla. Tämän puen ylleni todennäköisesti jouluna.
Oliko mukana suosikkeja? Mikä olisi lähtenyt matkaasi?