Lomalla Kreikassa.

Piha vihertää (paras aika vuodesta).

 

Vapaapäivä on mennyt pihaa kropsutellessa, marjapuskia siistiessä.
Grillattu (taas) possua, makkaraa, paprika-sipulinyyttejä ja tomaattia.
Eilen miesväki kärräsi peräkärryllisen talven aikana kertyneitä romuja nurkista kaatopaikalle (perinteinen kevätraivaus).
Ikkunanpesu olisi seuraavana listalla (se maailman ärsyttävin kotityö...).

Vielä vähän iltatoimia, marjasmoothiet iltapalaksi ja jos energiaa riittää, niin taidan kipaista vielä iltalenkin, jotta varmistan nukkumatin saapumisen tänään(kin) ajoissa.

Ihana Ihana kevät!!!

19. luukku

Eilen käveltiin järvenrantaan. Sen pienen maagisen hetken, aurinko paistoi. Järvi oli jäätynyt. Varovasti koira tassutteli rantajäällä. Lapsi hakkasi pitkän aikaa kepillä ohuita jääkupruja rikki.

Yksi pakkasaamu rannalla...

 

Jäänrippeet rannalla.

Poika musertelee jään pieniksi palasiksi ja heittelee veteen.

Toppahanskat kastuu.

Muutaman jääpalan rouskuttaa kuin paremmankin herkun.

Kielloista huolimatta.

 

Viimeisiä fillarilenkkejä.

Ajaa kuin tuulispää pieneksi käyneellä "rossipyörällään".

 

Kaatuu.

Ja nousee hymysuin pyöränselkään.

Kehaisee kuinka hienosti kaatui.

Varmistaa sainko kuvan.

(se tärkein).

 

Hulivilin touhutessa räpsin muutaman kuvan ruohonjuuritasolta.

Syksy on kaunista aikaa.

Eikö?

 

pohjoisen kauneutta.

Näihin maisemiin ei taida voida koskaan kyllästyä. En ainakaan usko.
Ehkä joskus vielä matkustan tuonne maailman laidalle, eihän sitä koskaan tiedä.

Luonto heräilee kukkaloistoonsa pienin askelin. Herkullinen yhdistelmä kirkkaita värejä harmaata maata vasten. Olen Tanskassa ihastellut valtavia Krookusten täyttämiä puistoalueita. Puutarhaunelmistani yksi on että krookukset valtaisivat meilläkin koko etupihan keväisin. Se vaatisi vähän mylläämistä, sipuleiden jakamista ja istuttamista, siis se tietäisi pihahommia. Kuten tuhannen kerran olen todennut, on hyvä olla unelmia; pieniä ja suuria. Joskus kun vielä innostuu ja toteuttaa niitä.