Make it double

Yleensä laitan seimen esiin ekana adventtina. 

Paitsi tietysti en päähenkilöä. Hän ilmiintyy vasta jouluna.

Hahmot olen saanut äidiltä ja isältä, joltain heidän Espanjan-reissultaan.

Tänä vuonna kun virittelin rakennelmaa, häkellyin totaalisesti:




Niitä on tuplat!
paitsi aasia, mutta se on niin kolossaalisen kokoinen että yksi riittää

Juttelin siinä pystytyshommia tehdessäni savolaistuneen nuoren kanssa ja totesimme että meillä on sekä Hesus että Hristos

On kyllä hieno hommeli.


Pistin sekä Hesuksen että Hristoksen odottelemaan tulevaa. Toivottavasti osaan sitten jouluna ottaa esiin sen oikean kaverin. 

tietenkin meillä on kakkiva paimen!



Joulunvietto- ja joulurauhapaine

 Meillä tai kait minulla on pienimuotoisia joulunviettopaineita.

Olimme hetken verran joskus elokuussa haaveilleet Lehtorin kanssa semmoisesta mahdollisuudesta että livahtaisimme jouluksi karkuun jonnekin lämpimään ja jättäisimme koko revohkan oman onnensa nojaan.



Lehtorin siskonlapsi tai siis -aikuinen tuli kotoaan ulkomailta vaihto-opiskelemaan näille kulmille koko vuodeksi ja haluaa nyt kokea semmoisen suku-perhejoulun mitä meillä on viime vuosina vietetty.

Kysyin häneltä että mitä jouluruokia hän on kotonaan tavannut syödä ja mitä haluaa meillä nyt syödä ja mitä haluaa leipoa ja laittaa vai haluaako ja-ja-ja - ja niin jouluhenki Hannupekka valtasi minut jo marraskuun alussa. Tai saattoi se olla jo lokakuussakin.

Mutta onhan siinä tiettyä suorituspainetta että onko maassa herkät hanget ja riittävän jouluinen tunnelma kun joulurauha julistetaan ja onko riittävästi luumukiisseliä mitä kukaan ei ole koskaan aiemminkaan syönyt ja kaikkea muuta sentapaista. 

Lapsipolo ei ollut ikinä kuullutkaan joulurauhan julistuksesta.
Omat lapsipoloni ovat puolestaan ilmoittaneet että heitä ei pidä sotkea tähän juttuun, he aikovat vetelehtiä pyjamassa ja katsoa sitä telkkarista ja laulaa kovalla äänellä Porilaisten marssia kuten asiaan kuuluu. 
liikutun joka vuosi siitä kun ne istuvat rivissä sohvalla ja laulavat kovalla äänellä poooojaaat kansanurhokkaan.
Siis mitä, eivätkö teidän lapsenne osaa sitä? kauhistus!
En tiedä mistä ne sen ovat oppineet.

Yritin ehdottaa erityisesti savolaistuneelle nuorelle että hänen kuuluisi tulla paikan päälle livenä. Kun hän kumminkin on täällä vieraana savonmaalta eikä ole ollenkaan tuttu näin hienon perinteen kanssa. Voitaisiin tunkea eturiviin niiden rumpujen lähelle että soisi takapotku kunnolla korvissa.

Jukolan Jussin paikka

 Aika usein aloitan joulun koristeluhommat ekana adventtina. 




Jukolan Jussiksi nimeämäni omatekoinen ja rujohko himmeli löysi yllättävän paikan. 

Ajattelin että se ei mahdu ikkunan lähellä pyörimään, mutta mahtuu kumminkin. Ja on oikein jouluisa.





Askartelun vaikeudesta

 Tykkään kyllä näperrellä kaikenmoista, mutta käteni eivät tottele ajatuksiani.

Eivätkä silmänikään. 

Saan aikaan aina vain jotain sinnepäin, jos sitäkään.

Silleesti ei ehkä mikään maailman fiksuin alanvalinta, kun pitäisi alvariinsa olla askartelu-näpertelyvalmiudessa.

Kaiken lisäksi käteni ovat alkaneet täristä aina kun yritän tehdä jotain vähääkään tarkempaa.

Oikeasti haluaisin rakentaa lasipurkkiin tonttuisen minimaailman, mutta tärinä alkaa jo melkein pelkästä ajatuksesta että pitäisi pinseteillä asemoida joku topitonttunen huolella harjatun tekolumen tai hiekan päälle.


Valmistaudumme töissä perheiden yhteiseen askarteluiltaan.

Onnistuin nykertämään netin ja työkaverin ohjeiden tukemana ihan kelvollisen kuusenkoristeen.

Nyt täytyy vielä pitää se mielessä monta päivää, siihen askarteluiltaan asti.



ps. on myös semmoinen ongelma että yritän pysyä poissa kaikesta somesta. En tiedä mikä trendaa missäkin kanavassa. Ja pinterestiin pääsen vain fläpältä elikkästen tabletilta. Ehkä, jos ei ole salasana kadonnut.

Marraskuun luetut

 Marraskuu oli hyvä lukukuu.

Ehdin lukea paljon ja joukkoon mahtui muutamia hyviä kirjoja.

Suositus Vilman kolmelle miehelle ja Cassandran uudelle alulle, sekä Hanna Himangan ruokamuisteluksille.

Korkkasin jo joulukirjakaudenkin, mutta palasin melkein samoin tein vielä ihan vain tavallisiin kirjoihin.



Marraskuun luetut

 Gudrun Skretting: Vilman kolme miestä. Vähän päälle kolmekymppinen Vilma opettaa pianonsoittoa ja välttelee kuolemaa. Eräänä päivänä hänen ovensa takana ovat lämminkätinen pappi ja kiroileva patologi tuomassa suruviestiä: Vilmalle täysin tuntemattomaksi jäänyt isä on kuollut ja jättänyt jälkeensä pinon kirjeitä Vilmalle. Vilma suhtautuu kirjeisiin kuin joulukalenteriin ja avaa niitä hiljalleen, ja tutustuu niiden kautta isäänsä. Lukuaikapalvelu on luokitellut kirjan feelgoodiksi ja joulukirjaksi - sitä se ei mielestäni ole. Kertomus oli lämmin, oivaltava ja koukuttava (vaikka päähenkilö olikin alussa niin ärsyttävä etten pystynyt lukemaan kuin pienen pätkän kerrallaan) - ja lopussa paljastuvat salaisuudet yllättivät. "Entä jos isä oli oikeassa ja kaikki muu unohtuisi? Että meistä jäisi jäljelle ainoastaan hyvyys, jonka toimme maailmaan ja joka jatkaisi lopulta eloaan senkin jälkeen kun kokonaisista sukupolvista oli aika jättänyt?" Lämmin suositus! E-kirja.

Helene Holmström: Tulta, tappuraa ja tähdenlentoja. Kauden ensimmäinen joulukirja. Leipuri Henrik tulee Noran perinteiseen konditoriaan tekemään tosi-tv:n joulujaksoa ja pelastamaan konditorian konkurssilta. Tarinan rinnalla kulkee kurkistus historiaan, 1945 vuoden Ruotsiin, ja Suomesta tulleisiin pakolaisiin. Tarinan alkupuoli oli aivan kelvollinen, sitten jännitteessä tapahtui jotain outoa ja koko kertomus läsähti silkoiksi väriseviksi lihaksiksi ja glögipullollisiksi. Loppuratkaisu oli kummallinen. Tulipa luettua. E-kirja.

Donna Leon: Pimeillä vesillä. Venytän joulukirjakauden alkua: ennestään tuttu Brunetti aikani kuluksi. Kuoleva nainen toivoo viimeisinä sanoinaan Brunetin selvittävän puolisonsa kohtalon. Tutkinta alkaa haparoiden: onko tapahtunut rikos, ja mikä? Onko naisen puoliso rikoksen uhri? Sujuvasti etenevä perus-Brunetti ja seikkailu kesäisen kuumassa Venetsiassa. E-kirja.

 Holly Smale: Uusi alku, Cassandra. Cassandra tulee aamulla jätetyksi, sitten hän saa potkut ja on vähällä jäädä asunnottomaksi. Ja hän palaa takaisin samaan päivään, uudelleen ja uudelleen - hän on joutunut aikasilmukkaan. Cassandralla on vaikeuksia tunnistaa muiden tunteita, ilmeitä ja eleitä ja se johtaa jatkuvasti hankaluuksiin, mutta aikamatkailemalla hän pääsee peukaloimaan mennyttä ja tulevaa itselleen helpommaksi. Kiehtova, huvittava, vähän hämmentävä murmelipäivä avaa jännittävällä tavalla maailmaa, jossa tunteet näyttäytyvät käsittämättöminä ja sanat ovat konkreettisia. Olisi pitänyt keskittyä paremmin kreikkalaisiin jumaltaruihin. Tämä kirja on roikkunut minulla lukemattomissa jo pitkään, nyt se vei mennessään yhden päivän ajan.  Suositus. E-kirja.

 Enni Mustonen: Kultarikko. Tämä ennestään tuttu kirja oli minulla ensin huonounisten öiden yökuuntelemisina. Muutama juonenkäänne jäi jotenkin keskeneräiseksi, joten päädyin lukemaan kirjan kunnolla alusta loppuun. Saksalais-suomalainen Heidi tulee Lappiin auttelemaan kolarissa loukkaantunutta isoäitiään ja päätyykin rakenteilla olevaan tunturihotelliin johtajaksi - ja löytää tietysti myös elämänsä ihmisen. Oikein sympaattinen melkein joulukirja. Hybridi: äänikirja-e-kirja.

Tuija Lehtinen: Mies pystymetsästä. Kaipasin nopeaa väliluettavaa. Lukuaikapalvelu on digitoinut Lehtisen Kolmiokirjojen varhaistuotantoa sekä lehdissä ilmestyneitä jatkiksia, tämä pieni kirja kuului jälkimmäiseen kategoriaan. Nopealukuinen jatkis kirjastossa työskentelevästä Siljasta, joka etsii miestä pystymetsästä ja aikoja sitten kuolleen kotitarverunoilijan kadonnutta teosta. Kirja täytti tehtävänsä välilukemisena, mutta aika heppoinen se oli. Tulipa luettua. E-kirja.

 Maria Parkhede: Irtiottoja. Philippalla menee hyvin työelämässä, teini-ikäinen tytär aiheuttaa pientä päänvaivaa, mutta ei kohtuuttomasti. Sekalaiset tapahtumat työssä, tyttären elämässä ja ex-aviomiehen kanssa sysäävät Philippan muutokseen ja irtiottoon kaupungista maalle. Vähän episodimainen kertomus, tulipa luettua. E-kirja.

 Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa. Delphinen elämä on muuttunut teinivuosina peruuttamattomasti - ja nyt kaikki junnaa toivottomalla tavalla paikallaan. Pienet sattumat, luotettavat ihmiset ja heidän antamansa rohkaisu sysäävät Delphineä ja hänen koko pientä värittömään elämään juuttunutta perhettä kohti muutosta ja iloa. Sympaattinen yöpöytäkirja eteni alussa vähän hitaasti. Olen lukenut tämän jo joskus aiemminkin, ei ole Morreyn tuotannon parhaasta päästä mutta oikein lukukelpoinen ja söötti. 

Emma Ranta: Mysteerimiehen lumoissa. Eve joutuu vesivahinkoa evakkoon entiseen mummolaansa maalle. Eve ei ole väleissä vanhempiensa kanssa, eivätkä nämä keskenään, ja Even elämään ilmestyilee tämän tästä mysteerinen mysteerimies. Leppoisa kesäinen hömpe, dialogi oli vähän kömpelöä. Tulipa luettua. E-kirja.

Jenny Fagerlund: Ja elämä jatkuu. Julia joutuu auto-onnettomuuteen ja elämä alkaa muutenkin tökkiä omituisella tavalla. Naapurin iäkäs mummeli Agnes tuppautuu Julian työntäyteiseen arkeen, ja pakottaa Julian tekemään rauhan menneisyytensä ja nykyisyytensä kanssa. Kevyt, hyvin kirjoitettu välipalakirja. 

Eppu Nuotio: Niin kuin vierasta maata. Keski-ikäinen Henrietta elää omaa säntillistä elämäänsä, ja niin elelee poliisi-Markuskin - kunnes heidän tiensä risteävät. Sydämellinen, sympaattinen, lämmin rakkaustarina aikuisesta rakastamisesta ja sen vaikeudesta. Tykkäsin ja suosittelen. E-kirja.

Hanna Himanka: Kauhan tasapaino - ruokamuistelmani. Sympaattinen, lämminhenkinen ruokamuistelus-elämäntarina. Suositus. E-kirja.

Niina Mero: Englantilainen romanssi. Kirjoja ja erityisesti englantilaista romantiikan ajan kirjallisuutta rakastava Nora saa kutsun siskonsa häihin lähelle Oxfordia. Kartanon synkkänä salaisuutena on kadonnut esikoispoika, jonka kohtaloa Nora ryhtyy goottilais-romanttisessa hengessä ratkomaan. Tämä kertomus ei sytyttänyt, se oli mielestäni sekava, jotenkin toisteinen - ja ehkä olisi pitänyt tuntea paremmin englantilaisen romantiikan neroja. Tulipa luettua. E-kirja.

Enni Mustonen: Saako olla muuta. Ärhäkkä Paula päätyy maaseudulle pitämään Osuuskauppaa setänsä ollessa sairauslomalla. Kyläläiset tukevat ja kannustavat nuorta kauppiasta mutta naapurin nuori mies on ärsyttävä tyyppi. Kuuntelin huonounisina öinä, useimmiten samaa pätkää yhä uudestaan. Loppuratkaisu oli odotettavissa. Äänikirja.

Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa. Edie suutelee sulhasta - tai joutuu sulhasen suutelemaksi ystävänsä häissä - ja seuraavassa hetkessä hän onkin lähipiirinsä vihaama. Tilanteen tasaamiseksi hän saa työkomennuksen entiseen kotikaupunkiinsa, kirjoittamaan huippuseksikkään näyttelijän elämäkertaa. Tuttua hyvänmielen hömppää ensin yöpöytäkirjana ja sitten ihan koko ajan luettavana. 

Mariette Lindsten: Pako kultista - 25 vuotta skientologialiikkeen ytimessä. Ruotsalaisesta pikkukaupungista skientologialiikkeen synkkään ytimeen Kaliforniaan; sujuvasti kirjoitettu, asiallinen, kauhistelematon omaelämäkerta. On käsittämätöntä, miten ihminen voi ajautua kulttiin melkein huomaamattaan, ja miten vaikea siitä on erkaantua. Aivan käsittämättömältä tuntuu kultin harjoittama eronneiden vainoaminen - kuka siitä hyötyy ja miten, miksi? Pohdimme asiaa tyttären kanssa - kirjasuosituksen sain häneltä, ja Lehtorin kanssa pohdiskelimme skientologiaa ylipäätään. Se ei oikein Suomessa iskenyt läpi. Suositus tälle kirjalle, jos aihe vähääkään kiinnostaa. E-kirja.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


Ensimmäinen adventti

 adventtiaika!


En varsinaisesti pidä itseäni jouluttajana tai erityisen jouluihmisenä, mutta tykkään kyllä jouluajasta, adventtiajasta, joulusta.
Sen syvästä ilosta.

Kävin luikauttamassa hoosiannat toisella kotimaisella olin oikeastaan töissä

Hyvän ystäväni, jouluhenki Hannupekan innoittamana ripustelin jo jouluverhot ikkunoihin.

Illalla sytytämme kynttilän.

Ja ajattelin että tänä vuonna nautin täysillä joulun odottamisesta.

olin ihan isolla kirkolla Hoosianna-hommissa

liittyy hommeleihin

*