Hyllyrullakko ja eteinen

Siellä se nyt tönöttää, hyllyrullakko ryhdikkäänä ja täynnä tarpeellista säilytettävää. Eteisessä ja monessa muussakin huoneessa sen puoleen, oli monet korit lattialla ja ne alkoivat vähitellen harmittamaan, viimeistään siinä vaiheessa kun piti jahdata imurilla eläinten karvapalloja nurkista. 

Säilytystarpeita on tullut metsästettyä jo vähän aikaa sieltä täältä. Käytän itse laukkuina pääasiallisesti korikasseja, joka ikinen päivä, vuodenajasta riippumatta ja melkein kaikki muut ovat kirpputorilöytöjä plus yksi kori joka kerran sai kulta-sprayta helmaansa ja nahkainen weekender-laukku hömppälästä. 

Järeät pullokori-tyyliset korit ovat uusin löytö, tämän kesän Billnäsin antiikkimarkkinoilta jossa kävin ystävän kanssa, puulaatikko piilottaa miehen retkeilykamppeita ja moni kori ja arkku on vasta puolillaan tai melkein tyhjä sillä sortteeraan sinne tarpeellista vähitellen. Alahyllyllä on yhdessä korissa huivit, toisessa pipot ja kolmannessa hanskat ja rukkaset. Taidan häivyttää pikkueteisen lipaston toisiin tarpeisiin tai kokonaan pois tämän hyllyn myötä, saapi nähdä.

Villasukat-säkki on toki omaa tuotantoa ja se kavereineen löytyy pienestä Säkkikaupasta täältä.

Tamminen tuoli löytyi myös asemalta, niitä löytyi itseasiassa monta ja muutama meinataan pitää ja osa myydä. Mies kiskaisi yhdestä tuolista kesällä kokeeksi päällä olleen kamalan 70-luvun kimalle-kankaan pois ja alta paljastui tumma villakangas, joka oli hämmästykseksi jopa ehjä. Tuoli sai jäädä eteiseen ja sen omi välittömästi Pommi-kissa. Se nukkuu tuolissa jatkuvasti, siitä on varmaan hyvät näkymät joka suuntaan. Onneksi teippiharja on olemassa.

Syksyn suosikki neuletakkikin löytyi juuri ystävän kanssa reissaillessa, miinus viiskyt-aleesta niin kyllä on riittänyt hymyä kun sitä on nyt saanut jo pitää vähän päälläkin.

Eteinen on jo saanut vähäisen remonttia osakseen, tuttu tumma inhokki eli tummanruskea lattia on saanut yhden kerroksen Ottossonsin kermanvalkoista pintaansa. Nimestään huolimatta sävy on harmain valkoinen mitä merkiltä löytää eikä kellertävä kuten nimi kuulostaisi olevan. 

Mietin nyt ankarasti että laitanko seuraavat 2 kerrosta vielä valkoista vai vaihdanko helmenharmaaseen, en tiedä miksi tämä aiheuttaa niin paljon pähkäilyä. En ole oikein valkoinen lattia-tyyppiä mutta isompi eteinen on valoisimmillaan nyt. Hassusti pimeitä nurkkia omaava huone on niin raikas että en taida vaihtaa sävyä kesken kaiken.

And here it is, the rolling shelf in the hall with everything necessary and beautiful on it's shelfs. All these baskets and luggage have been in different rooms, mainly on the floor and they have been frustrating especially when I'm coming at them with the vacuum cleaner. Now they are organized, I have all sorts of stuff hidden in them, everything from scarves to beanies and even my husband's camping stuff. 

Some of them are still empty or almost empty, I'm getting rid of hats and scarves for example that I never use and organizing the hall even further. 

Our Pommi the cat loves this oak chair that we brought from our endless storage to the hall. My hubby ripped off an ugly fabric from the chair this summer and to our surprise, underneath was a nice woolen dark fabric that wasn't even broken, so the chair stayed right where it was. And then our cat decided it's the best place to sleep, oh well, thank goodness sticker rollers exist.

Lankkupenkki Diy Bench

Sängynpääty kaipasi penkkiä ja olin moista suunnitellut jo pitkään, nyt se tuli viimein tehtyä. Että olisi sellainen kaunis sängyn jatke ja laittaahan tähän mitä vaan, enimmäkseen kaikkea nättiä.

Lankku Metsänkylän Navetalta ja jalat olin kuorinut jo odottamaan viime syksynä kapeista riu'uista. No, siinä sitten sahatessa huomasin että mikäs nyt on kun sahaus on näin älyttömän hidasta ja hikikin alkaa puskemaan. Ajattelin että no, vanha lankku on aina kovempaa kuin uusi koskaan että ei tässä mitään. Mutta kun pääsin porausvaiheeseen ja porat hyytyvät alkutekijöihin, tajusin viimein että tuli sitten löydettyä tammilankku. Ei sitten sen kovempaa ja painavempaa. 

Oikea poranterä ja vinkkejä puusepältä niin monta tuntia myöhemmin oli kaikki 4 reikää porattu ja penkki valmis. Siitä tuli ihan äly-ihana vaikka itse sanonkin, tiukkaakin tiukemmat liitokset ja niin kaunis pinta ettei usoiskaan.

Työvaihekuvat ja tarkemmat ohjeet ja ne puusepän vinkit löytyvät Iltalehden sivuilta nyt viikonvaihteen lehdestä, sieltä Tuunari-palstalta eli ei tämä hankalaa ole, minäkin tein tämän ihan itse ilman miehistä apua. Niin, ja helpommalla pääsee tietty kun ottaa kuusta tai mäntyä, sillai ihan vinkkinä vaan.

Vanha pahkakuuppa on isän tekemä jo aikaa sitten, eli ehtaa suomalaista käsityötä. Se oli pakko  saada omaan kotiin, näyttää vain paranevan ajan myötä.

Pommi-kissa, melkein 3 v, ei ole sellainen totteleva poseeraaja mutta sen kerran kun kuviin tulee ja on näin nätisti, pitihän sitä kuvaajan tehdä työtä käskettyä. Penkki hyväksytty, selkeästi. Aivan ällistyttävää että paikaksi ei valikoitunut uusi lampaantalja joka on ihan kuolattavan kaunis.

Tämä on sellainen pitkään suunnitelmissa ollut hankinta, heti siitä hetkestä kun Tiirinkosken Tehtaalle tuli ensi kertaa löydettyä, tässä aivan vieressä kun on, olen hipeltänyt Ninan kasvattamien lampaiden taljoja ja miettinyt että sellainen on pakko joskus saada. 

Tämä on jotain aivan muuta kuin millä sattuu myrkyillä käsitellyt karvat, vaan hämeessä kasvatettu, ekologisesti parkittu ja vielä upea kihara Gotlannin lampaan talja. Nyt kun osui kohdalle tällainen harvinainen vaaleanharmaa komistus niin siihen kun tartuin ei voinut enää päästää irti. Siis oikeasti, mieheke voi todistaa, kun tätä silittelin niin seuraavan kerran hellitin vasta kassalla.

Nykyään tekee mieli aina vaan enemmän miettiä että mitä sitä tulee ostettua kotiinsa ja millaisten kankaiden ja materiaalien kanssa on kosketuksissa, koska onhan sillä hurjasti väliä. On niin remontissa niin on siispä sisustuksessakin. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille, nyt tais kevät alkaa, eilen näin ekat leskenlehdetkin!

I made a bench, a long overdue idea and now it's done. Great for the bedroom and I think of it as an extension of the bed to store almost anything but I think it will mostly be something extra pretty. 

I bought the plank from Metsänkylän Navetta and started working on it. When sawing it I started to wonder that why is this taking so long and I don't seem to be getting anywhere. Because I've worked on a fair amount of wood and done all sorts so I just put it down on the fact that it's super old wood of course. By the time I got to the drilling part and every machine seemed to freeze when trying to get just 4 holes in it, or just one hole, it finally hit me, I had chosen oakwood. It was so hard and felt impossible to drill but with tips from a real carpenter and the right kind of drill and many hours and buckets of patience later, it was done.

All me, didn't even get help from the hubby. Cause for a celebration, it is Beautiful with a capital letter, even though I say it myself.

Matches perfectly with my new purchase, a sheepskin from Tiirinkosken tehdas. Grown right here in Häme, just a few kilometres from us, ecologically tanned leather and it's silky Gotland sheepwool. This is something completely different than the sheepskins one can buy that are tanned with incredible toxins, even chrome. I had planned getting one of these for years already, now that I spotted this light grey one I could not let go, had to get it.

It really makes a difference what you have around you in your home, whether it's the stuff that you use in your reno or your decor and it's getting more and more important to me daily.

Oh, the instructions and pictures for the bench and the carpenter advice can be found in this weekend's Iltalehti-magazine here in Finland. And the kitty in the pictures is our girl cat, Pommi, almost 3 years and she is a real super social heart breaker.

Have a great sunny weekend, spring finally started!

Tehdasvalaisin / Edison lamp Diy

Heipädihei pitkästä aikaa! Otetaan heti tekemis-ohjeistusta kehiin. On ollut niin kiire että blogiinkaan ei ole ehtinyt niin tässä vähän inspiraatio hemmottelua kun oon ollut näin kamalasti poissa. 

Valaisin Diy, olkaapa hyvä:

Kovasti olen ihaillut sellaisia pelkistettyjä vanhoja posliinivalaisimia kuvista, mutta joita ei tahdo löytyä millään omaksi. Sanottaisko niitä nyt tehdasvalaisimiksi tai Edison lampuiksi, monta on lempinimeä. Tein sitten oman!

Tarvitaan se olennainen, posliinikanta ensimmäiseksi. Tämä siro posliinivalaisin löytyi Domus Classicalta ja on tarkoitettu kattoon tai seinään, joten sille täytyi tehdä jonkinlainen pohja, ettei sinne sähköistyksiin kukaan sormeansa tunge.

Väsäsin sellaisen vanhasta laudasta ja kun en jaksanut etsiä reikäporanteriä, taas jossakin hukka nimisessä paikassa, niin sahasin sen japaninsahalla ja hioin nauhahiomakoneella. Helpommalla siis pääsisi sillä reikäporanterällä, vinkkivinkki, vaikka ei tässäkään kauan nokka tuhissut.

 Vielä vähän hienohiontaa ja sippoinen alunen oli valmis.

Sitten se hankalin osio, heheh. Valaisimessahan on, niin kuin kaikissa vanhan tyylin posliinivalaisimissa ohennukset posliinissa, joista voi porata laattaterällä johdon läpi pinta-asennusta varten. En halunnut tehdä kantaan mitään reikiä, joten puuhun se piti porata. Haastavan siitä teki että halusin porata sen viistoon ja sivusta ulos.

Porasin siis 8 mm reiän sivusta ja päältä, ja siitä ei tullut kaikkein siistein reikä mutta se toimii, puukiekko ei hajonnut ja hionnan perään se oli varsin mainio. Ura olisi helpompi, sitä voi vaikka viilalla viilata sopivaan kokoon, suosittelen lämpimästi.

Sitten vielä todella herkku-vinkki: Kuinka tehdä itse tekstiilipäällysteistä johtoa? 

Tarvitset ontelokuitua, sellaista mitä myydään virkkaukseen, valitse vain värisi. Ontelokuitu on samaa materiaalia kuin suurin osa johtojen tekstiilipäällysteistä, polyesteria ja muita keinokuituja. Kun et käytä liimaa, tämä on täysin turvallinen, sähkömiehenkin tarkastama.

Osta kaupasta, vaikka Clas Ohlsonilta, pyöreää valaisinjohtoa. Tarvitset tylpän kynän tulpan esimerkiksi tai vaikka meikkipuikon korkin, joka pitää teipata johdon päähän. Tarkista ettei päässä ole mitään terävää joka voisi repiä ontelokuitua.

Sitten vain pujotat johdon putken sisään, se menee kuin vettä vain. Teippaa pikkuisella palalla teippiä kuituputki kiinni johtoon päistä jotta se ei purkaannu, aivan kuten valmis tekstiilijohto täytyy teipata päistä.

Ontelokuitua myydään aika luvattoman valtavissa rullissa mutta jospa siitä saisi jatkossa pienempiäkin määriä, tai sitten on virkkausprojekti edessä.

Tässä on meidän vedonpoistaja-ratkaisu. Ruman pistokkeen sisältä napattu vedonpoistin varmistaa että johto ei irtoa valaisimesta vaikka koko valaisin tippuisi johdon varaan. Vedonpoistaja tarvitaan.

Sähköasennustahan ei saa tehdä itse, vie osat ammattilaiselle niin he pistävät kaiken kasaan ja valaisin on turvallinen.

Vinkkinä myös rumien pistokkeiden tilalle, joita on rautakaupat väärällään toinen toistaan hirveämpiä, Domus Classicalla on uutuutena aidosti kauniita pistokkeita, myös tällaiselle maadoittamattomalle valaisinjohdolle. Tästä löytyy vaikka käytetyn mallin, klik.

Ja tällainen siitä tuli, oma tehdasvalaisin, modernikin sanoisin. Katkaisija vielä puuttuu sillä moiset oli meiltä itseltä loppu kun sähköasentaja-ammattilainen tämän kasasi. Huomatkaa ruuvidetaljit, meillä ainoat oikeat ovat tasakantaiset ruuvit, joita on hamstrattu esim. Ruuvi.netin myymälästä mutta löytyy niitä Domus Classicaltakin.

Valaisin on nyt työpöydällä kun odottaa kavereita (niin, lisää tulossa, oottakaapas vaan). 

Ainakin on jo kaverina Pommi-kissa, jonka vakkari paikka on työpöydällä pienellä lampaantaljalla. Tällä kun kissa makoilee niin töitäkin saa tehdä koneella rauhassa, kokeilkaapa antaa oma talja niin sopu säilyy (eikä tule ainakaan tämä neiti enää näppiksen päälle makaamaan).

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille!

(Yhteistyössä Domus Classican kanssa)

Hello, long time no see! Good to be back, here's some DIY inspiration right away, with an Edison lamp / industrial lamp / steampunk lamp instructions. 

The porslin lamp itself is ment for ceiling or wall attachment, you can find one from Domus Classica, so it needs a base to make it safe. I made the base from an old board and because I really didn't want to look for the hole drill bit, that was completely lost who knows where, I sawed it with a japanese saw and sanded it. Just saying, the hole drill bit would probably be faster.

Because I didn't want to drill a hole in the porslin bit, I drilled a hole in the wood base, 8 mm in size, for the wire. It needed some work to get it diagonal and out from the side, so just saying again, making a groove would be easier. Then you can use a file to make it bigger, if needed.

And here is a pretty nice Diy itself, you can make your own textile cable! Just take hollow fibre thread, the kind that is sold for knitting or crocheting for example. You need round lamp cable / wire from the hardware-store. Attach a marker cork at the end with tape and slide on the hollow fibre. Attach the fibre at the ends to the cable with tape and your done. In Finland one can't attach the electrical parts together without a professional, so we need to get a professional to attach them. The end result should look like the on here!

Love the new lamp, it is now sitting on my desk, as so is our cat Pommi (in english Bom, she was a bit of a rascal as a kitten). I'm gonna make more! Just saying, more to come :)

Have a nice Tuesday evening everybody!

(Made in collaboration with Domus Classica)

Arctips-arvonnan voittaja!

 Sittenpä on aika arpoa Arctics-huopalapikkaat jollekin onnekkaalle, ja aivan uskomattoman upea osallistujamäärä, noin 1000 verran arvottavia yhteisesti blogissa ja fesessä, siis mahtavaa, niin hienoa että piditte arvonnasta. Tässä tulee itsekin todella hyvälle tuulelle kun lukee innostuneita kommentteja.

Arvonta suoritettiin tutulla Bingo-koneella, onneksi on matemaattisesti lahjakas toinen puolisko joka osasi neuvoa oikeat laskentatavat, ja virallisena arvonnan valvojana Pommi-kissa, joka olisi vienyt kaikki bingo-pallot omiin leikkeihin... tottakai, ne pyörii  ja niitä on ihana jahdata.

Ja voittaja on, rumpujen pärinäää..

Sari, kommentillaan:

Onneksi olkoon hurjan paljon!
Ja otathan Sari yhteyttä tuonne sähköpostin puolelle niin eivät varpaat pääse pitkään palelemaan talvikeleissä, osoitteen löydät sivupalkista.
Kiitos vielä kaikille osallistumisesta, tämä arpominen oli taas niin kivaa että täytyy pian järjestää lisää!

Makuuhuonetta ja Blogistaniaa

Voihan grande maximus-flunssa ja kiire, mutta takaisin ollaan taas, terve! 

Ihanaa kun on viikonloppu tulossa, nyt tulee asiaa myös niin että heikompia voi heikottaa. Siis mukavia juttuja kyllä kaikki..

Makuuhuoneessakin on uusia mukavia juttuja, tuli hankittua päiväpeitto, sellainen unelmien päiväpeitto. Nyt tuntuu ihan aikuiselta, meilläkin on Tinek:ta. Tiirinkosken tehtaaltahan tämä, josta täytyy näyttää kuvia uudemman kerran ihan erikseen, sen verran mainio paikka ja ihan melkein nurkilla.

 Tatekan haitarivalaisimet ovat olleet seinällä jo hetken mutta tajusin että en ole niitä täällä näyttänyt laisinkaan! Löytyivät molemmat kirpputorilta jota hehkutinkin tuossa hiukan aiemmin täällä. 

Mutta minusta paras piristys on tämä taulu. Olen haaveillut 1800-luvun maalauksesta jossa olisi sitä jotakin ja nyt sellainen löytyi ja vieläpä budjetissa. Toisaalta pidän tällaisesta taiteesta ja toisaalta ihan toisenlaisesta, sellaisesta Katja Tukiaisesta, joka saattaa jäädä haaveisiin kun on niin monilla haaveissa.

Tämä jotenkin kruunasi huoneen tunnelman kyllä nyt. Paikka ei ehkä ole ihan lopullinen, tiiättekö, meni sellaiseen kohtaan jossa jo oli naula, heheh, mut makuuhuoneessa saa kyllä pysyä.

Perjantain piristykseksi myös kuva Pommi-kisusta joka venyy ja paukkuu koon puolesta hurjaa kyytiä mutta malttaa ottaa välillä iisisti. Tässä tyypillinen koisaus asento, aika rentoa.

Sitten vielä innostavia uutisia ja ihan asian tynkää, nimittäin, meillä kävi Blogistania-ohjelman väki kuvaamassa jakson tuossa viime talvena ja nyt se on ihan melkistä tulossa teeveestä jo uloskin. Täällä olotilan sivuilla pääsee aiheesta lukemaan, ja itse kyseinen jakso taitaakin tulla jo puolentoista viikon päästä. Blogistanian jaksot alkavat siis 17.9. TV2:lla klo 19.30 ja vinkkaan vielä kun on meidän vuoro ihan erikseen. 

Jätän loput stoorit huomiselle ettei ihan ähky iske, palataan siis pian!

Rottinkia ja yksityiskohtia

Työpöydällä on jotain uutta ja paljon vanhaa ja muutama yllätyskin. Jotain mukavaa työntekoon, nimittäin uusi työtuoli on Parolan Rottinki Outletista, jonka valikoimasta hämmästyin kyllä aikaslailla, täytyy näyttää uudemman kerran sillä on yksi toinenkin ylläri siihen liittyen. Aika parannus entiseen sillä vanha tuoli natinoineen, vaikkakin pyöri ja oli ihana katsella ei ollut valtaisan mukava. 

Tämä on niin mukava että se seilaa nyt edes takaisin olkkariin kun en osaa päättää mihin jäisi, joten katsotaan miten käy. Rottinki on nyt kyllä aika silmänruokaa minulle, tämäkin tuoli on paljon parempi sisällä kuin ulkona. Menee kyllä tietokonehommat nyt välillä täysin nojailuksi.

 Vastapestyt pikku räsymatot oli pakko levitellä työpöydän ympärille, hämää lattian ei ihanaa väriä ja tuoksu on kesän esenssi. Mäntysuopa.

Pieniä detaljeja työpöydältä teki mieli mainita:

Tolix-jakkara on 5 euron löytö kirpputorilta, Tolix-tarra alapuolella oli aika mukava ylläri!

 Mintunvihreä vaneriroskakori on mukava uusi löytö, klassikkomalli, kunpa kaikessa olisi näin herkullisia vanhoja sävyjä.

 Keräilen juuri nyt vanhoja pienempiä ja keskikokoisia kehyksiä ja keräsin ne muistutukseksi työpöydälle, niille on  suunnitelma joka taitaa tässä vielä elää mutta hyvä siitä tulee..

 Hauskin yksityiskohta on tämä denim-pallo, sen kääräisi siskontyttö kun hän ompeli assistenttina tätä denim-mattoa kasaan joka on nyt makuuhuoneessa. Farkkujen revityistä suikaleista piti purkaa monta lankakerrosta ja niistä riitti suureksi, tiukaksi, jopa pomppivaksi palloksi. Siis onhan se aika hassu, mutta minusta silti niin ihana.

 Ja tässä vielä yksi pikku ylläri, denimpalloa tässä hiukan lainaa meidän uusin olio, Pommi, jolla vauhtia riittää vaikka muille jakaa. On se vaan aikas lutunen ja eeerittäin sosiaalinen.

Taitaa näkyä että on tytteli tässä aikas uninen, leikitty on monta tuntia putkeen. Uni tuli heti tämän kuvan jälkeen, päikkäri aika.

I changed my work chair into something much more comfortable and right now so cool, or at least I feel so, a rattan chair that looks much better indoors than out. Got it from a very local place here called Parola's Rottinki Outlet. I keep going back and forth with it whether I should take it to the living room or by the desk because it's just sooo comfy.

And some fun things from my desk, the Tolix stool we found from a flea market for 5 euros, it was quite a surprise to find the original sticker from underneath it. The denim ball is made out of tons of strings of denim jeans that came out in the making of this rug in the bedroom and my niece just wrapped them all together. It's just so heart felt I have to keep it. 

And the cutest thing of all is of course this little thing playing with the ball, kitten called Pommi, our newest member in our zoo. You can probably see in the last picture, she is so sleepy after playing for hours, nap time!