Sängynpääty

Meidän putkisänky on ollut käytössä jo melkein vuosikymmenen, se on yhä yhtä ihana ja sehän rakennettiin Sormustin ja Sorkkarauta-kirjassa, ohjeet ovat siis siellä. Sänkyyn voi ripustella katoksia, valosarjoja, kankaita, vaatteita tuulettumaan ynnäjamuuta mutta sängynpäätyä siinä ei ole vielä ollut.

En ole keksinyt millaisen haluaisin tai että edes haluaisin sängynpäätyä kunnes tyynyjen valuminen pois sängystä alkoi yhtäkkiä turhauttamaan kamalan paljon. Asialle täytyi tehdä jotain. Haave sängyn sijoittamisesta myös joskus vaikka keskelle makuuhuonetta tai ikkunan eteen, vaatii sängynpäädyn.

Kierrätystekniikalla pääty tarvitsisi tehdä eikös? Kunnon Pinterest-ideointia tarvittiin että alkaisi aivonystyrät ahkeroimaan ja kun idea ja varastosta jo löytyvä vanha rima kohtasi, kismet!

Ja huomasitko sängyn alla mötköttämässä yhden pienen Ymmi-koiran, kun oli pakko päästä kuvaan :)

Ystävien ulkorakennuksen laudoituksesta purettua vanhaa rimaa, hakasnaulain, mittanauha ja välipalikoita millä mitata rimojen etäisyydet toisistaan. Paksuus vaihteli, leveys vaihteli mutta kun kärsivällisesti asetteli ja naulasi hakasilla kiinni niin hyvä tuli. 

Puun pinnalle en tehnyt muuta kuin suopakuurasin pellavaöljysuovalla, jota saa täältä. Miniskidisti hioin tikut pois. Hakasten jättämät jäljet ylärimasta kittasin Rubinol-kitillä, joka on ainoa puukitti mitä käytän koska se on niin mahtavaa, sitäkin saa täältä. 

Tein Instaan videon jossa on työvaihekuvia lisää, katso toki sieltä lisää ja tuossa on linkki suoraan videoon. Päädyn kiinnitin putkisänkyyn tottakai putkiliitoksilla, ainiinjoo, niitäkin saa täältä.

 Nyt ei tyynyt karkaa! 

Vanha väri rimoissa sopii täydellisesti savimaalattuun seinään makuuhuoneessa. 

Tästä tuli niin sopiva ja sievä.

Lisävinkit makkariin; pellavaiset lakanat (paitsi vaaleat pitkulatyynyliinat) on itse ommeltuja ja värjätty liukuvärjäys-metodilla Ihana-lehdessä syksy-nro 2014 ja laatikosto-yöpöytä oli ihka ensimmäinen juttu Unelmien Talo & Koti-lehdelle, löydät blogi-jutun aiheesta täältä.

Ihanaa viikonloppua!

Made a headboard / bedhead for our pipebed after 10 years. Just suddenly started to obsess about the moving pillows that didn't use to bother me. Recycled wood that I already had, some simple tools and washing the wood with linseed oil soap, that is pretty much it. 

Even the color of the recycled wood is perfect for our bedroom. Now the pillows can't flee the bed and a bonus, I can place the bed even in the middle of our room if I want to! Made a video that has more step-by-step instructions, you can find it on my Instagram, here.

Suuri puutarhan mylläys

Asemapuiston perällä oli meillä tällainen "joutomaa"-alue, jossa kasvoi kaikkea mahdotonta, risukkoa, horsmaa ja nokkosta niin maan kamalasti että tiedettiin että tätä ei käsipeleillä muokkaa kohdilleen. Pelkkä niittäminen ei olisi auttanut kun maa oli kumparetta ja kuoppaa sekä kantoja täynnä.

Kun me ostimme aseman, tällä alueella oli rengaskasoja, jääkaappikasoja, sohvia ja kuulimme että vielä parit vuodet ennen meitä, paikalla oli ollut autokasoja (ne oli onneksi viety pois isoilla vehkeillä aiemmin).

Puutarhalänttiä oli tässä vaiheessa jo siistitty, risukkoakin vaikka kuinka mutta tässä on vielä ennen-kuvia:

Horsmaa tosiaan riitti kuten kuvasta näkyy, tästä kuvasta juuri oikealle jää suuri maakellari, jonka kattoremontista juuri kerroinkin. 

Vartiotuvan ympäristöä oli jo paljon raivattu villiintyneistä angervoista ja syreenipuskista, jotka olivat kiinni talon seinässä asti mutta takana oli vielä valtavia jätti-koivunkantoja.

 

Piti tuoda paikalle siis ammattitaitajat, radan toisella puolella on kätevästi taitavat maanmuokkaajat ja heillä olemme teettäneet kaapelin kaivuuta ym. pihassa muutenkin, luottoporukka siis kyseessä. 

Tällä kertaa sieltä tultiin apuun hurjan kokoisella kaivurilla: 

Samalla kun pintamaa lähti kantojen kera kuorma-autojen matkaan, muuttui piha-alue aivan panssariautojen harjoittelukentän näköiseksi, jaiks. Sieltä myös tuli esiin meidän toinen maakellari, arvasittekos että sen kumpareen sisällä oli piilossa moinen? Hyvin oli sinne naamioitunut kyllä. 

Aikamoinen näky oli piha tässä vaiheessa (kuvassa siis jälleen juuri oikealle jää suuri maakellari). Vasemmallahan on tässä meidän pihatie, märkä syksy silloin varmisti että mutaa oli kaikkialla ja paljon. Tie hävisi hetkeksi jopa näkyvistä kun suuri kaivuri suhasi alueella ja maansiirtoautot myös. Tässä välissä olikin sitten talvi sillä ensilumi satoi ihan pian ja päätettiin jatkaa töitä jälleen keväällä.

Keväällä 2019 olikin sitten viimeistely muokkailun vuoro ja kun oli niin kiireistä muutenkin Rompetorin lähestyessä, kuvaaminen unohtui tyystin! Onneksi meillä oli nämä pari räpsyä kun palkkaamamme vauhdikas ja super-tehokas ystävä Julia Tmi Oldscoolilta pääsi vauhtiin. 

Tässä taitaa olla suunnilleen 1000 neliötä, vau, jotka muokattiin. Eli luvassa oli vielä mullan levitystä, tasaamista, jyräämistä, siistimistä ja nurmikon kylvämistä ja sitten vielä lisää haraamista. Samalla päätettiin laittaa vielä liiterirakennuksen ympärille suodatinkangas sekä murske päälle, ja Julia vauhtimimmi väsäsi kaiken niin vauhdilla että me katseltiin vaan vierestä ihaillen!

Tältä alue näytti jo samana kesänä eli viime vuonna, horsmaa puski vielä vähän nurmikon seasta kuten näkyy mutta ruohonleikkurilla vain yli niin ei ollut ongelmia, kyllä se siitä alkoi rauhoittumaan. Istutuksen jälkeen pari viikkoa piti kastella nurmikkoa melkein joka ilta sillä kelit olivat niin rutikuivat. Onneksi tuli tehtyä, muuten olisi ruoho ja valkoapila kuollut pystyyn kaikkein herkimmällä hetkellä. 

Tämä alue on ollut asemapuistossa muinoin se hyötypuutarha-alue, jossa on ollut marjapensaat, hedelmäpuut ja vahtituvan kasvimaat asukkaille.

Vartiotuvan ympäristö siistiytyi myös ja suuret kannot saatiin pois. Vinkkinä, älkää antako puiden kasvaa ainakaan 4 metriä lähempänä rakennusta, alapohjastakin näki millaisen lisäkosteuden tämä tuo. Maalipinnalla kasvaa jäkälää ja ei tee hyvää kyllä kukkapenkit ja muut lähellä puurakennusta.

Nyt kun on tehty pohjatyöt voi alkaa taas istuttamaan hyödyllisiä kasveja ja puita. Podin hirvittävän huonoa omaatuntoa siitä horsmikosta, joka hävitettiin sillä polyttäjät arvostivat sitä kovasti mutta lupaan kautta kiven ja kannon, että tänne tulee taas vähitellen pölyttäjien suosikkeja. 

Olen perehtynyt ahkerasti kasveihin, jotka olisi pölyttäjille suotuisia ja aluksi selvitystyö tuntui haastavalta. Kun guukkeloi tietoa mehiläisten ja perhosten suosikkikasveista saa suuria listoja kasveista ilman kuvia ja nimet eivät oikein mieleen jää, joten tämä vaati ankarampaa guukkelointia. 

Tärkeä apu oli kun löysin avuksi Perhospuutarhuri-sivuston josta oli paljon helpompi perehtyä pölyttäjä-kasveihin. Sieltä tuli tilattua kasveja tänä vuonna että päästäisiin vähän alkuun. Kaikkien puutarhamyymälöiden pitäisi merkata kasvit sen mukaan että onko niistä hyötyä puutarhan tärkeimmille.

Suunnittelua siis tehdään vielä paljon ja valitaan kasveja, joista tykättäisiin itse ja jotka ovat meille helppoja ja samalla hyödyllisiä pölyttäjille. Siksi pihaan ei edelleenkään tule kovin monia steriilejä kukkakasveja, taikka tuijia koska potisin moisista myös huonoa omaatuntoa. 

Sen sijaan tälle maaläntille tulee: 

kirsikkapuita

päärynäpuita

makeita omenapuita

syyssyriköitä

vadelmaa

humalaa

laventelia

oreganoa

timjamia

kangasajuruohoa

salviaa

sinipallo-ohdakkeita

isotähtiputkea

morsiusharsoa

yrttejä

 ja varmasti monta muuta.

Vaakakupissa vaikuttaa myös Museoviraston loistava julkaisu asemapuistoista ja niiden kasveista, jonka voi ladata ilmaiseksi itselleen täältä.

Vadelmaa ja Tallinnan päärynäomena-puu on jo istutettu maaläntille, talvi tai vesimyyrät veivät istutetut laventelit (mikä oli kummallista kun sinkkivadeissa olleet talvehtivat vaivatta) ja kaikki morsiusharsot heittivät veivinsä paitsi yksi, joten tässä on menty pari askelta heti edestakaisin. Ei se mitään, kyllä se vähitellen kehittyy ja tänä vuonna mehiläisten apuna oli ruukkupuutarha.

Yksi morsiusharso vielä elossa, jee!

Maakellarien rinteet tullaan istuttamaan täyteen pölyttäjiä auttavia kasveja ja minusta se on paras ikinä käyttö kumpareille jossa ei kävellä. Piha kehittyy siis pikkuhiljaa. Minustakin taitaa kehittyä vähitellen hivenen viherpeukalo.

Only finnish this time, sorry but you can see the transformation in yard from a dump to a lawn and now starts the planting!

Pellavasohva

Tällainen sohvatuunaus on ollut jo pidempään mielessä ja kun silmät osuivat ensimmäisen kerran ystävän "uuteen" sohvalöytöön, tajusin että tuossa se on! Parasta oli että muodonmuutos-idis kävi ystävälle paremmin kuin hyvin ja sitten ei tarvinnut kuin pistää tuulemaan.

 

Siitä tuli niin kepeä ja raikas ja ei millään meinaa uskoa alkuperäistä lookkia kun sitä nyt katsoo. Aika tunkkainen ilme muuttui kertaheitolla.

Ohjeet ja vinkit omaan pellavasohva-unelmaan on nyt juuri syyskuun Unelmien Talo&Koti-lehdessä ja nyt täytyy suositella että jos on jokin sohvanketale kotona joka masentaa niin tällä tavalla siitä ainakin saa hymyn huulille takaisin.

Ystävän kotona sohva taitaa nyt olla varsin tykätty, oli se ennenkin mutta nyt siitä kisaa perheen kissatkin. Eino-kissa hyppäsi sohvalle kerta kerran jälkeen uudelleen, joten pääsi sitten kuviin suosiolla. 

Näyttää kyllä mukavalta, kyllä tuossa nokoset itsekin ottaisi. Vanhaa hirsiseinää vasten näyttää oikein pesältä mihin käpertyä.

Upcycled couch from a frumpy, dark and dated to a true beauty! It looks so bright and light now, not to mention cozy which is of course the most important part. All the instructions and a lot of tips on how to make your own dream sofa makeover can be found in the September issue of Unelmien Talo&Koti magazine. 

Have a great weekend!

Taukotupa osa 1

Muistatteko tämän pikkuisen tönön, taukotuvan? Täällä esittelin sen ensimmäisen kerran ja sen jälkeen sen remontointi sai odottaa työkiireiltä vähän pidempään kuin arveltiinkaan. Kun ei aikaa kerta kaikkiaan sille riittänyt ja arviolta satavuotias talo kaipasi sellaista pelotonta ammattilaista vetämään täysin vino tönö suoraksi, palkattiin siis moinen ammattilainen. 

Perinnekirvesmiehen nimeltään Pintaliipparit taidoilla tämä hoituisi sillä kaiken maailman ratkaisuja tönöön piti keksiä sitä mukaa kun korjaus eteni.

Taukotupa oli nimittäin aikas laho vähän sieltä täältä ja eihän siinä olisi mitään järkeä pistää kaikkea uusiksi koska silloin kannattaa jo rakentaa ihan uusi talo. Eli kulunutta ei vaihdeta uuteen siksi vain että se on kulunut, tämä oli korjausmentaliteetti. Jos rakenne voidaan tukea vaikka vieressä on vähän lahonnut osa (koska sen purku aiheuttaisi domino-efektin jolloin koko seinä lähtee), se tuetaan ja pahalta näyttävä lauta, jos se on yhä kovaa puuta, saa jäädä, tottakai. 

Alapohja oli jäänyt jo osittain matkasta siirrossa sillä se oli laho muovimaton ja sinne lisätyn mineraalivillan ansiosta. Loput jääneestä alapohjasta saikin sitten lapioida säkkiin kun tämä loistava kasvualusta = mineraalivilla oli pitänyt kaiken märkänä. Käsittämätöntä että tupa kesti siirron itseasiassa, mutta onneksi kesti.

Taukotupa oikeni heti ammattilaisen käsissä! Se sai alle uudet runkopuut sivuille vanhoista hirsistä (tällaiset siinä olikin ollut joiden avulla se on ollut helppo nostaa ja siirtää kun tupa on vaihtanut paikkaa). Alimmat seinäpanelit oli pakko vaihtaa kun lahoja osia paikattiin ja samaa profiilia löytyi vain pohjamaalattuna joten sellaista oli pakko ostaa.

Seiniin tiputettiin Huntonin käsinlevitettävää puukuitueristettä sinne minne ei voinut levyversiota ujuttaa. Purut olivat seinistä jo tippuneet pois aikoja sitten ja loput meidän pihaan. Kuvassa näkyvä vasen kulma oli pahiten vaurioitunut kun vuosikymmeniä vuotanut katto oli lahottanut sisällä olevan nurkkapuun. Tämä tuettiin seinän sisästä lahon puun vierestä uudella puulla ja ulkopanelointi kun oli kuitenkin vielä tarpeeksi ehjää ja sisäpanelointi myös, sai elämää nähneet osat jäädä niille sijoille.

Alapohja rakennettiin siitä puutavarasta mitä varastosta löytyi, ja eristettiin vähän sekaisin jo olevista eristeistä, alle Huntonin tuulensuojalevyä, eristeeksi Huntonin puukuitueristelevyä, vanhastaan varastossa olevaa pellavaeristelevyt sinne vaan ja säästettiin tässä paljon. Sama periaate katon lisäeristyksessä. Vaikka katto oli ihan purkukuntoinen, sen alla olleet sisäkaton purut olivat ihan ok ja ja saivan jäädä sinne. Mukaan laitettiin vähän vain ekstraeristettä.

Mieheke sai sitten loistaa vuorostaan ja rakensi osaavasti kolmiorima-huopakaton päälle, onneksi on niin osaava hän. Minä avustin ja kokkasin, en ole oikein parhaimmillani yläilmoissa, menisi pelkäksi konttaukseksi kun hirvittäisi liikaa.

Ikkunat lähtivät korjaukseen osaavalle kunnostajalle Tmi Olscool ja niistä lisää uudemman kerran nimittäin niin surkean näköiset kuin ikkunat olivatkin niin ihan kovaa puuta yhä ja täysin kunnostettavissa! 

On se huopakatto vaan niin hieno! Ja johan näyttää paremmalta kuin ennen vaikka vielä on paljon puuhattavaa. Nurkkalistoja uusia vielä tarvitaan (meiltä löytyy niihin loistavaa vanhaa lautaa), oven päällipinnalle varmaan tehdään vähän jotakin ja paljon rapsutusta sekä pellavaöljymaalausta luvassa. 

Lisää tästä kun hommat etenee pienessä vaaleanpunaisessa taukotuvassa :)

Ihanaa lämmintä tiistaita kaikille!

We had some renovation done to this old railway building that has worked as a break room for railroad workers and is about a hundred years old! It had spent its days for the past decades as a kids playhouse and was in a truly ramshackle shape. But not beyond repair!

We had a traditional carpenter straighten the frame and build a new bottom and a new roof to it and my husband did the fantastic felt roof on top. The insulation was done with eco materials, Hunton woodfibre and some linen insulation we had left over in storage. 

The idea is, we don't fix it too much because there is no sence in such, then you might as well build a new one. If it is worn and seamingly bad but not rotten, it will stay. It still has a lot of hard wood that just looks bad to the eye and needs good linseed oil paint on top. 

Most of the damage had been caused by a leaky roof so never let your roof leak. Also bad was the rockwool in the floor and plastic flooring on top (added decades ago) that made sure the floor stayed wet from season to season.  Now the structure breathes and dries naturally as it had done for decades before.

Even the windows were still completely repairable and they turned out gorgeous, more of that to come!

Vyyhdinpuu-valaisimia

Ei ole vielä yhtään liian kylmä pitää vaikka pienet syksykekkerit, eiks jeh? Vähän juotavaa, syötävää, terassilämmitintä ja vilttiä kainaloon. Voi vaikka ladossa, aitassa tai tähän tyyliin makasiinissa nauttia hämystä sekä seurasta. 

Näiden valaisimien taka-ajatuksena olikin juuri syksykekkerit. Pitkään olen miettinyt mitä vanhoista vyyhdinpuista voisi tehdä ja millä tapaa kun olin sellaisia pelastanut nurkkiini ajatuksella että näissä on sitä jotakin. Vanhaa patinoitunutta puuta, suomalaista käsityötä, rustiikkisia ja ilo silmälle mutta aniharvoin niitä kukaan halusi alkuperäiseen tarpeeseen. Lukuisat väkkyrät ovat joutuneet varmasti polttopuiksi aittojen nurkista. 

Vyyhdinpuu valaisimet ovat näyttävät mutta niin simppelit ettei uskoisikaan. Ja monta valaisinta yhdessä on aina minun mielestä parempi idea kuin yksi! Olohuoneessa sohvapöydän päällä tällainen olisi myös ihan showstopper, oujeah.

Köysiripustuksilla näistä sai vielä komeammat, vaikka ne eivät paljoa paina. 

Jättiputkipöytä, rottinkituoleja (nämä Ikeasta haalittuja) ja vähän kynttilöitä uunivuoassa. Nuo ihanat vihreät oksat ovat muuten heisiangervoa, yllättävän ihana pensas ja on upea maljakossa. Vieläkin voi vähän löytää vihreää ulkoa mutta jos ei vihreää niin sitten värikästä oksaa!

Tarkemmat ohjeet valaisimiin löytyy Unelmien Talo & Koti-lehdestä nyt lokakuun numerosta parhaillaan, joten katso sieltä vinkit rakenteluun ja tarpeisiin, sillä ei siellä ladossa halua liikaa johtoja ripustella, vinkvink.

Myrskyisän tunnelmallista iltaa kaikille, näihin tunnelmiin!

I built these showstopper, larger than life lights by recycling old rustic peasant yarn wrap reels. I had some wrap reels waiting for reuse because I think such forgotten items are usually the best for recycling into something fantastic, especially when nobody seems to need them anymore. 

The lamps are just the right style for an autumn dinner in a barn or someplace dark and cozy.  This space is the station house's old warehouse where everything was stored that got transported by train. 

Some good food and drink, a couple of small heaters, candles and a few rattan chairs, no one will even notice as the cold tries to creep in. Sounds like a winner evening with friends.

The instructions for the DIY yarn wrap reel lamps can be found in Unelmien Talo & Koti-magazine right now in October, so get the instructions there! And this light would be a kickass lamp on top of table in a living room, most definitely.

Have a great evening everybody!

Vitriini-laatikosto / lokerikko osa 2

Vitriinilaatikosto alkoi näyttämään jo joltakin kun pääsi laittamaan putsauksen jälkeen laatikon kerrallaan omalle paikalleen, aivan paras tunne. Tässä vaiheessa puuhailin yötä myöten kun tuntui että on jo niin lähellä maaliviivaa ettei malta lopettaa.  

Laatikoiden vetimet oli messingöityjä mutta lakattuja ja koitin saada lakan pois jotta messinkipinta pääsisi patinoitumaan kauniisti. Eko-taktiikalla halusin mennä, joten laitoin helat likoamaan pellavaöljysuopaan. Suovalla voi siis poistaa maalit heloista, laittaa vain likoamaan ja odottaa, vähäsen vettä ja paljon suopaa. Eka satsi likosi pari viikkoa ja suurin osa lakasta lähti pois ihan kynnellä rapsimalla. Osasta vetimistä ei silti lähtenyt lakka oikein mihinkään, mutta annoin olla, ei ole niin vakavaa. Seuraava erä heloja likosi vain muutaman päivän ja sitten testasin uutta taktiikkaa. Dippasin vetimet kiehuvaan veteen ja kohta takaisin suopaan ja uudelleen eestaas kolme kertaa. Tämä tuntui nopeuttavan lakan lähtöä niin että ei tarvinnut odottaa viikkoja.

Siinä lokerikko nyt on! Jotain ihan muuta kuin ennen, tämä on nyt Laatikosto isolla alkukirjaimella. Alle laitoin pyörät hyvän ystävän vinkistä ja sitä tämä lokerikko todella tarvitsi. Kun laatikot ovat paikallaan, painaa se kuin vietävä joten 6 rengasta tarvittiin. 

Nyt tämä saa tovin seilata aseman aulassa ja pian se täyttyy Parolan aseman Joulumarkkinoilla kaikesta ihanasta myytävästä, aaah, siitä tulee niin mahtavaa! 

The haberdashery cabinet is finally complete! 63  drawers later, lot of delicate painting and removing the handles, putting them back after removing the lacquered finish and putting it back together again. Love it!!!

Vitriini-laatikosto / lokerikko osa 1

Pitkin kesää ja syksyä olen tuunannut yhtä työläintä huonekalua, joka on asemalle löytynyt mutta oi niin ihanaa mööbeliä että. Syy miksi tähän hommaan on tuppautunut menemään niin kauan aikaa on kamala väritys (punainen kuultosävy) mikä laatikoissa ja rungon reunoissa oli ja se oli pakko saada muutettua paremmaksi.

Kyseessä on vitriini-laatikosto / lokerikko vanhasta nauha- ja nappikaupasta joka löytyi netistä edullisesti mutta vaati vähän pohdintaa sen paranteluun. Kun tutkimme laatikostoa, huomasimme että laatikoiden edustat oli itseasiassa vaihdettu (?!?) joskus ehkä 80- ja 90-lukujen vaihteessa uusiksi ja tämä on varmasti maksanut maltaita. Vanhat lasit on uusiokäytetty, laatikoiden kaikki muut osat on vanhat, myös suuri runko (joka on kuvassa kyljellään, painoi kuin mikäkin), mutta lasit on istutettu uusiin kehyksiin ja vetimet on vaihdettu rumiin versioihin, todella hassu modaus.

Ei tämä niin haitannut, maalataan sitten ja hyvä tulee varmasti. Näin heti että tämänkin mööbelin kohtalo on olla musta.

Ottossonin pellavaöljymaalia, väri musta (bensvart) ja 63 laatikkoa maalaukseen. Määrä vähän hirvitti ja piti olla luova minne laatikoita ripottelin kuivumaan ja kuivumisen jälkeenkin. Ensin vetimet irti ja niiden kohtaloa piti miettiä erikseen.

Jokaikisessä laatikon edustassa oli niin monta suuntaa maalattavana että puoli tuntia per laatikon maalaus oli minimi mihin pystyin, joten laatikoiden maalaukseen uhrautui kokonainen työviikko, yli 40 tuntia. Olin sitkeänä sissinä päättänyt että luovuteta ei ja kun lokerikko oli levällään aseman aulassa kaiken tiellä, oli se selvää että tämä piti saada valmiiksi mahdollisimman pian.

Maalia kului yhteensä vain noin 2 dl, niin riittoisaa maali on. Mikään muu pensseli ei olisi toiminut tähän tarkkaan maalaukseen ja hyvään peittävyyteen kuin taitelija-pensseli. Sellainen pehmeä, keinokuituinen, valkoiset harjakset, ei missään nimessä kallis mutta laadukas, jotka hankin Hämeenlinnasta askartelukaupasta nimeltään Askartelukauppa, Tempera pro sarjaa taisivat olla. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi. Pensseli ei pyyhi maalia pois maalatessa ja ensimmäinen kerros on suoraan peittävä ja lopputulos niin sileä ja upea.

Käytin kahta kokoa, pieni näyttää jo aika virttyneeltä mutta on yhä mahtava ja suurempaa käytin rungon maalaukseen. Saa näitä paljon suurempanakin ja ilman näitä pensseleitä en enää huonekaluja maalaa öljymaalilla, kannattaa kokeilla. Pienellä pensselillä muuten maalasin jo olohuoneen jättivitriininkin, heheh.

Aivan tuota pikaa näytän mitä tästä tuli, koska lokerikko / vitriini-laatikosto on viimein valmis, jipii!

This huge haberdashery cabinet we found online this summer and it's been an ongoing project for months now. It has been in a ribbon and button store back in the days, it was spending its retirement days in one garage when we bought it. The fronts of the cabinet had been switched (?!) somewhere in the 90s as well as the pulls and the color of the wood was a horrible red. The change-work must have cost a fortune! I saw right away that it should be a deep black.

I painted the cabinet in all natural Ottosson linseed oil paint, color black, more precisely bone black. It took only about 2 deciliters of paint, I love this paint! And you must use an artificial bristle artist brush, without one the painting work would have been awful. Now I got a full coverage with a single thin layer of paint and it was precise work and a smooth finish.

It took over 40 hours to paint all the 63 drawer fronts but it was so worth it, and soon I'll show the results because it is finally finished! 

Marmorivalaisimet

Joskus tuntuu siltä että mitä suurempi valaisin, sitä suurempi ilo mutta osaa se pienikin olla aikamoinen sydäntenmurskaaja. 

Löysin nämä marmoriset varjostimet kerran vanhan tavaran liikkeestä ja näin heti niiden piilotetun potentiaalin. Pesua vaativat ja aikalailla ajatustyötä että miten saan ne kiinnitettyä vanhoihin lampunkantoihin jotka olivat löytyneet jo aikapäivää sitten. Sähköammattilaisen kanssa niitä funtsin ja ratkaisu löytyi, sitten tarvittiin vielä samaa ammattilaista rakentamaan niihin uudet sähköistykset. 

Eivätkös ne olekin niin kaveria myyntitiskin kanssa aulassa? Ihan sydän läikähti kun ne saatiin paikalleen, aivan huiput. Nämä varjostimet ovat varmaan jostakin 80-luvun kattokruunusta jossa ne ovat sojottaneet kohti kattoa ja kun sen hahmottaa, niin sitä aivan hämmästyy miten erilaiselta ne voivatkaan näyttää näin. 

Alla tiskillä oleva vaasi on ihanan ystävän kokeiluvaasi johon hän ei ollut aivan tyytyväinen joten sain viedä sen kotiini. Olin päättänyt että näytän hänelle vielä miten upea se on. Ja kyllä se vaan komeelta näyttää järvikaislojen kanssa, niin kaveria että hirvittää.

Kyllä nyt kelpaa Joulumarkkinoilla moisten söpöstysten valossa pop-up-kahvilassa hengailla. 

Muuten! Jos sinulla löytyy tällaisia varjostimia tai valaisin jostakin päin huushollia jonka haluaisit myydä pois niin laita ihmeessä viestiä ja tarjoa minulle, yksi kappale ainakin olisi moisia varjostimia vielä hakusessa, info(miukuilu)parolanasema ja sitten piste ja fi.

I found these marble lampshades this summer from an antique store. They're not very old actually, probably from an 80s lamp but goodness how different they can look with these antique lamp holders that I already had in my stock. I saw the potential and then I just had to figure out a way to attach them to the lamp holders. A specialist electrician helped and constructed the new wiring in them and aren't they pretty as peaches above the old sales desk? 

Sometimes it is the tiny lamps that make the biggest impressions, so true. In love with these, just so much love.