Hän katseli kun mies vääntelehti hitaasti ympäriinsä. [...] tämä ei ollut koskaan elämässään ottanut yhtäkään tai chi -tuntia ja oli oppinut kaikki liikkeensä kauan sitten palautetusta kirjaston kirjasta. Miyukin oli vaikeaa rinnastaa näkemäänsä jaloon ikiaikaiseen harjoitukseen. Mies näytti harjaavan näkymättömien lasten hiuksia, napauttavan läpinäkyviä munia rikki ja kokeilevan toistuvasti rengaspainetta polkupyörästä, jonka vain itse näki. Tämä kirja onnistui yllättämään minut. Täysin. Ensinnäkin se imaisi minut mukaansa vastoin kaikki odotuksia, vaikka siinä ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään. Ja kun pari sivua ennen loppua ehdin jo ajatella, että 'olipa ihan kiva, leppoisan mukava tarina', niin yllättävä loppuratkaisu veti maton jalkojeni alta ja jätti järkyttyneen jälkimaun. En ole aiemmin tajunnut, miksi Dan Rhodesia pidetään niin ihmeellisenä kirjailijana (no, en olekaan aiemmin lukenut Rhodesilta muuta kuin kummallisen tarinakokelman ), mutta Kulta oli vaikuttav