Kesälukumaraton

Klo 7.15

Tästä se lähtee. En saanut itseäni sängystä ylös ennen kello seitsemää, mutta varttia yli istun jo nojatuoliin kahvikupin ja mansikoilla höystetyn hedelmämyslin kera. Tuntuu, että kaipaan jotain kevyttä, viihdyttävää, hauskaa... japanilaista! Kaori Ekunista ja Banana Yoshimotosta jälkimmäinen kiinnostaa enemmän. Tartun siis Kitcheniin.

Keittiö on minulle maailman rakkain paikka.

Ensimmäinen lause. Tästä se lähtee.

Olen ehtinyt lukea kokonaista 13 sivua, kun kuulen pinnasänkyasukin jokeltelua. Näinhän tässä usein käy... :)

Syötän ja puen lapsukaisen ja siirrän hoitovastuun vaimolle. Jatkan vielä hetken lukemista.

Kitchen yllättää heti alussa. Kirjassa on äiti, joka on syntynyt biologisesti mieheksi ja korjannut sukupuoltaan - hetken mielijohteesta: ...hän lopetti työnsä ja pohti mitä nyt tekisi, ja viimein hän päätti ryhtyä naiseksi.

Luettuja sivuja: 52

Klo 12.20

Lopettelen työt, otan mukaan Kitchenin ja ehkä pari muuta kirjaa ja suuntaan kaupungille etsimään sopivia lukupenkkejä ja -nurkkauksia.  

Klo 14.45

Olenko tuijottanut kirjaa liian kauan, vai onko puistonpenkissä ja avatussa kirjassa samaa muotokieltä?

Löysin kuin löysinkin kirkkaanvalkoisen puistonpenkin typötyhjästä (!) puistosta; täydellinen lukupenkki auringossa. Kitchenin lukeminen jatkui sutjakkaasti, ja romaani on kohta luettu. En edes mitenkään kiirehdi; romaanin lauseita ja tunnelmia on välillä mukava jäädä makustelemaan ja miettimään hetkeksi lukemisen lomassa. Tiesittekö esimerkiksi, että onnellinen elämä tarkoittaa sitä että ihminen mahdollisimman harvoin huomaa että todellisuudessa on yksin.

Olen aivan kirjan lumoissa; onneksi päätin lukea sen nyt maratonin ansiosta!

Siirryn nyt auringonpaahteesta sisätiloihin kaupunginkirjastoon etsimään sopivaa soppea...

Luettuja sivuja: 126

Banana Yoshimoton kirjaa oli pakko lukea banaanimaisessa tuolissa. Yllättävän mukava istua!

Klo 16.00

Yoshimoton Kitchen on luettu. Kolmiosaisen romaanin viimeinen osa, "Moonlight Shadow", tuntui irralliselta: tutut henkilöhahmot olivat yhtäkkiä kadonneet ja teksti oli jotenkin paatoksellisempaa ja melodramaattisempaa. Kielen kirkas, kuulas raikkaus tuntui olevan poissa. Vai alkaako lukeminen uuvuttaa jo nyt?

Puhdistin kitalakeani kahdella novellilla Zinaida Lindénin Nuorallatanssijasta. Kumpikaan niistä ei erityisemmin häikäissyt.

Tarvitsen selvästi ruumiin ravintoa hengen ravinnon sijaan. Siispä etsimään kahvia ja ruokaa...

Luettuja sivuja: 218

Klo 17.50

Päädyin lopulta Houkutukseen juustosämpylä+kahvi -yhdistelmälle. Kahvilan nurkan nojatuoli oli varattu (toinen lukija, mahdollinen maratoonari??), joten jouduin omakohtaisesti toteamaan kiikkerien, epäergonomisten tuolien sopimattomuuden pitkäaikaiseen lukemiseen. Jos maraton on tähän mennessä jotain opettanut, niin ainakin sen, että lukeminen on melko usein epäergonomista puuhaa. Jos niska ei jumiudu, niin sitten selkä. Jos kirjaa pitää ylempänä, kädet väsyvät. Ja vaikka löytäisi sopivan asennon, niin vähintään silmät rasittuvat. Mutta toki pienet rasitusvammat matkan varrella kuuluvat luku-urheilijan elämään. :)

Mikähän siveyden sipuli minusta yhtäkkiä tuli, kun Wintersonin Ihoon kirjoitettu -romaanin etukansi hiukan hävetti julkisella paikalla? Alaston nainen takaapäin... Mutta ei tämä mikään harlekiini ole! ;)

Heti alusta oli selvää, että Winterson ei päästä yhtä helpolla kuin Yoshimoto. Monitasoisia metaforia vilisevä tiivis teksti on päiväkirjamaista, välillä kuin tajunnanvirtaa. Suorastaan hengästyttävää. Onneksi hengästymisen lomassa saa myös nauraa: Wintersonin kuivakka sarkasmi ja vinoutunut huumori vetoaa ainakin minuun.

Palailin taas kotiin. Puoliso ja lapsi ovat lähteneet anoppilaan syömään. Täytän tiskikoneen, pistän koneellisen pyykkiä pyörimään ja siirryn ilta-aurinkoon parvekkeelle lukemaan.

Luettuja sivuja: 272

Kirjakissakin on hengessä mukana

Klo 22.05

Ilta kului kirjan sijaan lapsen kanssa touhutessa, mutta on se nukkumatti myös aika tehokas setä.  :) Otin parvekkeelle mukaani Anja Snellmanin Auran ja yllättäen luinkin sen yhdeltä istumalta reilussa tunnissa.

Puoliso kysyi jälkeenpäin, että "minkälainen se oli", enkä osannut kuvailla kirjaa muuten kuin vastaamalla "ihan mielenkiintoinen". Erittäin ympäripyöreä, mitäänsanomaton ja mielikuvitukseton vastaus; kirja ei ollut mitään näistä. Romaanissa on kyse kirjoista ja kirjoittamisesta; luomisen tuskasta ja julkaisutoiveista; Sylvia Plathistä ja rakkaudesta sanoihin ja kieliin; rakkaudesta ylipäänsä (mikä tuntuu muuten olevan kaikkia maratonin aikana jo lukemiani kirjoja yhdistävä teema).

Auran jälkeen kaipasin taas puhdistavaa novellia ja Lindénin kokoelman "Ruusun suudelma" olikin ihan mukava pikku tarina.

Luettuja sivuja: 443

Klo 23.45

Jälleen uusi lukupaikka (sohva) ja uusi kirja (Helvi Hämäläisen Kaunis sielu). Huh, huh... Vanhahtava kieli; rönsyilevät, korukieliset lauseet ja raskolnikovmaisen ahdistunut kertoja tekevästä kirjasta vähän huonon valinnan maratonpäivän lopulle. Luin puoleenväliin ennen kuin silmäni alkoivat painua väkisin kiinni. Ehkä jatkan sängyssä vielä hetken - joko tätä tai yhä kesken olevaa Wintersonia. Katsotaan jaksanko herätä vielä aamulla ennen seitsemää loppurutistukseen... :)

Luettuja sivuja: 523

Klo 8.40 25.7.2013

Sain kuin sainkin Hämäläisen Kauniin sielun luettua loppuun vielä viime yönä, vaikka kevyt kirja tuntui välillä kumman raskaalta lukea. :) Aamulla en saanut itseäni ylös sängystä tarpeeksi aikaisin, joten lukumaratonini päättyi siihen.

Luettuja kirjoja: n. 3 ½ + 3 novellia
eli Banana Yoshimoton Kitchen, Anja Snellmanin Aura ja Helvi Hämäläisen Kaunis sielu sekä vajaa puolet Jeanette Wintersonin Ihoon kirjoitetusta (aion ehdottomasti lukea tämän vielä loppuun!). Lisäksi kolme novellia Zinaida Lindénin novellikokoelmasta Nuorallatanssija.

Luettuja sivuja yhteensä: 587

Puin maratonin jälkimaininkeja uudessa päivityksessä myöhemmin. Nyt työn ääreen!