Todella kaukana on se päivä, jolloin alan ompelemaan itselleni alusvaatteita miehen vanhoista t-paidoista. Siltikin Honkasalon kirja vie mukanaan käsitöiden, nappien ja roskisdyykkauksen maailmaan ja lukukokemus on miellyttävä.
Aihepiirit vaihtelevat käsitöistä jopa ruokablogeihin ja japanilaiseen katumuotiin. Kukin luku on oma kokonaisuuteensa, jossa kirjailija esittää mielenkiintoisia kulttuurisia ja historiallisia faktoja luvun teemasta ja sen lisäksi avaa omaa henkilökohtaista suhdettaan asiaan.
Otetaanpa esimerkiksi tämä alusvaate-luku "Nimettömät". Alkuun avataan alusvaatteiden historiaa lyhyesti sota-ajasta korsetin käyttöön. Vintagealusvaatteet muistuttavat aistillisesta ajasta, jolloin ei paljastettu kaikkea - muistattehan sen Piano-elokuvan kohtauksen, jossa George hyväilee Adan liivisukan reiästä näkyvää ihoa? Välillä pohditaan itse tekemistä myös sen eettisyyden kannalta; alushousut käytetyistä t-paidoista on kannanotto. Feminismiä ja luonnonsuojelua, sanoo Honkasalo.
Honkasalo on tehnyt paljon itse leluja lapsilleen, keräilee nappeja ja on löytänyt aarteita toisten poisheittämien tavaroiden joukosta. Tämä omakohtaisuus tuo kirjaan hyvän lisän, kaikenkaikkiaan kirja oli sympaattinen ja mukava. Hyvin kirjoitettukin.
Pidin, vaikken ole "käsityöihminen".
Unni ja Tintti ovat myös kirjoittaneet tästä.
Laura Honkasalo: Kotikutoista. Itsetekemisen ihanuudesta
Kirjapaja, 2012, 175 (s.)
1. taskukirjapainos, teos ilmestyi ensimmäisen kerran 2011