Piilotuksia

Innostuin tästä Keltainen kahvipannu -blogin Pauliinan tekstistä, missä hän esittelee vaikka mitä nerokkaita ja kauniita rumien asioiden kaunistamis- ja piilottamistapoja. Itse aloin harmitella, miksi en koskaan esitellyt täällä blogissa ison taulutelevision kekseliästä piilotusta Turun-kodissa – ehkä siksi, että telkka oli niin hyvin poissa silmistä.

Sama kikka piti uusintaa täällä Helsingissä, mutta jo heti muuttopäivänä tajusimme, että kookas, vanha kaappi ei ollenkaan istuisi olohuoneessa siihen paikkaan, mihin olimme sen ajatelleet. Ja juuri tuon kaapin taakse telkkari oli piilotettu vedettävän/rullattavan kehikon avulla. 

Tuosta kaapin takaa telkka siis rullattiin esiin.

Kaapin sopimattomuus, sohvan sijoittelu ja koko olohuoneen sisustus menivät lähes päälaelleen, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt tosin suurkulutamme Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita läppärin ruudulta. Jättitelkka myytiin, yksi videotykki kävi kokeilussa ja nyt olemme vähän kuin uinuvassa käymistilassa. Turussakin tosin katselimme monta vuotta pieneltä läppärin ruudulta sarjoja, elokuvia ja telkkaria, eli muutos tai paluu vanhaan ei oikeastaan ole tuntunut missään.

Mikroaaltouuni on keittiöiden rumilus ja varsinkin nykyisessä minikeittiössä ei mikrolle tuntunut löytyvän mitään salonkikelpoista paikkaa. Se tungettiin siis syvään kiinteään kaappiin. Harmillisesti kaappiin ei saanut johdettua sähköjohtoa mitenkään, eli jos mikroa haluaa käyttää, täytyy kaapin ovi pitää auki ja sähköjohto liittää jatkojohtoon. Kuulostaa epäkätevältä, mutta ei se oikeastaan ole niin kamalaa. Kamalampaa olisi, jos mikron rumilus olisi koko ajan näkyvillä. 

Pienemmän skaalan piilotuksia koti on suorastaan pullollaan: mitä kaikkea rumaa kauniit purnukat kätkevätkään sisälleen, mitä kaapin oven takaa löytyy ja miltä sängyn alle kasatut tavarat näyttäisivät, jos päiväpeitto ei peittäisi edes osaa? Ja onhan keraamiset kukkaruukut myös omanlaisia piilotuksia.

Mitä kaikkea haluaisitte saada kotona piiloon ja mitkä ovat parhaimpia piilotuksia?

Aurinkoista viikonloppua! 

Peltipurkkini mun

Inspiroiduin Hattaralandia-blogin Jaanan postauksesta niin, että päätin itsekin kuvata yhtä keräilykohdettani eli peltipurkkeja. Jaanan kuvat ovat aivan syötävän ihania, itse hieman petyin näiden kuvien kanssa, mutta olkaapa hyvä, peltipurkkeja.

Täytyy kuitenkin sanoa, että kuviin eivät lopulta päätyneet kaikki käytössä tai omistuksessani olevat purnukat. Helsingissä on ainakin seitsemän purkkia ja sitten onnistuin unohtamaan kylpyhuoneen purkit ja useampi yksilö lymyilee edelleen kaapissa. Päätin myös karsia purkit vain vanhoihin purnukoihin ja kirppislöytöihin, esimerkiksi Muumipurkit ja Harrodsin teepurkit jäivät lopulta kuvaamatta. Epämääräisesti laskien minulla on tällä hetkellä 40 kirppikseltä löytynyttä purkkia. Katsotaan, jospa joskus saan kaikki purnukat kuvattua. Ja luulenpa, että lisääkin purkkeja vielä eksyy kotiini/koteihini.

Jaottelin karkeasti purkit kolmeen osastoon: entiset kahvi- tai kaakaopurkit, värikkäät tai geometrisesti koristellut purnukat ja kolmantena on niin sanotusti romanttinen ja hempeä osasto.

Purkkeja on tullut keräiltyä jo jonkin aikaa. Oikeastaan en osaa edes sanoa, koska ekan kirppispurkin olen mahtanut ostaa ja mikä se näistä olisi. Nykyään yritän hieman rajoittaa purkkien haalimista, vaikka melkein kaikille purkeille olen keksinyt käyttötarkoituksen. Monessa on sisällä teetä (olen teen suurkuluttaja!), kuiva-aineita tai sitten koruja tai muuta pikkusälää. Turussa peltipurkkeja löytyy kaikista muista huoneista paitsi eteisestä. Voisin hyvin eteiseenkin purkin sijoittaa, jos oikeanlainen tulisi vastaan.

Hauska yksityiskohta purkkikatsauksessa on talonmallinen yksilö, minkä kyljessä on kissa. Tuon purkin olen saanut joskus 90-luvulla. Nykyään purnukassa on rooibos-teetä. Toinen eläinkuvallinen purkki löytyi puolestaan kolme vuotta sitten Berliinistä. Purkki on yksi kestosuosikeistani!

Välillä vastaan tulee edelleenkin kirppiksillä ihania purkkeja, joiden kohdalla koen suurta purkkihimoa. Tänä vuonna olen haksahtanut muun muassa Lady coffee -purkkiin. Mielelläni haalisin vielä Aarikan purnukoita lisää, mutta tuntuu siltä, että Aarikoiden hinnat tunnetaan vähän liiankin hyvin ja halpoja yksilöitä harvemmin löytyy. Omat Aarikkani olen löytänyt ainakin omasta mielestäni kohtuulliseen hintaan.

Huomasin myös, että blogihistoriani aikana olen ehtinyt myös myydä eteenpäin suht monta purkkia. Näitä yksilöitä pääsee kurkistelemaan ainakin tästä, täältä ja tästä.

Löytyykö lukijoista peltipurkkien keräilijöitä?

Eilisen kirppislöydöt

Kiertelin eilen kahden ystäväni kanssa kirpputoreja Turussa. On ihan parasta olla saman henkisten tyyppien kanssa liikkeellä ja tuntuu, että löytöjen tekeminenkin on tuplasti hauskempaa! Kirppisten kiertelyyn ei ollut loputtomasti aikaa, mutta ehdimme kiertää sentään kolme paikkaa: Linkkikirppis, Kuralan Pelastusarmeija ja Kirppiskeskus Hassinen.

Sain Helsingin-tuliaisena ihanan Kilta-asian: rottinkikehikon ja keltaisen vadin. Setti löytyi Espoosta jo ennen joulua ja nyt ystäväni toi sen Turkuun. Onni on kaverit, jotka bongaavat puuttuvia Kilta-astioita! Tästä setistä (25 euroa) en voinut kieltäytyä, koska tämän kokoista rottinkikehikkoa minulla ei vielä ollut. Vateja onkin jo melkein värisuora: valkoinen, musta, vihreä ja keltainen. Täytyy myydä joku näistä yksilöistä eteenpäin, koska 4 vatia on ehkä liikaa.

Toinen mahtava Kilta-juttu on Hassiselta löytynyt valkoinen teekannu! Kannu on täysin priimassa kunnossa ja hintaa tällä kaunokaisella oli 10 euroa. Ei mielestäni paha tämän kuntoisesta kannusta. Yritin perustella kirpparilla itselleni, miksi en tarvitse toista Kilta-teekannua, mutta en näköjään onnistunut vakuuttamaan itseäni ja astia lähti matkaani.

Peltipurkkihulluus on myös vaikeasti parannettava tauti. Tätä Keskon Lady Coffee -purnukkaa olen ihaillut jo kauan, mutta korkea hinta on aina ollut este purkin hankinnalle. Nyt, kun törmäsin 12 euron hintalappuun Hassisella, oli minun toimittava. Eihän hinta nytkään ollut halpa, mutta edes kohtuullinen ainakin mielestäni. Onneksi purkki on sisältä hyvän kuntoinen, eli pelkästään koristeeksi tämä purnukka ei pääse. Purkki on todennäköisesti 1960-luvulta ja se on tehty lahjapakkaukseksi. Kuten monet muutkin peltipurkit, on tämäkin yksilö GWS:n.

Erik Koldin suunnittelema kannellinen muovipurkki on kovin retro, mutta mökille juuri sopiva. Purkki kustansi 1,25 euroa. COS:n tummansininen (näyttää kuvassa virheellisesti melkein mustalta) mekko on kiva päällä, mutta kuvasta vaatetta on vähän vaikea käsittää: epäsymmetrinen helma, korkea kaulus ja etuosan laskokset eivät ihan tule ilmi kuvista. Mekko ei ollut hinnalla pilattu, 4,25 euroa.

Linkki-kirppis oli aika ankea taas kerran, mutta onnistuin silti löytämään jotain: kolmen euron pehmeä hieman lyhyempi neule on käytössä toivottavasti mukava ja kätevä. Vaaterintamalla sattui myös yksi huti. Hassisella viime metreillä ostoskoriin otettu Marimekon ihana raidallinen silkkitoppi jäi sovittamatta ja kotona sitten huomasin, että toppi on toki kaunis, mutta ei ollenkaan minulle sopiva. Yhyy. Onneksi kuvaamaton toppi maksoi vain vitosen, mutta ehkäpä tästä lähtien sovitan aina vaatteet kirppiksellä!

Oletteko kiertäneet viikonloppuna kirppiksiä? Nyt mukavaa sunnuntain jatkoa!

Vuoden ekat kirppislöydöt

Kirpeän kaunista uutta vuotta! Jopa etelässä paukkuvat nyt pakkaset ja olen saanut vihdoin kaivaa kaikki ihanat paksut villavaatteet esiin. Toivottavasti talvinen keli jatkuisi edes jonkin aikaa ja luntakin saisi tulla.

Sääpuheet syrjään ja siirrytään itse asiaan, eli kirppisjuttuihin. Tämän vuoden eka kirppisrundi on suoritettu ja ihan kivoin tuloksin! Jos nyt ihan totta puhutaan ja kalenteria tuijotetaan, niin ehdin ennen vuoden vaihdettakin kirppisshoppailla: ensin aaton aattona, kun hain Kirppis-Center Manhattanilta hintalappuja omia kirppisrojuja varten (en voinut vastustaa kierrosta kirpparilla, vaikka mitään ei pitänyt katsella tai ostaa) ja sitten vielä välipäivinä Pariisissa.

Nämä lasiset joulupallot (yhteensä 1,90 euroa) sulostuttivat siis jo jouluna kotia. Pian pakkaan nämäkin laatikkoon, mutta jotenkin näiden pallojen väritys on vähemmän jouluisa, kuin vaikka keittiön kirkkaanpunaisissa tai kultaisissa koristeissa, mitkä keräsin jo pois. Pallot ovat melkeinpä kitschiä, ainakin tuo yksi, missä on reilusti hilettä ja muovikukkasia. Osa palloista näyttää vanhoilta ja haurailta, mutta onneksi kaikki pallot ovat vielä ehjiä.

Pallojen kanssa samassa pussissa oli kaksi kiiltävää paperista (?) kuusenkoristetta. Tällaisia koristeita minulla ei vielä olekaan, mutta tykkään näistäkin paljon. Hopeapeilin joulu -kirjassa tämän oloisia koristeita on kuvissa, mutta en tiedä, ovatko nämä uusia vai vanhoja, mutta kivoja nämä joka tapauksessa ovat!

Tämän viikon maanantaina Manhattanilla (kävin siistimässä kirppispöytää ja viemässä vähän lisää tavaroita) silmiini osui (tietysti!) ihana ruusukuvioinen GWS:n peltipurkki neljällä eurolla. En voinut vastustaa purkkia. Onneksi olen saanut myytyä itse kaksi peltipurkkia pois, eli purkkitasapaino melkein säilyy. Toinen purkki on lasinen Riihimäen ilvestölkki. Purkki lähti mielestäni tosi halvalla, se maksoi vain 0,50 euroa!

Vuokon raidallinen kauluspaita oli liian houkutteleva, joten nappasin sen mukaani 7,50 eurolla. En ehtinyt tai jaksanut sovittaa paitaa Manhattanilla, eli pienen kylmän hien saattelemana, napitin paidan ylleni kotona ja onneksi paita on sopiva. Aika lyhyt on muistini, kun edellisessä postauksessa kirosin kirppisvaate-huteja ja nyt otin taas saman riskin second hand -vaatteen kanssa. Onneksi lopputulos on pätevä.

Toinen vaatelöytö on itse asiassa viime vuoden puolelta. Olin välipäivinä kolme päivää Pariisissa ja ehdin piipahtaa parissa vintage-liikkeessäkin. Petrolinsininen silkkipaita löytyi Kilo Shopista Marais'n kaupunginosasta, missä second hand -liikkeitä on enemmänkin. Liikkeen hinnoittelu ei ole aivan halpa ja paita/tunika/mekko maksoi 7,50 euroa. Ostin paidan tietoisena sen isosta koosta ja ideana on, että pidän sitä enemmänkin mekkona. Koska paidassa ei ole perinteistä hartialinjaa, toimii tämä ylisuuri vaate mielestäni myös mekkona. Kuvissa paita on ikävän ryppyinen, mutta toisaalta olen niin laiska silittäjä, että vaate taitaa mennä päälleni yhtä ryppyisenä...

Tähän loppuun vielä parit tunnelmakuvat aina yhtä ihanasta Pariisista. Mukavaa loppuviikkoa ja loppiaista!