Sinä olit se, jolla oli sana hallussaan. Sinä olit se, joka tiesi kuinka kuvata tapahtuma niin että sen olemus paljastui. Minulla ei ole sinun lahjakkuuttasi. Jos olisit täällä, tietäisit kuinka tämä tarina pitää kertoa. Keksisit keinon tunkeutua totuuteen ja paljastaa löytösi niin runollisin sanoin, että sydän laulaisi itkiessään. Näin kirjoittaa Vanessa Bell siskolleen Virginia Woolfille Susan Sellersin fiktiivisessä (vaikka toki todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin perustuvassa) romaanissa. Virginia Woolf kiehtoo ja kiinnostaa minua suunnattomasti. Tunnustan (vähän häpeillen), että kiinnostus kohdistuu ehkä ennemmin häneen ihmisenä kuin hänen tuotantoonsa. Toki olen muutaman kirjan häneltä lukenut ( Mrs. Dalloway oli lumoava!), mutta täytyy myöntää, että Woolfin teokset ovat minulle liian vaikeasti lähestyttäviä. Ihailen lukiessani niiden nerokkuutta ja tunnen olevani jonkin Suuren äärellä, mutta en aivan saa siitä otetta. Woolf itse on tuskin sen helpompi ymmärtää kuin