6. luukku: Karkkipapereista pikkujoulurusetti

Itsenäisyyspäivä, hyvä syy avata luukkuun ripaus säihkyvää juhlaa!

Joulukalenteri 2023:
1. Joulumuistikirja / 2. Puuhelmitonttu / 3. Piparipoikalaatikko / 4. Printattavat pakettikortit / 

5. Tuftatut pörrökoristeet

Aikaisemmin kuudennessa luukussa on nähty niin Suomen lippua niin korviksina (tänään on liput korvissa tietenkin!), pöytäkoristeena kuin myös heijastimena. Itsenäisyyspäivän luukussa on ollut myös paperiputkihimmeliä, havuista pöytäasetelmaa ja Linnan juhlat -bingopeliä (bingo on edelleen melko pätevä ja on tulostettavissa edellä olevasta linkistä).

Mutta nyt vuorossa on säihkyvän hopeinen rusetti! 

Idea tähän lähti miehen työpaikan pikkujoulun teemasta: hopea. Yksinkertainen, mutta haastava kun mies halusi teeman mukaisen hopeisen rusetin. Ei ollut kangasta mikä muistuttaisi hopeaa yhtään.

Sitten keksin sen: teen sen siitä mitä on eli karkkipapereista!

Kontaktoin muutaman karkkipaperin vähän toistensa kanssa limittäin. Leikkelin vähän sopivaan kokoon ja kirkkaalla pakkausteipillä laitoin rusetinmuotoon. Ei liimoja, ompeleita tai mitään sen kummallisempia.

Ja mies tuli tyytyväiseksi nopealla ja helpolla askartelulla.

Hyvä, kun tätä kuvaa otettiin, mies itse tuumas ääneen: pitäisikö/voisiko olla mätsäävä taskuliina? No pitäis ja vois! Kontaktoin muutaman karkkipaperin vielä levyn muotoon ja voila, taskuliina oli tehty.

James Bond -tyyliin taskuliinasta näkyy vain pieni kaistale. Yksinään näyttäisi siltä, että taskuun on tungettu foliota, mutta rusetin kanssa ja juhlien teemaan yhdistettynä toimii varmasti oikein hyvin. 

Karkkipapereista on moneksi. Niistä tulee niin meikkipussukoita, penaaleja ja näköjään myös rusettejakin. Katso karkkipaperiesta myös postaukset: Keltainen Dumle-pussukka / Marianne-pussukka ja tutoriaali vuosimallia 2011 / Geisha-pussukka / Ekstrana päälle "Ideoita karkkipapereista"-koostepostaus - yksittäisistä jäljelle jäävistä karkkipapereista voi tehdä vaikkapa jääkaappimagneetteja tai nappikorvakorut, nam!

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Bohomekosta hautajaismekko

Viime viikonloppuna saatoimme läheisen viimeiselle matkalleen.

Oli surullinen päivä ja raskas viikonloppu. Sitä edeltävä viikko oli myös yhtä ahdistusta: oli ommeltava hautajaisiin mekko. Oli kyllä yksi masentavimmista ompeluksista. Vitkuttelin joka vaiheessa. Tuntui, että eihän se valmistu koskaan. Ompelus, jota en olisi alkujaankaan halunnut tehdä.

Mutta mekko oli tehtävä, joten halusin jotain väljää, jossa olisi löysät, puolipitkät hihat. Jotain mikä ei olisi hellepäivänä kuuma (ja hellettähän todella sattui hautajaispäivälle). Ostin kaksi metriä pellavaviskoosia ajatellen, että siitä tekisin jonkun yksinkertaisen telttamekon.

Sitten sain käsiini uusimman Kotiliesi Käsityö -lehden (3/23) ja näin siinä tämän bohohenkisen mekon. Teenkin tämän! Taisin päätyä kaavaan lähinnä siksi, että lehti oli juurikin läheiselle tullut tilauslehti - lehti, jota hän ei ehtinyt edes nähdä. Tuntui sopivalta ajatella, että se oli viimeinen käsityölehti joka hänelle tuli ja lehti siksi ansaitsi tulla käytetyksi.

Kaiken vitkuttelun, muutosten ja ratkomisen jälkeen sain mekon valmiiksi.

Ainut mikä meni kerralla maaliin oli olkarypytykset, kaiken muun taisin tehdä vähintään kahdesti. Vaati todella pitkää pinnaa, oli niin lähellä että luovutan ja lähden kaupoille ostamaan mekon.

Lehden kaavasta otin yläosan ja hihat. En ole ihan satavarma teinkö hihasaumat ohjeen mukaan (kun aloin helman kanssa soveltamaan), mutta mielestäni tähän tuli aika kiva siluetti. Väljä malli ja etenkin kainaloista oikein mukavasti hengittävät. 

Nämä kaikki muutokset tein kaavaan:

- Pidensin hihoja.
- Vaihdoin pääntien pyöreään. Alensin takakappaletta pääntiestä, jotta pukeuminen on helpompaa (mekossa ei ole vetoketjua tai halkiota). Huolittelin pääntien kaitaleilla.
- Laskin ja vähän kavensin olkasaumoja.
- Kavensin ja lyhensin helmaa, en halunnut siitä mallin mukaisesti levenevää ja runsasta (eikä kahden metrin kangasmääräni olisi siihen riittänytkään).
- Jätin vyötärön runsaan rypytyksen pois. Rypytystä on vähän edessä ja takaa, mutta tein sen kuminauharypytyksellä, jotta siluetti on suorempi ja rypytystä tuli sekä helmaan että yläosaan.
- Lisäsin leikkuujämäpaloista sivusaumoihin piilotaskut ihan peruspussimallilla.

Tuli aika paljon muutoksia alkuperäiseen kaavaan!

Tästä tuli oikein hyvä mekko! Hihansuissa on kuminauha, joten hihaa voi pitää ylempänä tai suorana (kuten kuvassa vasemmalla). Taskut ovat aina hyvästä. Kangas oli myös kivan hengittävä helteelläkin. Eikä tarvinnut silittää, se on aina pellava ja -sekoitekankaissa hyvä puoli.

Kaikista mieluisin muutos kaavaan oli tuo pääntie. Pääntielle istui hyvin tuo Kalevalan Nukkekääty-kaulakoru. Oikeasti se vähän rikkoo hautajaisetikettiä, jonka mukaan korut pitäisi olla hillityt eikä näin näyttävät. Mutta tämä koru oli menehtyneen minulle lahjaksi antama, joten mielestäni oli siksi asuun sopiva. Kannoin sitä hänen muistoaan vaalien.

Luulen, että kaikesta ompelu-ahdistuksesta huolimatta tulen varmasti käyttämään tätä mekkoa toistekin. Ahdistus ei siirtynyt valmiiseen mekkoon. Asusteita vaihtamalla se sopii monenlaisiin juhliin ja vähän juhlattomampaankin menoon.

Hautajaiset sujuivat hyvin tai niin hyvin kuin sellaiset voivat sujua. Raskas päivä, mutta mukana oli paljon kauniita hetkiä ja hyviä muistoja. Tulen muistamaan häntä aina lämmöllä. Vielä ei olisi ollut hänen aika mennä, mutta nyt hän on saanut levon. Kipu on poissa.

"Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää.

Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,

sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.

Siellä laulavat toisenlaiset linnut."

Sirkka Turkka 

Helmat-kirjan Silva-mekko 2.0. trikoosta

Ompelin Helmat-kirjasta loppukesästä Silva-mekon joustamattomasta kankaasta. Ongelmilta ei vältytty ja kaavoja fiksatessa koko ajan käy vahva tunne, että tämä pitäisi vielä tehdä joustavasta kankaasta.

Ks. postaus: Silva mekko 1.0

Ja nyt olen sen tehnyt! Aikomus toteutukseksi! Ja saanen esitellä: trikoinen Silva-mekko osa 2!

Se kävi yllättävän helposti.

Etenkin, kun kaavat oli leikattuna (ei tietenkään fiksattuna, joten meni saveen tai syteen -leikkaamisen pelolla mentiin) ja itse mekko jo tuttu. 

Valitsin mustaa trikoota. Etuosan yläkappaleet ovat itse asiassa eri kankaasta, vähän paksummasta trikoosta sen takia ettei sen läpi näkyisi. Eroa ei silmällä huomaa, vaikka ovatkin eri kankaista!

Mitä muutoksia tein?

Silva-mekko 2.0. sai kapeamman (ei sitä rasittavaa rypytysrupemaa) helman. Se ei ole yhtä runsas kuin edellisestä ja on myös vähän lyhyempi. Hihat ovat samat, päätie sama. Vyö on edellistä leveämpi, mutta lyhyempi (koska kangas loppui kesken). Jätin myös etukappaleista muotolaskokset pois. Pääntien kaitaleen tein, mutta ne lisännyt tukikangasta.

Ja ai niin, leikkasin about kaikki kappaleet ilman saumanvaroja, koska joustavuus. Hyvä koko tuli silti!

Ja kaikista suurin - JA PARAS - muutos oli...

...kuminauha pääntiehen! Edellisessä oli vähän ongelmia istuvuuden kanssa ja etukäteen vähän pelkäsin miten käy, kun leikkaa kappaleet erilaisesta kankaasta.. Totesin, että joko puran kappaleet ihan paloiksi ja alan korjaamaan istuvuutta (ja menetän samalla järkeni ja aikani) tai sitten pujotan pääntiehen kaitaleen avulla tulleeseen kujaan ohutta kuminauhaa. 

Päädyin kuminauhaan. Ratkaisu oli loistava, koska se vei kaikki istuvuusongelmat pois! Ei lörpöttänyt enää ja plussana päälle eipähän tarvitse asetella pääntietä tai miettiä vilkkuuko, jos kumartuu.

Mekko pääsi tässä vähän aikaa sitten cocktailjuhliin. Mietin etukäteen onko trikoinen vähän liian arkinen, mutta ei se ollut sitä, kun mekon kaveriksi lisäsu blingbling-ballerinat, juhlavan pikkulaukun ja näyttävät korvakorut. Trikoomekko oli erittäin mukava päällä ja oli myös helppo ratkaisu matkalaukkumekoksi: ei rypistynyt eikä tarvinnut silittää ennen juhlia!

Tätä mekkoa pidän varmasti uudelleen ja yhä uudelleen. Varmasti monenlaisen menon mekko.

Vappupallon kierrättäminen

Hyvää vappupäivää!

Se on muuten toukokuu - eikö olekin hullua? Olen vielä sisäisesti ehkä maaliskuussa. Ja ehkä vielä väärässä vuodessakin. Tämä vuosi ja kevät on kulunut niin hurjalla temmolla, ettei mukana pysy.

Vappu tuli ja meni - mitä jäi jäljelle? 
Vappupallot.

Tiesitkö muuten, että helium on uusiutumaton luonnonvara? 

Joku voisi puolustella Ylen uutisen perusteella heliumpalloja, että niiden heliumhan on kierrätty. Mutta se on vähän virheellinen kuvaus, koska helium on ylijäämää, sivutuotetta, joten ei terminologisesti oikein uusiokäytettyä.. Toivoisin, että palloihin menevälle heliumille löytyisi jotain muuta hyödyllisempää käyttöä (heliumihan käytetään mm. lääketieteessä ja teknologiateollisuudessa), kun kyseessä on kuitenkin todella arvokas jalokaasu ja käyttökohteena niin lyhytikäinen ja kerttistuote kuin pallo narun päässä, jonka tarkoitus on tuoda vain hetken iloa.

En muista, että minulla olisi koskaan ollut lapsena foliopalloa. Eikä ole ollut aikuisenakaan. Tämä pallo tupsahti töihin ja kun perjantaina poistuin vikana toimistolta, nappasin pallon mukaani. Ajattelin, että parempi ilo siitä on, kun pöllin sen mukaani kuin, että jätän sen pyörimään yksin tyhjään toimistoon.

Tuulinen pyörämatka teki pallolle vähän runtua ja sehän aloitti hitaan tyhjentymisen. Kotona en jaksanut kauaa pallon kitumista katsoa, vaan tuikkasin sitä neulalla - koska en tiennyt uskaltaako sitä suoraan saksilla leikata pohjasta (nauratti vähän ylivarovaisuuteni, mutta parempi niin). Mutta tyhjentyvänä yksilönä se ei ainakaan poksahdellut tai tyhjentynyt tavallisen ilmapallon tavoin.

Tyhjensin pallon kokonaan. Otin narun ja kuunsirpin muotoisen painon talteen. Näkisin, että muovisirpistä voisi tulla joskus vaikka maalattuna ja koristeltuna kiva kuusenkoriste?

Olen kuullut, että jotkut tyhjentävät pallon niin, että seuraavana vuonna voivat pillin avulla puhaltaa palloon uudet ilmat. Se on kyllä hieno tapa! Mutta, jos ei halua säilyttää palloa uudelleentäytön vuoksi niin...

..miten foliopallon voisi uusiokäyttää?

Muodosta ja koosta riippuen, pallon voi kääntää nurin ja..
- käyttää lahjapaketoinnissa paperin korvikkeena
- pienet palat sopivat kortti- ja muuhun askarteluun 
- entäpä, jos muovin päällystäisi ja käyttäisi karkkipapereiden tapaan vaikkapa toilettilaukuksi?
- tai kukkaruukun koristeruukuksi?
- hahmopalloissa on usein kapeita ulokkeita, nehän voi vaikka leikata silpuksi ja käyttää kierrätettynä confettina, jos sellaisia tarvitsee johonkin juhliin? (Ja juhlan jälkeen confettisilpun voi myös hyvin käyttää uudelleen seuraavissa juhlissa!)
- muodosta riippuen voisi toimia myös roskapussina - vain aukko kylkeen ja käyttöön?

Ja tiesithän, että foliopallot kuuluvat sekajätteeseen? Vaikka on foliopallo, ei se kuulu metallinkeräykseen, koska siinä on niin paljon muovia. Mutta ei myöskään riittävästi, jotta sitä voisi muovinkeräykseen laittaa.

Itse taittelin pallon nyt jemmaan. Taiteltuna meni tosi pieneen ja litteään tilaan. Jää vielä mietintään päättyykö tämä pallomateriaali joskus paketointiin vaiko johonkin askarteluun. Aika saa näyttää.

DIY: Vuosikymmenen panta.

Joulu meni ja flunssa tuli.

Nyt alkaa taas olo normalisoitumaan ja teki mieli jo vähän jo askarrella. Huomenna tuskin on vielä vointia sen suurempaan juhlintaan, mutta pistetään nyt edes juhlapanta päähän - vaihtuuhan sentään ihan uusi vuosikymmen!

Tein samalla ohjeen, kuinka vähistä materiaaleista saa nopsaan juhlapannan uuden vuoden juhlintaan.

DIY: Uuden vuoden hiuspanta

Tarvikkeet: Kartonkipala, jämäpala mieleistä sisustuskontaktia, sakset, hiuspanta, nitoja - ihanan vähän tarvikkeita, eikö! 

Tee näin:

Leikkaa kontaktista kaksi kakkosta ja kaksi nollaa. Teippaa numerot kartonkin yläreunaan. Leikkaa numerot kartongista niin, että numeron alas jää hiuspannan levyinen kaistale ja sen alle hiuspannan ympäri yltävä suikale. Taita yksi numero kerrallaan hiuspannan ympärille, jätä kontaktin reuna hiuspannan reunaa vasten ja tuo suikale taakse. Vedä kontaktia alareunasta vähän pois (lähtee hyvin irti) ja niittaa suikaleen kohdalta lähelle pantaa. Numeron pitäisi jäädä hiuspannan ympärille suht napakasti. Paina kontaktinreuna takaisin paikoilleen. Pujota valmiit numerot pantaan - valmista!

Tämä on hyvä ja helppo asuste juhlintaan, koska numerot eivät jätä jälkiä hiuspantaan. Numeroita voi myös uusiokäyttää seuraavat kymmenen vuotta, jos vain täydentää aina vikaa numeroa uuteen, heh.

Sitten vain asetellaan numerot päähän ja painetaan mieleen: kohta on todella uusi 20-luku! Ja niistetään samalla nenää ja mietitään, et josko sitä tänään jaksaisi pestä tukkansa.. Ja muistetaan: ai niin, ne lahjapostaukset! Palataan vuoden 2019 lahjapankkiin ensi vuoden puolella!

Hyviä viimisiä tämän vuoden kässähetkiä! Mikähän ois vuoden eka kässä?

DIY: Hämähäkkisormus (+ muuta itsetehtyä).

Oho, lokakuu meni. Halloween meni. Pyhäinpäiväkin meni. Viikonloppukin on jo aika pitkälti ohitse! Ja työpaikan halloweenilla höystetyt pikkujoulut tuli ja meni. Eilen niitä juhlittiin pikkumustissa.

Aina se on alkuun kaunis ajatus: uutta en ompele, vanhalla on pärjättävä.

Mutta kas, sitten iski inspiraatio. Mielessä on pitkän tovin muhinut lyhyehkö, housujen kanssa pidettävä trikoomekko, joka asustamalla menisi tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Tulokseksi tuli se mitä lähdin toteuttamaankin. Kahden kappaleen mekko saumurilla surrauttaen. Helmaan ja hihoihin tein kaitaleet myöskin saumurilla. Pääntietä piti monta kertaa fiksata ja siinä meinasi pääntie suurentuakin liiaksi, joten lopulta leikkasin ihan toisesta trikoosta uuden, leveämmän kaitaleen.

Jotta ei kokonaisuus jäänyt ihan tylsäksi trikoomekoksi niin toki korvissa oli aiemmin viikolla tekemäni helmihämähäkkikorvakorut, päässä kissakorvapanta ja hiuksissa lepakkopompula.

Hiuspompula oli helppo tehdä, leikkasin "lepakon rungon" yhtenä kappaleena (nahasta) ja taittelin sen muutamalle taitokselle keskeltä. Asettelin hiuslenkin taakse ja liimasin nahkasuikaleen koko höskän ympärille.

Ks. hämähäkkikorvakorut tästä. 

Eikä siinä vielä kaikki!

Hämähäkkikorvakorut inspiroivat tekemään myös niille isomman kaverin! Musta harvaharja!

DIY: Hämähäkkisormus

Tarvikkeet: sormuspohja, mustaa silkkimassaa, metallilankaa, pieniä mustia helmiä, pihdit.

Tee näin: Päällystä silkkimassalla sormuspohja ja lisää hämähäkin keholle pää. Pujota neljä metallilangan pätkää kehon sisään. Anna kuivua ja kovettua yön yli huoneenlämmössä. Silkkimassa ei tarvitse uunia kovettuakseen.

Pujota jalat täyteen pieniä helmiä. Taivuta metallilangan päät lenkille niin, että helmet pysyvät langassa paikoillaan. Asettele jalat kaarevaan muotoon.

Hämähäkistä tuli niin hauska! Se oli vähän myös mun leikkikalu. Sitä kun helposti alkaa räpläämään käsillä jotain niin temän heikkihämiksen jalkoja oli kiva väännellä, heh. Huomatkaa muuten myös mun halloweenin henkeen sopivat kynsilakkakoristelut!

Tästä tuli kiva kokonaisuus. Mekkonen tulee kyllä niin käyttöön, ei vain kemuihin vaan ihan myös arkeen. Hämikset ei ehkä niinkään, ne saavat mennä nyt laatikkoon odottelemaan seuraavia teemabileitä.

Lahja 18-vuotiaalle.

Kun tärkeä pikkupoika eikun nuori miehen alku täyttää 18-vuotta ja astuu aikuisuuteen, onhan sitä juhlittava.

Olen vuosien saatossa tehnyt useita selviytymispaketteja esim. ensikotiin muuttavalle. Nyt tein ensimmäistä kertaa pienen juhlintapaketin (tai juhlinnasta selviytyvälle) tuoreelle täysi-ikäiselle!

Lahjaksi valitsin kuohuvaa, mutta ei ihan tavallista sellaista vaan uniikilla etiketillä päällystettyä sellaista. Mittasin tarvittavan koon etiketille, muokkasin juhlasankarin lapsuuden kuvia pieneksi kollaasiksi ja printtasin kokonaisuuden mustavalkoisena (koska näytti värillistä tyylikkäämältä valkoisella pullolla).

Liimalakkasin uuden etiketin oikean päälle ja voila, juhlasankarin kuohuva oli valmis. Jätin muuten etikettiin kolon taakse, jotta halutessaan pullosta saa vielä pantinkin niin ei mene pullo "hukkaan", jos palauttaa pullonkeräykseen.

Pullon kylkeen meni hupaisa ensiapupakkaus juhlintaa seuraavalle päivälle. Ompelin pulloa pienemmän pussin ja tungin pussin täyteen pienillä kohmeloa helpottavilla asioilla, joita nyt voi käyttää pois tarpeen mukaan ihan muutenkin.

Särkyyn burnaa, haavereihin laastaria (haha tuo pakkauksen kuva on niin hauska!), energiavajeeseen prodepatukkaa, palautumsieen vitamiineja, sokerihimoon karkkia..  ja jos ei naurata kuten usein ilot ovat jääneet juhlintaan niin mukaan sujautin kulttikomedioiden top 5 leffat, jos vaikka ne saisivat naurattamaan.

Tässä vielä kortti. Lukuja en laskenut itse vaan löysin valmiin listauksen ja parin tsekkauksen tiimoilta tuumasin, että kaippa ne kaikki luvut pitävät paikkaansa. Tussaisin freestyle-tyylillä luvut korttiin eri vahvuisilla tusseilla.

Kortin sisälle meni myös 18 vinkkiä baarielämään (koska itseä ainakin jännitti mennä ekaa kertaa baariin, kun ei tiennyt mitä se sitten oikeasti onkaan). Vinkkjeä oli hauska keksiä ja listata. Onneksi kaveri ja google oli apuna!

Kurki-kietaisumekko.

Ihanaa heinäkuuta! Kuinka ihmeessä se on jo heinäkuu?

Kesäkuu päättyi ystävän valmistujaisjuhliin. Minulla ei ollut todellakaan aikomusta ommella juhliin uutta juhlamekkoa, mutta sitten yhtään yllättymättä eksyinkin kangaskauppaan ja rakastuin ensi silmäyksellä lintu- ja kukkakuvioiseen kankaaseen (jäi epäselväksi mitä se oli, myyjä kyllä mainitsi..sormituntuma on vähän kreppimäinen).

Siitä se ajatus sitten lähti. Teen kurkimekon!

Mielessä olikin pitkään pyörinyt Named Kielo wrap dress (ks. ostokaava). Ajattelin toteuttaa vähän samanlaisen kietaisumekon, mutta lyhyempänä suoralla helmalla ja levenevillä hihoilla. Kaavaa ei minulla ollut ja tapani mukaan käytin apuna jo omistamaani mekkoa. Lisäsin siihen vain sivulle kietaisulevikettä niin paljon mitä kankaassa leveyttä riitti.

Hihamalli oli minulle ihan uusi sekä vaatteena että kaavana. Vähän sokkona tuli tehtyä ja ei siitä 100 % täydellinen tullut istutukseltaan, mutta onneksi kuosi antaa peittoa epätäydellisyydelle. Levenevä hiha oli kuitenkin oiva ratkaisu, koska tuosta kankaasta istuvaa (eli lue hiostavaa) ei olisi kyllä kannattanut tehdäkään.

150 cm kangas riitti mekkoon hyvin. Lopuista suiroista sai ommeltua solmimisnauhatkin. Nauhat kiedotaan eteen tai taakse. Tykkään enemmän etupuolelle solmimisesta, jolloin etuosa rypyttyy kivasti. Taakse sidottuna look on hitusen liian japanilaishenkinen.

Ja tällainen juhla-asu siitä sitten tuli. Laukkuna uusin kierrätyslöytö (ks. postaus), kenkinä maailman mukavimmat kesäkengät (just sama oranssin sävy mitä kukissa!) ja uutuutena Jatulin Liliopsida -korvikset.

Mekko oli just sellainen mitä suunnittelinkin. Rento, väljä ja ilmava. Oli kiva olla tavoista poiketen  kuoseissa ja vähän väreissä. Mustat sukkikset oli puettava, koska isot ja vihertävän kukertavat mustelmat eivät kuuluneet asuun.

Tapani mukaan hyödynsin mekon tilkkuja miehelle. On aina kiva vähän mätsätä juhla-asut yhteen. Ja miehestäkin on kiva saada usein uusi rusetti juhliin. Ompelin rusetin ja tein taskuliinan - ja tekemällä tarkoitan ihan vain suorakulmion leikkaamista ja taittelemista. Taskuliinaa ei tarvitse mielestäni mitenkään huolitella, jos kangas ei ole purkautuvaa sorttia. Riittää, että leikatut pinnat jäävät piiloon ja kursii taittelun kokoon hakaneulalla. Neulalla voi myös kiinnittää liinan taskun sisäpuolelle, jolloin liina pysyy paikoillaan läpi juhlinnan.

Sellaiset juhlat ja juhla-asut. Sitten seuraavia juhlia odottamaan!

Virkattu ylioppilaslakki (+ohje).

Viikon päästä uusia ylioppilaita jo jännittää, h-hetki on käsillä! Saadaan uusi valkoinen lakki päähän, juhlitaan ja nautitaan. Omista ylioppilasjuhlista on jo aikaa (yli kymmenen (!!) vuotta), mutta olen edelleen sitä mieltä, että se on ollut yksi elämäni hienoimpia päiviä. Oli onnistuneet juhlat, paljon sukua paikalla ja olo oli niin kevyt. Paljon naurua ja ihania ihmisiä.

Toivottavasti moni tuleva lakitettu voi sanoa samaa omista juhlistaan. Juhlamuisteloiden siivittämänä virkkasin pienen ylioppilaslakin. Alta löytyy myös lakin virkkausohje!

Tähän ei mennyt paljon aikaa eikä lankaa, kiva pieni jämälankatyö. Kokoa lakilla on hurjat 6 cm kanttiinsa, jos päältä laskee halkaisijaa. Lankaa ja koukkua vaihtamalla voi tehdä myös vielä pienemmän lakin!

Lakin voisi hyvin kiinnittää ylioppilaan korttiin tai lahjaan. Tai kukkakimppuun. Tai mikseipä voisi käyttää myös ihan tarjoilupöydässä somisteena. Lakinhan voisi hyvin myös sokeritärkillä tai liimavesiseoksella kovettaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Ainakin tuo oma puuvillalangasta tehty koristeeni pysyy hyvin muodossaan ihan sellaisenaan.

VIRKATTU YLIOPPILASLAKKI

Virkkaa näin: 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 9 ks. Yhdistä ensimmäiseen :saan. 2. krs: Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan, sulje kierros ps:lla. (= 18 s). 3. krs: *1 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* koko kierros, sulje kierros ps:lla. (= 27 s). 4. krs: *1 ks, 1 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* koko kierros, sulje kierros ps:lla (= 36 s). 5. krs: *8 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* koko kierros, sulje kierros ps:lla (= 40 s). 6–7. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:aan, sulje kierros ps:lla. 8. krs: *8 ks, 2 ks yhteen*, toista *-* koko kierros (= 36 s), sulje kierros ps:lla mustalla langalla. 9. krs: *Tee 8 ks, 2 ks yhteen*, toista *-* kolme kertaa ja tee ks kierros loppuun sulje kierros ps:lla. (= 33 s). 10. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:aan, sulje kierros ps:lla. 11. krs: Tee s:n takareunaan: 12 kiinteää kjs (eli ts. 12 ps), 1 puolipylväs, 2 p, 2 p samaan s:aan, 1 p, 2 p samaan s:aan, 2 p, 1 puolipylväs, kiinteitä kjs kierros loppuun. Päättele. Koriste: Tee ohuemmalla langalla ja pienemmällä koukulla: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks. Kiristä ja päättele lanka.

Malli suunniteltu Kauneimmat Käsityöt -lehdelle ja löytyy myös lehden Facebook-sivulta.

Luukku 23: Juhlaliina kontaktisabluunoilla.

Aatonaatto. Aika joko rauhoittua tai tohista ja mennä kovaa. Täällä ehkä tuota jälkimmäistä toistaiseksi. Käy kaupassa kahdesti ja palaa kolmannen kerran, koska mantelit. Jynssää joulusauna. Tee ruokaa. Leivo. Ai niin lahjoja paketoimatta! Ai niin joulukalenteri! Ai niin ne mantelit! Ja sitten tässä kaikessa tuhussa päätin vielä hylätä (jo tehdyn) kalenteriluukun (koska en tykännyt siitä yhtään) ja tehdä jotain ihan muuta mieluisampaa ex tempore. Joten ex tempore sitä saa mitä tilaa - autenttisen kaamosvalokuvauksen tässä lumimyrskyisessä aatonaaton illassa.

En ole yhtään jouluverhojen ystävä, en vaihda verhoja, mattoja, vilttejä tai mitään muitakaan kodintekstiilejä (pois lukien olohuoneen sohvatyynyt, ks. luukku 3), mutta nyt tuli tahto saada juhlaliina. Joku tumma, koska valkoisista tahranpoisto on aina yhtä epäonnea.

Ostin jo aiemmin puuvillaa pöydän kokoisesti ja jätin kankaan muhimaan. Ajattelin tehdä sitten joskus, mutta päätinkin toteuttaa nyt jouluksi. Koska mikä sen parempi hetki pitää juhlaliinaa kuin joulun aika?

Ompelin liinan ja pelkästään tummanharmaana se näytti liian tylsältä, joten sain vahvan vision, että haluan siihen eteen helmaan kimmeltävää koukeroa koristeeksi. Leikkasin kontaktimuovinpaloista köynnösmäisiä sabluunoita ja maalasin kuviot hopeanvärisellä akryylimaalilla.

Kontaktisabluunat toimivat oikein hyvin, voi leikata mitä vain kuviota, pläntätä kiinni ja maalaa tai tuputtaa päältä. Sitten vain poistaa, kun on maali kuivunut (itsehän ikinä malta odottaa ja sekös on kostautunu karvaasti, kun maali leviääkin reunoista sabluunaa poistaessa).

Köynnökset kimmeltävät kivasti! Vähän kylmänsävyiset, sopivat hyvin tummaan pohjaan. Muutamia vuotokohtia tuli, kun kontaktipalat olivat kirjaimellisesti niin paloina, mutta se ei tätä emäntää haittaa.

Tunnelmallista aattoaaton iltaa! Huomenna onkin kalenterin viimeinen luukku. Se tuleekin sitten jo aamusta.