Torstai on toivoa täynnä.

Arkisia aamuherätyksiä. Kello herätti kymmentä vaille kuusi. Kahvinkeitin päälle, suihkuun, tukka rullille ja kasvot kohti kirkasvaloa. Yksinkertainen arkimeikki, aamupalaa valmiiksi koululaiselle, tiskikoneen tyhjennystä, hiukset, lasten vaatteet, eväät, pikainen vilkaisu (fb & insta)...

Eskarilaisen herätys viittä vaille seitsemän. Kymmenen yli ollaankin jo päiväkodilla ja kaksikymmentä yli töissä.
Arkiset aamut menee kyllä niin minuutilleen rutiinilla.
Koululaisella oli ruhtinaallista, kolmas aamu viikossa kun meni kymppiin.

Töistä kolmen aikaan. Tänään oli puoli tuntia lyhyempi päivä kuin normaalisti. Työmatkaan menee muutama minuutti. Kuulumiset vaihdetaan koululaisen kanssa, läksyhommia, välipalaa, pyykkiä, päiväkotirepun tsekkausta. Haetaan koululaisen tabletti huollosta.
Viimeiset isänpäiväjutut kuntoon, paketointia, kortit kirjoitettu papoille.
Ruokakauppareissu, matkalla kurvasin kukkaputiikkiin ja ostin muutaman piristyksen kotiin.
Iltaruokana kanaa uunissa ja perunasalaattia.
Ensilumi sataa maahan. Samaan aikaan pitää lähteä viemään koululaista illan sukellustreeneihin. Kesärenkailla.

Mutta selvittiimpäs! Siellä näyttää heti niin talviselta.

Marraskuun ensimmäinen päivä. Jotenkin helpottavaa että lokakuusta on jo "selvitty". Pakkasaamu ja aurinko pilkottelee jo puiden takaa. Katselin kahvimuki kädessä ulos ikkunasta, nurmikko on pakkasen huurtama ja lehtikasat näyttää jäätyneen lehti kerrallaan paikoilleen. Tammivanhus pihassa pitää lehtensä viimeiseen saakka. Ja tänä  viikonloppuna on tarkoitus kärrätä lehtikasat kaatopaikalle.

Meidät on kutsuttu vanhemmilleni syömään ja samalla matkalla pitää isomummun haudalle viedä kynttilä. Ja taisimpa luvata viedä mutakakkua jälkiruoalle, joten vähän leipomistakin vielä ennen iltaa.

Mutta sitä ennen toinen muki kahvia, lorvailua, kuusivuotias rakentelee legoja ja puolet perheestä jatkaa uniaan...ihanan rauhallista.

Ajatuksia jaksamisesta & syksyfiiliksistä.

Kuukausi vierähtänyt viime blogipostauksesta. Ollaan kuukausi pidemmällä syksyssä. Nyt tarkalleen jo syksyn puolivälissä. Nopeasti aika vaan kuluu, ja asiaan vaikuttanee se että syksy on ollut tänä vuonna kaunis, melko lämmin ja niitä kokonaan valottomia päiviä on ollut vähän.
Kaamosmasennusta vastaan olen tänä vuonna taistelemassa aseenani kirkasvalo, jonka hankin vajaa viikko sitten. Nyt olen aamuisin nautiskellut puolisen tuntia valoa ja päivällä vielä toisen puoli tuntia lisää.  Katsotaan onko apua. Luulen että omalla kohdallani saatan piristyä jo ajatuksesta, että nyt saan valoa ja siten en voi masentua valottomuudesta.
Lisäksi koitan ulkoilla, liikkua, nukkua, syödä paljon vitamiinipitoisia ruokia (pilleripurkille en ole vielä mennyt) ja toisaalta taas olen koittanut rauhoittua. Olen antanut itselleni luvan pitää lökäpöksypäiviä, olen antanut kalenterissa olla päiviä ilman merkintöjä. Olen mennyt mutu-tuntumalla, tehnyt asioita jos huvittaa. Olen lorvaillut.
Toisaalta taas olen saanut energiaa pikkuprojekteista jotka olen saanut päätökseen. Kuten keittiön ja eteisen katon maalaus, joka oli odottanut kaksi vuotta. Olen tankannut voimaa ja hyvää oloa viikottaiselta ohjatulta jumppatunnilta, joka on ollut vaihtelevasti bodypumppia tai pilatesta. Eilen lähdin ystävän kanssa ladythai-tunnille. Se vasta oli jotakin. Olin niin äärirajoilla, oman kropan ja jaksamisen kanssa, veren maku suussa, keuhkoihin pisti ja koko illan kädet tärisi.
Olen koittanut olla stressaamatta, liikkumisen ja terveellisen elämänkin suhteen.
Koitan olla viime syksyä viisaampi. Jolloin olin todellakin puhki. Kävin ylikierroksilla ja ajanpuutteessa sitten nipistin yöunista ja kierrehän oli valmis. Olin kiukkuinen, alakuloinen ja ahdistunut. Pienetkin asiat rasittivat ja kun niitä pieniä asioita oli liikaa, niistä tuli yksi iso möykky.

Toivoa siis on, että "vahingosta viisastuu". Nyt ainakin hymyilyttää. Ei ole pitkää to-do-listaa mielessä, aurinko paistaa kauniin pakkasaamun jälkeen, pyykkikone on pyörinyt ja pientä rauhallista kotihommaa tiedossa. Meillä on lomalaisella loma loppusuoralla, päiväkotilainen viettää toipilaspäivää...ihanaa joutenoloa ♥

Syksyajatuksia.

Syksyn tuntee jo aamuisin nenänpäässä. Usvaiset aamut, pimenevät illat. Kuu on suurensuuri ja taivas värjäytyy punaiseksi. Aamulla nurmikko on jääkylmä ja märkä. Omenat puiden oksilla mehukkaita. Metsä on täynnä aarteita; sieniä & puolukkaa. Päivät on aurinkoisia ja lämpimiäkin.

Vielä tämä osa syksyä meneekin. Kaikki on niin kuulasta ja kaunista.

Vapaa viikonloppu on tällä kertaa täynnä joutilaisuutta. Ei ole juuri mitään suunnitelmia. Hidastellaan, hengaillaan, rauhotutaan. Kerätään energiaa seuraavaan viikkoon ja kerätään energiaa & aurinkoa syksyn pimeimpään osuuteen.

Loman loppu, syksyn alku...

Jotenkin elokuun loma on tuntunut hurjan pitkältä. Onko siihen syynä se että alkukesän "hötkyily" on ohi, vai se että päivät rytmittyy jo erilailla kun muulla perheellä on työt & koulut jo käynnissä. Että kyllä tästä jo joutaa töihin palaamaankin.

Viimepäivät on ollut harrastusten aloittamisia; syksyn aikana meidän perheessä jumpataan, hölkätään, sukelletaan, pallotellaan, keilataan, kalastetaan. Hankintalistalla on snorklausvälineitä.

Eilen olin ystävän luona aamuteellä ja käytiin hurjan inspiroiva keskustelu ravitsemuksesta ym. Olin koko illan hyväntuulinen ja täynnä tarmoa sekä ideoita mitä pieniä viilauksia meidän perheen ruokalistaan voisi tehdä. Ihan ensimmäinen askel olisi taas kerran vähentää sokerin käyttöä. Kiitos N. ♥

Yksi pakkasaamu rannalla...

 

Jäänrippeet rannalla.

Poika musertelee jään pieniksi palasiksi ja heittelee veteen.

Toppahanskat kastuu.

Muutaman jääpalan rouskuttaa kuin paremmankin herkun.

Kielloista huolimatta.

 

Viimeisiä fillarilenkkejä.

Ajaa kuin tuulispää pieneksi käyneellä "rossipyörällään".

 

Kaatuu.

Ja nousee hymysuin pyöränselkään.

Kehaisee kuinka hienosti kaatui.

Varmistaa sainko kuvan.

(se tärkein).

 

Hulivilin touhutessa räpsin muutaman kuvan ruohonjuuritasolta.

Syksy on kaunista aikaa.

Eikö?

 

Juttuja...

Kotijuttuja, pihajuttuja, työjuttuja, poikien juttuja, äidin juttuja, jumppajuttuja, vähän reissujuttuja...
Aika kiva että lokakuukin starttaili käyntiin, ihan justiinsa ollaan syksyn puolivälissä.

Mietin vähän blogijuttujakin, kauhean vähän jäänyt aikaa tälle harrastukselle. Välillä tulee tunne että pitäisi kirjoittaa, pitäisi lukea, ja pitäisi olla jotain asiaa, että ikäänkuin velvollisuus pitäisi hoitaa.
Sitten ajattelen tätä omana juttunani, ja sitä etten ole velvollinen tuottamaan tänne yhtään mitään.
Ajattelen nyt sitten vaikka vaan itsekkäästi itseäni, edes tässä yhdessä asiassa.
Kirjoitan ja kuvaan juuri niin harvoin tai usein kuin siltä tuntuu.
Ja edelleen ihan mistä sattuu.

marrasmasennusta

Marraskuun kurjuus maksimoituu tauottomalla sairastelulla. Flunssaa, yskää, nuhaa toisensa perään.
Yksi kurja antibioottikuurikin.
Kaipaan aurinkoa ja pidempiä päiviä.
Tahdon roppakaupalla voimaa ja virtaa tänne pimeyden keskelle.
Kälyni neuvoi napsimaan d-vitskun lisäksi beroccaa, kalanmaksaöljyä, ja jotain muutakin vielä minkä nimeä en muista.
Ja juomaan inkivääriteetä.

Olen useampana syksynä suunnitellut kirkasvalolampun hankintaa.
Jos vain voisi olla varma että siitä olisi hitusenkaan hyötyä? Kuka tunnustaa omistavansa?
Vai kannattaako se raha laittaa vielä niin olemattoman matkakassan pesämunaksi?

Huomenta Marraskuu.

 

Vapaapäivän aamu.

Aamupalaa ja kahvia kaikessa rauhassa.

Lukemisina lokakuun Deko.

Kaksi kotia oli todella inspiroivia, valoisia, värikkäitä. Kodikkaita ennen kaikkea.

 

Marraskuun "todo"-lista on huomattavasti lyhyempi kuin lokakuinen.

En oikeastaan keksi mitään mitä olisi pakko tehdä.

Esikoisen synttärit on suunniteltava, isänpäivä muistettava ja muutamat muut kemut.

Juhlapainotteista siis ja sehän sopii.

Marraskuu on muuten jotenkin ankea kuukausi.

 

.

 

 

lokakuun viimeinen sunnuntai

Kellot siirretty talviaikaan.
Herättiin siitä syystä pienemmän kanssa ennen piirrettyjen alkua. Olipahan outoa.
Kansalaisvelvollisuus suoritettu eli äänestämässä käytiin koko poppoolla.
Ulkoiltu, ja vielä vähän ulkoiltu....niin ihania ulkoiluilmoja nyt!
Puistossa on sellainen suuri jäälätäkkö, jossa on käyty liukastelemassa.

Puuhellassa on tuli rätissyt pitkin päivää. Takkahaaveet kasvaneet suurensuuriksi.
Turkoosi pönttöuuni on haavelistan kärkipäässä.

Keitin mustikkasoppaa, joka suureksi yllätykseksi teki kauppansa odotettua paremmin.
Pakkasta pitää kuulemma saada marjoista tyhjäksi, kun pitäisi saada tilaa lampaanlihalle.
Meille on ollut lammas varattuna, viimevuonna otettiin puolikas. Nyt lihaa tulisi tuplaten.
Lampaanlihan makuun on monella tottumista.

Juotiin me myös pullakahvit, kun saatiin illaksi ihania vieraita. ♥

maa valkoisena

Aamulla kahdeksalta mittari näytti keittiön ikkunan ulkopuolella -13astetta.
Verannan ikkunat pakkasen huurtamat.
Auto seisoo pihassa kesärenkaissaan.
Onneksi ei ole tänään asioita minnekään suuntaan autolla.

Ystävän kanssa aamulla kävelylenkillä, lähipuisto oli hurjan kaunis.
Palasin sinne kameran kanssa heti lenkin jälkeen, mutta se kaunein hetki oli jo ohi.
Aurinko mennyt pilveen, ja ehtinyt sulattaan kauneimman kuuran.
Silti näky on kovin talvinen.
Kroppa ei meinaa tarjeta sitten millään, huusholli on kylmän kalsea vaikka lämmöt on päällä.

Ei auta kuin täyttää hella puilla ja vetää villasukkaa villasukan päälle.

Syksyä ja syysloman starttailua...

Syksy on puolessa välissä. Tähän saakka on sateita piisannut melkein joka päivälle. Tänään pilkisteli aurinko hetken aikaa pilvien välistä ja taas tajusi kuinka hämärässä täällä elellään melkein puolet vuodesta! Vaikka syksystäkin ihan tykkään, omalla tavallaan; kynttilöistä, villasukista, sateista jne. Joskus tuntuu että syksyä on liikaa. Sateita on liikaa ja pimeetä on liikaa. Kaipaa valoon ja lämpimään.

Tänään saatiin pihaa taas hieman siistittyä syysasussaan. Haravahommat on voiton puolella. Kaatopaikalle viety oksat ja huonosti maatuvat tammenlehdet. Kuviakin tuli pitkästä aikaa räpsittyä pihalla.

Huomenna alkaa syysloma. Minulla ja pojilla. Oikeastaan tämä on ensimmäinen syyslomani (mies huuteli että ne on kesälomapäiviä) työelämässä. Eipä ole ollut aiemmin syyslomalle tarvetta tai merkitystä, ei ennenkuin koululainen toi uudenlaisen lomarytmityksen mukanaan. Lomani alkaa työhyvinvointi-päivän merkeissä, mennään työporukalla teatteriin ja syömään. Turha kai sanoa, että odotan iltaa innolla. Ihana päästä teatteriin ja ihmistenilmoille ja kiva myös tehdä jotain työkavereiden kanssa.

Kivoja syyspäiviä ja lomapäiviä ja sadepäiviä ja villasukkapäiviä! Tervetuloa uudet lukijat ja kiitos teille ihanille jotka jätätte kommenttia, niitä on niin kiva lukea ♥

roinaa, romua, risoja, turhia, tarpeettomia...

11 jätesäkillistä on kotimme tyhjempi pelkkää romua, rojua ja tarpeettomia tavaroita. Melkoinen määrä. Feng shuita tai ei, joku potki liikkeelle eli tarvittiin "vaan se joku". Olen niin innoissani ja täynnä energiaa jo pelkästään siitä syystä että sain sen aikaan. Ja siksi että meillä on nyt vintti puoliksi tyhjä!

Sain eilen sen liitutaulunkin tehdyksi, kuin tyhjästä ne välineet ilmestyivät. Kälyni toi liitutaulumaalin ja kellarista löytyi levy, jonka mies sitten ruuvasi seinään.
Ihan kiva siitä tuli ja mikä tärkeintä, paljon isompi. Että nyt mahtuu pidempiä listoja kirjoittaan ;).

ToDo-lista on kutistunut parissa päivässä melkein olemattomiin. Lokakuusta ei ole vielä viikkoakaan mennyt. Mikä ihmeen energiavaihe onkin menossa, siitä pitää ottaa kaikki ilo irti.

Tänään säntäsin heti työpäivän jälkeen lenkille, ehdin tehdä tunnin lenkin ennen kuin koululainen kotiutui ja sai hakea päiväkotilaisen. Lenkin varrelta otin muutaman kuvan puhelimella.





Mahtava ilma oli ulkoilla. Lehdet kahisi jaloissa. Veneilijät laittelivat veneitä talviteloille. Lenkkarit sai mutakylvyn...



Päivän tekemiset on tehty, siitä olen varma. Nyt oleillaan. Sohvalla, viltin alla, kuppi kaakaoo ja (voi olispa vielä suklaata) uusin divaani. Ei tämä syksy juuri nyt tunnu pöllömmältä!