tänään

...olen herännyt 6.15
...olen tehnyt töitä 6.5 tuntia
...syönyt lounaaksi pakastemansikoita ja banaanin
...häätänyt tällätavoin jouluähkyä
...juonut paljon vettä
...olen muistuttanut taas itseäni veden juonnista

...tarponut kovassa vastatuulessa
...puhunut muistamattomien kanssa joulusta, säästä ja monesta muusta
...meillä on kyläillyt veljeni perheineen
...oltiin vielä illalla uimahallissa

...olen kuunnellut kuinka tuuli hakkaa kattopeltejä
...olen sulkenut silmäni kohti auringonpaistetta
...ihmetellyt myrskyä
...olen ollut enimmäkseen tyytyväinen

(mitä nyt ähky ei lähtenyt kevyellä lounaalla, kun syömiset lipsui pahasti iltaa kohden....olen hieman tehnyt uudenvuodensuunnitelmia ja -lupauksia...taas)

pastaa

ja pastalle kastike: (jota syötiin kahtena päivänä neljän hengen perheessä)
400g jauhelihaa
2 sipulia
puolikas jätti-isosta kesäkurpitsasta
rasiallinen sieniä pakkasesta
puolikas aurajuusto
purkillinen kuohukermaa
muutama desilitra vettä
ripaus maizenaa
mustapippuria
suolaa
persiljaa


Mitäs meille muuta?
Ollaan ulkoiltu syyssäässä, kerätty omppuja, luumuja ja tomaatteja sitä mukaa kun kypsyy. Ollaan siivoiltu, pyykkäilty, tehty läksyjä, niitä tavallisia ja jokapäiväisiä.
Ostettiin tänään ensimmäinen pallokrysanteemi rappusille. Vaikkakin siinä vielä kukoistaa yksi pelagoniakin komeesti ruukussaan.
Mitä muuten teen niille pelargonioille nyt? Kuinka saan ne talvehtimaan ja taas kukoistamaan ensi kesänä? Pärjääkö ne tuossa kylmällä verannalla, vai sisällä parempi?

Huomenta!

Aamukahvi. Voisimpa sanoa että juotu rauhassa.
Korvanjuuressa, kirjaimellisesti, pälättää tauotta kohta kolmevuotias.
Killuu kaulassa ja pyytää "ihhahhaata" ja "eppuseekään".
Äitiä ei huvita juuri nyt kantaa kuusitoistakiloista.
Kahvi jo jäähtyi kuppiin.
Tuolla pienellä ihmisellä on tekemisenpuutetta ja äiti haluaisi olla tekemättä.
Meillä on selkeä ristiriita.

Haettiin pihalta kourallinen vadelmia, kun aamupalaksi ei kelpaa taas mikään.
Marjat maistui.
Äiti sai omenat.
"Omena päivässä", pitäisi muistaa.

Meidän pihan omenapuissa on omenakato. Ne vähätkin ovat rupuisia ja rupisia.
Koitan jostain saada säkillisen, että edes pari omenapiirakkaa ja syötäväksi.
Kotimaiset omenat on vaan niin hyviä.
Ja on sääli että monilla ne mätänee maahan.
Fiksuja on ihmiset jotka keräävät niitä laatikkoon pihaportille "otatästä"-lapun kera.

Haettiin aiemmin aamulla matto lattiaan ja junaratalaatikko alakertaan.
Raahaudun lattialle.
Käytän kahvin mikrossa.

Mukavaa torstaipäivää!

pinnallisia

Mieli tekisi vähän manata.
Vähän jauhaa ja vähän kirota!
Mutta koska en tahdo blogissani jauhaa paljonkaan pintaa syvemmälle, etenkään omissa asioissa, niin pysykööt kepeänä ja suppeana tämäkin teksti.

Tämän päivän pinnalliset pikkujutut: (joidenkin mielestä pieniä, toisille isoja)
*aamuvieraita
*ulkoruokintaa (pikaruokalassa lounasaikaan, lasten kera)
*esikoinen kyläili pikkuserkullaan
*tehtiin salaattivadillinen osaksi oman maan tuoreista
*eilistä pizzaa
*rikkaruohojen kitkemistä
*tomaatinalkujen kastelemista
*sadekuuro
*saunanlämmitys
*pojat papan parturoitavana
*outo hiljaisuus

ps. kuvat onnistui vihdoin pienellä viiveellä...

maanantaisia

Juhlahumuinen viikonalku, onnellinen suomen kansa, hyvä me. Nyt ollaan taas ME.
Ja se aiheesta jääkiekko. :)

Pullia leivottu ja kyllä niitä pojat söivätkin, kerrankin luvan kanssa kun oli tehty syötäviksi, ei vieraille eikä pakkaseen.

Pääsiäiskukalle jatkoaikaa, matkin muita ja yhdistelin pulloja, juomalasin ja kukkavaaseja. Kiva sekalainen sakki lasia ja keltaista kukkaa.

Illan istuin kampaajalla; hengitin (=hengähdin), nautin, istuin, tunsin kun päänahasta lähtien koko kroppa rentoutui, luin lehtiä rauhassa ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen! Tukka olikin jo niin kaamea, kun ei kolmeen kuukauteen ollut saanut väriä tai saksimista.
Nyt kelpaa!

Vielä ajattelin viikata pyykkiä, kastella yrtit ja tomaatit, tehdä graavilohileivän ja katsella leffan.

Mukavaa viikkoa!

pitäisi:

* Poistaa valokuvia koneelta ja järjestää albumit (olen saanut palautetta kotijoukoilta...)
* Poistaa viestejä s.postista ja kännykästä
* Ostaa liitutaulumaalia yhtä puulaatikkoa varten
* Maksaa laskuja: yksi kosmetiikkatilaus ja yksi huutisostos
* Pestä potut kattilaan päiväruokaa varten
* Vahtia ettei sämpylät pala kohta uuniin
* Ostaa tomaatinsiemeniä ja jotain muuta ja laitella multaan

Niitä ennen, juon toisen (ja ehkä kolmannen kupin) parasta vihreetä teetä jota tiedän (liettuantuliainen).

kevätinventaario

Siivoilut jatkuvat vähinerin. Kaappi kerrallaan. Tälläkertaa lipastonpäälinen kerrallaan. Kynttilät lähtivät (suurin osa) kaappiin. Vaikka kesälläkin on kiva niitä polttaa, niin keväällä ajatus tuntuu kaukaiselta.
Tekee mieli selkeyttää kotia. Karsia turhaa.

Eilen kävin läpi kenkähyllyjä; eteisessä, verannalla ja vaatehuoneessa. Huopikkaat ja kaikista lämpimimmät toppakengät uskalsin jo siirtää sivuun. Ja kaivaa kumisaappaita ja kurarukkasia esiin.

Kevätvaatteita eli äitienkielellä välikausiasuja päivitän myös. Mikä mahtuu päälle, kuka tarvii mitä uutta. Tällähetkellä hankintalista on lyhyt (kiitos kirpparilöydöt pitkin syksyä ja talvea)
* esikoiselle välikausitakki ("huutishaussa")
* kevätpipot molemmille
* villasukat molemmille (mummulta tilauksessa)
* esikoiselle sellaiset sormikasmalliset välikausihanskat

Itse en tarvitse onneksi mitään. On kenkiä ja takkeja riittämiin tälle keväälle ja vaikka viidelle seuraavallekin. :)
Uudet kumisaappaat olisi ainoa hankinta. Vanhat pitää kuitenkin onneksi vettä. Ne on vain niin ruohonvihreät ja pinttyneenlikaiset.

Joulukuun kahdestoista.
Kirpparikierros. Saldo yhdeltä kirpparilta puhdas ei-mitään. Mutta toiselta vaikka mitä.
Kuvan arabiat parilla eurolla, joulunpunainen virkattu kassi puolitoista euroa, kodin joulukansio (ihan loistava täsmäostos itselleni) , kolmella eurolla, sitten vähän lasipurkkia joululahjajuttuhin..ja paras saalis oli esikoisen vaatekaapin täydennykset! Toistakymmentä paitaa ja housua, hyväkuntoisia ja euron kipale!
Niin ja yksi joululahjakin löytyi, muttei siitä enempää.

Joulun menu suunniteltu yhdessä sen porukan kesken millä joulua vietämme ja jaettu kullekin tuotavat ja kokattavat. Ei tule näin jouluruoasta kellekään  iso taakka ja pöytä saadaan täyteen herkkuja.

Nyt lataamaan akut edessä olevaa viikkoa varten,  luvassa vaatekutsuja, pikkujouluilua lasten kanssa, esikoisen joulujuhlaa ja muuta mukavaa...

Viikonlopun kirppislöytöjä; turkoosi pöytäliina joulupöytään (ei ehkä perinteisin jouluväri, ei edes enää niin muodissa, vaan väriin voisi olla jo kyllästynyt, mutkun...tykkään  niin paljon väristä vieläkin), liina 3euroa ja tarpeeksi iso kerrankin. Kynttilät oli euron. Lisäksi piparimuotteja lähti mukaan puolella eurolla. Ja muutama vaate pojille.
Aika laiha saalis tälläkertaa.

Pakkanen paukkuu, tänään aamulla oltiin jo miinuksella 20 astetta. Hytisen jo nyt ajatuksesta että taas huomenna saa sängystä suoraan kiirehtiä pukemaan poikia lämpimästi ja lähteä tallustamaan tuonne hyiseen säähän.
Jotenkin tylsää että jo nyt alkoi ne kovat pakkaset. Ihan liian aikaisin. Olisihan sitä kerinnyt palella vaikka vasta tammikuusta eteenpäin sen pari kuukautta.
Tuntuu pitkältä ajalta ajatella että se on tätä seuraavat kolme-neljä kuukautta.
Vaikka ei saisi valittaa. Ja tavallaan tykkäänkin talvesta. Mutta....

ps. meidän (kohta) kuusveeltä lähti eilen ensimmäinen hammas! Laittoi hampaan tyynyn alle hammaskeijulle, vaikka aiemmin samana päivänä julisti kuinka joulupukki on ihan hölynpölyä; "joulupukkikin on hei vaan  ihminen!!"
Niin iso jo olevinaan, vaikka silti hirmu pieni.

tavallinen teekaappi

Samassa kaakao- ja kahvikaappi. Tuli järjestettyä tänään, kiitos lukuisten blogien joissa tehty inventaario, päivitys, postaus teehen liittyen! Ei tämä omani nyt ole hieno sellainen. Aika arkinen. Tavallinen. Mutta omani.:)
Meillä juodaan teetä päivittäin, usein iltaisin. Aamulla kahvia. Ja vieraille mitä milloinkin. Lapsille kaakaoo joskus. Ja aniharvoin aikuisetkin herkuttelee kaakaolla. Teeheni kuuluu hunaja, ei sokeri. Eikä maito.
Kunnon tee, se mitä haudutetaan ja päästetään siivilä läpi on parasta, mutta joskus on laiska ja ottaa pussiteetä. Laatuja on monia. Tahtoisin panostaa vielä enemmän laatuun ja luomuun, teessäkin.

Hymyilyttää tässä postauksessa se miten jossain blogissa oli joskus kirjoitettu hauskasti kuinka "blogi antaa välillä virheellisesti ymmärtää kuinka blogin pitäjän elämä olisi yhtä teenlipittelyä"...aika osuvaa.
Luulen että on ihmisiä jotka ärsyyntyy näistä kuvista. Teekupeista ja puista.
Mutta luulen myös että ne ihmiset ovat ihmisiä jotka eivät nää niissä mitään kaunista, edes nättiä. Tai mitään merkitystä sillä millaisesta kupista juo. Osa ihmisistä ei edes huomaa onko puissa vielä lehdet nupullaan vai jo maahan varisseet.
Kiinnitämme huomion eriasioihin. Näemme maailmaa erilailla.

Itse kuvaan arkea, arjen kauneutta. Yksinkertaisuutta. Värejä, muotoja, kuvakulmia. Tallennan itselle tärkeitä juttuja.
Olkoon se sitten tänään tämä teekaappi, varmasti jonkunmielestä maailman turhinta. Omasta mielestä hauskaa.
Niin se on. Eläköön erilaisuus meissä!!

äkkiä

Mietimme lauantaina likkaporukalla, siis äitien kesken, että miksi lapsille etenkin sanotaan jatkuvasti "äiti vielä äkkiä...", "äkkiä nyt sitten", "pitäis vielä äkkiä tehdä sitä ja tätä", "nyt sitten vauhtia, äkkiä!!!!!!"

Äkkiä!

Ihan tyhmän kuuloinen sanakin. Ja tyhmä tarkoitus sanalla.
Mihin ihmeeseen on kiire? Niin usein.
Vai ollaanko vaan jumiuduttu sanoihin?
Tapaan toimia.

Kun ei oikeesti ole juuri koskaan niin kiire kuin annetaan ymmärtää. Paitsi ehkä arkiaamuisin.
Vai onko vain kiireisen oloinen äiti tehokkaampi? Ja se tehokkaampi parempi?

On tässä taas pohdittu :)

Mutta oikeasti, nyt on vähän monta rautaa tulessa. Voi siis olla että täällä on hiljaista hetken. Tai voi olla että tuleekin tarve tännekin keritä!
Ihan vaan Ä K K I Ä .

perjantai-iltana

Hyviä uutisia ja huojentavia sellaisia yhdeltä taholta.
Sitten leikkasin kokkiveitsellä palan etusormesta. En kudo hetkeen. En opettelekaan vielä virkkaamaan.
Sain eilen valmiiksi kaulahuivini. Esikoinen oli mannekiinina. Sen seitsemän sekunttia. K u t i t t a a....tää ÄITI kutittaa!!!!
Kutiava esikoiseni ja papupata kaksveeni jäivät mummulasaunaillan päätteeksi yökylään. Mies on ruotsissa kalassa.
Olen yksin yötä kotona, ehkä ensimmäisen kerran 2,5vuoteen. Outoa ja ihanaa. Enkä osaa silti oikein nauttia. Teen ihan samoja juttuja kuin joka ainoa ilta. Teevee on hiljaisella, hipsuttelen keittiössä. Kuuntelen yläkerrasta ääniä..
Söin persikkajugurttia myslin kera. En edes hakenut herkkuja.
Huomenna vaihdan vapaalle. Kauan odotetty tyttöjenilta ystävien kanssa. Ruokaa, saunaa, höpinää, tälläytymistä, viiniä ja taas lisää höpinää ja kikatusta. Perinteiseen tyyliin.
Tämä ilta olkoon pyhitetty huomisen odottamiseen. Aaamulla koitan malttaa nukkua pidempään kuin ysiin.
Juon kahvini kaikessa hiljaisuudessa. Kävelen lenkin. Saatampa ottaa kameran mukaan ;) Ja piipahdan kaupoilla.

Viikonloput on ihania.

Leivoin pitkästä aikaa leipää. Neljästä viljasta ja pestolla höystettynä. Leipä oli menestys päiväruoan kanssa. Illaksi jäi toinen, teen kaveriksi. Huomenna se ei ole enää ollenkaan samanlaista. Edes puoliksi yhtä hyvää.
Leivän on oltava tuoretta. Kaupassa muovikääreissä muhinut leivän irvikuva, on meillä harvinaista. Siis se "leipä" joka säilyy parikin viikkoa muuttumattomana. Paahtoleipä, kumiset sämpylät..
Ruisleipää en ole opetellut vieläkään tekemään. Sämpylöitä teen useamman kerran viikossa.
Se leivästä.

Syksy on kyllä siitä upeeta aikaa, että saa eväitä luonnosta. Teimme eilen taas sieniretken ja palasimme kotiin kopallinen suppilovahveroita pullollaan. Kuivuvat nyt sanomalehden päällä. Osan kokkasin sienikastikkeeksi.

Naapurin pihassa (oikeestaan molempien naapurin pappojen pihassa) poikkesimme luumuvarkaissa. Vai kriikunoitako nämä on? Sinne ne mätänevät muuten, haimme ne talteen ja parempiin suihin.

Upea syksyinen ilma ollut tänään. Kuulemma samanlaista keliä lupailtu koko viikoksi!! Kiva puuhastella pihalla, ulkoilla ja lenkkeillä. Jos saisi tällä viikolla pihaan syyskukkiakin ruukkuihin vihdoin. Ja ikkunat pestyä.

Tähän päivää ja iltaan mahtunut myös takkahaaveita. Taas. Tai nyt haaveilen pönttöuunista. Sopisi tyyliltään tähän taloon paremmin kuin kaakeliuuni? Olisi se vaan mukava kuunnella soffalta puiden ritinää, ja lämmittää alakertaa kovina pakkaspäivinä uunilla.

Haaveilu on elämässä ehkä yksi kivoimpia asioita!

eilen

iltapäivällä ja vielä illallakin räpsin muutaman kymmenen kuvaa lisää. Huomaan ottavani keskimäärin 45kuvaa joka päivä. Aika paljon. Aika paljon enemmän kuin aikana ennen digikuvia.
Toisaalta valokuvista on hävinnyt jotain oleellista. Mokakuvat, epäonnistuneet, ylivalottuneet, alivalottuneet kuvat puuttuvat kotialbumeista.
On enää vain hyviä kuvia.
Jos kuva ei onnistu halutullakaan tavalla.
Sen voi muokata mieleisekseen.

Tavallaan tylsää....

Eilen oli kuitenkin monta kuvaamisen arvoista juttua. Lapset. Aina. Iltapalana hedelmälautanen, jossa oli kauniit värit. Ja joka upposi lasten suihin hetkessä. Oranssi unikko. Unikot. Jotka katkesi kukkamaasta, kun maalailin ikkunanpokia.

(Upeet värit oli kukassa jo ennestään, en kuitenkaan malttanut olla hieman korostamatta oranssisuutta.)