Pälvi ajattelee, että maalaismoukilla on kumisaappaat jalassa eikä läheskään niin hienoja vaatteita kuin Pälvi-neidillä. Enon perheessä ei passata ja ruokaakin saa vain ruoka-aikana. Puhuvatkin niin mongertamalla: "Ota laukkosj ja ala kantoo sitä tänne! Minä en voi piästee Pollee irti, se voip jättee meijät sillor reinsijalle".
Alkupuolella vapaan kasvatuksen sormella osoittelu on liian läpinäkyvää. Pälvi pompottelee ja komentelee äitiään ja itsekin toteaa, että tekee mitä haluaa, onhan hänet kasvatettu ilman kieltoja. Ehkäpä tätä olisi voinut loiventaa ja antaa lukijalle enemmän tilaa. Painopiste olisi voinut olla sellaisenaan Pälvin hölmöilyissä ja kasvutarinassa. Enon perheessä lapset tottelevat, mutta käy ilmi, että kasvatukseen kuuluu myös selkäsaunat, ja saapa Pälvikin kokea keveän "läväyksen kämmenellä istuinkamaroille". Kirjan luki kuitenkin mielellään ja antoihan se myös nostalgisen kuvan maalaiskesästä touhuineen; on lehmien paimentamista, kananpesien etsimistä, vispilän tekoa, traktorin peräkärryssä ajelua jne.
Hilja Valtonen kuuluu entisajan viihdekirjailijoihimme. Ehkä kuuluisin hänen teoksistaan on Vaimoke, jonka pohjalta on tehty Tauno Palon ja Ansa Ikosen tähdittämä elokuva.
Kannen kuva on Hiljan huone -sivustolta, jotka on tehty Imatran kaupunginkirjastossa Opetusministeriön rahoituksella. Linkissä on kansikuvat Valtosen teoksista - mielestäni Pippuria-teoksen kansikuva on huonoimmasta päästä. Kuitenkin tällainen vanha kirja on jo esineenä kaunis ja noita kansikuvia katselee mielellään.
Kirja on Raittiuskasvatusliiton julkaisema ja se on ollut aikanaan palkintona kansakoulun raittiuskirjoituskilpailussa. Kansilehdellä kirja nimetään nuorisokertomukseksi. Kannessa on myös hintalappu: 4 markkaa.
Hilja Valtonen: Pippuria
1965, 2. painos, 75 (s.)
Raittiuskasvatusliitto
