Kesäkuun löytöjä, osa 2

Tapahtui juhannussunnuntaina: päädyin kiertelemään illansuussa itselleni ei-niin-tuttuja paikkoja Turussa: Martinmäki ja Kakola. Matka kulki luonnonkukkien metsästyksen ja veneiden bongauksen ehdoilla. Reitin yhdistävä tekijä oli Aurajoki. Ennen Kakolanmäelle kipuamista, talsimme hetken Linnankatua ja huomasin sattumalta kirppismäisen paikan. Liimasin nenäni ikkunaan ja hihkuin innoissani: "Mikä tämä paikka oikein on? Hyllyssä taitaa olla Kirsikka-kulhoja! Voiko niiden hinta todellakin olla 50 senttiä?". Olin kohdannut Turun Kylätalon. Huvittavaa sinänsä, että viiletän pyörällä tai autolla tuosta ohi melkein viikoittain, mutta en ole kertaakaan kävellyt ikkunan ohi.

Suuntasin Kylätalon kirpparille pari päivää ensikohtaamisen jälkeen ja visiitti oli erittäin onnistunut. Harvemmin tulee tällaisia kapistuksia vastaan ainakaan minulle näillä hinnoilla. Koko setti kustansi yhteensä 15,50 euroa.

Ikkunasta bongaamani Nanny Stillin Kirsi(kka)-kulhot osoittautuivat tuikku- tai kynttiläastioiksi ja nämä kupit meinasin jättää hyllyyn – kunnes tulin järkiini. Tiedättekö niitä hetkiä, kun kirppisympäristössä jokin asia näyttää huonommalta kuin oikeasti (ja välillä myös toisinpäin), mutta oikeassa miljöössä kaikki on toisin?

Paikka on todella pieni ja ensisilmäyksellä en havainnoinut aivan kaikkea. Ystävällinen myyjä opasti minua ja kertoi, että kaikki näkyvä olisi myynnissä ja myös kahvilan puolella löytyi vitriinistä lisää astioita ja takahuoneesta myös. Kiipeilinkin siis tuoleilla ja kurkottelin hyllyille, eikä turhaan: Baret Waren täydellisessä kunnossa oleva teepurkki löytyi hyllyn perältä 3,50 eurolla ja Stillin suunnittelema Flindari-lasipullo/karahvi eurolla. 

Riihimäen lasin Flindari-pullossa ei lasikorkkia ole enää tallella. Tätä mallia on valmistettu ainakin kahta kokoa ja samaiseen pulloon törmää usein juurikin ilman korkkia. 

Kaunis lasinen paperipaino on hieman turhake, mutta en pystynyt jättämään sitä hyllyyn neljällä eurolla. Olen aika tumpelo lasiesineiden kanssa – tunnistan ja tiedän paljon paremmin esim. posliinastioita, mutta lasiasioissa saattaa mennä useinkin ohi ns. keräilytavaraa. Onneksi en ihan kaikkea kuitenkaan keräile ja yritän pitää lasiesineiden haalimisen kurissa.

Aarikan pienempi ja isompi peltipurkki (yhteensä 6,50 euroa) ovat priimakuntoisia sisältä ja ulkoa. Purkkikokoelma siis kasvoi entisestään!

Tässä kesäkuun löydöt siis kokonaisuudessaan. Historiallista: enää ei löydy rästissä olevia kirppislöytöjä (paitsi yksi peili, mikä on edelleen hieman väärällä paikalla). Uusia löytöjä kohti siis!

Kesäkuun löytöjä

Kirppiskesä on lähtenyt käyntiin lupaavasti. Vähän liiankin – jos mittarina on tavaran määrä. Vielä en ole kolunnut edes kirppistapahtumia tai vieraiden paikkakuntien kirpputoreja, vaan Turku on tarjonnut hyvää (ja vähän Pori + Helsinki).

Alkuvuodesta kirjoitin kirppistelyn vaikutuksesta stressiin ja mielialaan. Olen edelleen sitä mieltä, että kirpparit tekevät hyvää (paitsi jos kaipaa minimalismia tai kulutus on aivan överiä). Kesäkuun alussa tein aivan liikaa töitä, olin flunssassa (ja silti töissä) ja oikeastaan ainoa asia, mihin kykenin viikonloppuna (jos en siis ollut ylitöissä), oli lyhyt vierailu kirpparilla. Voin sanoa, että kirpputorit toivat lohtua melko matalalentoiseen alkukesään.

Yllättävän paljon ruskeaa ja maanläheisiä sävyjä on osunut kohdalle. Hassua, että näin koottuna vasta huomaa, miten eri värit innostavat eri aikoina.

Länsikeskuksen Pelastusarmeijasta bongasin kaksi korkeaa Kilta-mukia (à 4 euroa). Tätä mallia minulla ei vielä olekaan! Mukien pohjassa olevat leimat ovat säilyneet, eli kovinkaan suurella kulutuksella nuo eivät ole olleet.

Haarukat ja lusikat à 0,20 euroa / kpl Pelastusarmeijalta.

Pikkuhaarukoita ja pitempiä drinkki- tai jäätelölusikoita löytyi enemmänkin. Japanilaiset muovipäiset aterimet viehättävät kovasti. Harmi vain, että niitä ei voi laittaa astianpesukoneeseen kun muoviosat alkavat yllättävän nopeasti ns. rispaantua (ei Kiltaakaan kai saisi laittaa koneeseen, mutta aika usein tungen Killatkin tiskariin). Yksi kullattu lusikkakin löytyi samaan 20 sentin hintaan. Ei paha.

Ruotsalainen lasipurkki 2 euroa.

Kannellisen ruotsalaisen Surte-lasipurkin ostin kukkamaljakoksi. Kansi toimii tällä hetkellä kukkapurkin tassina, kun alkuperäistä ruukkuun kuuluvaa ei ole.

Kuulemma mummomaiset aurinkolasit (0,50 euroa) nappasin vielä matkaani Pelastusarmeijalta, ennen kuin parin sadan metrin päässä oleva Kirppis-Center Länsikeskus kutsui luokseen. Ehdin jo edellisessä postauksessa ruikuttaa paikasta, mutta tällä kertaa löysin kivoja juttuja ihan kohtuulliseen hintaan. Elintarvikelpoinen ruskea peltipurkki irtosi kahdella eurolla. Samanlainen punainen yksilö minulla jo onkin, eli tämä tyyppi tuli vähän niin kuin seuraksi...

Kullattu tuikkukuppi maksoi 3,50 euroa. Osaako joku kertoa tuikkuastian valmistajaa (Instagramissa epäiltiin Turun Kristallia)? Olen joskus vuosia sitten katsellut samoja kuppeja, mutta kitschin ja hienouden rajamaastossa tasapainoileva esine jäi aikoinaan hyllyyn. Jälkeenpäin huomasin, että samoja kuppeja kaupataan aivan mahdottomaan hintaan, eli nyt päädyin korjaamaan tilanteen.

Kirppis-Centeriltä löysin myös Killaksi luulemani tumman posliinikannun. Instagramissa kyselin asiaa ja minulle kerrottiin, että kannu on myös Kaj Franckin käsialaa, mutta kuuluu B-sarjaan/astiastoon.

Kävin vihdoin myös kirjastossa ja kannoin Kaj Franckia ja suomalaisia astioita ja muotoilua koskevia opuksia kotiin. Olen vasta selaillut kirjoja, mutta esim. Marjut Kumelan ja Marja Blåfieldin Keräilijän aarteet -kirjoissa mainitaan tämä  minulle vielä hieman mystinen B-astiasto pariinkiin otteeseen. Perinteisemmin muotoiltu B-sarja valmistui 1950-luvun alussa Killan kanssa rinnakkain ja sitä valmistettiin vuosina 1952–1973. Muotoilu on pehmeämpää kuin aikoinaan radikaalin Killan ns. kulmikkuus. B-malliin kuului lopulta 34 osaa, osa muista sarjoista yhdisteltyinä (Päivi Jantunen: Kaj & Franck – esineitä ja lähikuvia).

Kaj Franckin B-sarjan kannu 7 euroa.

Porin Pata-kirppis tarjosi puolestaan kaksin kappalein Arabian ruukkuja kohtuulliseen hintaan: vaaleanruskea oli euron ja tassillinen kokonaisuus 4,50 euroa. Musta Arabian kukkaruukku osui silmääni Turun Lähestyskirppiksellä kahdella eurolla. Nyt mustassa ruukussa asustaa minttu.

Porista löysin myös soikean Kilta-astian. Sain samanlaisen tänä vuonna aikaisemmin ystävältäni Tampereen löytönä ja myöhemmin kävi ilmi, että tuo kyseinen Kilta on ollut tuotannossa vain vuosina 1959–1962. Olin melko hämmästynyt, kun bongasin näin nopeasti toisen tismalleen samanlaisen Porista.

Soikea Kilta-vati 4 euroa.

Minulle ihkaensimmäinen Aarikan kynttilänjalka löytyi Turun Linkki-Kirppikseltä. Hieraisin pari kertaa silmiäni, koska hintalapussa luki 1 euroa. Itse miellän tämän kynttilänjalan jotenkin jouluisaksi, eli tuo jalka odottelee nyt kaapissa seuraavat viisi kuukautta ensi esittäytymistään. Selailin Aarikan sivustostoa ja yritin löytää tietoa samasta myyntipöydästä löytämästäni aarikkamaisesta rintakorusta. Tämä tapaus taitaa kuitenkin olla vanhaa Iberoa.

Kynttilänjalka euron, rintakoru 1,50 e.

Salaattiottimet 1,50 euroa Linkki-Kirppikseltä.

Söpö norjalainen muki tarttui matkaani Kuralan Pelastusarmeijalta. Pohjassa lukee Turi Design Trulte, Stavangerflint, Norway. En ole tutkinut mukin alkuperää vielä sen enenpää, mutta epäilen, että se kuuluu ehkä lasten astiastoon. Tästä ostoksesta köyhdyin kolme euroa.

 

Viimeisenä mukaan eksyi vielä yksi vaate. Vakosamettipintainen hihaton mekko löytyi salamavisiitillä Helsingistä Lönnrotinkadun Fidasta kahdella eurolla.

Postauksen lopussa voinkin todeta, että kuvaus- ja kirjoitussession välissä ehdin jo käydä yhdellä erittäin tuotteliaalla kirppisvisiitillä, eli eipä jääneet kesäkuun löydöt pelkästään tähän. Jatko-osaa siis luvassa.

Naamioita ja muita epämääräisyyksiä

Tällainen puolikas kasvo kurkkailee keittiön hyllystä. Tuo pärekori on täynnä epämääräistä pikkusilppua: postaamattomia kirppistavaroita, kortteja, kuitteja, nauhaa jne. Ruman sekasorron saa piiloon, kun korin pinnalle laittaa vaikkapa paperisin puolimaskin.

Nämä ovat reproja viktoriaanisen ajan naamioista 1890-luvulta. Maskit kuuluvat Madame Tussauds'n kokoelmaan ja olen törmännyt näihin hitusen hämmentäviin naamioihin esim. museokaupoissa. Sveitsiläinen perhetuttumme puki tämän kaltaisen naamion ylleen ollessani lapsi – muistan edelleen, kuinka hassulta aikuinen mies näytti tällainen puolimaski päässään.

Paperinen maski à 0,50 euroa.

Järjestin toukokuun lopussa ystäväni kanssa massiiviset kuohuviinin maistajaiset ja ideana oli, että kaikki lajikkeet maistellaan lasisista laseista. Loppujen lopuksi laseja saatin haalittua noin 80 ja viime metreillä ostin vielä Kierrätyskeskuksesta ja Kontista vähän lisää (noin 15 lasia 5 euroa yhteensä). Kahdet hieman erilaiset lasit pääsivät kuviin asti: kristallijäljitelmä ja ylöspäin kapeneva malli. Joitakin kuohuviinilaseja ostin myös Ikeasta. Hullua, että upouusi lasi voi edes maksaa 79 senttiä kipale! Jossain kohtaa tuotantoketjua taitaa olla hieman häikkää....No, onneksi löysin hyvän määrän kierrätettynä laseja hyvin lyhyessä ajassa, koska yritän välttää Ikean kaltaisia toimijoita.

Kontista löysin alehyllystä lasien hakumatkalla keltaisen sokerikon ja kermakon. Molempien pohjassa on Arabian leima (tuotanto 1949–1969) ja nämä ovat ns. R-mallia. Yritin googletella tuota R-mallia, mutta en oikein päässyt vielä tolkkuun asiasta. Sokerikon kohdalla ajattelin, että sen muoto on todella lähellä Kiltaa, kun taas kermakko on aivan liian koristeellinen Killaksi. Näiden osto tapahtui ilman sen syvempää pohdintaa. Hinta taisi olla kimmoke ostokseen, 5 euroa. Katsotaan, jospa saan myytyä tai annettua lahjaksi näitä eteenpäin.

En voi vastustaa pronssisia Tsaikka-laseja tai niiden yksittäisiä renkaitakaan. Minullahan on jo komea kokoelma kultaisia Tsaikkoja ja näitä pronssinvärisiäkin on kerääntynyt useampia, mutta ainahan kotiin mahtuu yksi Tsaikka lisää. 0,80 eurolla sain tämä yksilön Patakirppikseltä, vielä pitää löytää halvalla lasi (ja laittaa ylimääräinen rengas kiertoon).

Täysin impulsiivinen ostos tapahtui Kirppiskeskus Hassiselta jossain kohtaa kevättä. Englantilainen kalalautanen tai vati ei ole aivan löytänyt paikkaansa tai käyttöä, mutta ehkä näin vielä tapahtuu. Nyt laitoin kalavadin olohuoneen pöydälle osaksi kesäasetelmaa.

Englantilainen kalavati eurolla Hassiselta.

Loppuun vielä hieman pelottava maskikuva. Hahhhaaa, hyvää juhannusta!

Vaatetta (kaappiin)

Vaatteiden kuvaaminen on vaikeaa. Keräännytän puoliksi tahallani kirppisvaateostoksia jemmaan, jotta voin kuvata vähän niin kuin liukuhihnaperiaatteella kaikki lumput kerrallaan. Tällä kertaa housujen kohdalla melkein luovutin – niin järkyttäviä otoksia niistä tuli.

 

Pino ei näytä kamalan muhkealta, vaikka kyseessä on monen kuukauden ajalla tehdyt vaatehankinnat. Kirjoittelin alkuvuodesta Kierrätyskeijuilusta ja vuodesta 2014 ilman upouusia vaateostoksia. En ole palannut uusien vaatteiden pariin tänäkään vuonna. Ketjuliikkeet eivät edelleenkään innosta ja olen hankkinut vain välttämättömiä juttuja (alusvaatteet, sukat, jne.) ns. tavallisesta kaupasta. Olin ihan varautunut housukaupoille, mutta nyt olen löytänyt jo useammat oikean kokoiset housut itselleni kirpparilta (152 senttiselle on välillä vähän vaikea löytää varsinkin housuja...).

Kerin ostosrullaa uusimmasta vanhinpaan: viime sunnuntaina löysin Porin Patakirppikseltä suomalaisen Pia & Paula -tunikan. Minulla on jo aikaisemmin kertynyt joitakin saman merkin laatumateriaaleista valmistettuja vaatteita kaappiini, mutta sain vasta jokin aika sitten tietää, että Pia & Paula on äitiysvaatemerkki 1970-luvulta. Arastelin siis jonkin aikaa tunikan ostoa, mutta what the hell, tämän mallisia vaatteita on nykyään ihan kaikilla. En olisi varmasti edes fiksoitunut tähän asiaan aikaisemmin, mutta nyt kun t i e d ä n, että P & P on odottajille, en oikein osaa suhtautua vaatteisiin samalla innolla kuin ennen. No, joka tapauksessa puuvillaisessa vaatteessa on ihana kuosi ja kivoja yksityiskohtia. Tunikan taakse kätkeytyy nauhat, millä vaatetta saa kiristettyä oman maun (tai sen mahan koon mukaan) itselleen sopivaksi.

Pia & Paula -tunika 2 euroa.

Lauantaina vierailin puolestani Turun Länsikeskuksen Pelastusarmeijalla. En ollut käynyt tuossa toimipisteessä ennen ja visiitti oli todella onnistunut! Loppujen lopuksi täyteen ahdettuun ostoskoriin mahtui vain yksi vaate, mutta tämä joidenkin vuosien takainen Lindexin kukkamekko on mielestäni ihana. Mekko on ihan pikkuisen iso, mutta toivon, että erittäin vähän käytetyn oloinen viskoosimekko kutistuisi pesussa vielä lapussa "luvatut" 4–5 %.

Kukkamekko 5 euroa.

Kirppis-Center Länsikeskus ei myöskään kuulu vakiokirppiksiini, mutta nyt kun paikka oli Pelastusarmeijan vieressä, päätin vierailla sielläkin nopeasti. En käsitä, miksi tuo kirppari on sellainen läävä kuin se on, mutta onnistuin löytämään kivoja juttuja kaiken sen kuonan keskeltä: hippimäinen neliönmallinen silkkihuivi on todella kookas ja kauniisti värjätty. Mietin, jospa lyhennän huivin hapsuja vielä. Silkkihuivi maksoi 2,50 euroa.

Erittäin kapeat ja korkeavyötäröiset farkut sekä chinos-malliset supermukavat housut löysin puolestani Kaarinan ykköstien kirpparilta jokin aika sitten. Molemmat housut (à 3 euroa) ovat osoittautuneet loistaviksi, vaikka niissä näkyykin jo hieman käytön jälkeä.

Toukokuun Siivouspäivänä löysin 3 eurolla Helsingistä Aleksis Kiven kadun kirppismyyjältä samanlaiset Dr Denimin farkut, mitkä kulutin viime vuonna riekaleiksi. Olin ihan innoissani farkkulöydöstä ja hieman petyin, kun sovitin housuja kotona: kangas on venynyt ja farkut eivät istu samalla tavalla kuin entiset yksilöni, mutta ainakin housut ovat ehjät ja käyttökelpoiset.

Aleksis Kiven kadulta bongasin myös sifonkisen pallopaidan. Kyseessä on suomalainen Carita-merkkinen tapaus. Paita kustansi euron. En ole vielä testannut käytännössä vaatetta, mutta aivan töihin sopiva se ei ole, koska sifongille tyypillisesti kangas on hieman läpinäkyvää. Paidan kaveriksi ajattelin laittaa kapean vyön, koska muuten se on hieman telttamainen.

Kahdet farkut (3 euroa / kpl)

Tässä kuvassa vilahtavat ruskeat housut menevät random sekoilu -kategoriaan. Nämä 80-lukulaiset viskoosihaaremihousut ovat aikamoinen näky jalassa, vähän tulee mieleen MC Hammer...Housut löytyivät jokin kuukausi sitten Kirppis-Center Manhattanilta. Hintaa en enää muista, mutta montaakaan euroa en näistä pulittanut.

Työkaverini toi töihin eri ikäisiä Marimekon trikoopaitoja ja nappasin itselleni tämän erittäin vähän käytetyn raitapaidan kuudella eurolla. Pinoon jöi muitakin kivoja yksilöitä, mutta päädyin tähän punasävyiseen.

Ihan alkuvuodesta on jäänyt roikkumaan siniset pilkkusortsit. Nappasin nämä H&M:n viskoosisortsit mukaani Kirppiskeskus Hassiselta sillä ajatuksella, että nämä sopivat hyvin kesähelteille mökille. Lopulta hamemaiset sortsit päätyivät ylleni paksujen sukkahousujen kanssa jo talvella, sen verran kivat nämä alle euron sortsit ovat.

Lopuksi vielä eläkeläishuitulaksi nimeämäni härpäke. Sataneuleen tekokuituinen takki on kokoa 44 ja olen käyttänyt tätä pussimaista vaatetta pillifarkkujen tai kapean trikoomekon seurana. En tiedä, millaiseen käyttöön tämä kultalangalla koristeltu kaapu on alun perin ajateltu, mutta itse ihastuin sen hieman kummalliseen olemukseen. Tämä huitula (pari euroa) löytyi alkuvuodesta ja Pelastusarmeijalta, mutta olen unohtanut lahjakkaasti kuvata sen.

Huh, tällainen vaatekavalkadi tällä kertaa. Löytyikö suosikkeja?

Valkoista valkoisella

Valkoinen väri on tuottanut minulle jo pitkään ongelmia. Varsinkin vaatteissa. En taida omistaa yhtään kokovalkoista vaatetta. Sisustuksessa olen lempeämpi tätä väriä kohtaan, mutta en haaveile kliinin valkoisesta kodista. Asunnossamme kaikki seinät ovat tosin valkoisia ja esimerkiksi olohuoneen pöytä on kiiltävän valkoinen, mutta tämän enempää valkoista ei sitten tarvitsekaan olla.

Astioissa ja asusteissa (paitsi tekonahkaiset kengät..nounou) valkoinen onkin sitten taas eri juttu. Selailin pitkästä aikaa huuto.netia ja päätin kokeilla huutisonnea monen vuoden tauon jälkeen. Syy palvelun uudelleenaktivointiin oli viisi paria Kilta-kahvikuppeja. Sain kupit kolmen euron kappalehintaan. Yksittäisiä kuppeja löytää kyllä huomattavasti halvemmallakin, mutta pieni setti samaa väriä kiehtoi tällä kertaa enemmän kuin ns. eriparisetit. Onnistuneen huutisoston jälkeen olen taas aktiivisemmin kurkkinut huuto.netia, mutta vielä ei ole osunut silmään mitään yhtä hyvää diiliä.

 

Ihan perinteiseltä kirpparilta (Ykköstien kirpputori) löysin puolestani Marimekon kaksi Maija Isolan suunnittelemaa Muija-kuosista peltipurkkia. Nämä purkit eivät olleet halpoa (à 4 euroa), mutta ne olivat erityisesti mieleeni, koska lapsuuden kodissani tällaisissa on säilytetty esimerkiksi korppujauhoa. Pohjassa komeilee Marimekon logon ja Made in Finland -tekstin lisäksi GWS-teksti. En ollut tajunnutkaan, että retropurkkeista tuttu GWS on jatkanut toimintaansa myöhemminkin ja valmistanut purkkeja eri brändeille.

Viimeinen valkoinen ja ehkä hieman turhakin ja kalliskin ostos löytyi Facebookin paikalliskirpparilta. Alan selvästi tulla vanhaksi, koska omasta lapsuudestani muistuttavat asiat innostavat entistä enemmän. Tämän tyyppinen ehkä pinkki muovikassi minulla oli joskus aikoinaan! Muovinen ranta- tai kesäkassi on hieman epäkätevä, mutta ei se mitään. Nyt puuttuvat enää kesäkelit!

Muovinen verkkokassi 8 euroa Facebook-kirppikseltä.

Ps. lisäsin blogin Blogipolkuun.