Lahjapankki osa 3: Pussukat omalla printillä

Kolmas osa lahjapankkiin! Vähän tulee nyt nämä tälleen ripotellen, kun ei jaksa tehdä (eikä kukaan jaksa lukea) massiivista postausta, jossa olisi kaikki kerralla yhteen putkeen isona pläjäyksenä.

Lahjapankki 2023: Osa 1: Enkelikranssi / Osa 2: Kelloteline kierrättäen

Nyt esittelyvuorossa ovat nämä printtipussukat. Mielessä kyti tällainen printti, johon varmaan jostain sain idean, mutta nyt en millään enää muista mistä se tuli. Mieleen kuitenkin jäi ja halusin ehdottomasti kokeilla sen toteuttamista.

Ja toteutin sitten kerralla ihan kolmen kappaleen verran!

Tein siis printin näihin itse vapaalla kädellä.

Tein printin paksulla, jäykällä siveltimellä ja akryylimaalilla. Tekstiiliväri olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta se oli loppunut ja joskus tuntuu, että värin kirkkaus kestää paremmin akryylimaalissa. Akryylihän ei kyllä lähde kankaasta (vaikka ei kiinnitäkään silittämällä kuten tekstiiliväri kiinnitetään), ei sitten millään. Joskus haalistuu, joskus ei sitäkään. Joten etenkin tällaisessa ompeluksessa, jota ei muutenkaan alvariinsa pestä, akryylimaali sopii vallan hyvin.

Päällinen on ihan tavallista puuvillaa. Yksinään se oli liian lurpahkoa, joten tein pussukoihin vuoren. Valitsin myös vuoreksi mustavalkoista kangasta (vähän canvasta ohuempaa sisustuskangasta). Siinäkin on hauska geometrinen kuosi. 

Yksivärinen kangas olisi ollut liian tylsä valinta pussukkaan, joka päältä on kuitenkin vähän menevämpi.

Pisteeksi iin päälle lisäsin vetoketjuihin nahkasuikaleen vetimeksi. Se viimeistelee mielestäni tyylin.

Kaikki matskut ovat myös uusiokäytössä! Päällinen oli aikaisemmin vanhan rahin vuorikangas. Pussukan vuorikangas on puolestaan saatua kangasta, jotain jämää jostain verho-/verhoiluprojektista? Vetoketjut purettuja muista pussukoista, laukuista, repuista. Nahkasuikaleet jämäpaloista.

Nämä printit olivat erittäin hyvää harjoitusta siihen, että yleensä en voi sietää maalijälkeä, joka ei ole tasainen. Just tällaiset epämääräiset rannut ovat yleensä sietämättömiä! Mutta tässä tyylissä tämä on just hyvä. Ei sitä ihan läheltä passaa katsoa, mutta kauempaa näyttää hyvältä, vai mitä? 

Oma printti hiusdonitsiin

Valentine Week* viimeinen osa!

Se on viikko hurahtanut, hyvää ystävänpäivää! Teemaviikon päättää tämä sydämiä täynnä oleva hiusdonitsi.

* Ystävänpäivän kunniaksi lämpöä ja lempeyttä Valentine Week -teemaviikolla. Katso teeman jo julkaistut osat: Virkattu polettisydän / Neulottu Sydän nurjallaan -tiskiliina / Kirjailtu ja parsittu sydän / Sydänmakramee (mukinalunen) / Virkatut sydänkorvakorut / Pienet kylmäpussit

Ja näin sen tein:

DIY: OMA PRINTTI HIUSDONITSIIN

Mitä tarvitset? Vaaleansävyisen kngassuikaleen (puuvillaa tai puuvillasekoitetta), akryyli- tai tekstiilimaaleja, joku jolla "leimata" kangasta (ks. vinkki alla) ja ompeluvälineet.

Pieni laatta on maaleja varten. Voi käyttää myös vaikka pahvinpalaa. Itse käytän aina laattaa, koska akryylimaali ei kuivahda laatalla niin nopeaa ja on helposti siitä pois pestävissä. 

Tein "leimasimen" leikkaamalla pehmeästä muovista sydämen. Mikä vain vähän taipuisa levy käy, vaikkapa softislevyn jämäpala. Tai pala take away -pakkauksesta. Liimasin sen puutikkuun, jotta "leimaa" on helpompi nostaa ja painaa maaliin. Ilman tikkua tulisi vain sormin käsitellessä sotkua.

Sitten maalia valmiiksi, tikku hollille ja kangas valmiiksi. Pikkutilkku on testipainamista varten. Tai sitä varten, jos tulee liikaa maalia leimasimeen. Tein puoliväliin taitoksen, jotta ei mene sydänrivit ihan vinkkuraan. Puolitaitos on myös merkki suunnan vaihtamisesta. Kangas kun taittuu donitsin kummallekin puolelle ja tahdoin et sydämet on samansuuntaisesti donitsin kummallakin puolella.

Ja näin se käy! Ei tarvitse olla ihan justiinsa kuvioiden. Sinnepäin, se riittää hyvin.

Sitten kuivatellaan ja ommellaan. Ompelen donitsin ihan perinteisesti. Pitkä sivu yhteen oikeat puolet vastakkain, jätä päistä ainakin 5 cm ompelematta. Kääntö oikeinpäin. Lyhyet päät yhteen ja ompele oikeat puolet vastakkain. Kuminauhaa sisään ja kuminauhan päät yhteen. Sitten ommellaan jäljelle jäänyt aukko käsin tai koneella. Itse suosin käsin piilopistoja, jotta aukosta tulee mahdollisimman huomaamaton.

Tästä tuli aika herttainen! 

Hyvää ystävänpäivää kaikille käsityön ystäville! 

Tämä pieni teemaviikko oli kiva tehdä. Ennen pidin enemmänkin teemaviikkoja. Ehkä toteutan vastaavia jatkossakin. 

Kahvia ja netflixiä.

Rennot vaatteet, kahvia ja netflixiä - täydellinen sunnuntai. Olen koti-ihminen, joka nauttii hiljaisista ja hitaista aamuista, jolloin saa juoda rauhassa aamukahvin ja katsoa kesken olevaa sarjaa jakson tai useammankin. Tämä collegepaita on siis täydellinen rennon sunnuntain viettämiseen kotona.

Tein printin ihan vain käsivaralla mustalla ja punaisella tekstiilitussilla. Kauan sai kärjillä hinkuttaa, mutta en silti halunnut käyttää kangasväriä ja sivellintä. Lopuksi printin kiinnitys eli silitys ja paita päälle! Ja miksi printin tein? Koska tahra. Tuli klassinen loppasuu sotkee -ateria, eikä tahra rintamuksesta pois millään, joten printtiä sitten päälle.

Printti sai inspiraationsa useista erilaisista versioista, joista ehkä tunnetuin on Coffee, netflix & yoga pants (en tiedä kenen paita on alkujaan, mutta vastaavia ainakin on wishillä ja amazonilla). Meinasin aluksi lisätä omaan versioon perään & messy hair, mutta sitten tekstistä olisi kokonaisuudessaan tullut melko iso. Vai olisiko? Pitäisiköhän sittenkin vielä lisätä..

Takkutukkainen, printtipöksyinen sarjaseuraaja ottaa tämän sunnuntain rennosti. Harmaja sateinen sää, on hyvä päivä siis katsoa sarjoja.

Inspiraationa ysäri 2/2.

Kuva.

Ysäriteema jatkuu. Ykkösosa oli pukeutumista (ks. postaus), jatko-osa nyt jotain ihan muuta. Huumorilla mennään.

Kun mietin 90-lukua, mieleen tulee sen ajan televisio-ohjelmat. Oli Metsolaa, Kummeleita, Kylla isä osaa, Blondi tuli taloon. Silloin oli Puhtaat valkeat lakanat, Isänmaan toivot, Tribe ja Salkkaritkin starttasivat. Mutta ihan kaikista eniten katsoin Frendejä. Kasvoin niiden parissa! Rakastin niitä ja rakastan edelleen!

Jaksojen loppumisen jälkeenkin on aika monta kertaa tullut katsottua koko tuotanto (1994-2004) systemaattisesti läpi. Olen katsonut miehen kanssa myös leikkaamattomat jaksot alusta loppuun (huh, onneksi myös mies tykkää Frendeistä!). Ja aina vaan ne jaksaa naurattaa. Eikä se edes nolota.

Mutta mitä ideoita lempisarjastaan voisi ammentaa DIY-kentän puolelle?

Ja kun kerran inspiraatiota etsittiin niin eihän sitä osannut vain yhtä toteuttaa, vaan tässä viiden sekalaisen idean otanta:

Frendit-kuva.

Inspiraatio 1: Kehys ovisilmän ympärillä.

Keltainen kehys violetissa ovessa, se Frendien tunnetuin yksityiskohta. Vastaavasti idea oli käytössä jo aikaisemmassa kodissani - mutta siellä vaan tuli turvalukko tielle, ei saanut kovin isoa kehystä oveen. Nythän sen toteutan uudestaan ja isommin, luulin! Kunnes tajusin, että eihän meillä ole sitä ovisilmää, jota kehystää. Voi pahus.

Ei sitten, tehdään muotokieleltään sama kehys minikoossa (fimo-massasta) ja pistetään se jääkaapin oveen magneetiksi. Ovihan sekin on. Keltaisena kehys sopii hyvin yhteen keltaisen pallomagneettien kanssa (ks. tutoriaali).

Frendit-kuva.

Inspiraatio 2: Central Perk 

Central Perk, paikka, josta tarina alkaa. Sisustus ei inspiroinut, mutta jotain tahdoin kahvilasta toteuttaa. Entä logo? Siitä tykkään! Ja sen myös toteutin pieneksi tauluksi (A4-akvarellipaperi, vesivärit, säiliösiveltimet ja reunat ohuella tussilla).

Ja luonnollisesti sijoitin kahvilan inspiroiman vesivärityön keittiöömme liesituulettimen ylle. Tästä tuli aika kiva väriläiskä!

Frendit-kuva. / Cookie time-kuva

Inspiraatio 3: Cookie time

Frendien runsaasta sisustuksesta silmiin osuu Monican keittiöstä usein paikkaansa vaihtava Cookie time-purkki (kuvassa jääkaapin päällä). Se on aika hauska ja on tekstiltään inspiroinut ennen muinoin myös kellotaulun muodossa. Nyt palasin purkki-ajatukseen. Mutta hyvin pelkistetyssä muodossa. Aasinsiltana toimii edelleen vain teksti.

Frendit-kuva.

Ja pitihän se keksipurkki myös täyttää keksein. Joten...

Inspiraatio 4: Nestley Toulouse

Frendeissä on jakso, jossa Monica leipoo leipomistaan selvittääkseen Phoeben isoäidin keksireseptin. Lopulta paljastuu, että kyseessä ei ollutkaan salainen suvun resepti, vaan valmiin keksipaketin kyljestä otettu ohje. Kyseinen keksiresepti löytyy mm. täältä. Käytin ohjetta pohjana vähän sitä muunnellen. Puolitin annosmäärät, laitoin sokeria vähemmän ja jätin pähkinät pois, koska käytin maitosuklaata, jossa oli jo itsessään pähkinämuruja. Aivan hyvää tuli!

Ja eikä siinä vielä kaikki, otetaan vielä loppukevennys:

Frendit-kuva.

Inspiraatio 5: Ichiban, miesten huulipuna

Kyseessä on siis mainos, jonka Joey näytteli Japanin(?) markkinoille. En nyt voinut olla ostamatta tätä ideaa esiin. Ei muuten, mutta onhan se halloweenin naamiaiskausi tulossa!

Kaikista helpoin ja nopein tapa toteuttaa minkä sävyinen huulipuna (tai poskipuna, jos naamiasjutuista puhutaan) on sekoittaa väritöntä (tai vaaleaa) huulirasvaa, huulipunaa tai vaikka vaselinea syväpigmenttiseen luomiväriin. Spatulalla vaan sekaisin ja spatulaa isompi satsi vaikka pikkupurkkiin säilöön. Hyvä idea kierrättää vaikka lasten naamiaismeikkauksiin riikkoontuneet tai käyttämättä jääneet luomivärit ja poskipunat, silloin ainakin tietää millä "maaleilla" lastaan somistaa.

Vähän nolonaurattaa, mutta siinä se naisten ichiban nyt on! Melko "kuolonsininen" on tässä iltapäivän hämäryydessä.

Kuva (Phoebe) / Kuva (hyllykkö) / Kaikki muut kuvat.

Jos sinisestä huulipunasta inspiroituminen oli pöhköä, hyvin olisin voinut nostaa esiin myös Frendien omia DIY-kyhäelmiä isosta tökkimistikusta Monican sukkapupuun tai Phoeben nukkekotiin. Olihan niitä myös muita itsetehtyjä juttuja kuten Phoeben Gladys-taulu, Rossin avaruuspottu-puku tai itsetehty sarjakuva (Science boy!).. Joey ajatteli vähän isommin, oli jättimäistä tv-alttarihyllykköä ja pahvilaatikkolinnoitusta. Kaikenlaista! Ihan pienesti piti hillitä, ettei toteutukseen lähtenyt Geller cup -kiertopalkinto.. Onneksi ei ollut trollia, jota uhrata pokaaliksi.

Nyt voisi katsoa illaksi pari jaksoa Frendejä, syödä keksejä ja vaan vähän rentoutua. On muuten tuo Frankie say relax -printti myös Frendeistä. Tussasin paidan jo vuonna 2008! Vähän on kulahtanut, mutta on sitä kyllä pidettykin ahkerasti tässä kahdeksan(!) vuoden aikana. Huh!

Muita Frendit-faneja siellä?

Inspiraationa ysäri 1/2.

Yhdeksänkytluku. Se oli VHS-videoiden, Nokian nousun ja teksti-tv:n aika. Oli nappiverkkarit, Nintendo ja trolli-lelut. Oli kirjeystävät, Spice Girls, muoviset tikkarikorut ja pienet selkäreput. Sitä tanssi Macarenaa, katso Jyrkiä telkkarista ja pukeutu hamehousuhin. Taustalla ruksutti modeemi ja katosta roikku rykelmänä cd-levyjä, hiuksissa oli koristepompulat ja seinät oli vuorattu Backstreet Boys-julisteilla. Voi tätä nostalgian tulvaa.

Kollaasin inspiraatiokuvien lähteet: mekot 1 + 2 / hiusdonitsit 3 + 4 / choker 5 / tpaita 6 

Kun ysäri on viime vuosina pingahtanut eri tavoin takaisin pinnalle, mietin mitä yksinkertaista sitä voisi tehdä ysärihenkeen? 

Voisiko jotakin ysärin pukeutumista tuoda tähän päivään ilman, että se olisi liian ysäriä?

Testataan. Otetaan neljä simppeliä ideaa ja katsotaan mitä tulee:

Ysäri-inspiraatio 1: Hiusdonitsit. 

Ah, ne kammottavan värikkäät samettiset ja glitterpaljettiset (mulla oli täysin kultainen paljettihiusdonitsi!) hiusdonitsit. Entä, jos karsisi värit pois? Tuloksean on mustavalkoista printtiä ja hiusdonitseja kahdessa koossa! Pikkuinen on jo aika söpö!

Netti on donitsitutoriaaleja pullollaan, mutta otetaan pikakatsaus donitsin tekoon: leikkaa kangassuikale (esim. 12x35cm). Taita kaksinkerroin pituussuunnassa. Ompele pitkä sivu kiinni oikeat puolet vastakkain. Käännä putki oikeinpäin. Leveästä putkesta voit ommella jo osan päistä yhteen, oikeat puolet vastakkain. Jätä laitaan pieni aukko. Pujota sisään kuminauhaa hakaneulan avulla. Pituus riippuu siitä kuinka napakan donitsin haluat. Ompele kuminauhan päät yhteen. Ompele aukko kiinni.

Ysäri-inspiraatio 2: Punotut choker-korut. 

90-luvullla oli paljon punottuja pantamaisia choker-kaulakoruja ohuesta joustavasta(?) muovista. (Oli noilla joku omakin nimi, mikä se oli?) En ollut valmis palaamaan vielä "kaulapantoihin", mutta sama punonta paksumpana rannekkeena tuntui kivalta.

Punominen oli yllättävän helppoa (ks. selkeä tutoriaali punomisesta: Brit.co). Materiaaliksi voisi hyvin käyttää myös ohutta nyöriä, vahattuna nahkanauhaa.. Käytettävyyden lisäämiseksi tein liitoskohtaan pienen kiinteän leksun kuminauhasta.

Ysäri-inspiraatio 3: Ysäriprintti.

Näitä on näkynyt, 90-luvun inspiroimia paitoja. Ja vaikka en ysikytluvun lapsi olekaan, nyt on kuitenkin printtiä paidassa.

Vanha valkoinen paita ja korkkaamaton Zig:n musta tekstiilitussi. Pari kantapään kautta opittua vinkkiä printtien tekoon: kannattaa aina käyttää aikaa keskikohdan ja raja-alueiden mittaamiseen, että printti tulee varmasti haluttuun paikkaan suoraan ja keskelle. Silityslauta on hyvä alusta (ohut pahvi kankaan ja laudan väliin), koska siihen voi iskeä kankaan nuppineuloin kiinni - näin kangas ei luisu paikoiltaan. Joustavien kankaiden kanssa tussia kannattaa käyttää yhteen suuntaan ns. sipsuttaen, koska suorien pitkien viivojen teko harvoin onnistuu (ainakaan minulla).

Ysäri-inspiraatio 4: Mustat spagettiolkaimiset mekot.

Tätä mietin jo kesällä mekko-tutoriaalisarjaa tehdessä. Jäi kytemään mieleen ja nyt sen toteutin! Tosi ysäriä olisi ollut satiininen alusmekkomainen mekko Kate Mossin ja muiden tyyliin, mutta tämä käytännön arkityttö valitsi paksuhkoa trikoota.

Tästä trikoomekosta tuli tosi kiva! Aion todellakin pitää valkoisen tpaidan kanssa. Ja ehkä poolokauluksisen puseron kanssa. Tai myös ruudullisen flanellipaidan kanssa! Farkut ja jalkaan mustat maiharit! Näin se ysärityyli askel askeleelta villitsee minutkin!

Loppukevennys tähän ysärihurahtamiseen: yritin tehdä kutistemuovista c-kasetti-korvikset. Luulin tekeväni just samaten miten ennenkin, mutta jotain meni pieleen. Eipä se kutistunutkaan. Jähi paikoillaan, aika täyttyi, reunat meni kupruun ja siihen sitten kovettui. Voihan #%*€%&! Roskiin meni. Universumi ei sallinut c-kasetteja korviin. Ehkä se oli jo liikaa.

Ja kappas vain, tähänhän tulee vielä jatko-osa! Lisää ysäriä! Mutta inspiraatioksi tulee ihan jokin muu.

Parveketyynyjen printit.

Parveke sai tälle kesälle uuden lookin! Laitoin vanhat kalusteet kiertoon ja satsasin uusiin polyrottinkisiin kalusteisiin. Vähän kirpasi ostaa muovikalusteet, mutta tuntui se tuntui nyt oikealta vaihtoehdolta - niitä kun ei tartte suuremmin huoltaa ja pärjäävät talvenkin ulkona ilman, että veisivät varastotilaa. Mutta muovista nyt viis - uudet kalusteet, uudet tyynyt! 

Tämän kuvan joku saattoi nähdä jo aiemmin Instagam-tililläni.

Mutta uutta kangasta en osta, päätin. Onneksi kaapissa oli jemmassa markiisin vahvuista puuvillasekoitetta. Täysivalkoinen ei lienee viisas ratkaisu, totesin ja päätin tehdä kankaaseen printit itse. 

"Leimasimet" leikkasin softis-levyjen jämäpaloista ja viimeistelyt tein pensselillä ja tekstiilitussilla.

Sitten printit ommellen tyynyiksi! Valkoinen kangas loppui kesken, joten pistin viime vuoden kalusteiden harmaata päällistä tyynyjen takakappaleiksi (jes, sain sitä kulahtanutta kangasta kiertoon!). Kaksivärisyys ei haittaa, harmaa sopii hyvin tyynyihin, kun kalusteiden istuimet ovat harmaat.

On siinä kiva yhdistelmä: mansikoita ja vesimeloneita! Välissä räpsäkän punainen kaktus-tyyny. Kankaan punainen väri on niin syvä, että meinas valkoinenkin hukkua tekstiilin pintaan. (Voi apua tuota haukottelevaa koiraa!)

Neljäs printti on kirsikkoja täynnä. Tämä on mielestäni vähiten onnistunut. Tein kirsikat viimeisenä ja silloin alkoi jo leimasinkättä väsyttämään. Tahtoi jo ompelemaan ja tohkeissaan jo keskittyminen herpaantui.

Melonikolmiot ovat suosikkini! Tämä on ihanan söpö ja raikas - sopii just hyvin, kun itse parveke on yksi kuuma pätsi.

Alkaa näyttämään jo joltain, parvekkeen muodonmuutos edistyy! Mutta vielä on paljon ideoita ja tekemistä..!

Lahjat 2015: Teinille.

Laitoin ylläripostia yhdelle ihanalle. Häntä liian harvoin näkee, joten postin kautta on edes kiva ilahduttaa.

Ylläripostiin kuului jotain käytännöllistä, kuten ihan normipipo. Ompelin sen pehmeästä ja sileästä neuloksesta jonkin iän vanhan käsityölehden peruskaavalla. Kylkeen tein ihan omalla kaavalla helposti pois napattavan "merkkilapun".

Ylläripostiin kuului myös jotain hassua pikkuhöpösälää, kuten tämä emoji-merkki (esim. avaimeen tai laukkuun). Printtasin naamat (on siis sama naama kummallakin puolella) ja liimalakkasin ne kirkkaan muovin väliin. Parin kokeilun jälkeen päädyin käyttämään muovina vanhan muistikirjan kirkasta välilehteä (monissa kansioissa ja kalentereissa on samoja muoveja välissä tai jopa kansina). Se oli hyvä, helppo leikata ja sopivan taipuisa. Ei jättänyt reunoja teräviksi. Ja tarpeeksi ohut, että ripustustuskoukkua varten reiän sai tehtyä ihan paksulla hakaneulalla painamalla.

Vinkkejä: Kova pleksi ei käy vastaaviin projekteihin ellei omaa sellaista leikkuria, jolla reunat saa nätisti ja siististi. Huomioi myös onko muovi matta vai kirkas - sillä voi olla vaikutusta sävyihin. Myöskään liian kosteat liimat eivät käy, nopeasti ja ohuesti käytettävät liimalakat soveltuvat paremmin (vrt. vasemmalla epäonnistuneessa versiossa kosteus jäi muovin alle).

Ja oli ylläripostissa myös jotain ihan arkeen: uusi t-paita. Tästä teini ainaki todella tykkäsi! Not today -tekstin tein dc-fixin jämäpalojen avulla, kun kontakti oli loppunut. Vähän jännitti miten kävi, menikö uuden paidan ostohommiksi, mutta yllättävän hyvin onnistui, ei tullut sabluunasta lainkaan vuotoja! Taidan käyttää jatkossakin mahdollisten printtien tekemisissä dc-fix-jämiä niin saa nekin palat samalla hyötykäyttöön!

Silitä, silitä.

Tunnustan, en tykkää silittämisestä. Olen kyllä kovin yrittänyt petrata silittämisen suhteen, sekä pukeutumisessa että ompelemisen välivaiheissa, mutta silti.. onhan se kovin työlästä, jos rauta on vaikeasti otettavassa paikassa ja lautakin pitäisi roudata eri huoneesta.. Älysin joku aika sitten: laita ne näkösälle niin niiden käyttökynnys madaltuu edes vähän. Mindblowing.

Ja kun lautakin on nyt näytillä, onhan se kiva, jos se näyttää nätiltä. En vain ommellut uutta päällystä, myös painoin pilvi-kuviot kankaaseen! Ei ollut kivaa mustavalkoista laudan päälliseksi soveltuvaa printtipuuvillaa niin tein sen sitten itse.

Tältä näytti edellinen päällinen. Perusvalkoinen, johon tussasin vuosia, vuosia sitten tekstin, jonka piti houkutella minua silittämään enemmän. Hyvä kikka, toiminut vaan ei. Etenkään, kun sain aikaiseksi aika pian tekstin lisäämisen jälkeen lähtemättömiä tahroja kankaaseen. (Ps. ne on liimaa. En tunnusta, että käytin lautaa askartelualustana.)

Nyt aion pitää uutta päällistä hyvänä. Ja käytössä aina, kun tarvitsee. Itse tehty printti sen ansaitsee.