Hän katseli kun mies vääntelehti hitaasti ympäriinsä. [...] tämä ei ollut koskaan elämässään ottanut yhtäkään tai chi -tuntia ja oli oppinut kaikki liikkeensä kauan sitten palautetusta kirjaston kirjasta. Miyukin oli vaikeaa rinnastaa näkemäänsä jaloon ikiaikaiseen harjoitukseen. Mies näytti harjaavan näkymättömien lasten hiuksia, napauttavan läpinäkyviä munia rikki ja kokeilevan toistuvasti rengaspainetta polkupyörästä, jonka vain itse näki.Tämä kirja onnistui yllättämään minut. Täysin. Ensinnäkin se imaisi minut mukaansa vastoin kaikki odotuksia, vaikka siinä ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään. Ja kun pari sivua ennen loppua ehdin jo ajatella, että 'olipa ihan kiva, leppoisan mukava tarina', niin yllättävä loppuratkaisu veti maton jalkojeni alta ja jätti järkyttyneen jälkimaun. En ole aiemmin tajunnut, miksi Dan Rhodesia pidetään niin ihmeellisenä kirjailijana (no, en olekaan aiemmin lukenut Rhodesilta muuta kuin kummallisen tarinakokelman), mutta Kulta oli vaikuttava kokemus.
Japanilais-brittiläinen Miyuki lähtee pariksi viikoksi lomalle pikkukylään Walesiin, asumaan erakkona puuhellalla varustetussa, karussa pikku mökissä. Hän lukee kirjan päivässä (kuulostaa ihanalta!), vaeltelee rannikolla ja käy iltaisin pubissa ottamassa muutaman oluen omalaatuisten paikallisten asukkaiden kanssa. Miyuki kuuntelee kyläläisten outoja keskusteluja, oppii tuntemaan pitkän herra Hughesin, lyhyen herra Hughesin ja herra Puwin, yrittää torjua pubinomistajan lähentely-yrityksiä ja ikävöi tyttöystäväänsä Grindliä. Erään yöllisen päähänpiston innoittaman Miyuki päättää spraymaalata yhden rannikon kivistä kullankeltaiseksi... Ja siitä syntyy tietysti kaikenlaista soppaa.
En tiedä, miten Rhodes onnistuu kirjoittamaan jotain näin aidon huvittavaa ja kevyttä - ja onnistuu silti kehittämään koskettavan, järisyttävän lopun. Tai ehkä samastuin Miyukiin vähän turhan voimakkaasti... Kieli ja huumori on ainakin loistavaa, kuten Miyukin yllä oleva kuvaus paikallisesta tai chin harrastajan liikkeistä osoittaa. :)
Dan Rhodes: Kulta. Sammakko. 2008.
Englanninkielinen alkuteos: Gold
Suomentaja: Elina Koskelin
Sammakko: Dan Rhodes
Savon Sanomat: Kulta
Wikipedia: Dan Rhodes
Hei sinä kiva blogi! Voit noutaa blogistani palkinnon ja haasteen!
VastaaPoistahttp://kirjani.vuodatus.net
Kiitos! Nyt pitää varmaan alkaa pähkäilemään jotain paljastuksia... :)
VastaaPoistaMinustakin Dan Rhodes on mainio! Tulisin varmaan hulluksi, jos lukisin aina näin omituisia kirjoja, mutta välipaloina nämä ovat nerokkaita. Pidin erityisesti Rhodesin "rakkaustarinakirjasta", jonka nimeä en nyt muista, samoin Palaa kotiin... -koirakirja (en siis muista senkään nimeä) oli hyvä. Oikeastaan kaikki lukemani Rhodesit ovat olleet hyviä! :)
VastaaPoistaOletko lukenut Miina Supista? Hänen kirjoissaan, etenkin uusimmassa, on jotain samaa Rhodedin kanssa. Myös Riku Korhosen Hyvästi tytöt on samantyyppistä hulluttelua.
Kiitos vinkeistä! Olen lukenut Miina Supisen kirjoista hyviä arvioita sinun ja muidenkin blogeista, eli jossain vaiheessa täytyy varmaan kokeilla.
VastaaPoistaRiku Korhosen nimi ei kuulosta tutulta, mutta pistetäänpä sekin korvan taakse seuraavaa kirjastovierailua varten.
Mun blogissa on juttua sekä Korhosesta että Rhodesista - ja kun kurkkasin jutut äsken, olen kirjoittanut ihan samoja havaintoja joka juttuun. Pitäisi ehkä lukea joskus vanhoja kirjoituksiaan eikä kuvitella aina oivaltaneensa jotain uutta. :D
VastaaPoista