Joulukalenteri, luukku 1

Päätin kasata näin joulukuun kunniaksi joulukalenterin. Olen jo pidempään miettinyt, että haluaisin esitellä vanhojakin kirppislöytöjä täällä blogissa ja päätin pukea esittelyt joulukalenterin muotoon. Mitä lähemmäs joulua mennään sitä enemmän joulu ehkä alkaa kalenterissakin näkyä.

Suurin osa luukuista paljastuvista asioista on täältä blogista tuttuja. Ajattelin, että uusien hankintojen lisäksi pitää muistaa iloita ja nauttia vanhoistakin löydöistä.

Olkaapa hyvät:

Luukku 1, Rosarium

Rosariumiin liittyy vahvasti lapsuusmuistoja. En ole edes varma, oliko kenelläkään sukulaisella tällaista kitsch-ihanuutta aikoinaan, mutta minulle tällainen lasipallo on edelleen jotenkin maaginen. Oman yksilöni löysin ennen blogin perustamista Pelastusarmeijan kirppikseltä. Lasipallo painaa runsaasti ja muistan, kun liukastelin pallon kanssa jäisillä kaduilla peläten, että pallo särkyy ennen kuin saan sen turvallisesti kotiin. Tämä koriste-esine ei ole kanssa-asujan suosikki, mutta minulle tämä ruusupallo on tärkeä. Toista Rosariumia en kuulemma saa kotiin kantaa, mutta ehkäpä pärjään yhdellä yksilöllä hyvin. Pallo majailee kirjahyllyssä, koska huomasin sen ollessa ikkunalaudalla, että suora auringonpaiste ei tee sille hyvää. Onneksi ainakin vielä ruusujen värit ovat säilyneet kirkkaina. Kiinnostavaa on seurata, haihtuuko pallon sisällä oleva vesi ajan kuluessa. Ainakin omiin silmiin, Rosarium tuntuu olevan samassa jamassa kuin yli viisi vuotta sitten, kun sen kotiini pelastin.

Millaisia ajatuksia tällainen vähän köyhän miehen tai naisen kalenteri herättää? Toivottavasti jaksatte seurata 24 päivän ajan lyhyempiä postauksia niin sanotusti vanhojen juttujen äärellä. Kutkuttavaa joulukuuta!

Kirppisrallin saalis

Viime lauantaina koitti odottamani Marttilan kirppisralli. Vähän jännäksi veti, kun vesisadetta oli lupailtu enemmän tai vähemmän koko viikonlopuksi, mutta lopulta rallista selvittiin kuivin jaloin. Aikamoisia kuuroja osui kohdalle, mutta ainakaan sää ei ollut tylsä, vaan tasaisen vaihteleva.

Matkasimme jo hyvissä ajoin Turusta Marttilaan ja ensimmäiseen kohteeseen kurvattiin ennen puolta yhtätoista. Ralli oli todella hyvin järjestetty: kirppiskohteet löytyivät Google Mapsista, paperisia karttoja oli jaossa ja tienvarsikyltit + kohdeviitat olivat suorastaan pro!

Paikkoja tuli kierrettyä lopulta yli 20, ei siis kaikkia osallistujia läheskään (yli 50 paikkaa), mutta viitisen tuntia kierrokseen meni. Väkeä oli liikkeellä mukavasti omasta mielestäni ja kaikki sujui mallikkaasti. Olen tyytyväinen, että minulla oli seuraa mukana, joka toimi samalla autokuskina, eli en joutunut edes pähkäilemään parkkeeraamisia.

Monessa myyntipaikassa oli tarjolla myös kahvia ja pullaa tai muita makeita ja makkaraa (kasvissyöjälle suolaista purtavaa ei oikeastaan ollut). Ison sadekuuron aikana osuimme paikkaan, missä tarjoiltiin todella herkullisia vohveleita. Vohvelit olivat hauskasti vielä traktorin mallisia maatilan tapaan.

Suurin osa myynnissä olleista kamoista oli suht uutta: vaatteita, astioita, leluja. Toki vanhempaa tavaraa ja keräilyjuttuja oli myös, mutta silmiini osui esim. vain yksi Kilta-astia ja suomalaista lasia oli yllättävän vähän tarjolla. Se ei kuitenkaan menoa haitannut! Monia kivoja kohtaamisia osui reitille ja poikkeuksetta tapahtumassa oli mukava tunnelma.

Ehkä hauskin löytö oli suht kookas Taistelevat metsot -kanavatyö. Tätä omassa mittapuussani erittäin kitschiä esinettä ihastelin heti, mutta ehdin jo melkein kävellä autolle takaisin, kun tajusin että tuo on saatava! Kuvasarja esittääkin Metsojen matkaa ihailevasta alkukuvasta auton takakonttiotokseen. Luulen, että tuo kanavatyö ei ole ollut aivan halpa alun perin tai ainakaan sen kehystys (kehykset puuta). Nyt maksoin Metsoista 5 euroa.

Makuuhuoneesta löytyy jo aikaisemmin pari muuta Taistelevat metsot -toisintoa, mutta tämä yksilö taitaa kuitenkin päästä mökille. Olen itse asiassa hieman kyllästynyt makuuhuoneemme kitsch-nurkkaan (löytyy täältä) ja en tätä suht kookasta duunia saisi enää edes tungettua seinään.

Hauskaa on myös se, että bongasin juuri, että Ateneumissa avautuu Taistelevat metsot -maalauksestakin tunnettujen von Wrightin veljesten näyttely lokakuussa. Täytyy mennä katsastamaan koko komeus syksyllä! Jossain vaiheessa kuvasin kirpparilla erilaisia Taistelevat metsot -maalauksia, mutta juttu jäi. Joko maalauksia näkee vähemmän tai sitten olen turtunut. Täytyy pitää silmät auki paremmin.

Ostin rallista vähän kuin vahingossa ison setin aterimia. Olen joitakin kappaleita Hackmanin/Sorsakosken haarukoita, lusikoita ja veitsiä hankkinut mökille, mutta nyt osui sen verran runsaasti näitä aterimia vastaan, että taidan pitää nämä itselläni. Aterimista meillä ei tosin ole pulaa. Pikemminkin päinvastoin. Nämä Sorsakosket löytyivät kahdesta kohteesta ja hinnaksi kokonaisuudelle tuli yhteensä 5 euroa (kaikki eivät ole kuvassa).

Myös mustapäisiä aterimia minulla on jo kahta erilaista settiä entuudestaan. Ensimmäiset löysin aikoinaan Tallinnasta Telliskiven kirpparilta ja toiset taitavat olla Salosta. Virosta hankittuja ottimia voi pestä pesukoneessa, mutta toiset mustapäiset joudun pesemään käsin. Nyt toivon hartaasti, että näiden ottimien muovi kestää konepesun. Aion ainakin kokeilla. Aterimet maksoivat yhteensä kaksi euroa.

Rottinkinen kukkateline maksoi puolestaan euron. Olisin itse asiassa saanut kaksi telinettä samaan hintaan, mutta telineet eivät olleet identtisiä, eli päädyin nappaamaan vain yhden kappaleen mukaani. Ajattelin laittaa tämän keittiöön. Kasviksi sopinee liila juoru - nyt pitäisi vain vihdoin saada kasvi uuteen purkkiin.

Rennot ja hieman pyjamamaiset viskoosihousut irtosivat eurolla. Nämä ovat alun perin H&M:n mallistoa varmaan jokusen vuoden takaa.

Melko kohtuullisena pysyi kirppisrallin löytösaldo omalla kohdallani. Ensi vuonna taidan kokeilla Loimaan rompepäiviä, jotka osuivat samaan viikonloppuun kuin Marttilan ralli tänä vuonna. Ralleilu on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kirppistapahtuma!

Valkoista valkoisella

Valkoinen väri on tuottanut minulle jo pitkään ongelmia. Varsinkin vaatteissa. En taida omistaa yhtään kokovalkoista vaatetta. Sisustuksessa olen lempeämpi tätä väriä kohtaan, mutta en haaveile kliinin valkoisesta kodista. Asunnossamme kaikki seinät ovat tosin valkoisia ja esimerkiksi olohuoneen pöytä on kiiltävän valkoinen, mutta tämän enempää valkoista ei sitten tarvitsekaan olla.

Astioissa ja asusteissa (paitsi tekonahkaiset kengät..nounou) valkoinen onkin sitten taas eri juttu. Selailin pitkästä aikaa huuto.netia ja päätin kokeilla huutisonnea monen vuoden tauon jälkeen. Syy palvelun uudelleenaktivointiin oli viisi paria Kilta-kahvikuppeja. Sain kupit kolmen euron kappalehintaan. Yksittäisiä kuppeja löytää kyllä huomattavasti halvemmallakin, mutta pieni setti samaa väriä kiehtoi tällä kertaa enemmän kuin ns. eriparisetit. Onnistuneen huutisoston jälkeen olen taas aktiivisemmin kurkkinut huuto.netia, mutta vielä ei ole osunut silmään mitään yhtä hyvää diiliä.

 

Ihan perinteiseltä kirpparilta (Ykköstien kirpputori) löysin puolestani Marimekon kaksi Maija Isolan suunnittelemaa Muija-kuosista peltipurkkia. Nämä purkit eivät olleet halpoa (à 4 euroa), mutta ne olivat erityisesti mieleeni, koska lapsuuden kodissani tällaisissa on säilytetty esimerkiksi korppujauhoa. Pohjassa komeilee Marimekon logon ja Made in Finland -tekstin lisäksi GWS-teksti. En ollut tajunnutkaan, että retropurkkeista tuttu GWS on jatkanut toimintaansa myöhemminkin ja valmistanut purkkeja eri brändeille.

Viimeinen valkoinen ja ehkä hieman turhakin ja kalliskin ostos löytyi Facebookin paikalliskirpparilta. Alan selvästi tulla vanhaksi, koska omasta lapsuudestani muistuttavat asiat innostavat entistä enemmän. Tämän tyyppinen ehkä pinkki muovikassi minulla oli joskus aikoinaan! Muovinen ranta- tai kesäkassi on hieman epäkätevä, mutta ei se mitään. Nyt puuttuvat enää kesäkelit!

Muovinen verkkokassi 8 euroa Facebook-kirppikseltä.

Ps. lisäsin blogin Blogipolkuun. 

Pohdintaa sisustuksesta eli vastaukset blogihaasteeseen

Sain Ripakinttu retrohuuruissa -blogin Riikalta sisustushaasteen. Ideana on siis vastata esitettyihin kysymyksiin ja haastaa leikkiin mukaan uusilla kysymyksillä muita bloggareita.

Rakas pinnatuoli, Valannin pöydät ja itämaiset matot.

Tässäpä kuitenkin ensin vastaukset haasteessa esitettyihin kysymyksiin:

Paasausvaroitus! + vastaukset taitavat joka kerta mennä vähän kysytyn ohi....Tajusin myös, että käsitän sisustuksen selvästi huonekaluja koskevana asiana, vaikka toki sisustukseen nyt liittyy paljon muutakin. Omat vastaukseni käsittelevät siis enemmänkin huonekaluja. Ehkä muiden sisustusjuttujen aika on siis myöhemmin!

1) Onko sisustusmakusi pysynyt pitkään samana vai vaihteleeko se usein?

Olen aika periaatteellinen ja mielestäni esim. sisustusta ei edes pidä vaihtaa kauhean usein. Ei ole ekologisesti kestävää esim. hankkia uusia huonekaluja vain sen takia, että jokin asia on pois muodista tai että sisustuksen pitäisi olla viimeisimpien trendien mukaista. Toki, esim. oma makuni on muuttunut vuosien varrella ja en asu samanlaisen sisutuksen keskellä kuin vaikka 15 vuotta sitten. Mutta. Uutta sohvaa ei tarvitse hankkia (varsinkaan uutena) joka toinen vuosi, kun edellinen malli on auttamattomasti vanhentuneen näköinen tai uusia koriste-esineitä ei (välttämättä) tarvitse himoita, vaikka ne juuri nyt näyttäisivät ihan älyttömän kivoilta. Ensi vuonna ne eivät ehkä enää näytä...

Lapsuudenkodissani ei sisustettu vanhoilla tai käytetyillä huonekaluilla, mutta yläasteikäisenä halusin huoneeseeni osto- ja myyntiliikkeestä bongaamani vanhan sängyn sekä kirjoituspöydän. Äitini kotitalosta sain huoneeseeni talonpoikaistyylisen seinäkaapin. Voisin edelleen ottaa nuo huonekalut kotiini, eli melko pitkään silmääni on viehättänyt menneiden vuosikymmenien tyyli.

Ensimmäisessä asunnossani kaikki huonekalut tosin olivat Ikeasta. Kaluja oli vain kourallinen: pieni pöytä, kolme tuolia, Lack-hylly, nojatuoli, sänky ja PS-lipasto. Asunto oli ihan tyylikkään minimalistinen ja tuosta vanhasta tyylistä on säilynyt esim. se, että nykyäänkään kodissani ei ole verhoja paitsi keittiössä (muualla on siis rullaverhot) ja  tietynlainen minimalismin kaipuu (minkä tosin hamsterimainen keräily vähän estää) ja viehtymys selkeisiin väreihin. Ainoastaan tuolit ja sänky ovat edelleen matkassani mukana. Voitte arvata, mitä Lack-hyllyille kävi.

Keittiön valaisin. Mallista ja valmistajasta ei ole tietoa, harmi sinänsä.

Olohuonetta koristaa tällainen messinginvärinen valaisin. 

2) Mikä on sisustuksesi punainen lanka? Onko sellaista ollenkaan?

Hui, vaikea kysymys! Tähän osaisi ehkä joku muu vastata paremmin. Taustalla taitaa olla ainakin sellainen ajatus, että käytetyistä huonekaluista ja tavaroista huokuu historia, elämä, tarinat - vanhat asiat ovat usein sielukkaampia kuin upouudet ja juuri tämän takia rakastan jo elämää nähneitä tavaroita.

Punainen lanka tai periaate taitaa olla myös se, että jos hankkii uutta, täytyy sen kestää aikaa. Minulle esim. Muuramen lipastot ovat tällaisia. Jonkinlainen juju sisustuksessa taitaa myös olla materiaalien tuntemus. Sen jälkeen, kun tajusin millaista höttöä Lack-hyllyt ovat, aloin kummasti arvostaa ihan oikeaa puuta. Leikkimielisyys, erilaisten materiaalien yhdistäminen sekä värikkyys, mutta myös mustavalkoisuus, kuvailevat varmasti myös sisustustyyliäni.

Tyynyröykkiö munakoison värisellä nahkasohvalla.

3) Haetko sisustukseen tarkoituksella inspiraatiota jostain vai tuleeko inspiraatio kuin itsestään?

En erityisesti selaile sisustusblogeja tai -lehtiä, mutta huomaan kyllä inspiroituvani monestakin asiasta. Nautin kauniista kuvista ja esimerkiksi Instagramissa näen päivittäin paljon aivan upeita sisustuskuvia. Väitän, että haluni String-hyllyjä kohtaan tai viehätykseni itämaisiin mattoihin kumpuaa juurikin samoista lähteistä. Ja...itämaisia mattojahan tuossa olohuoneen lattialla jo pötkötteleekin.

4) Minkätyyppisiä sisustustavaroita sinulta löytyy eniten (matot, kankaat, tuolit...)?

Hih, koriste-esineet! Ja toisena taitaa tulla huonekalut yleensä. Ja onhan noita valaisimiakin kertynyt ihan mukavasti. Verhoja minulla on tasan yhdet. Lapsuudenkodissani 1980-luvulla roikkuneet Vuokon punavalkoraidalliset verhot ovat seuranneet minua jo melkein kymmenen vuotta. Sisustustyynyjä on minulla ollut vasta joitakin vuosia ja mattoinhostani pääsin eroon vasta kymmenisen vuotta sitten.

Vuokon raidalliset Vako-verhot (1964) ovat päässet tiukan verhoseulani läpi...

5) Onko kodissanne jotain kohtaa, johon et ole tyytyväinen? Miksi et?

Itserakkaasti voisin sanoa, että kodissani on kaikki sisustuksellisesti oikein kohdillaan. Vuokra-asunnon lasikuitutapetit, keittiönkaapit tai kylpyhuoneen kiinteät kalusteet eivät miellytä kamalasti omaa silmääni, mutta näille asioille en voi mitään. Myös makuuhuoneessa nököttävä valtava Ikea-kaappi ei ole mieleeni, mutta sekin kuuluu tähän asuntoon. Kotitalomme on kyllä todella kaunis. 1920-lukulaisessa kivitalossa on viehätyksensä.

6) Kuka päättää kotinne sisustuksesta?

Kyllä se taidan olla loppujen lopuksi minä. Kanssa-asujan maku on kyllä (thank God!) oikein hyvä ja voisin asustella myös täysin T:n sisustamassa kodissa (jos siis saisin ripotella omia pikkulelujani jonnekin...). Harvemmin opiskelijaboksit aiheuttavat minussa innostuneisuutta, mutta kun aikoinaan näin T:n asunnon, olin vakuuttunut asunnon (ja hänen) hienoudestaan ihan kokonaisuudessaan.

Pidän todella paljon viherkasveista, vaikka välillä niiden hoitaminen hieman tökkii.

7) Mitkä ovat mieluisimmat sisustuselementtisi (mainitse muutama)?

Jo aikaisemmassa blogihaasteessa hehkutin Artekin ruokailuryhmää ja 1950-lukulaista metallista pinnatuolia. Täällä blogin puolella on myös vilahtanut useamman kerran keittiön hylly myös. Tässä kohtaa voisi siis nostaa esiin olohuoneen matot ja kaapin sekä makuuhuoneen kitsch-alttarin.

Artekin ruokailuryhmä on ikuinen (tai ainakin niin haluan uskoa).

Keittiön 60-lukulainen kokopuinen hylly ja sen astia-aarteet.

Olohuoneen kaappi on isäni suvusta. Tästäkään yksilöstä en hevillä luovu.

Loppuun vielä hassuttelunurkkaus: makuuhuoneesta löytyvä kitsch-osasto on monen vuoden keräilyn tulosta. Kaikki lähti siitä, että sain vuonna 2000 tuparilahjaksi kammottavan muovisen maisemataulun vitsinä(?) ystäviltäni ja tuo ihastuttava yksilö ei oikein löytänyt aluksi paikkaansa. Seuraavassa asunnossani oli sen verran hulppea kylpyammeellinen kylpyhuone, eli aloin kerätä tuonne kaikkea kultaista pikkutavaraa. Sittenhän homma lähti lapasesta ja seuraavassa asunnossa olikin jo koko eteinen tätä tyyliä ja nykyään yksi osa makuuhuoneesta on tämän näköinen.

Tämän nurkan hienoudet ovat lahjoja, löytöjä ja peruja 80-lukulaisesta lapsuudestani.

Kylläpä tuli monta pystykuvaa ja paljon punaisia asioita kuviin! Todellisuudessa esim. eteinen ja loppuosa makuuhuoneesta ovat mustavalkoisia, mutta niistä en näköjään ottanut kuvia.

Kuulisin mielelläni Häivähdys purppuraa -blogin Annan ja Oravanpesän Katin sisustusmietteitä! Toki muutkin saavat napata haasteen. Tässä vielä kysymykseni:

a) Lempitavarasi, joista et hevillä luovu
b) Millaista sisustustyyliä et mielellään ottaisi kotiisi?
c) Onko sisustusmakusi pysynyt pitkään samana?
d) Onko kodissasi jokin kohta, johon et ole tyytyväinen? Miksi et? 
e) Sisustusasia, mistä haaveilen?

Kiitos vielä Ripakinttu haasteesta! Tykkään vastailla tällaisiin haaste- ja kysymyspostauksiin, nämä tuovat mukavasti vaihtelua löytöpostausten virtaan.