DIY: Siivoussuihke + muita zero waste -vinkkejä

Tämä ei ole aprillia: nyt puhutaan siivoamisesta!

Siisti koti the best. Siivous on ärsyttävää, mutta silti niin kivaa. Ja siitäpä poiki huhtikuun eka postaus kaikille kevätsiivousta (ja ihan tavallistakin siivousta!) miettiville. Tässä tulee muutama ekologinen vinkki siivoukseen!

Vinkki nro. 1: Kirjallisuus

Kyllä, siivouksesta löytyy myös faktaa kansien välissä. Esimeriksi tämä uusi kirja ekosiivouksesta oli aikastas mainio. Paljon käytännön vinkkejä ihan aasta ööhön joka lähtöön. Kuvitus oli myös kiva. Tykkäsin.

Vinkki nro. 2: Tee itse siivousaineet

On kapitalismin tuotosta se, että jokaiseen asiaan pitäisi olla siivousaine. Miettikää kuinka montaa putsaria mainostetaan jo yksistään keittiöön! (Ihan sama kosmetiikassa: miksi ihmeessä on ujutettu ajatus, että pitäisi olla kosteusvoiteet vartalolle, käsille ja jaloille erikseen? Ihan samaa ihoa se on!) Ei se ole kuin rätti ja pari ainetta, sillä pärjää. 

Olen vuosikausia tehnyt siivousaineita itse. Joko niin, että ostanut tuhtia kamaa ja sitä laimentanut suihkepulloihin (esim. tiskiaineita voi hyvin vähän laimentaa, eipä tule sitä vaaraa että lorahtaa liikaa) tai ihan muista aineksista yhdistämällä. LISÄYS 12.4.// Itse tekemällä saa hyvin siivousaineita ihan kotoa löytyvistä aineista, joihin ei tule turhia lisättyjä kemikaaleja. Vähemmän on enemmän.

Etikka, vesi ja tiskiaine, se on putsareista paras.

Tämä on klassikko: 
2 dl etikkaa
3 dl vettä
muutama tippa tiskiainetta

Kaikki pulloon ja suudin suihkulle (jotta ruiskit kunnolla, hienojakoista etikkasuihketta ei ole kiva hengittää). Käyttää voi melkein kaikilla tasoilla. Sama ohje löytyy myös edellä mainitusta kirjasta, siinä se on nimeltään ikkunaputsi!

Tuoksu etikkamainen, mutta jos kestät sen hetken, se kyllä haihtuu pois. Ja kai sitä mieluummin haistelee ohikiitävän hetken etikkaa kuin huoneilmaan jäävää keinotekoisia siivousaineiden tuoksuja ja kemikaaleja, vai mitä? 

Vinkki nro. 3: Siivoa siivouskaappi

Jos ei ole välineet kunnossa, tuskin tulee niitä käytettyäkään. Eli siivoa myös välillä siivouskaappi.

Itse olen pyrkinyt karsimaan vuosia kestäneessä minimalismi-projektissani myös turhia siivousvälineitä ja -aineita. Se on ollut hidasta, koska olen halunnut osan käyttää kuitenkin loppuun. Osan aineista olen antanut muualle suoraan kiertoon - miksi säilyttää sellaista ainetta, josta tiedän etten sitä käytä (esim. liian vahvan tuoksun takia)?

Tässä siivouskaappini viimeisimmän siivouksen yhteydessä: ennen ja jälkeen. Kyllä sieltä taas karsiutu vaikka ja mitä! Selkeyttä myös siivouskaappiin. Mitä helpommin se imuri sieltä liikahtaa ulos niin sitä parempi. 

Vinkki nro. 4: Hyödynnä zero waste -mahdollisuudet

Minun siivouskaapistani löytyy myös roskia. Eikun ihan siivousjuttuja nekin! Kuten nämä: oivia zero waste -siivousvälineitä! 

Suuret koiranruokasäkit: erittäin hyviä isoja roskasäkkejä. Vanhat froteepyyhkeet ja -kangasjämät: erittäin hyviä, pestäviä jynssäysrättejä (esim. katso tästä postauksesta siivousapuri; vinkki nro 4). Pakkausnarut esim. kukkalähetyksistä: erittäin hyviä monenlaiseen sitomiseen (liittyy myös siivoamiseen, jos tekee esim. karsimisoperaatiota tai vastaavaa). Vanha pyöränlamppu (josta vastakappale meni rikki): erittäin hyvä taskulampun korvaaja (jostain olen oppinut, että jos siivouskaappi on eteisessä, siellä on hyvä olla aina varalta taskulamppu). Vanhat hammasharjat: erittäin hyviä pikkupaikkojen jynssäreitä monenlaiseen siivoamiseen, voi sitten heittää roskiin, kun harjakset menevät superällöttäviksi. 

Ja suosikkini: 
Reikäiset sukat: erittäin hyviä pikkuputsaajia sellaisiin paikkoihin, joissa on joko siivousaine tai siivottava kohde niin tuhtia tavaraa, että normisiivousrätti jäisi pesussakin likaiseksi. Sukasta on myös hyvä leikata pala, ei tarvitse käyttää koko sukka. Mutta toisaalta kokonainen sukka sujahtaa hyvin käteen ja sillä on helppo pyyhkiä vaikkapa kaihtimien välistä (koska nekin keräävät ihan superpaljon pölyä ja muuta skeidaa. Että sukka käteen ja jynssäämään! 

Jos sinulla on vastaavia zero waste -siivousvinkkejä, kuulisin mielelläni!  

DIY: Vanhat t-paidat kestoräteiksi

Siivottiin vähän vaatekaappeja. 

Seurauksena tuli ongelma: mihin laittaa vanhat t-paidat, jotka ei kelpaa mihinkään?

Ja kelpaamattomilla t-paidoilla tarkoitan todellakin niitä kulahtaneita t-paitoja, joita ei voi oikein myydä, viedä kierrätyskeskukseen tai ilmaiseksikaan antaa, koska...

..niissä on reikiä, ällöttävät hikikainalot tai muita epämääräisiä tahroja, totaalisen kiertyneet saumat, printit kulahtaneet tai murtuneet, ompeleet karkaneet paikoiltaan ja/tai kaikkea muuta epämieluista ilmiötä.

Mihin sitten hävittää nämä?

Tässä yksi käytännöllinen idea (jonka otsikostakin jo saattoi spoilaantua)!

DIY: T-paidoista pestävät kestorätit

Tein näin: Kokosin kaikki 100 % puuvillaa* olevat minun ja miehen t-paidat sivuun ja leikkasin ne about 16-17 cm kokoisiksi neliöiksi. Leikkaaminen kävi helposti, kun taitteli paitaa niin, että sai kerralla 2-4 neliötä leikattua. Leikkasin puolet neliöistä vähän suuremmiksi, jotta neliöitä ei tarvitse tarkkaan kohdistaa ennen yhteen ompelua.

* Muut kuin sataprossaset puuvillaiset t-paidat laitoin "leikkaa nämä kuteiksi" -koriin. Päätin, että käytän kestorätteihin vain sataprosenttisia puuvillapaitoja, jotta voin surutta pestä rätit kuumemmassa ilman negafiilistä siitä, että jos räteistä vielä mikromuovia irtoaisi. Puuvillaiset paidat olivat myös sopivasti tarkoitukseen vähän jämäkämpiä kuin viskoosi- tai polyestersekotteiset t-paidat.

Sitten ompelu!

Surruuttelin surutta saumurilla kaksi neliötä yhteen.  Asetin aina pienemmän neliön suuremman päälle abouttiarallaa kohdilleen yhden laidan mukaan. Siitä sitten vain yhden noston taktiilalla ompelin yhteen kulmat pyöristäen. Ompelu kävi superhelposti, kun ei tarvinnut kohdistella tai piiruntarkkaan katsoa kulmia kohdilleen.

Osassa kyllä meneekin reunat sunnuntaiompelijan tyyliin enemmän loivaa vinoutta kuin skarppia suoraa. Vähän tuli hyppytikkiäkin, koska saumurista olisi ollut jo aika vaihtaa neula. Mutta ajattelin, että tosiaan nämä ovat vain rättejä, joten mitä väliä?  Kyllä ne asian ajaa, vaikka sieltä täältä saattaa silmään osua hyppytikki tai ompeleeseen lispaantunut reuna.

Ompelin yhteensä nelisenkymmentä kestorättiä. Viitisentoista jäi vielä pöydälle, kun ei jaksanut enää enempää samalta istumalta.. Eli kaikkiaan aika hyvä satsi, ei tarvitse käytössä "säästellä".

Kokonaisuutena pyrin siihen, että vastakkain on eri väriset palat. Samalla sain tähdättyä niin, että aina vähintään toinen rättipuolisko on paksumpaa puuvillaa ja toinen sitten vähän lirumpaa versiota. Ainakin sormituntuma sanoo, että mitä paksumpi trikoorätti, sitä kivempi vois olla käytössä.

Ja mikä näiden tarkoitus on?

Taustoitetaan:

Jo syksyllä lopetettiin talouspaperin ostaminen. Suututtaa ostaa jotain niin kertakäyttöistä ja sellaista mitä tuli käytettyä aina ihan turhiinkin asioihin. Joten nostin tyhjentyneen talouspaperitelineen kirppiskasaan ja möin sen huimalla 3 eurolla pois. Sinne meni ja mies totesi vain: RIP talouspaperi. (Eli tämä postaus on myös osa Operaatio minimalismi -proggista!)

Viimiset puoli vuotta tilanteissa, joissa talouspaperia olisi ennen käyttänyt, tuli korvikkeeksi tiskiliina, keittiöpyyhe tai se ärsyttävin: keittiössä pyörivä vessapaperirulla. Jotenkin tuumasin, että pieni rulla on melko sama asia kuin se jo pois karsittu asia. Joten nyt vihdoin zero waste -vaihtoehto tilalle!

Ja nyt nämä kestorätit ajavat talouspaperin sijaa. Onneksi meillä on iso pesukone, nämä mahtuvat hyvin vaikkapa keittiöpyyhkeiden kanssa pyörimään 60 asteessa, joten ei tule kulutusta ylimääräisen pesukonepyörrityksenkään puolesta.

Joskus aiemmin jo yritin samaa ja ompelin pienen erän kestoliinoja bambu joustofroteesta, mutta ne siirtyivät kyllä ihan perussiivouskäyttöön eivätkä jääneet keittiöön. Olen nyt tyytyväinen, että sain vihdoin aikaiseksi nämä kestorätit! Aion sanoa näitä roiskeräteiksi. Siihenhän ne ovat: kun kokatessa roiskahtaa, näillä pyyhitään.

Vielä pitää keksiä hyvä paikat puhtaiden ja käytettyjen rättien systeemille. Ehkä oma pesupussi, johon voisi laittaa suoraan pesua odottamaan? 

Any ideas? Onko sulla vastaavia kestorättejä keittiössä? Missä säilytät niitä?

Pillerit purkkeihin

D-vitamiinia, maitohappoo, magnesiumia.. ja mitä kaikkia näitä nyt on. Montaa tablettia sitä päivittäin ottaa. Ongelmaksi (suuret ovat ongelmat, heh) muodostui jokapäiväinen lääkelaatikoiden sekamelska, jonka seasta sai tabletteja noukkia. Ärsyttävä aikasieppo ja tilaryöppö! En tykkää.

Ennen 

Tältä näytti lähtötilanne kaikissa autenttisissa ryötteissä, leipäpaahtimen muruissa ja muussa joukkoon sopimattomassa. Piti olla hallittu kori ja rajoitettu homma, mutta joko sitä piti pelata tetristä, että erikokoiset laatikot ja tablettiliuskat istuvat metallihäkkikoriin tai sitten vain pistää mihin käsi osuu eli yleensä ihan miten sattuu.

Eikä mikään hyvä paikka siinäkään mielessä, että juurikin tuolle tasolle paistaa suora aurinko. Ja jos ei aurinko paahda niin ainakin leipäpaahdin käy kuumana. Ei hyvä, siinähän pillerit hikoilee mennen tullen.

Pitkään mietin mihin siirtäisin vitskut ja hitskut (lue: vitamiinit ja hivenaineet). Pöydän tasolla niiden on silti oltava, ei niitä mistään kaapista muista ottaa. Sitten muistin nämä pienet tummat lasipullot!

Ostin Ruohonjuuresta pieniä mehushotteja ja koska pienet lasipullot olivat jotenkin tosi söpöt, en raskinnut heittää niitä pois. Kannatti ottaa talteen.

Pesin pullot tiskikoneessa ja liuotin etiketit pois. Kaulan ympäriltä otin pihdeillä avaamisesta jääneen ylimääräisen metallirinkulan pois. Sitten pullot olivatkin valmiit uusiokäyttöön.

Pillerit purkkeihin ja kas tätä roskan määrää!

Vähän kyllä pistää miettimään, että onko nämä kaikki liuskat eli läpipainopakkaukset tarpeellisia? Mikseivät voi olla suoraan purkissa roskamäärän vähentämiseksi? Nämähän ovat sekäjätettä. Vaikka on metallia, eivät kuulu metallinkeräykseen (paitsi jos on kummaltakin puolelta metallia). Ja vaikka on muovia, eivät silti kuulu muoveihinkaan. Melkoista haaskausta, hyvin moni voisi olla pienessä purkissa kuten esim magnesium niin veisivät vähemmän tilaakin?

// EDIT: Lisäyksenä sanottakoon, että per pieni purkki ei mahtunut pitkän ajan vitskuja ja hitskuja, se tuskin olisi suotavaakaan. Loput jäivät alkuperäisiin laatikkoihinsa ja kaappiin odottamaan pullojen tyhjentymistä. En löytänyt selvää tietoa kuinka valoherkkiä ovat tabletit, joten lyhyen ajan sisältö on turvallisempi. Toki onneksi pullot ovat tummia ja suodattavat osan valosta. 

Kun sain pillerit purkkeihin, dymotin päälle lyhyet dymoteipit merkeiksi sisällöistä. MH niin kuin maitohappo, B niin kuin biotiini.. Itse tunnistan kaikki ulkonäöltä, mutta mies käyttää osaa myös (esim. D-vitamiinia), joten pullojen merkkaus oli suotavaa selkeyttä kahden käyttäjän talouteen.

Nämä näyttävät myös vähän vanhanaikaisilta lääkepulloilta, eikö? Melko söpöjä yksinkertaisuudessaan.

Ja jälkeen:

Ah, kuinka pelkistettyä! Ei rumia pahvipakkauksia, ei mitään ylimääräistä. Ja kuinka pieneen tilaan ison laatikon pillerit mahtuivatkaan! Ihan kuin olisi laittanut tilaa pankkiin.

Eikä tähän uuteen paikkaan aurinko paista, joten ovat nyt paisteelta suojassa.

Tältä näyttää myös alkutilanteen minimalisoitu taso. Happea väliin, kyllä nyt passaa. 

Tällaiset ihan pienetkin muutokset auttavat kohti minimalismia -operaatiota etenemään. Vaikka muutos ei ole suuri ja mitään ei sinänsä karsittu pois, tuo se selkeyttä arkitoimintoon. Minimalismi ei ole vain tavaran karsimista, niukkuutta ja pelkistämistä, se on myös oman elämän yksinkertaistamista ja selkeyttä. Sitä, että on oikea tavara oikeassa paikassa ilman, että sitä esimerkiksi pitää jatkuvasti järjestellä ja ylläpitää. Ei siihen usein tarvitse muuta kuin sen yhden pienen muutoksen ja homma selkeytyy. Nice.

DIY: Budjettivihko

Budjetti ja budjetointi - monelle saattaa tulla niistä allergiaa aiheuttavia mielleyhtymiä.

Mutta. Talous, säästäminen, low back style -elämäntyyli, minimalismisempi kuluttaminen, sijoittaminen ja niin edelleen ovat nyt monen mielessä. (Tai sitten se on vain omaa somekuplaa). Minä myös olen alkanut oikeasti "opiskelemaan" ihan arjen taloudesta uusia asioita ja sitä kuinka pienet teot ja valinnat vaikuttavat omaan talouteen.

Olen aina kuulunut tarkan markan tyttö -kategoriaan, mutta silti minullakin on heikot kohtani, johon laitan mielestäni liikaa rahaa. Saatan heittämällä ostaa kallista kangasta ja turhia käsityötarvikkeita. Saatan ostaa ruokaostoksilla "vähän sitä sun tätä" ja yllättyä kassalla loppusummasta. Yleisesti menot ovat pienet, mutta aina voisi olla tietoisempi siitä mihin ne naisen eurot holahtavat. 

Siksi päädyin tekemään budjettivihon.

Tämä on myös yksi askel operaatiotani kohti minimalismia - koska näin joudun konkreettisesti punnitsemaan kaikki mahdolliset tavarahankinnat. Ja pystyn kerrankin hahmottamaan paljonko käsityötarvikkeisiin todella menee rahaa?

Ja nyt joku hörähtää: oisit tehnyt excelin. Mutta tämä oli valintani, koska en halua lisätä yhtään ruutuaikaa. Excelin päivitys saattaisi myös unohtua, kun taas tämä ohut vihko mahtuu kulkemaan kalenterin välissä pysyen niin paljon paremmin muistissa.

DIY: Budjettivihko

Oli se sitten mihin käyttöön vain, vihon voi ommella nopsasti ihan kierrätyspapereista. Kansiksi riittää kopiopaperia vähän paksumpi paperi/ohut kartonki. Itse leikkelin nämä ruutupaperit jostain vanhasta koulutustilaisuudessa tulleesta ilmaisvihosta. Siinä oli rumat logot reunoissa, joten leikkasin ne pois. Jokainen kuukausi sai oman arkkinsa (+ loppuun pari erilaista vuosikoostetta, ks. alta esimerkki).

Tussasin jokaiselle kuukaudelle omat lohkot: tulot (sis. myös nettikirppistulot), laskut (sis. juoksevat ja pakolliset kulut), muut menot (kuten ruokaostokset, lääkekulut ja koirasta tulevat kulut eli ihan tavalliset elämän menot) ja lopuksi hupimenot. Viimeinen lohko on paikka esimerkiksi vaatteille, käsityötarvikkeille, kodin tavarahankintoille ja vapaa-ajan menoille (esim. kahvilassa käynti). 

Kuun lopuksi summaan lohkot yhteen ja tsekkaan paljonko on euroja käyttö- ja säästötilillä sekä fyysisesti lompakossa. Tällaista summaamista en ole koskaan ennen tehnyt. Verkkopankkini vastaavat kuukausitiivisteet eivät anna haluamillani tavoilla samaa infoa irti, joten vähän jänskittää nähdä mitä luvut tulevat olemaan vuoden aikana. Tuleekohan yllätyksiä?

Ja miten vihko siis ommellaan?

Näin se käy: leikkaa ja taita arkit keskeltä. Jos arkit ovat tälleen kuten minulla, ei niitä voi ommella keskeltä yhteen (kuten tässä ohjeessani), koska silloin aukeama hajautuisi nipun kahdelle puolelle. 

Ratkaisuna on ommella arkit taitteista yhteen yksitellen. Pujota lanka laitimmaisen arkin taitteen kautta ns. tikapuina seuraavaan arkkiin ja siitä seuraavaan. Pidä lanka enemmänkin löysänä kuin tiukkana ettei paperi lähde repeämään. Ompele selkämys kummastakin päästä erikseen ja tarpeen mukaan myös keskeltä yhteen. Lopuksi ompele ristiin rastiin selkämykseen jäävien lenkeistä läpi. Jäljestä ei tarvitse tulla siistiä, koska selkämyshän jää kannen alle piiloon.

Ja näin lisäät ommeltuihin arkkeihin kannet:

Leikkaa valitsemastasi vahvasta paperista tai ohuesta kartongista vihkoa vähän isompi arkki. Taita keskelle selkämyksen paksuisesti kaksi taitetta. Tämä on siis vihon leveys. Liimaa* ensin vihon selkämys tähän kuvassa olevien pinkkien viivojen väliin. Taita kannet kohdilleen ja liimaa kannet vihkonipun laitimmaisiin papereihin kiinni. Siisti saksilla kansien reunat.

*Hyvänlaatuinen puikkoliima riittää. Askarteluliima voi olla liian kosteaa ja voi vetää paperin ruttuun.

Vaikka arkit ovat vain suhteellisin pienin ompelein kiinni toisissaan, ovat aukeamat siististi yhdessä. Se, että pitää selkämyksen ja reunat suorana, varmistaa et vihko pysyy napakasti kasassa. 

Tässä näkee siis kuinka ruudukko ja lohkot ovat vain arkkien toisella puolella aukeamittain. Joka toinen aukeama on tälleen tyhjä. Ne ovat hyviä varasivuja. Voin tehdä muistiinpanoja, huomioita tai tarvittaessa jatkaa jotain lohkoa. Tein jo yhden sivun ehkä-tarpeellisille-hankinnoille.

Lopusta löytyy myös pari aukemaa erilaisille koosteille. Näissä on tarkoituksella isot lokerot, jotta voin laittaa huomioita, jos tulee jotain suurempia pakkohankintoja (esim. jos puhelin losahtaisi, se saattaisi olla iso kuluerä, joka on vain maksettava), niin mikään kuukausi ei sellaisen yllättävän menon takia näytä "liian pahalta".

Ja ei huolta, ei tämän enempää tässä blogissa taloudesta. Mutta ainakin tämä on yksi askel myös yhden uuden vuoden kässälupaukseni ("hankin tarvikkeita vain tarpeeseen") pitämiseen.

Jos sinäkin pidät erilaisista vihoista, tsekkaa ainakin nämä:

- Vanhasta kalenterista muistivihko
- Tee se itse vihot ommellen
- Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi
- Pienestä muistikirjasta uusi
+ Tulostettava viikkopäivyri

Kohti minimalismia

Minimalismi.

Kuka muistaa operaation kohti minimalismia? Aloitin sen vuosia sitten (tarkemmin ottaen 2014 - apua, onko siitä jo niin kauan?) ja hyvin se lähtikin. Paljon itsensä ja tapojensa ja syiden tutkiskelua. Paljon tavaroiden karsimista, kierrättämistä ja myymistä. Paljon muutoksia ja paljon oivaltamista.

Mutta mitä minimalismille kuuluu nyt? Saavutinko sitä koskaan?

Kyllä ja en.

Riippuu paljon mitä minimalismi kenellekin tarkoittaa. Vaatekaappini ei varmasti koskaan tule olemaan ns. capsule-mitoissa. Käsitöiden tekijänä jo kässätarvikkeita on aina sen verran, että minimalismi on monen silmissä pois suljettua. Mutta kuten vuonna 2016 sanoitin fiiliksiä:

"Tavara ei enää hallitse, vaan minä hallitsen niitä. Tiedän tismalleen missä mikin on ja mitä minulla on. Tiedän myös missä on ylimääräistä ja mistä pitäisi vielä luopua. Ennen oli kasoja, joista en tiennyt mitä niiden alla oli."

Paitsi että mitä tapahtui sen jälkeen? Oli hiljaista tyyntä ja muut asiat veivät huomioni, joten lopetin karsimisen. Sitten aloitin taas ja hutiloiden. Oli jos minkälaista pussukkaa ja nyssäkkää lähtövalmiina mikä minnekin ilman, että suoritin hommaa loppuun asti. Ryönä- eli myyntikasoja sai siirrellä ja tunkea välillä piiloon pois tieltä. Välillä oli laatikoita torniksi asti enkä muistanut enää mitä alimmassa laatikossa oli. Jo karsitun tavaran lopullinen poistuminen oli flegmaattista. Tuntui, että en hallinnutkaan enää koko hommaa. Olin aika uupunutkin. Milloin karsiminen loppuu? Mistä tätä tavaraa aina vaan tulee? 

Mitä ja miksi?

Jotkut juurtuneet tavat tulivat takaisin. Mentiin takapakkia. Etenkin käsityömatskujen turha ostaminen esim. messuilta lähti lapasesta. Asioita kertyi. Vähän enemmän shoppailinkin, vaatteita ja muuta. Aloitin uusia harrastuksia kuten esimerkiksi hapanjuurileivonnan, joka tarkoitti taas uusien tarvikkeiden hankkimista. Leivoin paljon muutakin, välillä jopa viikottain. Vuoat ja muut leivontarvikkeet valtasivat jo kertaalleen raivatun tilan.

Mutta toisaalta.

Olen oppinut, että minimalismi ei tarkoita automaattisesti sitä, että jokainen taso on tyhjä ja astiakaapissa on yksi lautanen per henkilö. Kodin ei tarvitse olla askeettinen ollakseen minimalistinen (eikä sillä, askeettisuus ei ole ollutkaan tavoitteena). Minimalismi on sitä, että jokaisella omistamalla tavaralla on merkitys. Minimalismi on myös järjestystä. Tavaranhallintaa. Sitä, että ei ole kaaosta. Sitä, että tietää just eikä melkein missä mitäkin on - koska jokainen asia on tarpeellinen. Minimalismi on selkeyttä.

Että, kun toinen toteaa: sulla on liikaa saksia, niin ei muuten ole (en vieläkään omista ompeluun harkkosaksia!). Näillä kaikilla on tarkoituksensa. Jokainen leivontavuokakin on leipojalle tarpeellinen. 

Ja taas toisaalta.

Minimalismi, kierrättäminen ja käsitöiden tekeminen on hankala, elävä kolmikko. Huomaan nyt sen nyt, kun vuosia teki muutosta, saavutti näkyvää muutosta, sitten homma lähti peruuttamaan ja jotkut asiat eskaloituvat. Raivattu tila täyttyi jollain muulla. Oliko kaikki sitten kuitenkaan niin tarpeellista?

Kävi ihan huomaamatta aika paha hupsista.

Minimalismi ei käy päivässä, ei viikoissa, ei näköjään edes vuosissa - ainakaan minulla. Kuten moni muukin elämäntapamuutos, kyseessä on syvälle juurtuneita asioita, joiden muuttaminen tarvitsee muutakin kuin vain pinnallisen päätöksen tehdä muutos. 

Viime kesänä aloitin operaationi kunnolla uudelleen. Tahtotila ei ollut muuttunut, elämäntapa oli vain ottanut väärää suuntaa. Kun aikaa oli kulunut, oli myös helppo hahmottaa monen tavaran kohdalla, että tulikos käytettyä kertaakaan tässä tietyssä aikaviitteessä? Moni aikasemmin 100 % varmasti en luovu -laariin laitettu tavara sai helpot lähtöpassit, koska tunnearvo oli haalistunut. Tai sen todellinen tarpeellisuus. Eron näki nyt helposti.

Jo kesällä lähti hyvä määrä lankoja, kankaita, vaatteita, käyttötavaroita. Kierrätyskeskukseen, nettikirppikselle, talon saa ottaa -pisteeseen. Onneksi "karsimismetodit" olivat hyvin muistissa. Ja se on hyvä, koska mulla on edelleen liikaa lankoja, liikaa kankaita, liikaa vaatteita ja liikaa vähän sitä sun tätä. Mitäänhän ei roskiin lähde, vaan kaiken pyrin saamaan johonkin oikeasti käyttöön. Se on paras ilo, kun joku ostaa ihan mielissään sulta jotain tarpeetonta ja se tarpeeton onkin toiselle tosi tarpeellinen!

Mutta operaatio on jälleen käynnissä ja se on tärkeintä. Hitaasti ja varmasti pysyvämpään lopputulokseen.

Pieni riemuvoitto eiliseltä:

Minulla on ns. kierrätyskorunosille ollut kaksi laatikkoa. Aina kun on ollut jokin idis tai mahdollinen korumatsku, olen laittanut näihin laatikoihin. Ja eilen kävin nämä läpi. Laatikoissa oli paljon vuosia odottaneita juttuja, joista totesin ettenpä oikeastaan halua niitä enää toteuttaa. Sain karsittua matskuja niin paljon, että sain toisen laatikon kokonaan käytöstä pois! Niin se homma edistyy. Vaikka sitten yksi laatikko kerrallaan.

Joten tiivistettynä tähän poikkoilevaan postaukseen: less is more. 

Pohtiiko joku muu sanoja asioita? Onko siellä muitakin samassa operaatiossa olleita tai olevia? 

Tykkäisittekö, jos jatkaisin vuosien jälkeen minimalismi-postaussarjaa? Tarjolla olisi mm. vinkkejä ja ennen-jälkeen -muutoksia. Ja pohdintoja käsillä tekijän näkökulmasta: voiko kässäilijä olla minimalisti?

Mites se minimalismi?

Tänään tulee kolme vuotta siitä, kun rojut, kasat ja laatikot siirtyivät nykyiseen asuntoon. Ennen muuttoa se kuitenkin jo alkoi, ajatus minimalistisemmasta kodista ja elämästä. Kohti yksinkertaisuutta ja vähemmän materiaa, päätin. Projektia on kestänyt nyt siis jo yllättävän kauan. Paljon on tehty ja paljon on aiheesta blogattu (ks. operaatio minimalismi -kategoria).

Mutta entäs nyt?

Kolme vuotta ja risat, mitä muutoksia? Paljonhan operaatio on itsensä tutkiskelua ollut (se miksi pitäisi luopua tavarasta, miksi sitä on kertynyt ja mitä on opittava, jotta osaa elää vähemmällä materialla jatkossa jne..). Syvemmistä ajatuksista voisi kirjoittaa oman postaussarjansa, mutta otetaas nyt kevyemmin ja summataas pieniä havaintoja, mitä olen oivaltanut:

Ks. DIY: lasikulhoista rasia / kengänkoristeesta sormus.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että yhtäkkiä onkin laatikoita tai hyllytilaa: mitä niihin laittaisi, kun on tottunut, että mikään ei ole koskaan ollut puolityhjillään? Ennen mietti mistä saada lisää tilaa, nyt miettii mihin laitan nämä kaikki tyhjät säilytyslaatikot!
..että erittäin harvaa asiaa on takaisin kaivannut. Monta kivaakin juttua olen antanut roskalavalle tai myynyt ja onhan se kirpaissut, mutta on ollut kiva nähdä, että joku todella haluaa sen! Kiva ostaja helpottaa luopumista. On kiva tietää, että se mikä on itselleen tarpeeton, on toiselle haluttu ja tarpeellinen.

Ks. Fimosta ja kynsilakasta pieni lintu.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..kokevan uudenlaista vallan tunnetta kodissa - tavara ei enää hallitse, vaan minä hallitsen niitä. Tiedän tismalleen missä mikin on ja mitä minulla on. Tiedän myös missä on ylimääräistä ja mistä pitäisi vielä luopua. Ennen oli kasoja, joista en tiennyt mitä niiden alla oli. Edelleen tulee pieniä tavarakertymiä (jotka etsivät paikkaansa tm), mutta sentään muistan mitä niissä on.
..että ennen osallistuin jokaisessa kaupassa ja blogissa kaikkiin arvontoihin. Nykyisin mietin, että tahtoisinko todella palkinnon? Ostaisinko sen itse kaupasta ilman arvontaa? Jos kyllä, osallistun, muuten jää väliin eikä edes harmita.

Itstehtyjä: Korkokenkien maalaus, värikäs maksimekko ja kaulakorut.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että ennen sitä pakkasi reissuun kaikkea ihan liikaa "jos nyt kuitenkin varalta". Minimalismi on opettanut myös vähemmällä tavaralla liikkumisen. Ennen kasasin tavarat ja sitten mietin kuinkas moneen laukkuun nämä mahtuisi? Nykyisin lähtö lähtee kassista ja mukaan lähtee vain se mikä sinne mahtuu.
..että olen vihdoin oppinut katsomaan vaatteiden materiaaleja ja pesuohjeita - jos sitä ei voi heittää peruspesuun, harkitsen kahdesti ostoa, koska usein vaikeasti pestävät vaatteet jää minulla kaappiin pölyttymään.

Ks. Kaivo-lattiatyyny / Kartasta kori / Abstrakti taulu / Metallipurkki-torni / Äidin keramiikkapatsas.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että ennen meni (toki asunto oli isompi) perussiivoamiseen koko päivä. Olin aina siivouksen jälkeen ihan puhki. Ja vihoissani, koska suurin osa siivoamista oli yhtä tavaratetristä. Jo imurointi oli hankalaa, koska oli niin paljon tieltä nostettavia tavaroita. Entä nyt? Imurointi, pölyt, tasot ja vessan jynssäys, aikaa tunti. Kas, sitähän jää aikaa muuhunkin!
..että kun tavaroiden tuottama ähky ja stressi on pienentynyt, voi sen energian laittaa nauttimiseen ja oikeaan elämään. Kun ennen tuskailin tavaroiden kanssa, nykyisin säästyy sekin aika muuhun tärkeämpään tekemiseen. Odotan aikaa, kun ei tarvitse enää edes myydä roinaa, vaan saa silläkin ajalla tehdä jotain muuta. On kuin pistäisi aikaa pankkiin!

Itsetehtyjä: Helmivetimet lipastoon / Maalatut kengät: mustat ja ruskeat / Paperista iso kukka / Kierrätyskaulakoru

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että entiset harrastukset kuten kirppisten kiertely huvikseen, naistenlehtien vuosia kestänyt hamstraus, turhien ale-ostoksien tekeminen ja kaikkien mahdollisten lahjoistuksien vastaanottaminen on lieventynyt. Nykyisin olen omaksanut lähinnä sen myyvän osapuolen roolin, joten kirppiksillä käyn vain murto-osan siitä mitä ennen. Naistenlehtien riippuvaisuudesta pääsin irti tahdonvoimalihasta harjoittamalla ja nykyisin ostan satunnaisen lehden vain esim. junamatkalle. Olen myös oppinut välttämään alekorea ja -sesonkeja ellei ole tiettyä tarvetta ostaa jotain tiettyä. Uskallan nykyisin myös sanoa ei, jos joku kysyy haluanko jotain mille ei heti mieleen tule käyttötarkoitusta.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että myös materialismi toi jotain hyvää - se opetti minusta hyvän sulloajan. On taitolaji saada paljon kamaa pieneen laukkuun tai suuri määrä ostoksia yhteen kauppakassiin. Mahtuu se vähäkin pieneen tilaan!
..että myyntisaldo kolmen ja puolen vuoden roinan myynnistä on just nyt 5803,25e. Summa tuntuu niin älyttömältä, että hävettää. Pistää vähän hiljaiseksi, kaikki se on ollut kaapissa (miksi?!). Samalla summa tuntuu hyvältä, se on myös mittari ja kannuste siitä, että vaiva kannattaa ja tavaraa todella on poistunut valtavasti.
..että, jos puhutaan minimalismista abstraktin taiteen suuntauksena, on sen oma termi niukismi. NIUKISMI! Mikä mahtava sana! Ehkä sanonkin jatkossa, että pyrin elämässäni niukismiin?

Entä te kanssa-karsijat? Mitä pieniä ahaa-elämyksiä olette havainneet? Mitä teette nyt toisin suhteessa entiseen?

Siivouspäivään valmistautuminen.

Jee, vuoden eka Siivouspäivä on täällä taas! Ensi lauantaina voi kuka tahansa pystyttää mihin tahansa (no ei ihan mihin tahansa, mutta melkein minne vain) kirpputoripisteen. Siivouspäivä on tehokas tapa päästä tavaroista eroon ja saada kaappeihin vähän lisää hengitysvaraa. Itse olen ollut useamman kerran mukana Siivouspäivässä myyjänä ja kokemukset ovat olleet hyviä. Edellisillä kerroilla ainakin tuli kivasti kauppoja, oli paljon iloisia ihmisiä ja mukavasti tavaran tilalle tulleita euroja. Mietin vielä osallistunko tulevana lauantaina.. Ainakin keräsin jo syrjään myytäviä tavaroita (ei yllä, nämä ovat jo löytäneet uuden kodin kiitos internetin) valmiiksi siltä varalta, että osallistun..

Ja samalla nostan esille aikaisemmin kirjoittamani vinkit Siivouspäivään tai muuhun kirppistapahtumaan. Hyvä valmistautuminen voi auttaa myyntiä. Hötäkässä puoliksi sinnepäin ajateltu eiv välttämättä ole paras tapa saada kaappeihin tilaa. Ensin pitää valita tuotteet, sitten valkata hyvä myyntipaikka ja ennen kaikkea pitää myynnin aikana hymy kasvoilla - jos myyjä on reipas ja helposti lähestyttävä, uskaltaa ujokin ostaja vilkaista tarjontaa. Sitten eikun vain kaupittelemaan!

Lue lisää Siivouspäivä.com -sivuilta ja merkitse myyntipisteesi kartalle.

Lisää luettavaa: Jos oikein innostut siivoamaan niin tässä vinkkejä kuinka sitä roinaa voi karsia (eri metodeja) ja vinkkejä mihin sitä roinaa voi lykätä sen karsimisen jälkeen. Ja jos ei Siivouspäivä ole sinun juttusi, mutta lomakassaa olisi kiva vielä vähän kasvattaa, tsekkaa löytyisikö inspiraatiota näistä:  vinkit roinan myyntiin kirpputorilla tai vinkit roinan myyntiin netissä. Tai jos mieluummin jätät myymisen muille, lahjoita pussit ja kassit kierrätyskeskukseen tai isomman puljun keräyksiin (esim. Hope, Pelastusarmeija).

Mistä sitä tavaraa tulee?

Kohti minimalismia-projektini sai ensimmäisen sysäyksen jo useampi vuosi sitten. Sen jälkeen porras portaalta olen edennyt lähemmäs tavoitetta. Roinaa riittää aina vain, joten hitaan ja varman edistymisen aikana olen usein miettinyt syitä siihen, että tavaraa vaan kertyi ahdistukseen asti. Syiden selvittäminen ajaa jopa filosofistisiin omakuva-pohdintoihin.

Kun katson aikaa taaksepäin, tajuan omalla käytökselläni yllyttäneeni tyytymättömyyttäni. Selasin esimerkiksi naistenlehtiä ja tein listaa. Tahdon tuon, tuon ja tuon. Ihan kuin tavaroilla olisin parempi. Vertasin markkinoitua kuvaa todellisuuteen ruokkien kuviteltua materia-tarvetta entisestään. Ja nyt vuosia myöhemmin se on kostautunut. Yritäppä päästä eroon kaikesta siitä mikä oli vuosia sitten haalittava itselleen. Ei ole helppoa. Ja lopputuloksena sitä on vain vihainen itselleen. Miksi?

Kollaasissa murto-osa siitä mitä olen minimalismi-proggiksen aloitettuani myynyt.

En enää edes hahmota paljonko tavaraa on lähtenyt. Roinan määrä ei vaan lopu ja se tekee vihaiseksi ja surulliseksi. Mistä ja miksi sitä tavaraa on kertynyt ja mistä sitä tulee edelleen? Kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja rahaa sittemmin turhaksi muuttuneeseen? Miksi tavarat ovat olleet niin tärkeitä? Mitä milläkin hankinnalla on täytetty? Haalin tavaraa, mutta MIKSI?

Syy: “Ei materialisti muuksi muuttua voi.”
Jos lapsuudesta ei leluja puuttunut ja on lisäksi pieni keräilijä ja askartelija, kaikenlaiseen tavaramäärään saattoi tottua jo pienestä lähtien. Siinä voi vain kasvaessaan todeta olevansa materialisti ja niin olkoon se sitten. Mihinkä materialisti tavaroistaan pääsisi, ei mihinkään? Mutta paitsi, että tahtoessaan muuttua voi. Materialismi on tapa, ei osa persoonaa.

Ajatelkaa: kaksi hyllyllistä pelkkiä metallirasioita. Eikä yhdessäkään ollut mitään sisällä. Ne olivat vain "esillä". Käsittämätöntä.

Syy: Liikaa aikaa ja liikaa tilaa?
Erilaisissa elämäntilanteissa on helppo keksiä kaikenlaista epäolennaista halpaa harrastusta kuten kirppiksiltä "löytöjen" eli roinan tuomista kotiin. Ja jos säilytystilasta ei ole puute, ei myöskään ajattele kaikkea materian määrää kokonaisuudessa. Sitä autuaan ymmärtämättömänä ripottelee esille sitä sun tätä löytöä ja helpostihan sitä siihen tavaraähkyyn sitten sokeutuu.

Syy: "Pakko-saada-harha."
Kaikki on kokenut sen maagisen hetken, jolloin tulee jotain nähdessään “tämä on pakko saada”-fiilis. Pahimmillaan se aiheuttaa pakottavan ostokierteen. On vaikea hahmottaa ostohalun ja todellisen tarpeen ero. Vaikka kaapit on täynnä, silti
on helppo tuoda lisää roinaa alemyynneistä - koska hei, mihinkäs materialisti tavoistaan pääsisi?

Menin ruokakauppaan ja kas kuka kävi tyhjentämässä alekorin. Muistaakseni puolet jäi käyttämättä.

Syy: "Osta kaks, maksa yks."
"Kaksi shampoota yhden hinnalla!" "Ostan varastoon, onpahan sitten valmiina." Entäpä, jos unohtaa tämän ja ylimääräisiä tuotteita kertyy kertymistään kaappiin? Onko siinä järkeä, että on kemikalion kokoinen varasto kylppärissä valmiina odottelemassa, että edes kerran testattaisiin ennen vanhenemista?

Syy: "Määrä korvaa laadun. Eikun?"
Kuinka monesti käykään niin, että valitsee kahdesta vaihtoehdosta sen halvimman ja sitten huomaakin, ettei ole valintaan tyytyväinen ja joutuu hankkimaan tilalle uuden. Ja kierre on valmis, ihan kuin huonoilla ja halvoilla valinnoilla yritetään määrällisyyden kautta korvata laatua. Entä, jos ei tyytyisi siihen toisiksi parhaimpaan? Jos vaan ottaisi parhaimman heti?

Sohvan kokoinen kasa laukkuja muutamien vuosien takaa. Ilman kirppari- ja alelöytöjä kasa olisi huomattavasti pienempi.

Syy: "Pahan päivän varat."
Samoin voi ajatella, että "jos kuitenkin säästän tämän varmuuden vuoksi." Sitä jossittelee, entä jos sittenkin tarvitsisee? No ei tarvitse. Tai ehkä tarvitsee, kuka voi tietää? Onko sillä hirveästi väliä? Sitä voi pohtia samalla, kun pitää sitä kulahtaneinta puseroa, vaikka hengarissa jo odottelisi parempikin. Miksi kittuuttaa huonossa ja säilyttää parempaa kaapissa käyttämättömänä? Mihin sitä parempaa jemmataan? 

Syy: "Mutta, kun pidän kauniista jutuista."
Sanoo hamstraaja luullen, että se on "keräilylle" tarpeeksi hyvä selite. Mutta kun ei ole. Eikä niitä kauniita juttuja tarvitse silti kaikkea omistaa itse. Kauneutta voi arvostaa muutenkin kuin tavaroiden omistamisella, eikö?

Mitä syitä te muut tavaramäärän karsinneet olette havainneet roinan kasautumiselle?

Joulu ohi.

Joulu on ohi ja kyllähän sitä vietittiinkin. On kiva olla jälleen ihan vaan kotona. Otin samalla jo katseen vuoden vaihtumiseen. Ensimmäinen päivä tammikuuta saan korkata tämän värityskirjapäiväkirjan! Odotan innolla. Sen kansikin on niin kaunis!

Purin joulureissun pakatut ja kamat ja huomasin, että tein sen taas. Jo pienenä tein samaa joulun ja synttäreiden jälkeen. Pistin lahjat kekoon ja vain ihastelin niitä. Niin tein jälleen ja vähän kauhistuin. Apua. Kyllä on materialistin piirteet vielä syvällä. Normaali ihminen kait ottaisi lahjat heti käyttöön eikä vain katselisi ja hypistelisi niitä?

Onneksi sentään materialistisuuden vastapainoksi huomasin, että joulukrääsä hyppi silmille. Joulu on ohi, minä otan koristeet pois! Ihmeellisesti tuli tilaa lisää, vaikka ei meillä paljoa kyllä ollutkaan esillä. Kuusi, muutamia irtokoristeita ja diy-misteli katossa. Otin kaikki pois, pistin laatikkoon ja sitten tajusin. Oho, koristeet mahtuivat yhteen keskikokoiseen laatikkoon! (Plus kuusi tietty erikseen.) Huippua. Muistan vielä, kun ennen joulukoristeita oli useassa laatikossa, sinne-tuonne-ja-tänne tungettuna. Niiden laittaminen, purkamineja ja "säilöminen" oli työlästä. Nyt ei mennyt pois ottamisessa kauaa eikä yksi laatikko plus kuusi vie isoa lohkoa varastosta säilytystilaa!

On se tavaramäärän karsiminen tuottanut tulosta siis myös sesonkijuttuihin. Yksi tulee, toinen lähtee. Niin se menee, myös joululahjoissa. Esimerkiksi mietin jo, että kun sain uuden ("puuttuvan") muumimukin, laitan kiertoon yhden parittomaksi jääneen kahvimukin. Uusi toivottu Iittalan Kartio-kannu korvaa vanhan muovisen kannun. Uudet yövaatteet syrjäyttävät kulahtaneimmat. Ja niin edelleen, jotta pysyy tavaramäärän karsimisproggis oikeassa suunnassa.