Tpaidoista röyhelömekko

Täällä taas! Edellisestä postauksesta ehtikin vierähtää pieni hetki. Kovasti pitänyt postailla, mutta olen tehnyt ihan muita hommia. Mut tässä tulee juttu kesämekosta, jonka tein tpaidoista!

Kun rupesin tämän mekon tekemiseen, en vielä tiennyt ihan millainen siitä tulee ja onnistuuko mikään visio. Tästä olisi saanut kivan ohjeen, mutta oli niin lennosta temmastu, että nyt jäi ohje kyydistä.

Joten lyhyestä virrestä kaunis: tämä mekko on siis kokonaan tpaidosta!

Sain muutaman isokokoisen tpaidan käsiini. Niissä oli ihan tosi rumat mainoslogot. Kun saksin ne pois, sain hyvät palat trikoota. Kun yhdistin niihin tilkkulaarista löytyviin parilisäpalaan (jotka myöskin olivat jäljelle jääneitä vanhoista tpaidoista), alkoi kokonaisuus rakentua. 

Muista kappaleista tein helman röyhelöt. Iso kappale taisi olla neljästä kappaleesta. Eteen tuli siis sauma, jota en millään olisi siihen halunnut, mutta oli sen verran pakko joustaa.

Hihat ovat myös ihan vain rypytetyt suikaleet. Niistä tuli yllättävän kivat ja hulmuavat!

Onneksi rypytystä on sen verran, että edessä oleva sauma peittyy oikein kivasti piiloon. Yläosa on muuten himpan verran eri punainen, mutta sävyeroa tuskin erottaa (jos nyt mitään muutakaan näissä suttukuvissa. Miksi paloautonpunaista on aina niin vaikea valokuvata?)

Tästä tuli kiva kesämekko - ja täysin nolla budjetilla! Jos olisin saman määrän ostanut trikoota normaalilla metrihinnalla niin kyllä olisi mekosta tullut melko kallis tai sitten olisin jättänyt mekosta kokonaan röyhelöt pois. Nyt helmat hulmuten kesäpäivän viettoon!

Bohomekosta hautajaismekko

Viime viikonloppuna saatoimme läheisen viimeiselle matkalleen.

Oli surullinen päivä ja raskas viikonloppu. Sitä edeltävä viikko oli myös yhtä ahdistusta: oli ommeltava hautajaisiin mekko. Oli kyllä yksi masentavimmista ompeluksista. Vitkuttelin joka vaiheessa. Tuntui, että eihän se valmistu koskaan. Ompelus, jota en olisi alkujaankaan halunnut tehdä.

Mutta mekko oli tehtävä, joten halusin jotain väljää, jossa olisi löysät, puolipitkät hihat. Jotain mikä ei olisi hellepäivänä kuuma (ja hellettähän todella sattui hautajaispäivälle). Ostin kaksi metriä pellavaviskoosia ajatellen, että siitä tekisin jonkun yksinkertaisen telttamekon.

Sitten sain käsiini uusimman Kotiliesi Käsityö -lehden (3/23) ja näin siinä tämän bohohenkisen mekon. Teenkin tämän! Taisin päätyä kaavaan lähinnä siksi, että lehti oli juurikin läheiselle tullut tilauslehti - lehti, jota hän ei ehtinyt edes nähdä. Tuntui sopivalta ajatella, että se oli viimeinen käsityölehti joka hänelle tuli ja lehti siksi ansaitsi tulla käytetyksi.

Kaiken vitkuttelun, muutosten ja ratkomisen jälkeen sain mekon valmiiksi.

Ainut mikä meni kerralla maaliin oli olkarypytykset, kaiken muun taisin tehdä vähintään kahdesti. Vaati todella pitkää pinnaa, oli niin lähellä että luovutan ja lähden kaupoille ostamaan mekon.

Lehden kaavasta otin yläosan ja hihat. En ole ihan satavarma teinkö hihasaumat ohjeen mukaan (kun aloin helman kanssa soveltamaan), mutta mielestäni tähän tuli aika kiva siluetti. Väljä malli ja etenkin kainaloista oikein mukavasti hengittävät. 

Nämä kaikki muutokset tein kaavaan:

- Pidensin hihoja.
- Vaihdoin pääntien pyöreään. Alensin takakappaletta pääntiestä, jotta pukeuminen on helpompaa (mekossa ei ole vetoketjua tai halkiota). Huolittelin pääntien kaitaleilla.
- Laskin ja vähän kavensin olkasaumoja.
- Kavensin ja lyhensin helmaa, en halunnut siitä mallin mukaisesti levenevää ja runsasta (eikä kahden metrin kangasmääräni olisi siihen riittänytkään).
- Jätin vyötärön runsaan rypytyksen pois. Rypytystä on vähän edessä ja takaa, mutta tein sen kuminauharypytyksellä, jotta siluetti on suorempi ja rypytystä tuli sekä helmaan että yläosaan.
- Lisäsin leikkuujämäpaloista sivusaumoihin piilotaskut ihan peruspussimallilla.

Tuli aika paljon muutoksia alkuperäiseen kaavaan!

Tästä tuli oikein hyvä mekko! Hihansuissa on kuminauha, joten hihaa voi pitää ylempänä tai suorana (kuten kuvassa vasemmalla). Taskut ovat aina hyvästä. Kangas oli myös kivan hengittävä helteelläkin. Eikä tarvinnut silittää, se on aina pellava ja -sekoitekankaissa hyvä puoli.

Kaikista mieluisin muutos kaavaan oli tuo pääntie. Pääntielle istui hyvin tuo Kalevalan Nukkekääty-kaulakoru. Oikeasti se vähän rikkoo hautajaisetikettiä, jonka mukaan korut pitäisi olla hillityt eikä näin näyttävät. Mutta tämä koru oli menehtyneen minulle lahjaksi antama, joten mielestäni oli siksi asuun sopiva. Kannoin sitä hänen muistoaan vaalien.

Luulen, että kaikesta ompelu-ahdistuksesta huolimatta tulen varmasti käyttämään tätä mekkoa toistekin. Ahdistus ei siirtynyt valmiiseen mekkoon. Asusteita vaihtamalla se sopii monenlaisiin juhliin ja vähän juhlattomampaankin menoon.

Hautajaiset sujuivat hyvin tai niin hyvin kuin sellaiset voivat sujua. Raskas päivä, mutta mukana oli paljon kauniita hetkiä ja hyviä muistoja. Tulen muistamaan häntä aina lämmöllä. Vielä ei olisi ollut hänen aika mennä, mutta nyt hän on saanut levon. Kipu on poissa.

"Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää.

Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,

sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.

Siellä laulavat toisenlaiset linnut."

Sirkka Turkka 

Jokapaikan mekko: Nuppusen Kyyhky-mekko

Mustaa ja pitkähihaista, sillä mennään vieläkin kesäkuussa. Kun ei säät lämpene niin ei ole vielä kesämekkojen ompeleminenkaan inspiroinut.

Ompelin oikeastaan tämän trikoomekon jo keväämmällä, mutta näköjään unohdin kokonaan kuvata mekon. Viime viikonloppuna vedin sen tyttöjen iltaan päälle ja ajattelin et kas, otetaanpas pari valokuvaa.

Kaavana on Nuppunen 1 -ompelukirjasta Kyyhky. Tykkään tästä mallista tosi paljon; loiva ja sopivan kokoinen pääntie sekä sopivasti levenenä helma. Hyvin perus! Mutta perusmekko on hyvä ja monikäyttöinen.

Katso myös samasta ompelukirjasta: 
Jätskimekko (eli Peipponen-kaava) ja Banaanimekko (eli Peippo/Kyyhky).

Tein muuten ihan kaavan mukaan. vähän fiksailin kokoa ja pituutta helmasta lyhensin. Taskut jätin pois ja hihojen leveyttä oli pakko leventää, koska kangas oli aika napakkaa ja kapeampana olisi voinut ahdistaa. Löysyyttä pitää olla sen verran, että tarvittaessa hihat voi kääriä (eli runtata) ylöspäin.

Oli helppo ompelus, tällainen jokapaikan mekko. Menee arjessa ja prameammilla asusteilla paremmassakin menossa. Se on monesti vain asusteista kiinni.

Henkisesti valmistaudun tällä postauksella seuraavan ompeluksen toteuttamiseen: hautajaismekon. Hiukan ahdistava käsityö, mutta pakollinen paha, koska kaikki mustat mekkoni ovat joko trikoota (kuten tämä) tai liian kuumia kesähautajaisiin.  

Helmat-kirjan Silva-mekko 2.0. trikoosta

Ompelin Helmat-kirjasta loppukesästä Silva-mekon joustamattomasta kankaasta. Ongelmilta ei vältytty ja kaavoja fiksatessa koko ajan käy vahva tunne, että tämä pitäisi vielä tehdä joustavasta kankaasta.

Ks. postaus: Silva mekko 1.0

Ja nyt olen sen tehnyt! Aikomus toteutukseksi! Ja saanen esitellä: trikoinen Silva-mekko osa 2!

Se kävi yllättävän helposti.

Etenkin, kun kaavat oli leikattuna (ei tietenkään fiksattuna, joten meni saveen tai syteen -leikkaamisen pelolla mentiin) ja itse mekko jo tuttu. 

Valitsin mustaa trikoota. Etuosan yläkappaleet ovat itse asiassa eri kankaasta, vähän paksummasta trikoosta sen takia ettei sen läpi näkyisi. Eroa ei silmällä huomaa, vaikka ovatkin eri kankaista!

Mitä muutoksia tein?

Silva-mekko 2.0. sai kapeamman (ei sitä rasittavaa rypytysrupemaa) helman. Se ei ole yhtä runsas kuin edellisestä ja on myös vähän lyhyempi. Hihat ovat samat, päätie sama. Vyö on edellistä leveämpi, mutta lyhyempi (koska kangas loppui kesken). Jätin myös etukappaleista muotolaskokset pois. Pääntien kaitaleen tein, mutta ne lisännyt tukikangasta.

Ja ai niin, leikkasin about kaikki kappaleet ilman saumanvaroja, koska joustavuus. Hyvä koko tuli silti!

Ja kaikista suurin - JA PARAS - muutos oli...

...kuminauha pääntiehen! Edellisessä oli vähän ongelmia istuvuuden kanssa ja etukäteen vähän pelkäsin miten käy, kun leikkaa kappaleet erilaisesta kankaasta.. Totesin, että joko puran kappaleet ihan paloiksi ja alan korjaamaan istuvuutta (ja menetän samalla järkeni ja aikani) tai sitten pujotan pääntiehen kaitaleen avulla tulleeseen kujaan ohutta kuminauhaa. 

Päädyin kuminauhaan. Ratkaisu oli loistava, koska se vei kaikki istuvuusongelmat pois! Ei lörpöttänyt enää ja plussana päälle eipähän tarvitse asetella pääntietä tai miettiä vilkkuuko, jos kumartuu.

Mekko pääsi tässä vähän aikaa sitten cocktailjuhliin. Mietin etukäteen onko trikoinen vähän liian arkinen, mutta ei se ollut sitä, kun mekon kaveriksi lisäsu blingbling-ballerinat, juhlavan pikkulaukun ja näyttävät korvakorut. Trikoomekko oli erittäin mukava päällä ja oli myös helppo ratkaisu matkalaukkumekoksi: ei rypistynyt eikä tarvinnut silittää ennen juhlia!

Tätä mekkoa pidän varmasti uudelleen ja yhä uudelleen. Varmasti monenlaisen menon mekko.

Helmat-kirjasta Silva-mekko

Ompelen nykyisin enää harvemmin vaatteita. Vielä harvemmin kaavoista!

Mutta tein vasta poikkeuksen. Ihastuin ihan täysin Helmat by Mekkotehdas -ompelukirjan Silva-mekkoon. Iski joku hetkellinen hulluus, kun tartuin heti kaavojen jäljentämiseen ja seuraavana kurvasin kangaskauppaan.

Sitten se sujuminen ottikin kunnolla kurveja mutkiin. 

Ensin iski piiiiitkä leikkaamattoman kankaan kauhu. Entä jos kaikki meneekin mönkään? Kangas oli kallista ja sitä tarvitsi melko monta metriä. Kun vihdoin henkeä pidätellen leikkasin kankaan, ompelu lähti ihan turhankin vauhdikkaasti liikkeelle. Onnistuin ompelemaan pääntien kaikki kolme kaitaletta kaikki toisiinsa nähden väärin, en edes käsitä miten onnistuin siinä niin! Paljon ratkomista ja uudelleen ompelua vain huomatakseni ettei mikään kohta yläosasta istu. 

Taas ratkomista, olkasaumojen fiksaamista, pääntien ja kaitaleiden uudelleen tekoa. Tarvitsi aika paljon kärsivällisyyslihasten kiristämistä, mutta valmista siitä tuli. Aika helposti olisin voinut antaa periksi ja jättää koko homman sikseen.

Ei siitä täydellinen tullut, mutta tumma sävy antaa paljon anteeksi. Lähemmällä tarkastelulla näkisi, että olkasaumat ovat turhan edessä, rintalaskokset vähän liian alla ja vyötärö liian korkealla (no sen näkee kyllä muutenkin). Eli paljon jäisi vielä muokattavaa, jotta yläosa olisi juuri täydellinen - mutta samaa oli moni somessa todennut. 

Mutta valivali viis, mekko oli silti yllättävän kiva päällä. Tykkään kietaisumallista sekä mekon hihamallista ja syvään uurretusta pääntiestä. Pelkäsin, että joustamattomana kankaana pääntie lörpöttäisi, mutta se istuikin yllättävän hyvin.

Kangasmetreistä jäi paljon epämääräisiä tilkkuja. 

Ompelin heti tilkuista muhkun hiusdonitsin - kas, siinäpä helppo kampaus juhliin: hiusongelma oli ratkaistu! Kutrit sykkyrälle ja donitsi ympärille, done! 

Ehkä tähän mekkoon tuli vähän viha-rakkaussuhde. Viha siksi, koska ompelu oli niin kuoppaista. Rakkaus, siksi noh, koska HELMAT. Ja ehkä myös se ylpeys, että todella ryhdyin ompelemaan kaavoista jotain mikä oli ehkä kaavamuutoksien kannalta itselle teknisesti liian haastava. 

Oli niin hyvä fiilis, kun kuitenkin sai mekon valmiiksi ja sellaiseksi, että sitä voi pitää päällä - virheineen kaikkineen.

Korjaa sun vaatteet - lyhennä & pidennä!

Korjaa sun vaatteet!

Sarjaan uusi jatko-osa. Edellinen kymmenen vinkin pläjäyksen löydät tästä (ks. postaus). Ajattelin, että vastahan se postaus oli, ihan tuossa keväällä. Juu oli keväällä, mutta viime vuonna. Näin se on aika hämärtänyt näinä jatkuvina epidemiavuosina..

Mutta nyt fiksataan helposti. Kaikilla on varmasti vaatteita, jotka on muuten hyviä, mutta helma on liian pitkä tai lahkeet liian lyhyet - kuten näissä yöpöksyissä! Kyllä ne lahkeet olivat vielä joskus maltillisen pitkät, nyt jotenkin niin pesussa kutsahtaneet, että tuntuu ihan liian lyhyiltä.

Joten, jos on liian lyhyttä ja liian pitkää vaatetta - mikä ratkaisuksi?

Helppoa: Pätkäse poikki ja lyhennä lisää. Tai pidennä ja pistä jatkokappale. Leikkaa ja yhdistä. Laita halki ja poikki pinoon - ongelma on helposti ratkaistu!

Lyhennä & pidennä 1/5
Liian lyhyet yöhousut 

Lahkeet veks tilkkulaariin ja uuden lahjepituuden huolittelu. Näistä tuli aika söpöt yöshortsit!

Lyhennä & pidennä 2/5
Liian pitkä maximekko 

Sama toimii myös mekkoon. Jos on pituutta liikaa, eihän se ole kuin lyhentää ja huolitella uusi helma. Tätä maximekkoa ei tullut koskaan käytettyä, koska helmapituus olisi ollut sopiva vain korkkareilla. Otin jopa 40 cm pituutta pois (= lyhennyksestä jäi hyvä, valmiiksi huoliteltu trikookappale johonkin muuhun tulevaisuuden projektiin) ja kas, maxista tulikin normaali. Tämä pääsee varmasti nyt käyttöön!

Lyhennä & pidennä 3/5
Helmasta tahrainen toppi 

Ja edelleen sama, helppo niksi toimii myös tahratuhruvaatteisiin. Tahrainen helma pois ja tilalle jotain muuta - tässä topin tapauksessa otin tarvittua vähän reilummin ja lisäsin alle mukavan, saumattoman resorin. Siitä tuli alustoppi pääntiestä liian avonaisten puseroiden alle. On muuten tuo resori vanhojen, saumattomien pikkareihin vyötäröltä talteen napsittu. Sama se onko pikkareista vai ei, jos se on vielä hyvä? Se on kierrätystä parhaimmillaan.

Lyhennä & pidennä 4/5
Liian lyhyt tpaita ja vähälle käytölle jäänyt mekko 

Tavallinen tpaita, jota ei tullut käytettyä, kun se tuntui ahdistavan lyhyeltä ja helmasta ehkä vähän liian napakalta, joka korosti sitä, että lyhyt helma nousi entisestään. Yläosa kuitenkin istui kivasti.

Trikoomekko on itse ommeltu (ks. postaus) ja jotenkin se jäi turhan vähälle käytölle, vaikka ei siinä mitään vikaa ollut. Jotkut vaatteet vaan jäävät sinne kaappiin, vaikka kuinka aikoisi heti huomenna käyttää.

Joten!

Ratkaisu: tpaita vyötäröltä poikki ja mekosta yläosa pois. Sivusaumojen kohdistus ja poikkisaumat kappaleista yhteen. Tpaidasta tulikin mekko! Ihan tavallinen, musta mekko. Enää ei nouseva helma ahdista.

Mutta. 

Entä tehdä mekon pois leikatulle yläosalle? Se oli kuitenkin aika hyvä.

Lyhennä & pidennä 5/5
Randomvaatekappaleet yhteen

Mitä tulee, jos yhdistää mekon yläosan plus liian lyhyen tunikan plus vielä trikoo"neule"takin?

Myös tunika ja trikootakki ovat itsetehtyjä. Joskus aikoinaan kivoja, mutta sitten jääneet käytöstä pois.

Kolmesta tuli yksi!

Yläosan alle tunikan trikoo-osuus ja leveä helmaröyheöö trikootakista. Jäljelle jäi vain leikkuurippeitä, jes.

Tästähän tuli hauska loppukesän (ja toivottavasti tulevien kesien) mekko! Ja mikseipä myös paksujen sukkiksien ja lämpimän neuletakin tai -puseron kanssa voisi pitää myös muutenkin. Mitäs sitä liiaksi lokeroimaan vain kesävaatteeksi. Vaatteet ansaitsevat tulle käytetyksi!

Eikö ollutkin helppoja korjauksia? Ei se paljoa vaadi, että saa vaatteen taas kivemmaksi ja käyttöön.

Banaanimekko ja monta muuta

Bananas!

Rakastan banaania. Syön niitä päivittäin. Se maistuu aamu- tai iltapalana puuron tai jogurtin kanssa. Erittäin hyvä välipala. Rakastan myös paahdetun ruisleivän ja banaanin yhdistelmää (väliin vain sipaisu voita ja avot!).

Joten ei kumma, jos banaanikangas valloitti.

Tilasin tämän Bananas-digitrikoon Ommelliselta jo viime vuoden puolella. Ekan ompeluksen tein siitä jo keväällä ja unohdin esitellä sen silloin blogissa. Ja hyvä niin - koska nyt tulee sen lisäksi myös muuta!

Kangasta 1,5 metriä - mihin kaikkeen se riittikään? 

Arvaa. 

VIITEEN asiaan. Amazing!

Keväällä siis ompelin tämän. Jotain tällaista halusinkin kankaasta tehtävän, kun kangasta tilasin.

Kaavana käytin Nuppunen (osa 1) -kaavakirjaa. Se oli nimeltään joko Peippo tai Kyyhky - en enää ole varma, kumpi se oli vai oliko sekoitus kumpaakin? Aika paljon kaavaa muuntelin. Ainakin helmaa muunsin, jätin taskut pois, tein suoremman pääntien ja lisäsin pääntiehen ja helmaan leveän kaitaleen sekä hihoihin resorit samasta kankaasta (= hyvä tapa saada tilkkumäärää vähemmäksi).

Ja arvaatteko mitä?

Ompelin tämän 100 % vain saumurilla! Ei siinä kauaa mennyt, kun saumurilla painoi menemään. Ainut mikä jäi vähän silmää hiertämään oli helmakaitaleen pieni aaltoilevaisuus, joka olisi ollut siistimpi, jos olisin sen ompelukoneella ommellut. Mutta menkööt - tämähän on vain rento oleskeluvaate!

Ja eikä siinä vielä kaikki!

Sain mekon palat leikattua jotenkin niin kätevästi, että kankaasti riitti just ja just vielä pieneen t-paitaan. Ihan kokonaisia t-paitahihoja en saanut, mutta ompelin tuollaiset väljät lepareet perhoshihan tyyliin.

Tästä tuli tosi veikeä kesäinen t-paita! 

Ja t-paidankin jälkeen puolestatoista metristä jäi tällainen epämääräinen pala jäljelle. Mulla on tullut sellainen tavoite, että kerralla kaikki pois. Ettei jäisi juuri tällaisia epämääräisiä paloja pyörimään. 

Mutta mitä tehdä lopusta, kun oikein mihinkään isompaan se ei enää riitä?

Pannat ja donitsit - aina hyvä ratkaisu!

Pienestä tilkusta tuli mekon tai t-paidan kanssa käytettävä mätsäävä hiusdonitsi. 

Sitten ompelin pitkähkön päistä kapenevan, kaksinkertaisen päähuivin - vai onko tämä kuitenkin hiuspanta? Turbaanin tavoin sen voi kietoa päähän, mutta jää kuitenkin turbaanista poiketen pannaksi. Jos huivin keskiosan jättää eteen ja ylös, se peittää hyvin päätä auringolta. Pannan päät voi kietoa eteen solmumaisesti. Tai näyttävämmin vaikka rusetille.

Ja eikä siinäkään vielä kaikki!

Vielä jäi sopiva tilkku, jonka sain juuri ja juuri riittämään miehen boksereiden etumukseen. Kaavana näihin Suuri Käsityö 10/19 bokserit. Harmaa on miehen käytöstä poistetusta t-paidasta ja vyötärönauhakin (äh näyttääpä sauma kuvassa ruttuiselta) oli jostain ratkottu talteen - 100 % siis uusiokäytettyä!

Mies nauroi bokserit nähdessään: "No nyt on melko kaksimieliset boksat! Kas, kun et munakoisokangasta laittanut!" - Onkohan jossain munakoisokangasta??!

Aika hyvin riitti 1,5 m kangasta. Yllättävän tehokkaasti käytetty, tilkkulaariin jäi vain pari pienen pientä palaa ja tilkkuroskiinkaan ei mennyt leikkuujätettä paljoa. 

Että nyt on banaania. Voisikin ottaa välipalaksi vähän banskuvoikkaria.

Mekosta hame

Mikähän siinäkin on, että aina - SIIS AINA - kun iskee joku pikkuinen megahelle niin mulle iskee himo ommella? Juuri silloin kun hikoilee ihan ilman mitään tekemistä niin ei kun vain ompelukoneen eteen oikein, että hikoilee vielä enemmän. Miten se ompelu onkin niin (tuskan)hikistä hommaa?

Ja niin se siis iski taas, hikiompelu.

Idea lähti tästä. Ostin tämän rumiluksen mekon Pelastusarmeijan poistomyynnistä. Parisen euroa tästä maksoin ja mietin, että no onhan sen ruma, mutta se on 100 % puuvillaa. Ylin nappi poissa ja kirjailu paikoin ripsaantunut, mutta jotain kivaa tässä metsänvihreässä värissä on.

Hauska keskustelukevennys tähän väliin, kun otin mekon kotona esiin. Mies parahti: MIKÄ TUO ON. Tuommonen joku keskiaikaismekko. Eikö tuo brodeeraus ole ihan hirveä?

Nauroin, koska eihän mekko ollut sellaisenaan käyttöön tulossa. Ja yllätyin, että mies tietää sanan brodeeraus! 

Plan oli tehdä mekosta kesähame! 

Leikkasin yläosan veks. Otin sivuista ylimääräistä leveyttä ja tein siitä vyötärönauhan (no oikeasti eka vyötäröltä, mutta siitä tulikin eka liian leveä ja sitten kavensin liikaa ja siitä tuli ihan liian kapea, joten onneksi runsautta oli helmassa ja sain sivusta uudet kaitaleet vyötärölle).

Hihoista ja yläosan vuorituksesta tein isot sivutaskut. Nappikaistan ompelin alimpaan nappiin umpeen, jotta matkalta ei vilku. Eipähän tarvitse tarkistella julkisilla paikoilla, että onhan kaikki napit kiinni.

Vyötärölle tuli siis kiinteä kuminauha. Ensin ajattelin vetoketjua, mutta kesällä helposti turvottaa (mitäs syöt sitä jätskiä), joten joustava vyötärö tuntuu mukavammalta kuin napakka vyötärö.  

Tästä tuli tosi kiva hame! Vähän verotti pituudesta eka vyötärökaitalesuhmurointi, mutta ehkä näin parempi, on se silti pituudeltaan yli polvien.

Ja entä se yläosa? 

En ihan hirveästi ihastunut tähän kuviointiin. Napit ratkoin talteen ja mietin mitä käytännöllistä tästä saisi..

No pari donitsia! Pelkkä vihreä selkäosasta ja etupuolen brodeerauksesta oma jättihiusdonitsinsa.

Nappipari sai taakseen korvakorutapit. Minulla ei olekaan ennen tainnut olla korvakoruja, jotka mätsää helmoihin just eikä melkein!