Pienempi tattikulho ja Faunat

Isompi tattikulho sai kaverin. Isompi Fauna-kulho sai myös kavereita.

 

Fauna-lasit bongasin jo surullisen kuuluisan ostolakon aikana Kirppiskeskus Hassisella. Törmäsin laseihin (onneksi) lakkoilun jälkeenkin. Nyt ne kasvattavat hitaasti, mutta varmasti alkavaa Fauna-perhettä. Kulhohan on oikea kirppismäihä, ainakin omalla mittapuullani: löysin sen viime vuoden tammikuussa kuudella eurolla Uudestakaupungista.

Tuntuu, että aika harvoin näitä Fauna-laseja on tarjolla kirppiksillä. Kulhoja tai maljoja näkee huomattavasti useammin. Laseja haluaisin löytää tietysti kohtuuhintaisena lisää. Maksoin sinisistä laseista 10 euroa kappaleelta ja se taitaa kyllä olla hintakatto yhden lasin kohdalla. Katsotaan, koska löydän lisää näitä laseja. Pidän eniten juuri värittömästä, tästä sinisestä ja sitten aivan ihastuttavasta vaaleasta liilasta värivaihtoehdosta.

Alkuvuodesta minulla oli sellainen ajatus, että voin kerran vuodessa ostaa jonkun kalliimman emaliastian. Viime kesänä löytyi kauan haaveilemani Iso Pehtoori Porvoosta. Tämä vuosi ei ole mennyt nyt sitten ihan niin kuin piti. Ensin tammikuussa huusin Lumppulasta toisen emalipakkomielteeni: Ison tattikulhon. Tampereen reissu toi tullessaan tummansinisen Pikku Pehtoorin ja sitten oli vielä tapaus Domino-kulho...

Yksi pieni tattikulho toukokuussa (vai huhtikuussa) ei siis enää pahenna tilannetta. Hän on täällä! Tämä söpöläinen on peräisin myöskin Facebookin retroryhmästä. En kamalan paljon liioittele, kun sanon, että rakastan tätä Esteri Tomulan kynästä peräisin olevaa tattikuosia.

 Käsittääkseni näitä tattikulhoja ei ole muita kokoja, eli voin huokaista helpotuksesta. Tiedän, että tattikuosia löytyy myös posliiniastioista (ainakin talouslevy, uunivuoka), mutta yritän aktiivisesti unohtaa tämän tosiseikan.

Tukholma

Tukholma on ihana. Aina. Vaikka vettä sataisi ja kirppisonni ei suosisi. Vappumatkalla ei onneksi koettu mitään näin karvasta. Sääkin yllätti positiivisesti: varauduttiin kylmään ja sateeseen, mutta saatiin tuulta ja aurinkoa. Ainostaan viimeisenä päivänä tuli hieman enemmän vettä iltapäivän tunteina. Matkaseurue oli sama kuin viime vapun Berliinin reissulla. Laatuseurasta ei siis ollut pulaa.

Majoituimme Airbnb:n kautta ja asunto oli postiviivinen yllätys. Ensimmäistä kertaa tosin aika monen onnistuneen lomakämpän jälkeen, meinasi usko loppua asunnon varausvaiheessa, koska saimme niin monta kieltävää vastausta. Lopulta onnisti. Aivan Södermalmin perimmäisen metroaseman läheisyydessä sijaitseva tilava kaksio oli erittäin hyvä majapaikka.

Suuntasimme ekana päivänä tutkimaan jo aikaisemmista reissuista suht tuttua SoFon aluetta. Östgötgatanilla oli pakko kurkata Atelje atelje -nimiseen liikkeeseen. Ja hups, heti ensimmäisestä kohteesta löytyi niin söpöt vihreät nahkahansikkaat, että nappasin ne mukaani. Atelje atelje on sekoitus uutta ja vanhaa, pieniä merkkejä ja kauniisti aseteltuja tavaroita. Nahkahanskojen hinta ei siis ollut kirpistasoa, mutta harvemmin sitä löytää a) vihreää nahkaa b) omaa minikättä vastaavaa kokoa olevat hasikkaat.

Samalla kadulla on myös Punaisen ristin kirppari. Kävimme tuolla useampaan otteeseen, koska se oli niin lähellä majapaikkaa (lue: vouhkasin Barbourin takin perään, mitä en heti ostanut ja sitten se olikin jo mennyt ohi suun....). Liikkeessä oli erityisen hyvä vaatevalikoima. Yritin rajoittaa vaatehankintoja ja lopulta matkaani lähtivät vain käyttämätön Glitterin puuvillahuivi ja pieni punoslaukku. Molemmat maksoivat noin 2 euroa.

Tämä Punaisen ristin kirppari oli uusi tuttavuus ja voin suositella paikkaa lämpimästi! Hinnoittelu oli kohtuullisempi kuin Stockholms Stadsmissionin kirppiksillä ja ainakin tällä kertaa tuotevalikoima miellytti.

Nytorgetin maastosta löytyy useita kirppishullun must-paikkoja. Muutenkin tuolla Södermalmilla kannattaa kulkea ristiin rastiin ennkkoluulottomasti. Alue on pursuilee kivoja putiikkeja, kahviloita, baareja ja ravintoloita. Pelkkä ikkunashoppailukin on hyvästä välillä.

Skånegatanin Pop Stockholm on yltäkylläinen retrovaatekauppa. Liike on pullollaan iloisen värisiä ja hyväkuntoisia vaatteita. Hinnat ovat second hand -liikkeelle tyypillisiä. Paikka myy myös uusia vaatteita, mutta useissa uusissakin vaatteissa on retro-tvisti.

Samaisella kadulla sijaitseva Stockholms Stadsmissionin liike on aina ollut minulle takuu varma paikka. Paikka ei pettänyt tälläkään kertaa. Huomasin SSM:n verkkosivuilta, että Nytorgetin toimipiste on nimetty trendbutikiksi. Muihin SSM:n kirppiksiin verrattuna tuolla taitaa siis olla eniten juuri vintage- ja retrovaatteita ja muuten trendikkäitä juttuja.

Voitte kuvitella millaisen slaagin sain, kun bongasin astiahyllystä erittäin hyväkuntoisen Wärtsilän Finelin Primavera-kattilan 15 eurolla. Minulle tuo hinta on halpa. Kaikki Suomessa bongaamani priimakuntoset Primaverat ovat alkaneet aivan eri numeroilla.

En oikein pystynyt keskittymään hienoon vaatevalikoimaan, koska olin niin innoissani tuosta kattilasta. Hyllyyn jäi muitakin mielenkiintoisia astioita. Ensi kerralla täytyy ottaa ihan ruumaan laitettava matkalaukku...Käsimatkatavararajoitteiden takia en voinut estoitta haalia kaikkea haluamaani...

Kun kiikutin Primaveran kassalle, bongasin vielä elintarvikekelpoisen Iran peltipurkin. Tämäkään ei ollut aivan ilmainen (10 euroa.) Ei haittaa, koska rasia on sen verran hieno, että olisin maksanut pikkuisen enemmänkin tästä kaunokaisesta. Tyylillisesti tämä purkki miellyttää minua todella paljon, ehkäpä jopa enemmän kuin tuo Primavera. Primavera puolestaan kutkuttelee keräilijän mieltä. Emalikokoelmani on alkanut kasvaa kuin salaa.

Vesiväriä muistuttava pintakuviointi on upea!

Erittäin tuottoisan kirppistelyn jälkeen piti mennä sulattelemaan löytöjen ihanuutta. Päädyimme läheiseen Cafe Stringiin. Suosittelen myös tuota paikkaa: teemukin koko on kiitettävä, leivokset maukkaita ja eriparihuonekalut kivoja. Paikan rento tunnelma on myös plussaa.

Olin varmasti loistavaa seuraa kahvilla. Ensin halusin höpöttää löydöistä ja sitten minun oli aivan pakko päästä jakamaan ilo Instagramin puolelle. Tiedän. Rasittavaa.

Haahuilu Söderillä jatkui mm. Muumimukia etsiessä. Monen mutkan jälkeen, kävimme  vielä Hornsgatanin Stockholms Stadsmissionilla. Mukaani lähti neljällä eurolla viskoosinen kesähame.

Oikealla Glitterin hieman liiankin vaaleanpunainen huivi ja vasemmalla synkempien värien ystävän hame.

Kakkospäivään ei sisältynyt kirppiselämöintiä, vaan taideanteja. Kohteina oli takuuvarma Moderna museet (ah, Louise Bourgeoisen I Have Been to Hell and Back -näyttely on tämän vuoden näyttelyiden kärkikahinoissa), ABBA-museon/viihdekeskuksen kauppa on Abba-hullulle mannaa ja pitkän kaavan visiitti Fotografiskaan oli varsin onnistunut. Seuraava päivänä kävimme vielä Bonniers Konsthallissa kokemassa Ylva Oglandin rajun, mutta hienon näyttelyn.

Kolmantena päivänä kiertelimme taas Södermalmia. Käväisimme myös Ripakintun suosituksesta Retro etc:ssa. Ihana liike, mutta en ostanut tällä kertaa mitään. Parit purkit olisivat kyllä kelvanneet ja sinistä Tuijottajaa katselin himoiten. Paikka on hauska sekoitus retroa ja reproa.

Viimeinen aluevaltaus oli Vasastan. Ehdimme käydä vain Norrtullsgatanin Myrornassa. Tämä Ruostin Pelastusarmeija oli mielestäni ns. aika peruskirppari. Toki näissä paikoissa kerta ja tuuri on isossa osassa. Hinnoittelu oli mielestä hieman kalliimpaa kuin Turun Pelastusarmeijoissa, mutta tämäkin on aika subjektiivista. Myrornoja on useampia pitkin kaupunkia, eli kannattaa tutustua etukäteen osoitteisiin.

Löysin tuolta pienen liilan lasipullon. Lasitavara on minulle aika vierasta, eli saattaa olla, että ostin Ikean tai Indiskan pullon vitosella. Ei haittaa. Söpö tuo joka tapauksessa on.

Ja näin Tukholman löydät ovat asettuneet vanhojen löytöjen joukkoon:

Tällaiset Tukholman-kuulumiset. Minulle voi vinkkailla myös hyviä Tukhoma-suosituksia. Kaikkia paikkoja en kuvannut tai pistänyt mieleen, eli vähän tynkä tästä postauksesta siinä mielessä tuli.

Asiasta kukkaruukkuun (ja kynttilänjalkoihin)

Olen vähän kuin vahingossa haalinut Arabian kukkaruukkuja kotiini noin vuoden verran. Tänä keväänä päätin vaihtaa suunnilleen kaikista viherkasveista mullat (juu, en vaihda joka vuosi vaikka varmasti kaikkien vihrepeukaloiden näin pitäisi tehdä).

Pieni tassi ja iso ruukku, Arabiaa. Noin 5 euroa, ostopaikka unohtunut.

Kasvit ovat aina olleet oleellinen osa kotiani ja osa kasveista on jopa todella rakkaita minulle. Periaatteen naisena olen pitkään ollut myös sitä mieltä, että viherkasvit t ä y t y y laittaa ruukkuun, muovirimpulat eivät ole oikeita säilytysastioita vihreille kaunokaisille.

Pyysin äidiltäni lapsuuden kodista tuttua Richard Lindhin Arabialle suunnittelemaa kukkaruukkua jukkapalmulle ja siitä se sitten ns. lähti. Sekalainen kukkaruukkurivistö on vaihtunut asteen verran neutraalimpaan nyt kun melkein kaikki purkit ovat olohuoneessa valkoisia.

Tykkään myös yhdistellä ikään kuin väärin näitä ruukkuja ja tasseja. Oikeastihan alla olevan tassin pitäisi noudattaa samaa pystysuuntaista linjaa, mutta mielestäni ruukusta tulee melkeinpä kauniinpi, jos ruukku on yläpainotteinen.

Täydellinen kukkaruukku, Arabiaa. Kaupanpäällinen, Alles Gute Vitage, Sauvo.

Peikonlehtivanhus joutui saksittavaksi ja se siitä tuli ihan pieni. Nyt pidän peukkuja, että se jaksaa juurtua ihan kunnolla ja lähtee taas kasvamaan. Tämän ruukun sain kaupan päälle viime kesänä Sauvosta. En tiennyt silloin vielä, että tämä(kin) on Arabiaa ja Richard Lidhia. Oikeastaan tämä ruukkumalli on mielestäni se kaikkein hienoin. Harmi vain, että näihin törmää harvemmin. Sinänsä ihme, koska tämä ruukku on ollut tuotannossa huomattavasti kauemmin (1959–1972) kuin tuo toinen yksilö (1975–1981).

Rahapuun ruukku ja tassi ovat eri paria. Molemmat Arabiaa. Noin 6 euroa, Kirppis-Center Manhattan.

Arabian ruukku ilman sisäsihtiä 2,50 euroa Kirppiskeskus Hassiselta.

Viimeisin tulokas on  ruukku, mihin alatassia ei edes kuulu. Ruukun sisällä kuuluisi olla keraaminen sihti, mutta sihtiä ei tässä yksilössä enää ole jäljellä. Purkkiin oli liitetty kirpparilla toisesta Arabian ruukusta tassi, mutta tyylikkäimmillään tämä tyyppi todellakin on ilman alla olevaa lautasta. Käytännön syystä alla kyllä nököttää tassi, mutta huijasin kuvaan vain pelkän ruukun. Kanssa-asuja törkkäsi salaatin nysät kasvamaan purkkiin. Katsotaan, jos loppukesästä salaatti olisi hitusen isompi. Hemulimainen hoivaus auttaa varmasti asiaa!

Ainoa tummasävyinen ja ehyt ruukkusetti (siis samaa kokoluokkaa tassi ja ruukku) toimii kukkimattomattoman orkidean suojaruukkuna. Epäilen, että orkidea enää koskaan tekee kukkaa, mutta ainakin vihreät lehdet ovat elossa.

Ruukku on ostos Lumppulasta, noin 10 euroa.

Kasvihommista kynttilänjalkoihin. Peräkonttikirppikseltä löytyi minullekin jotain. Sain itse asiassa myytyä yllättävän kivasti tavaraa. Aluksi pöydän ympärillä kyöränneet epäkohteliaat jobbarinmaisesti käyttäytyneet turkulaiset (turkulaisena saan ilkkua turkulaisia, eikö vain...?) ärsyttivät aikalailla, mutta tunnelma kohosi vesisateesta huolimatta. Alkuärsytykseen vaikutti mm. tavaroiden kommentointi. Pikkuvikaiset Kilta-astiani käänneltiin niin monta kertaa ympäri, että teki mieli kirjoittaa jobbareita varten: Kyllä, nämä ovat toki Kiltaa ja kyl maar näis o särö jos toinenki. Ei sun maar näit kannata eres kattella sit. 

Kierstin lopuksi muut myyntipaikat ja silmääni osui heti tanskalaiset harmaansiniset matalat posliiniset kynttilänjalat. Muotoilu vaikuttaa hyvin ajattomalta, mutta epäilen, että nämä eivät ole aivan uusia. Osaako joku kertoa tästä leimasta jotain?

Tanskalaiset kynttilänjalat 2,50 euroa kipale.

Hemmottelin itseäni vielä vähän tyyriimmällä ostoksella Peräkonttikirppikseltä: Sarpanevan pienempi pronssinen kynttilänjalka. Ostin korkeamman yksilön ennen joulua Manhattanilta ja nyt odottelen vielä toisen matalan jalan ilmestymistä. Nämä krumeluurit jalat ovat jo kaapissa, jotenkin pronssi soveltuu paremmin syksyyn ja talveen.

Sarpanevan matala kynttilänjalka 8 euroa, Peräkonttikirppis.

Seuraavaksi käyn Tukholman kuvien kimppuun ja yritän saada kasaan jonkinlaisen postauksen vappumatkasta. Kuulemisiin!

Uutta ja vanhaa Arabiaa

Taas on tullut kirppisteltyä. Ja tämä blogi laahaa ikävästi kaikesta jäljessä. Vappu sujahti Tukholmassa – kirppisrakastajan mekassa. Reissusta olisi kirjoitettavaa enemmänkin ja Budapestistakin on vielä päivittämättä asioita. Tuntuu, että nyt ehtii räpsiä vain Instagramiin kuvia, vaikka ei se instailu kunnon blogipostausta korvaa. Ehkäpä taas työkiireiden hellitettyä, ehdin vähän kuvailla ja kirjoitellakin enemmän.

Pääsiäisenä pääsin vierailulle Porin Pata-kirppikselle. Oikeastaan muita vaihtoehtoja koko kaupungissa ei tainnut tuona pyhäpäivänä edes olla. Luulin, että Hyllymeri olisi ollut auki, mutta hyllymereläiset eivät olleet päivittäneet edes Facebookiin ajantasaisia aukioloaikoja. Onneksi emme ihan vain kirpparin takia ajaneet Turusta Poriin.

Ehdin kiertää vain osan Patakirppiksen looseista, mutta saldo oli hyvä: iso Kilta-kulho, Kilta-kulppi, Kilta-kahvikuppipari ja Tove 100 -muumimuki. Olin tuota juhlamukia miettinyt jo jonkin aikaa, mutta en sitten viime vuonna sitä hankkinut (joskus voi olla pienestä kiinni: silmääni pistää liian tökerö Nipsu tuossa kuvituksessa ja hieman liian tankea Pikku-Myy, eli meinasi muki jäädä ihan kokonaan hankkimatta). No, yhtä kaikki, nyt sain käyttämättömän mukin halvemmalla kuin markettihintaan, eli muki lähti matkaani. Ja onhan suurin osa kuvituksesta on ihan ok.

Nämä kulpit ovat heikkouteni. En ihan tarkalleen ottaen edes tiedä, mitä ruokaa näistä kuuluisi tarjoilla, mutta astian muotoilu on vain niin upea, että tarjoilen tästä kaatimesta oikeastaan mitä vain salaatista perunoihin tai vaikka sipseihin. Minullahan on tällainen iso kulppi pikkuvikaisena keltaisena ja ruskeanmustana myös. Tässä valkoisessa ei ole mitään säröä tai poretta, eli yritän käsitellä tätä tapausta erityisen hellävaroen.

Tumman ison kulhon kohdalla kävi (taas) hyvä Kilta-mäihä. Kun pohjassa ei näy Arabian leimaa, voi astian saada vaikka parilla eurolla. Suurimmassa osassa astioita leimoja ei ole. Olen aiheesta ennenkin kirjoittanut ja sain jokin aika sitten kommetin, että leimojen puuttuminen johtuu hyvin suurella todennäköisyydellä siitä, että leima on laitettu lasitteen päälle ja se on kulunut käytössä pois. Joissain astioissa leima on jäljellä kaksinkertaisen lasituksen ansiosta. Epäilen itse, että ainakin yhdessä keltaisessa neliövadisa taitaa olla tuplalasite, koska myös astian väri on säilynyt erityisen kirkkaana.

Pieni sininen pullo löytyi puolestaan tänä viikonloppuna Kirppis-Center Manhattanilta. Oi, sitä riemua, kun tajusin, että myntipöydässä oli - 50 % -lappu. Olen oppinut, kiitos Instagramissa tietoa jakavien, että tämä pullo on kuulunut aikoinaan teak-alustaiseen maustesettiin. Pulloon on kuulunut myös puinen korkki.

Pohjassa on vielä muistuma leimasta.

Manhattanilta päädyin hankkimaan myös Muumimukikeräilijöiden keskuudessa paljon puhetta aiheuttaneen Håll Sverige rent -mukin. Kyseiseen mukiin liittyy pitkähkö tarina. Tarina alkaa työkaveristani, joka keräilee näitä Muumimukeja. Hän vihjasi minulle alkuvuodesta, että oli tilannut kyseisen vain Ruotsissa myynnissä olevan mukin nettikaupasta. Näin kuvat, kiinnostuin, ihastuin – ja aloitin strategian hiomisen. Minähän olin menossa Tukholmaan vappumatkalle, eli ajattelin, että ostaisin ehdottomasti mukin Ruotsista, saisin varmasti mukin halvemmalla, kuin nettikaupasta! Selailin nettiä ja yritin selvittää mukin hintaa Ruotsissa, mutta en saanut asiasta ihan selvää ja päätin luottaa intuitioon. Väärin. Tuplasti väärin.

Tuli Budapestin matka ja törmäsin sattumalta ihanaan karkkiväriseen mukiin lentokentällä. Pöh! Mukihan maksoi 29 euroa: en varmasti maksa tuota summaa, saanhan sitten Tukholmasta mukin halvalla ja kätevästi – näin harhaisesti tuolloin ajattelin. No, kävipä niin, että ennen Tukholman matkaa sain selville mukin hinnan Ruotsissa: tasan sama tai vähän enemmänkin kuin lentokentällä. Päätin napata mukit kentältä. Väärin ja taas kerran väärin. Lopulta kävi niin, että lentokentältä mukit olivat tietysti loppu ja Tukholmasta myös. Matkaseurueeni oli lievästi ottaen huvittunutta, kun sähläsin Tukholmassa mukin metsästyksessä (ja he joutuivat siihen tietysti myös osallisiksi...).

No, lopulta en jaksanut edes tilata mukia verkkokaupasta, vaan kannatin hieman epäilyttävältä haiskahtavaa toimintaa: ostin kaksi mukia lopulta kymmenen euroa kalliimmalla kappalehinnalla (kuin lentokentältä) kirpparin vitriinistä. Tarrat ja kaikki oli mukeissa tietenkin vielä jäljellä. Nyt on joka tapauksessa muki hallussa. Hullun hommaa.

Aivan bonuksena, nappasin mukaani Manhattanilta tämän söpön pilkullisen Arabian lautasen. Harvemmin näitä näkee, enkä ajatellut kyseistä lautasta sen enempää haalia, mutta välillä täytyy vähän myös "revitellä", ettei ihan pelkkää Kiltaa olisi koko astiakaappi täynnä.

Sellaista Muumimukien metsästystä ja Kilta-elämöintiä tällä kertaa!

Loppuun vielä kysymys: kaipaatteko tarkempia hintatietoja löytöjen kohdalla? En ole itse ihan varma, haluanko aina kertoa hintoja, mutta olisi mukava tietää, jos suunnilleen kaikki lukijat niitä kaipaavat!