Työhuoneen remonttia osa 2 savimaali

Maalauksen aika oli työhuoneessa ja mielessä oli tummansinisen harmaa tai harmahtava tummansininen, miten sen nyt sitten ajattelisi. Tein ankarasti testailuja eri sinisillä, preussin, ultramariinin ja monasterin sinisillä yhdistettynä mustaan ja vaikka muuta.

Ja kun sävy ei millään tuntunut löytyvän tein vielä lisää kokeiluja! Seinä alkoi näyttää ja tilkkutäkiltä ja välillä lannistui melkein kun oikea sävy ei alkanut löytymään, joko se meni heti likaisen harmaaksi jos pohja ei ollut tarpeeksi vahvan sininen ja sävy oli liian petrooli, liian violetti, liian sitä ja liian vähän tätä.

Mutta sitten se löytyi.

Se tavoiteltu harmahtavan sininen värisävy 

ja tässä suunnilleen resepti:

10 litraa savimaalia

n. 60 ml yön sinistä (monasterin sininen) vesivärisävytettä

n. 650 ml ultramariinin sinistä vesivärisävytettä

n. 180-200 ml mustaa vesivärisävytettä

Väripohjan pitää olla kunnolla sininen että sitä voi tummentaa, muuten siitä tulee likainen, epämääräinen sävy. Resepti ei ole tasan tarkka! Joten tee kokeiluja ihmeessä ja testaa sävyä 

Savimaali sekä sävytteet ovat Domus Classicalta, sävytteet ovat muovittomia Sateenkaari Perinnetaidon valmistamia ja ostin monta purkkia ultramariininsinistä ja sehän loppui silti kesken.

Akuuttiin sinisen tarpeeseen sillä maali piti vihdoin viimein saada seinään, päätin testata että olisiko tämä niitä helppoja pigmenttejä joista itse tehdä pastaa, ja olihan se. Yhtä helppoa kuin vihreä umbra-pigmentti, lisää vettä, tee paksua pastaa, odota yön yli ja sinulla on valmista sävytettä. Ei onnistu kaikilla pigmenteillä mutta ultramariininsininen onnistuu. Tämä pigmenttikin löytyi Domus Classicalta ja on kyllä ihanan edullinen kilon pussi.

Savimaali on oma ehdoton maalisuosikki, kuivuu nopeasti, eläväinen lopputulos ja kuuluukin maalata ristiin rastiin pensselillä, hengittävä, ekologinen ja vaikka mitä muuta. Telalla lopputuloksesta tulee loputtoman tylsä ja maalia kuluu ainakin 1,5 kertaa enemmän. 

Sekoitin koko pönikän kun en ollut varma kuinka nälkäinen on uusi pinkopahvi. Tällä purkilla maalaa noin 60 m2 ja maalia jäi aikalailla vaikka sitä olisi pitänyt kulua enemmän näihin neliöihin.

Ai niin joo, ja yksi maalauskerta riittää, se on mahtavaa.

Siitä tuli niin mieletön että en olisi uskonut! 

Huoneesta on muinoin purettu kaakeliuuni ja halusimme että muuri sulautuu seiniin sen sijaan että se pomppaisi valkoisena esiin, joten se sai saman värin pintaansa. Alaosaa jouduttiin alta paikkaamaan antiikkilaastilla vanhojen vaurioiden takia mutta nyt paikkauksia ei enää edes näe.

Seuraavaksi vielä patterit saavat tumman sävyn öljymaalista, asemalla kaikissa huoneissa nämä 70-luvun patterit on häivytetty näkyvistä sulauttamalla ne seinien väriin niin jatketaan samaa. Jos patterit olisivat komeammat, saisivat ne näyttävämmän värinkin.

Ihanaa miten sininen häipyy mustaan, älyttömän tunnelmallinen sävy. Savimaalin sävy hivenen muuttuu valon mukaan ja on usein ihan erilainen aamulla kuin illalla ja tämähän sopii. Huoneeseen tulee tummia puunsävyjä ja sininen tulee olemaan niiden paras kaveri. En malta odottaa!

Claypaint is one of my favorite paints. Full matt, lively surface, covers well and you are supposed to paint it criss cross, ecological . Only challenge is that you have to create the tint yourself. So I made a wonderful dark greyish blue with two different blues and black. Hubbys study turned a beautiful moody blue and it's going to highlight all the wood tones that are coming in the room, can't wait to finish it!

Työhuoneen remonttia osa 1

 Hei pitkästä aikaa! 

Johan vierähti mutta on täällä asemalla puuhattukin. 

Tärkeimpänä asiana oli että tuli levättyä syksy, sillä osaan nykyään jopa vähän tunnistaa oman väsyn ja silloin tarvitaan kunnon paussia. Ihan puhdasta lepoa ja sitä tuli nyt haalittua. 

Oikeastaan pidin ensin pienen paussin lokakuussa ja se vasta näytti itselle että jestas, mä tarvitsen paljon lisää, olo on rätti. Freelancerina lomat jäävät pitämättä ja ovat jääneet pitämättä jo vuosia. Normaalisti jos pidän toisesta työstä taukoa teen sillä tauolla aina jotain muuta, tapahtumaa jne., ja jossain vaiheessa huomaa menevänsä jo autopilotilla ja todella lujaa.

No, nyt vointi on jo parempi mutta tekee mieli silti yhä ottaa iisisti ja keskittyä kotiin. Vuosi 2020 antoi oikeastaan tähän mahdollisuuksia aivan eri tavalla kuin koskaan ennen meillä.

Mutta sitten remonttia!

Remontti onneksi voi olla joskus terapeuttistakin ja joulukuussa aloitettiin miehen työhuoneen remontti. Tämä on ihan uusi huone, siis remontin suhteen. Kyseessä on asemapäällikön huone, jolle ei ole tehty tähän asti muuta kuin paikkailuja (sekä asbestilattian poisto ammattilaisten toimesta jo 2009).

Pinkopahvia oli pakko repiä ulkoseinältä kun tukkimattomat vanhat lähetinlankojen reiät olivat houkutelleet ampiaisen pesiä ja pesäkoisaa nurkkaan ja tätä emme olisi halunneet tehd,ä sillä paperit olivat täällä täysin ehjät. Mutta pakko mikä pakko. Nyt viisaampana tiedän että oltaisiin voitu vain leikata yhden seinän pahvit pois ja paikata tämä kohta, mutta tuli vähän hotastua, hups ja lähti liikaa. 

Pikaiset räpsyt huoneesta ennen kuin remontti tosissaan lähti vauhtiin, tässä siis ENNEN:

Työhuone todellakin ennen! Kittauksia vähän lattiassa, lattiasta lisää myöhemmin. Mutta siis se oli aika pinkopahvittaa sitten, ensimmäistä kertaa meille itseasiassa. 

En jaarittele hulluna aiheesta mutta tässä meidän parhaat huomatut vinkit:

1. Paras ja perusteellinen ohje mikä katsoa on Krista Lintulan opinnäytetyö pinkopahvituksesta, todella hyvät ohjeet, klikkaa tuosta linkkiä!

2. Ainoana erona oppaaseen, teimme liima-liisteri seoksen selluloosa-liisteristä, joka on muovitonta (saa Domus Classicalta) ja Erikeeper-liimasta 1/1 suhteella eli suhde sama. Käytimme myös pahvien kostutukseen vain puolet suositellusta vesimäärästä ja käytimme siihen suurta painesuihkupulloa.

3. Tee suunnitelma, piirrä paperille jokainen seinä, mittaa tarkkaan ja kirjoita millaisia arkkeja ja minkä kokoisia tarvitset. Numeroi ne paperille ja tee asennusjärjestys. Leikkaa arkit ja kun aloitat kostuttamaan, lado ne tosiaan lattialle alimmaiseksi viimeinen arkki jne. Tee yksi seinä kerrallaan, me tehtiin 2 seinää/päivä ja kaikessa rauhassa kahdessa päivässä huone. Pahvit olivat siis muoveissa yhteensä 2,5 päivää ja hienosti toimi. Leikkasimme pahvit sellaisen akkuleikkurin avulla rullasta, nopeutti valtavasti tätä vaihetta.

4. Ostettiin rulla aika tukevaa kasvihuonemuovia jo aikoja sitten ja levitettiin pahvit suorana lattialle kahden muovin väliin, toimi meillä hyvin. Seinien nurkkiin naulattiin kuivana pinkopahvisuikaleet pohjalle ihan muutamalla nupinaulalla, näiden nurkkapahvien täytyy saada liikkua alla. Nämä suikaleet leikattiin pinkopahvista itse, ei tarvinnut olla valmiita nurkkapaloja. Suikaleiden ei edes tarvinnut olla täydelliset sillä nehän jäävät täysin piiloon. Suosittelen myös mittaamaan seinien korkeudet ja jättämään turhat suositellut 5-10 cm ekstravarat pois vuotien pituuksista, ne olivat niin tiellä asentaessa. Kostea sieniliina on paras liimaus-apuväline, tapettiharjaa ei tarvittu lainkaan.

5. Oli avuksi olla ensikertalaisille apuri ja meitä siis kaksi henkilöä, eli yhteensä kolme tekemässä. Kun kaksi seinää oli tehty, meni loput kaksi seinää helposti kahdestaan, toinen raksatelineillä ja toinen lattianrajassa. Kiire tuli jos pahvit olivat liian kuivia, suihkupullo auttaa tähän. Parhaiten meni viimeinen vuota, joka tuntui liian kostealta mutta olikin täydellinen. 

6. Jätettiin vanhat pinkopahvit pattereiden/ikkunoiden alle ja yhdistettiin uudet pinkopahvit niihin. Makulatuurit vain niiden päälle, upea tuli. Muista erilliset vuodat aina ovien ja ikkunoiden ylle, L:n muotoisia vuotia ei pidä asentaa, lupaan, ne repeävät. Missään pinkopahvitus-ohjeissa ei neuvota mitä tehdä tuuletusräppänöiden kohdalla, joten me tehtiin kuten kuvassa näkyy. Leikattiin aukko, nupinaulattiin ympäriltä. Päälle sitten ohennetut liimasuikaleet niin nupinaulat katosivat näkyvistä. Toivottavasti ei repeä ja toimii tämä taktiikka.

7. Aivan parhaat vinkit pinkopahvin ohentamiseen löytyy tuosta opinnäytetyöstä, kuvien kera. Suuria arkkeja ei pahemmin tarvinnut ohentaa kun niitä pystyttiin suunnittelemaan valmiiden ohennusten suhteen ja lomittamaan. Suurin työ ohentamisen suhteen oli nurkkasuikaleiden ym. ohentaminen mutta ei tämä vaikeaa ole, vie vain aikaa. Nekin saivat vuorostaan kostua yön yli. Liima ottaa parhaiten oikean kosteaan pinkopahviin!

8. Varmaan paras vinkki kaikesta on tämä: Max. 20 mm nupinauloja (Domus Classicalta saa sekä pinkopahvia) mutta vielä parempia olisi 15 mm lautaseinällä. Lyö tarpeeksi harvaan nupit, aivan max. 3 cm lomituksella nupinauhan päälle, me mentiin ihan naurettavan tiheällä ekat seinät, mutta opittiin. 

Lyö aivan kaikki nupinaulat puolipänniin, voit rauhassa lyödä ne alas seuraavien päivien ajan kun pahvit ovat kiristyneet, ei kiirettä. Jos naula lähtee menemään vinkuraan, ota pois, lyö viereen toinen tai anna olla ilman jos mahdollista.

Meillä oli myös apurina huoneen remontissa auttamassa tehopakkaus ystävä Julia Tmi Oldscoolilta. Puuduttava työvaihe, miljoonan vanhan nupin poisto alta kävi häneltä vauhdilla ja apua oli valtavasti mm. lattian kanssa, tästä myös lisää pian.

Pinkopahvi on kyllä ihana materiaali, vaimentava, pehmeän oloinen ja antaa lämpimän tunnun. Ohennetut reunat häviävät täysin maalatessa kadoksiin ja me tykästyttiin tähän materiaaliin. 

Nyt me ymmärretään pinkopahvin ihanuus.

Sitten oli vuoro aloittaa värikokeiluja, tästä seuraavaksi, ihanaa keskiviikko-iltaa!

It's been a while since an update but I have had a pause and a lot of rest that did me good and we started renovations on my hubby's study. The before pictures are good to have and they do look quite startling. The first thing we had to do in the room was to install traditional backing paper on the walls, our first time. It was scary at first but then we got better at it and once the stress was gone, we could actually enjoy the installation with the last wall.

The feeling with the new matte paper is soft and the acoustics is great and it has a nice warmth to it. Next, time for some ecopainting with clay paint, gonna mix the color myself, stay tuned! 

Laatikoita, laatikoita

Tuli löydettyä jo vähän aikaa sitten nämä puulaatikot antamaan todella kaivattua säilytystilaa työhuoneisiin, ja ne joutuivat odottamaan jonkin aikaa ehtimistä niiden kimppuun. Kaipasivat nimittäin ankaraa kuurausta sekä vähän entrausta, olivat olleet nimittäin auto-osien säilytyksessä verstaassa viime käytössään edellisellä omistajalla.

Laatikoiden numerot näyttivät myös kaukaa katsottuna varsin kivoilta kunnes niitä tirristeli vähän lähempää. Kiiltelevät tarranumerot joita oli muokkailtu tussilla eivät hivelleet silmää, joten niistä oli päästävä. Sain onneksi oston yhteydessä niiden vanhat etikettipidikkeet mukaan joten kun viimein pääsin tuumasta toimeen, vaihtuivat numerot parissa illassa heloihin.

Ankaran kuurauksen, jonkin verran raaputtelun, hinkkailun sekä vasaroinnin myötä...

Kyllä tuli komea kavalkaadi näistä lootista!

 Tässä ovat vasta juuri fiksailun jälkeen pinossa, nimittäin puolet näistä lähtivät miehen työhuoneeseen, koska tässä ne blokkasivat luonnonvalon melkein kokonaan. Alla oleva rullakko on löytö kierrätyskeskuksesta, ostin ne samaan aikaan mutta siis eri paikoista. Kun pinosin laatikoita siihen malliksi, totesin että nämä ovat kavereita aivan selvästi.

En malttanut olla jo laittamatta tarpeellisia materiaaleja laatikoihin, näissä säilyy juuri tekemismatskut enemmän kuin hyvin, ja materiaalia tältä naiselta tosissaan löytyy. 

Nyt kun löytyisi vähän vapaa-aikaa että ehtisi järjestelemään, kylläpä tekisi mieli tehdä vain tätä nyt hetken! Kun saan huonetta vähän edes ojennukseen, laitan lisää kuvia.

I found some old wooden boxes some time ago already and they've been waiting for time and inspiration to get them in use. Previously they were in a car shop and needed much cleaning and some fixing. The sticker numbers in front of the boxes looked nice from the far but not so much on closer inspection so they needed to go. Luckily I got the original label holders from the same seller so with some work, they got their original look back too.

They give such good and needed storage in a diy-woman's workroom and half of the boxes went to my hubbies workroom to sort out wires and electronics and such. I wish I could do just this for now, I'm so itching to organize!

The old trolley was a find from a recycling center and I found it at the same time as the boxes. When they met, it was kismet, these were soulmates!

Ilahduttavia asioita

Nyt on monia ilahduttavia asioita mielessä, kaikkea kivaa sisustuksessa, löytöjä siis ja kotiprojekteja.

Ihan ekana tämä koeputkiteline ja koeputket, ihan loistava kukkamaljakko tai siis koeputkimaljakko. Helposti nuupahtavat kesäkukat pysyvät tässä pirteinä vaikka kuinka pitkään. 

8 egee Hämeentien Kirppikseltä Hämeenlinnasta ja sieltä on tuo perhostaulukin, 

ihan vinkvink vaan, 

siellä oli noita tauluja vielä useampi jäljellä kun viimeksi kävin.

Vanha Tatekan työvalaisinkin ilahduttaa, tällä kertaa ei haitarimalli vaan aika Jielde-mallinen. Pääsi varastoista käyttöön uuden työpöydän ylle. Ai että minkä työpöydän? No tämänpä tässä:

 Minun piti tästä blogata viime viikonloppuna mutta lähdimme kivalle mini-break-holidaylle ja niinhän siinä kävi että tekniikka petti ja kännykkä jätti karvaasti pulaan. Siispä jälkijättöisesti pöytäkuvia. 

Putkityöpöytä siis ja tämän teko-ohjeethan olivat viime viikon Ilona-lehdessä, ohjeet saa ostettua itselleen Iphonella tai Ipadilla jos vielä haluaa, kuten muitakin vanhoja lehtiä.

Olen hulluna putkihuonekaluihin, samalla tekniikallahan tehtiin meidän putkisänky, jota näytin aivan vähän aikaa sitten täällä viimeksi, klik. Siihen ohjeet löytyvät meidän kirjasta Sormustin ja sorkkarauta.

Pöydän kanneksi kierrätettiin ystävien pienen purkuprojektin ulkolaudoitusta jota ollaan käyty purkamassa jo pariin otteeseen ja vielä on hommaa jäljellä. Tässä ensimmäinen käyttökohde ja monta vielä tulossa! Ihanaa materiaalia, kierrätys tekee aina niin gutaa.

Ou ja niin, upea Tine K-matto on Tiirinkosken Tehtaalta, kerrankin sen kokoinen että ei ole mitoista puutetta, 3x4 metriä.

Ja erittäin ilahduttava(t) asia(t) ovat nämä peltikaapit. Ovat majailleet meidän makasiinissa odottaen kantoporukkaa, tulivat siis kaupassa mukana. Nyt kun saatiin kantoapua ihanilta ystäviltä, nämä kannettiin aseman alakertaan työhuoneeseen. Kiitos J & T kun selkä vääränä näitä roijasitte meidän kanssa!

Näytän lisää kuvia kunhan saan ne putsattua, ankaraa kuurausta luvassa ja hellävaraista hyllykehittelyä. Tämä projekti tipahtaa taas kategoriaan "kun on sopivasti aikaa", milloin sitä sitten onkaan. Mutta siinä ne nyt viimein ovat. Ai että voi raaka metalli olla joskus halattavan ihanaa.

Pian lisäkuvia rennolta mökkivisiitiltä, sitä ennen ihanaa keskiviikko-iltaa ihanaiset!

Lot's of delight in my mind at the moment. Namely small finds and home-projects. A test tube set from a fleamarket, only 8 euros is the perfect flower vase for summer flowers. The butterfly-case is also from a fleamarket.

Also this Tateka-work lamp that finally found its place over my new worktable. What table is that you might say? Well this brand new DIY pipetable that I just made. I was going to blog about it last weekend but my phone left me hanging as we were on a mini-break-holiday at the cottage. So, the instructions for the table were at last weekends Ilona-magazine, but you can still get the magazine for yourself with the Ilona-app if you want to.

And one more delightful thing are these old antique lockers that we have had in the station's storagebuilding waiting for helping hands to carry them to the station. They came with the house and wheigh a ton, well almost, and finally lovely friends helped us and we got these babies indoors and warm. I'll show you more pictures when I get them all scrubbed clean, but man, isn't raw heavy metal just huggably wonderful sometimes?

Pictures of that mini-break-holiday coming up soon, until then, have a wonderful Wednesday evening my lovelies!

Patinaa: Kotikonttorissa

Patinaa-palstalla mennään tällä kertaa joka nurkkaan miehen työhuoneessa, tai sanoisiko kotikonttorissa. Runsaasti lisää kuvia taas Patinaa-palstan puolella, tästäpä pääsee, klik!

Vilkaise samalla aikaisempi juttu työvalaisimista, joka löytyypi täältä.

Työhuone ja Patinaa

Nyt on Patinaa-palstalla vuorostaan oma työhuone, ja joka nurkka sieltä. Paljon uuttakin ja yksi mukava muodonmuutos:

 Olen hulluna vanhoihin työtuoleihin mutta niihin ei usein törmää. Mutta ne voi paljastua ruman kuoren altakin! Tämä tuoli maksoi 8 euroa kirpparilla ja kerrankin tein historiaa: Samantien kun sain tuolin autosta sisälle, kiskaisin sen työhuoneeseen, Leatherman käteen ja projekti valmiiksi samantien, vau, eikä parin kuukauden päästä... tai vielä myöhemmin niinkuin aina tuppaa käymään.

Tämä Ennen-kuva piti siis vähän järjestää, en nimittäin malttanut hakea kameraa, eli siksi kankaat näyttää siltä kuin joku olisi ne jo kiskonut niitteineen pois, heh, sillä ne ovatkin päällä vain malliksi.

 Vaahtomuovit vain alta pois ja istuinosaa, johon vaahto oli kevyesti liimattu, hioin hiomahiirellä hiukan ja se oli siinä, 30 minsaa hommaa ja upea mintunvihreä-jalkainen työtuolihan se siellä alla odotti.

Toinen ihana löytö joka on pitänyt näyttää on tämä haitari-valaisin, osui onnekkaalle kohdalle, ehdin niin vähän kirpputoreille juuri nyt että tämä tuntui ihan lottovoitolta. Vielä etsii paikkaansa, saattaa kyllä päätyä keittiöön joku päivä. Patinaa-palstalla siis paljon lisää ja armeijan paarienkin uusiokäyttöä.

Niin, ja psst muistuttaisin että tänään matkaa Yökirjastoon sitten Parolaan jos sormet syyhyää tehdä jotakin mukavaa, nähdään, ihanaa aurinkoista perjantaita, moi!

My workroom is the subject of Patinaa-column this time, new things, old things and one lovely makeover: This old chair I found for 8 Euros at the flea, got transformed from the 80's to way back in timev by simply removing the fabrics, padding and sanding the seat just a little bit. Easy, fast and now it gives justice to those nice minty green metal parts.

Everything from the workroom and some extra you can check out here.

Ateljee osa 5: Ompelunurkka ja maantietoa

 Vielä kerran nyt ainakin tällä erää käydään työhuoneessa, tsekkaamassa vielä pari lisänurkkaa mitä on jäänyt näyttämättä. 

Sekalainen sähkökaappi, joka todella on aika valtava, peittyy kätevästi karttojen taakse, nyt on energinen Afrikka vuorossa, vuosikymmeniä vanha, roikkuu kätevästi vanhassa karttatelineessä. Molemmat löytyivät koulun huutokaupasta kerran, jalka (10 euroa) oli maalattu persikan oranssiksi, 'puistatus', joten se oli maalattava pellavaöljymaalilla ennen käyttöä. Siis pakko. Helmenharmaana paljon parempi.

 Tuoleja pitää olla, nämä ovat eri rompetori-löytöjä molemmat.

 Muistatteko sen lipaston siellä olohuoneessa jonka maalasin mintunvihreäksi? No, kun sävytin maalia itse niin aina tulee pikkuisia maalimääriä jotakin sävyä joka pitäisi käyttää johonkin sitten samantien. Sutaisin vanhan tikasjakkaran raputkin vähän sellaisella kokeilusävyllä. Mukava muutos likaisista mitään-sanomattomista rappusista, eiks jeh? Harmi että jäi se ennen-kuva...

Ompelunurkkaus on nyt siirtynyt myös tänne suuresta aulasta, pöydän vetolaatikot eivät vielä oikein pelitä kunnolla kun vetimet puuttuvat mutta eiköhän ne mieluisat jostakin löydy nippeleistä myös. 

Pöydällä oleva pulpetti on piirtämistä varten vähän parempaa asentoa tarjoamassa. 

Shop-kyltti on yksi lemppareista!

Ikean kello seinällä näyttää aikaa, kunhan junan tärinä ei heitä patteria hiukan vinoon ja kello jumittaa sitten johonkin omaan aikaansa, huoh, täytynee keksiä tuohon jokin tärinä-patentti. 

Maalasin kellon jo pari vuotta sitten muuksi kuin mustaksi, irrotin vain kehyksen, onhan se vain ruuveilla kiinni, ja maalasin reunuksen matan vanhanvihreäksi. Kellotaulu on minusta yhä tylsä mutta saapi nähdä tapahtuuko sille mitään. 

Minusta on mukava hakkeroida Ikea-tavaraa, mitenkäs teistä?

More from my workroom, my sewing corner has changed it's place from the big hall to here as well and the huge armoire that hides my fabrics. The old map hides a really large and fairly ugly electrical cabinet, which is nice and old but a mix that is better to be hidden. The clock on the wall is Ikea's that I painted a couple of years ago with that nice old green colour, which was super easy, just take it apart by removing the screws and protect parts that don't come off with tape. 

I love to hack Ikea stuff, how about you?

Ateljee 4: Postilokerikko

Lauantain kunniaksi, otoksia työhuoneesta ennen kuin marssin taas remontin pariin!

Postilokerikko löytyi jokunen aika sitten ja odotti sekin varastossa pääsyä ihmisten ilmoille. Nyt se asuttaa tarpeellisia tavaroita sitä mukaan kun ne löytävät tänne tiensä kaikkialta muualta hortoilemasta.

Vanhat Nako-naulakot, nuo tutut emaloidut rautanaulakot on löytyneet sieltä täältä, osa aivan upouusina alkuperäispaketeista kerran lukkoliikkeestä, hassu paikka löydöille. Odottavat pääsyä kylpyhuoneeseen sitten joku päivä rempan yhteydessä. 

Metalliset numerolätkät ovat armeijakaupasta, niillä on muinoin merkattu välietäisyyksiä kun on mitattu matkaa. Löytyi mustina ja punaisina, aikas hauskat ja olivat minusta aivan must.

 Vihdoin pääsivät monet tavarat kertaheitolla yhteen paikkaan, järjestely on vielä kesken kun haalin laatikoista seikkailevat sitäsuntätät.

Vielä on näytettävää työhuoneesta, myös Toivekoti & Puutarha-lehdessä on nyt tammikuussa pientä juttua sieltä, kiitos Jonnalle!

Lisää kaikenlaista ensi viikolla, nyt tämä nainen ja tuo mieheke lähtevät seiniä ja kattoa rapsuttamaan maalista ja nauloista, viettäkää tekin mukavaa!

More pictures from my workroom, wanted to show you this old post furniture that now houses all my important finds that I use in styling and decor. Now I'm off to renovating with the hubby, have a nice weekend!

Ateljee osa 3: Kirjapainolokerikko

Työhuoneesta jälleen, mutta eihän sitä itselleen voi mitään kun on vielä niin paljon näytettävää! Tämä on varmaan se toiseksi tärkein huonekalu ateljeessa heti työpöydän jälkeen.
Nimittäin, tämä kirjapainolokerikkolaatikosto, löytyi sattumien summina eräältä maatilalta meille ja on odottanut jo yli vuoden varastossa. Nielee järjettömiä määriä tavaraa, oho.

Sehän oli maalattu joskus oranssiksi,
ja sitten niin ja näin vain puoliksi valkoiseksi,
joten maalasin sen kertaheitolla Uulan helmenharmaalla lattiapellavaöljymaalilla vain kerran ja annoin elämän näkyä.

Muuten, jos kuivumisajat mietityttää kunnon pellavaöljymaalilla niin tässä esimerkki miten mukavan nopeaa kuivuminen olikaan: 

Maalasin edellisenä päivänä 6 tuntia ja aloitin vasta iltapäivällä jolloin oli jo pimeää ja lopettelin 21 jälkeen. Seuraavana aamuna oli jo kaikki osat kosketuskuivia ja illalla kaikki niin kuivia että olisin voinut samantien ottaa käyttöön.Ei tarvittu valoa yöllä, ei erikoista tuuletusta, eikä lisälämpöä.

Ja minä diggaan pellavaöljymaalin tuoksua, se on terve tuoksu. 

Ei mitään uretaanialkydeja, muovipinnoitteita ja mitä muuta.

 

30 vetolaatikkoa täynnä lokeroita, ja kooltaan niin suuri että kuvaan ei meinaa mahtua. Tähän tulee kaikki työkalut (ei kuitenkaan suuret) jotka nyt ovat vallanneet siivouskomeron kompastumiseen asti. Ja materiaaleja niin paljon kuin vain mahtuukaan.

Kaapin päälle laitoin valaisimia, myös tämän Villavalon jonka ohjeet löytyvät Vintagen viemää-kirjasta, 

on siinä vaan niin kaunis valo..

 

Laitoin sen vanhan lääkäri-instrumentti-vitriinin sisään. Sulassa sovussa valaistun M-kirjaimen kanssa, ja vanha lääkärin lämpölamppu odottaa vielä uusiovalaistusta, pelittää kyllä, mutta 300 W lampun teho on ihan sillai hitusen liikaa arkikäyttöön, eikös joo?

 

Lisää huonekaluja, nurkkia ja muita ylläreitä tiedossa vielä työhuoneesta pian, nyt jätän vähän yllätykseksi, mutta paljon on vielä näytettävää. 

Joulu ja työt teettävät nyt minulla niin paljon puuhaa että saatan olla hetkisen hävyksissä blogista mutta palaan heti kun ehdin, ehkä nopeammin kuin luulenkaan, tämä joulukuu meinaa loppua ennen kuin ehti alkaakaan, kuinka se nyt tällaisen pikavaihteen laittoikaan päälle?

Räntäisestä säästä huolimatta, ihanaa tiistaita teille ihanille ja paljon hymyä!

Älkää antako joulun stressata, koitetaan ainakin estää.

From the workroom, again, but can't help myself 'cause there is so much to show! This old printer's drawer we found from a farm has been waiting in storage for over a year to be put into use. It was painted orange, and then half white, I guess the painter got bored midway through the job. So I painted it with linenoilpaint to a nice shade on pearl grey. Love the smell of good linenoil paint, it's a healthy sent.

It stores about a million things and huge amounths of tools and others such. The lamps on top of it are an old doctor's odd-warmth treatment lamp or something of the sort, led-lighted letter M and a woollen light I made in our book Vintagen viemää, it really has a nice light to it. 
The Christmas time and work are trying to bury me into stress so I might not have a lot of time to pop here for a little while, but I'll come back as soon as I can, maybe sooner than I think. 
Have a great tuesday!