Grimmin sadut

Risto Räppääjien, upean uuden Diktaattorin (Stark & Bondestam) ja muiden modernien kirjojen lomassa luin vaihteeksi myös perinteisiä Grimmin satuja lapsille. Vanhoja klassikkosatujahan on aika ajoin lehtien palstoilla syytetty liian pelottaviksi ja jopa traumatisoiviksi (ks. esim. vanha Iltasanomien juttu). Mutta mitä tuumivat omat 5- ja 7-vuotiaat "koehenkilöni"?

Väkivaltaahan useissa vanhoissa saduissa tavallaan on, mutta taustalla on aina hyvän ja pahan taistelu. Ajatellaanpa vaikka tätä perinteikästä satua Susi ja seitsemän pientä kiliä. Siinä kiltti äitivuohi jättää suloiset pikku kilinsä hetkeksi yksin kotiin, ja eikös iso paha susi heti huomaa hetkensä koettaneen. Viekkaudella ja oveluudella se huijaa kilit avaamaan oven ja syö ne suihinsa. 

Palattuaan äitivuohi on tietysti surullinen, sillä vain yksi kili on säästynyt. Mutta susi röhnöttääkin lähistöllä unten mailla pitkin pituuttaan ja äitivuohi huomaa sen vatsassa liikettä. Niinpä se leikkaa saksilla (!) suden vatsan auki ja pelastaa poikasensa. Kostoksi suden mahaan laitetaan kiviä ja vatsa ommellaan kiinni:

Pahan kohtalo varmistetaan siten, että susi vielä hukkuu kaivoon kivivatsansa kanssa. Pienten kilien ja äitivuohen kannalta loppu oli siten onnellinen. Eipä tule ilkeä susi enää vaanimaan ja syömään suihinsa.
 

Lasten kommentti eka lukukerran jälkeen oli: "Uudestaan!" Se ehkä kertoo kaiken, eli ei meillä ainakaan perinteisiä satuja ole liikaa pelätty vaan sopivalla jännityksellä on ihmetelty muun muassa pelottavia noitia. Tästä 70-luvun kokoelmasta luimme moneen kertaan myös ikisuosikit Lumikin ja Peukaloisen.

Lumikin ilkeä noitaäitipuoli lienee ollut se pelottavin satuhahmo tyttärelle. Noitakuvia on vertailtu eri versioista ja välillä on suljettu jännityksestä silmät, mutta ehkä näiden satujen viehätys on se onnellinen loppu. Viesti on se, että pahuus ja pelko ovat voitettavissa. 

Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua

Suomentanut Anja-Liisa Vartiainen
Saksankielinen alkuperäisteksti sadusta Susi ja seitsemän pientä kiliä:
Der Wolf und die sieben junge Geisslein
Kuvittanut Svend Otto S. alkaen 1972, tämä kokoelma painettu 1987
Wsoy