Makrameekukkakorvakorut + kirjavinkki

Kirjavinkki! Viime vuosina on tullut hurjan paljon erilaisia makrameekirjoja*. Lainaan uutuuskäsityökirjoja mielellään kirjastosta ja tämä Fanny Zedeniuksen Makrameen luova maailma -kirja oli siinä mielessä inspiroivin, että se todella innosti tarttumaan makrameeohjeeseen pelkän ihastelun sijaan.

* Tämä ei ole maksettua mainontaa. Ihan itse suosittelen ja ihan itse kirjastosta kävin lainaamassa .

Kirjassa on monen sorttista makrameeohjetta, mutta minä ultimaattisen korvisfanina tietenkin tartuin näihin korviksiin! Ensin tosin ohje tuntui jotenkin vaikealta ymmärtää. Syynä saattoi olla joko se, että kirja on käännöskirja ja olen tottunut lukemaan (ja myös itse kirjoittamaan) vähän eri tyylisiä makrameeohjeita. Tai sitten oli niin myöhäinen, ettei enää aivot vaan halunneet ymmärtää lukemaansa. Päätin siis hylätä tekstin ja edetä pelkkien kuvitusohjeiden perusteella  - kas, sehän lähti sukkelasti etenemään.

Ohjeen korvikset olivat tuollaiset puolipallot, mutta lankojen pituuksia oli sen verran jäljellä, että päätin jatkaa kuvion toistoa. Ei ihan täyteen palloon riittäneet, joten aloitin uudestaan pidemmillä langoilla.

Muokkasin ohjetta sen verran, että tein alun erilailla, jotta sain toiston loppumaan siihen mistä koko kierros alkaa. Kun olin solminut piparireunaisen kukkasen palloksi, ompelin langanpäillä reunat yhteen.

Vielä jää testattavaksi käytössä pitäisikö kukkakorvikset vielä kuitenkin liimakovettaa, jotta roikkuisivat korvissa suorassa. Näin huivisesonkina menevät kukkaset helposti korvissa läjään ja taitteelle. Lanka kuitenkin on sen verran solmittunakin pehmeää, että kovettaminen voi olla ihan paikallaan.

Lankana käytin näissä Hjertegarnin Cotton nr. 8 -puuvillalankaa. Jonkun makuun se voi olla liian ohutta koruille, mutta minun mielestäni se on aika kiva makrameekoruissa. Helppo ja pehmeä työstää ja lankaa löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä - plus, että sitä voi käyttää myös kaikenlaiseen virkkaamiseen. Olisi kovin mälsää ostaa makrameeta varten erityisiä korulankoja, joista tekee yhdet korvikset ja sitten loppu jää lepäämään johonkin kaapin perälle. Monikäyttöisyys hyvästä!

Voisin sanoa, että kyllä, todellakin makrameen luova maailma. Tämäkin kirja innoitti ja inspiroi omaan luovuuteen. Ei aina tarvitse tehdä ohjeen mukaan, sitä voi soveltaa ihan omaan makuun sopivaksi.

DIY: viholle kannet ja kirjanmerkki (Ompele tilkuista osa 4)

Neljäs jatko-osa tilkkusarjaan! Poimin aiemmin kierrätyskeskuksesta verhoilun näytepaloja ja näistä tilkuista on syntynyt niin hiuspantaa, kukkaroa kuin iloa koirallekin. Nyt vuorossa kahden nahkajäljitelmän käyttö!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro
osa 2: Nopea älylelu koiralle

osa 3: Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen

Tein kirjanmerkin. I know - aika basic. Joillekin tosi tylsä ratkaisu, itselle hyvinkin erikoinen. Joskus olen jonkinlaisia kirjanmerkkejä yrittänyt tehdä, mutta mikään ei ole jäänyt pitempään käyttöön. Olen ihminen, joka käyttää merkkinä mitä vain lappua. Leffalippu, kassakuitti, postikortti...

Mutta jos nyt opettelisi kirjanmerkin käyttöön!

DIY: Kirjanmerkki

Eipä tähän paljoa ohjetta tarvitse: suikale kaksinkerroin ja tikkaus suikaleen ympäri, päähän väliin lenkin lisäys. Reunojen saksiminen ja siistiminen, sitten lopuksi tasselin teko ja kiinnittäminen lenkkiin. 

Pitkään mietin, että kirjailisinko jonkin tekstin tähän nahkajäljitelmään. Mutta en osannut päättää tekstiä. Jätin täysin yksinkertaiseksi. Mitä simppelimpi ja litteämpi, sitä parempi se saa nyt olla.

Viime vuosina minusta onkin tullut melkoinen lukutoukka. Niin kauan olin lukematta oikeastaan yhtään mitään, mutta tänä vuonna olen lukenut jo 45 kirjaa. Viime vuonna meni 40 rikki, tänä vuonna tavoite on saada luettua 50 kirjaa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti:

Olen pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista kalenterin lisälehtiin, mutta jos lukuinto jatkuu vuosia, olisi kiva pitää kirjaa vähän pidemmästikin. 

Joten tein vihon lukemilleni kirjoille! (Ja onhan niitä sähköisiä versioita ja kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta tykkään kirjoittaa, joten en vielä halua lähteä mihinkään mikä lisää ruutuaikaa.)

DIY: Viholle kannet

Yksi pala, sisäpuolelle ns. taskut ja vihko sisään! Tämä toimii niin muistikirjoille kuin vaikka neuvolakorteillekin, joille vastaavia kuoria moni tekee. Helppo kestosuoja myös vaikka oppikirjalle!

Viholle kannet - eli miten?

Valitse materiaalia, joka ei rispaannu*. Oli se sitten nahkaa tai vaikka korkkikangasta, voit tehdä samasta tai muusta materiaalista reunoihin taskut. Itse tein ne rikkoontuneesta muovitaskusta! Leikkasin kaksinkerroin, tikkasin reunoista päältä ja siistin reunat. Taskun syvyys on hyvä, kun se on noin puolet sivun leveydestä.

*Ja jos rispaantuu, ompele ensin kaksinkerroin, oikeat puolet vastakkain ja sitten käännä oikeinpäin. Voit tehdä näin mistä kankaasta vain, vaikka puuvillasta. Jos on liian löperöä, voit silittää väliin tukikankaan vahvikkeeksi.

Ja DIY-vihko:

Sisällehän voi laittaa minkä vain valmiin vihon, kunhan se on kooltaan pari milliä kanttiinsa pienempi. Itse tein "mittatilauksena" kansiin sopivan vihon ylijääneistä papereista. Ompelin sivut nippuina ihan tavallisen neulan avulla toisiinsa. Katso ohje sivujen eli vihon tekoon tästä postauksesta.

Sellainen parivaljakko. Ja on taas kaksi tilkkua saa ottaa -tilkkukasasta saatu hyvään hyötykäyttöön.

Jos tykkäät vihoista ja muistikirjoista, katso myös nämä postaukset:

Tee-se-itse-vihot ompelukoneella
Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi
Pienestä muistikirjasta uusi

Postikortista muistilehtiön kannet
Vanhasta kalenterista uusi muistikirja
Muistikirja vanhoihin kansiin
+ Tulostettava viikkopäivyri
+ Tee-se-itse-budjettivihko
+ Vanhan kalenterin kierrätys: 5 vinkkiä

DIY: Hikipaita koiralle.

Se helle sitten tuli, vaikka ensin näytti että kylmäksi kesäksi jää. Yhtään kesävaatetta en ole saanut itselleni ommeltua, mutta koiralle ompelin! Se on hikipaita!

Cora on jo kovin vanha ja kuumat päivät ovat vuosi vuodelta hankalampia jaksaa. Raukkaparka viettää päivät märän pyyhkeen alla. Mutta mielestäni ei ole hyvä, että vanhus on kovin paikallaan. Kaikenlaisia viittaviritelmiä (esim. helppo ja nopea viilennysloimi, ks. postaus) on kokeiltu, mutta eivät ne vain pysy liikkeessä mukana. Joten siksi: hikipaita.

Idean hikipaidan ompeluun sain, kun bongasin kirjastosta saatavaksi Ossin ompelukirjan (2011). Se taisi olla juuri samalta tekijän verkkosivuilta, kun aikoinaan ompelin ekat hupparit viileille ilmoille. Silloin oli kaavapankki netissä ja en tiennytkään, että myöhemmin niistä tuli ihan kirjakin. Sitä tähdittää kääpiöpinserit, mutta kokoja ja muunnosohjeita löytyy isommillekin kavereille.

(Apua, en kestä tuota kansikuvaa - neulatyynyhattu!)

(Ja apua nyt tuo paita näyttää silmissäni ihan joltain vaippahousulta!)

Kaikkien haalareiden ja sadeasujen joukosta bongasin hikipaidan. Siitä se sitten lähti, eikun kaavat auki ja mittailemaan. Tein vähän iisimmän version pienillä kanttauksilla. Ja lisäsin väljyyttä ympärykseen, koska kylmä tuppi ei varmasti ole kiva päällä vaan lähinnä hiostavan ahdistava.

Huomaa etten ole pitkään aikaan leikannut mitään kaavoista, kun ensin epähuomiossa leikkasin yhteen taitteen ihan väärään laitaan ja kyllä kappaleita saikin sitten pyöritellä, kun yritin saada olka- ja sivusaumoja kohdilleen. Mikä aivopieru! Siitä sitten tuli yksi turha korjaussauma alakappaleeseen. Laitetaan helteen piikkiin, se siinä syynä tietenkin, eikö? Hikipaitaa tarvitsisi itsekin ommeltaessa näillä keleillä.

Ja se pointti? Hikipaitaa ei tietenkään käytetä sellaisenaan, vaan kastellaan viileällä vedellä, puristellaan vedet pois ja pistetään päälle. Pysyy aika pitkään kosteana ja viileänä päällä. Eli hikipaita on, jotta ei hikoilisi, heh.

Mutta mikä oli mummon reaktio?

Ai kauhea, minkä se lykkäsi päälle. Kyllä mökötti ja tuimasti tuijotti. Ei suostunut edes leikkimään uudella yksisarvispallolla. Kovin oli loukkaantunut moisesta vaatekappaleesta.

Jonku aikaa siinä meni, kun koira tajusi: tämähän on oikeastaan aika mukava. Nytkin liivi päällä tuhisee oikein tyytyväisenä. Parasta on, että se pysyy päällä myös noustessa ja nukkuessa asentoa vaihtaessa. Leikkiäkin voi, jos vaan jaksaisi!

Tietenkin tässä pitää myös olla maalaisjärki mukana: ei hikipaitaa pidetä silloin, kun koira on yksin eikä muutenkaan liian kylmänä liian kauaa kerrallaan. Hyvinvointi ennen kaikkea.

Hiukan se näyttää huomioliiviltä. Tai pelastusliiviltä! Toisaalta - onhan se yhdenlainen pelastusliivi, jos se pelastaa liialta kuumumiselta ja auttaa vanhusta jaksamaan helteiden yli.

Tänä vuonna lupaan.

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

Joulu tuli ja meni. Uusi vuosi vaihtui. Loma oli ja meni. Kovat olivat aikomukset tehdä ja touhuta, kässäillä ja bloggailla sitä ja tätä. Ja mitä oikeasti teinkään? Go with the flow -fiilis veti mukanaan. En kässäillyt, en blogannut. Joka päivä kyllä piti (no kun ne joululahjapostauksetkin), mutta en kerennyt muulta vetelehtimiseltä. Oli aivan liian kiire olla vaan sohvalla. Ja tiedättekö? Tekemättömyys teki hyvää. Niin hyvää - just sitä mitä lomalla pitääkin olla.

Mutta nyt uudella tarmolla uuteen vuoteen.

Tykkään täytettävistä kirjoista, listoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Olen siis sormet syyhyten odottanut, että vuosi vaihtuu ja pääsen aloittamaan 52 listan projektin! Oi, kyllä! Se on kirjaimellisesti kirja, jossa on tilaa 52 erilaiselle listalle. Yksi lista per viikko vuoden ajan.

Kirja jakaantuu vuodenaikoihin. Myös listoissa huomioidaan sesongit ja mukana on fiilisteleviä luontokuvia sekä vinkkejä kuinka muuttaa listoja kohti parempaa elämää. Tavoitteena on antaa hetki aikaa itselle, jossa voi keskittyä ja jäsentää omia ajatuksiaan erilaisista asioista. Pienet asiat antavat lisää kiitollisuutta ja tavoitteellisuutta. Jännä ajatus sinänsä, että myös listojen tekeminen voi olla voimaannuttava voimavara, eikö?

Nyt lähtee - viikko 1: Tämän vuoden tavoitteet ja unelmat.

Kirjaa käytän laajemmin, mutta tähän voisin myös kässäilyn näkökulmasta muutamia tavotteita ikään kuin lupauksia tälle vuodelle. Minusta on liian helppoa luvata tekevänsä tiettyjä käsitöitä (tai esimerkiksi kokeilla jotain tiettyä materiaalia/tekniikkaa), joiden toteutus on kertakässäilystä pois listalta... joten päätin, että teen kässäilyyn näkökulmalupauksia. Sellaisia periaatteellisia lupauksia, jotka toivottavasti kehittävät ja kantavat läpi vuoden - ja myös vuoden jälkeen.

Kässäilylupaukset vuodelle 2019:

1. Jos aloitat, myös lopetat

Ei enää keskeneräisiä käsitöitä. Ihan liian monesti joku työ jää viimeistelyä vaille valmiiksi ihan vain jonkun epämiellyttävän työvaiheen takia (kuten ratko sössitty sauma auki ja aloita alusta). Sinnikkyyttä tarvitaan, jotta keskeneräisille käsitöille ei tarvisisi olla sen seitsemän kasaa. Ne ovat tilasyöppöjä ja myös turhaa ärsytystä aiheuttavia. 

2. Ei enää turhia hankintoja

Tuntuu, että viime syksyn aikana olen ostanut tarvikkeita ja välineitä enemmän mitä olen tehnyt yhtään mitään. Nyt järki käteen ja hyödyntämään ensin niitä jo hankinttuja ennen kuin harkitsenkaan mitään uutta.

3. Järki mukaan lankakauppaan

Ks. edellinen kohta. Note to myself: Jos tarvitset vain valkoista lankaa yhden kerän, pelkkä alennus tai kivat sävyt eivät oikeuta tuomaan kymmentä erilaista lankakerää kotiin. 

4. Lankaile enemmän

Koska lankoja on kertynyt, on aika myös käyttää niitä. Virkkaa, virkkaa ja virkkaa. Tai kokeile taas jopa neulomista, ehkä ne puikot pysyisivät paremmin tänä vuonna kädessä? 

5. Selvitä mikä ompelukonetta vaivaa

Vanha toverini on alkanut ryppyilemään. Ommel pysyy täydellisenä ehkä 10 cm, jonka jälkeen se on vaihtelevasti hyvää, huonoa tai todella huonoa. On aika selvittää mistä se johtuu!

6. Kässäile ekologisemmin

Tämä on se ehkä itselle tärkein lupaus ja haaste: Käytä vähemmän muovia, kierrätä enemmän, mieti ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, vähennä kemikaaleja (esim. voisiko liiman käyttöä korvata muulla) ja uusiokäytä uusiokäytettykin. Tätä lupausta ajattelin myös muualle arkeen kuin vain kässäilyyn. Etenkin tuon muovin käytön vähentämisen. Sitä pystyy toteuttamaan niin pienillä arjen valinnoilla, jo ihan ruokakauppareissusta lähtien.

Näistä lupauksista rakentuvat myös blogin teemat vuodelle 2019: kierrätys, kodista löytyvät materiaalit, ekologisemmat vaihtoehdot ja ympäristöystävällisemmät käsityöt! Näistä ensimmäiset DIY-ideat ovat tulossa - siitä se lähtee, itse tekemisestä myös lähtevät lupausten toteuttaminen!

Siinä onkin jo muutama hyvä (ja erittäin haasteellinenkin) lupaus. Ja kun näin julkisesti ne huutaa ilmoille niin silloinhan ne muistaa ja niistä pitää paremmin kiinni, eikö?

Extra:

Lupaan ihan pian aloittaa tekemieni joululahjojen esittelyn! Tulossa pian: Joululahjapankki vuosimallia 2018!

Hapanta asiaa.

Täällä ollaan vielä(kin) sairaana.

Kyllä on sitkeää flunssaa! Kohta kahden viikon yskimisen ja niiskuttamisen lisäksi tölväsin sormeni astetta pahemmin leipäveitseen niin ei ole oikein voinut käsitöitä tehdä. Otan siis mahdollisuuden kertoa vähän erilaisemmasta "käsityöstä".

Olen hyvin kiinnostunut leipomisesta ja kaiken uuden kokeilemisesta. Kesällä otin uuden haasteen: hapanjuurileivät! Joten tässä asiaa hapanjuuresta, on sekin yhdenlaista käsityötä.

Pahimpien helteiden aikaan tein alusta asti oman leipäjuuren. Mitään kokemusta ei entuudestaan ollut, mutta siitä se lähti ja nyt kymmenien, kymmenien leipien jälkeen olen jotain oppinutkin. Vielä on paljon opittavaa, koska juuri elää ja muuttuu koko ajan. Jokainen leipä on (ainakin vielä) aina omanlaisensa. Tästä on tullut uusi kiehtova viikonloppuharrastus.

Apuna on ollut Eliisa Kuuselan Leipävallankumous-kirja, joka kertoo kaiken leipäjuuren valmistamisesta ja hapanjuurileipien leipomisesta. Ilman tätä kirjaa en olisi uskaltanut alkaa tuumasta toimeen. Suosittelen lukemaan kirjaa, siitä tulee myös ymmärtääkseni pian toinen painos.

Leipäjuuri valmistetaan vedestä ja jauhoista - kuulostaa niin vähältä! Miten kahdesta aineksesta voi syntyä jotain niin voimakasta ja vatsalle hyvää? Viiden päivän ajan seosta ruokitaan eli lisätään vettä ja jauhoja. Seokseen syntyy mikrobikanta, jonka ensipäivät olivat kyllä jännittäviä.

Viikon sisällä pystyy leipomaan jo ekan leivän. Sitten juurta ruokitaan ja yllä pidetään. Tähän on monia tapoja. Itse otan aina ennen uuden leivän leipomisesta juurta talteen jääkaappiin. Vasta myös kuivatin ja pakastin varajuuret siltä varalta, että joskus menee jotain pahasti pieleen. 

Itse leipomisessa on monta vaihetta. Ensin tehdään esitaikinasta oikea taikina. Annetaan levätä tunti. Lisätään suolaa, käännellään ja ensikohotetaan parista tunnista neljään tuntiin. Sitten leipä muotoillaan, annetaan pieni lepo ja tehdään toinen muotoilu. Sen jälkeen jätetään kohoamaan. Itse laitan jauhotetussa liinassa kohotuskoreihin ja kohotan yön yli jääkaapissa.

Kohottamisen jälkeen tulee se jännittävin vaihe: leivän kumoaminen, viiltäminen ja paistaminen. Koskaan ei tiedä miltä leipä näyttää, kun se tulee uunista ulos. Tässä kuvassa ihan ensimmäinen leipäni. Olen edelleen sitä mieltä, että se on visuaalisesti ehdottomasti kaunein leipäni, ihanan hapan esikoiseni!

Kuukausien varrelle mahtuu myös paljon epäonnistumisia. On tullut ufoja (littanoita, kohoamattomia levyjä), tatteja (kuvassa) ja höttösiä kuoria (sisus täynnä isoja ilmataskuja). On jäänyt raa'aksi, on paistunut ihan kuivaksi. On sitä ja tätä.

Pari kertaa juurikin näytti heikoilta, mutta aina se on elpynyt. Kun ilmat jäähtyivät, juuri meni laiskaksi. Ei pöhissyt, ei kohonnut, ei kuplinut. Välissä tuli myös pitempää taukoja ja juuri ei oikein tykännyt, mutta onneksi siitäkin mustasukkaisuudesta selvittiin.

Apuna on ollut myös Facebookissa hapanjuuriteemainen ryhmä, jossa saa paljon vinkkejä ja inspiraatiota leipomiseen.

Tässä kuvasarjassa näkyy hyvin kehitykseni. Ensin tuli kuivaa koppuraa, sitten kohosi niin että sulivat yhteen ja taas oikeassa laidassa uusinpia parivaljakkoja. Olen vihdoin myös oppinut paremmin tuon pitkulaisen leivän muotoilun, jotta se pysyy myös pellillä kuosissaan.

Meillä ei juuri enää muuta leipää syödäkään. Kaupan leipää ostetaan vain, jos ei ole uutta leipää ehtinyt leipomaan.

Ja se miksi hapanjuurileivästä tykätään, on sen koostumus. Kuvassa se näyttää limppumaisen kuivalta. mutta oikeasti  se on kuohkeaa ja ikäänkuin pesusienimäistä, hiukan joustavaa. Parhaimmillaan päälle ei edes tarvitse mitään. Kosteus pysyy rapean kuoren alla, jolloin en edes voita laita leivälle. Parasta on myö se, että hapanjuurileipä ei turvota mahaa. Plussana myös se, että leipä säilyy pöydällä hyvin (paitsi kun se ahmitaan pois). On ihana tietää oikeasti mitä leivässä on - tai mitä siinä ei ole, kuten hiivaa, säilöntäaineita ja piilosokeria.

Tuntuu hienolta, että oikeasti opin tekemään itse leipää. Ja vielä on niin paljon opittavaa, erityisesti leipien viiltämisessä. Välillä olen leiponut monta leipää putkeen ja vienyt leipiä myös viemisinä kylään mentäessä. Enää leipomisvaiheet eivät tunnu työläältä ja pikku hiljaa muistaa vakioreseptin (Kuuselan kirjasta "kaupunkinlaisen hapanjuurileipä") ulkoa vaiheineen. Tästä se lähtee.

Toivotaan, että juureni säilyy. Sehän voi olla vuosikymmenienkin päästä vielä hengissä. Eikös ne jotkut parhaimmat juuret ole jotain sadan vuoden takaisia testamentattuja aarteita?

Raikkaita rättejä.

Keskikesän juhla ohi. Se meni kivasti mökillä. Surkeista surkein sää, mutta se ei haitannut lainkaan, kun flunssa iski ihan puskista. Vointi oli ajottain säätäkin surkeampi, mutta silti päätin: kun kerran kässäjuttuja otin useamman mukaan, edes jotain yritän toteuttaa. Ja lopputulos on tässä!

Kolme uutta virkattua rättiä. Olen virkannut rättejä aiemminkin ja kyllä se on vain todettava, että kyllä ne virkattuna ovat yllättävän kestäviä. Kaikille pinnoille eivät ole parhaimpia valintoja, mutta oikein hyviä perusrättejä.

Mallit ja ohjeet ovat tästä kirjasta: Raikkaat rätit (Camilla Schmidt Rasmussen & Sofie Grangaard sekä Helle Benedikte Neigaard, Moreeni 2017). Kirja on kyllä kiva, siinä puolet räteistä virkattuja ja puolet neulottuja. Itse vähän ohitin neulotut ja valitsin virkatuista kolme itselle kivointa ja mielenkiintoisinta mallia, joista saisi kustakin oppia jotain uutta.

Aamukaste (ihana nimi!) oli kivoin tehdä. Siinä meni pylväitä ja kiinteitä silmukoita rivi kerrallaan. Pylväitä tehtiin ristiin kuvion muodostamiseksi. Lopputulos on lähes samanlainen kummaltakin puolelta. Pinta on aika ryhdikäs, mutta silti kivan herkkä ilman, että on kuitenkaan liian isoja reikiä rätissä.

Toisena tein "kattotiiliä". Tässäkin mallissa vuoroteltiin pylväs- ja kiinteiden silmukoiden rivejä. Itse "tiilet" syntyivät edellisen pylväsrivien kautta kierretyistä pitkistä pylväistä. Nurjalta malli on ihan sileä. Tekniikka oli minulle ihan uusi, joten se oli kyllä kiva oppia.

Kolmanteen käytin ekan rätin jämät (toisesta rätistä ei jäänyt mitään yli koko kerästä) ja muita lankajämiä. Se on nimeltään värileikki ja se oli aloitettiin yhdestä kulmasta ja lisäykset tehtiin tuplana keskelle riviä. Värit ovat kivat, mutta tekeminen ei ehkä sujunut leikiten.. (ks. lisää lopusta).

Rätit olivat kyllä hyvä keino oppia jotain uutta! Kolme erilaista tyyliä, kolme erilaista pintaa. Pitää jatkossakin kokeilla uusia silmukkatekniikoita rätin muodossa. Siinä toistuu kuitenkin tekniikka sen verran monta riviä, että hyvin jää malli mieleen.

Loppukevennys!

Tässä eka yritys värileikin kanssa. Aika kaukana neliöstä! En käsitä miten pystyin vaihtamaan väriäkin jopa kahdesti katsomatta koko työtä. Alussa tuntuikin, että ei tämä nyt oikealta näytä.. mutta jatkoin ja kas, tuommoinen kellohan siitä meinasi tulla. Fail!

Tiedättekö muuten tunteen, kun tajuaa mokanneensa, mutta ei vain halua uskoa sitä? Sitä vannoo ja syyttää toista. "Tein just ohjeen mukaan, siinä on kyllä ihan taatusti virhe...", sitten tarkistaa ohjeen ja on valmiina haukkumaan ohjeen tekijän syvimpään kaivoon kunnes tajuaa, että ei kerkkeles, ihan itse tein väärin. Oonpa tyhmä. Syytän flunssa-aivoja. Rättiväsyneenä ei vissiin pitäisi tehdä rättejä.

Virkatut pajunkissat.

Hyvää palmusunnuntaita! Tänään sanotaan virvon varvon virkatuilla pajunkissoilla!

Ajattelin tässä viikolla, että olisipa kiva, jos olisi pajunkissoja. Oikein pulleita ja söpöjä. Mutta en tiedä edes kaupungissa asuvana mistä lähteä niitä etsimään. Saati sitten löytyisikö edes, kun ei tuo kevät ole oikein näyttänyt etenevän. Joten teen pajut itse niin tulee taatusti pulleita kissoja! Ja kun on kerran käytössä kestävä ikirairuoho niin mikseipä myös vuodesta toiseen kestävät pajunkissat?

Ks. tästä tutoriaali kestävään rairuohoon paksusta huopalevystä (kuvassa vasemmalla).

Eilen tein yhden pajun, tänään virkkasin aamusta toisen. Nyt mennään kahdella, ehkä lisään yhden oksan jokaisena tulevana pääsiäisenä? Sitten muutaman vuoden päästä on kunnon kimppu?

(Kuvassa myös ommeltu pupupussi, ks. postaus tästä.)

Malli ja idea pajunkissoihin on Sirpa Parviaisen Virkkaa kukkia -kirjasta (Minerva 2018). Upea kirja, suosittelen!

Virkkaaminen oli helppoa. Ensin päällystettiin rautalanka, sitten tehtiin valkoiset pörpylät (no en tehnyt ohjeen mukaan vaan sinnepäin) ja niille pyöreät "takit", jotka yhdistettiin ja kiinnitettiin oksaan. Mukavaa pikkupuuhaa ja lankaakaan ei mennyt paljoa.

Mukavaa palmusunnuntaita!

DIY: Helppo kakkukoriste.

Viime lauantaina juhlittiin pyöreitä ja koska mahdolliset lahjat oli kehoitettu tuomaan vaikkapa nyyttärin muodossa, tein päivänsankarille kakun. Pitäähän synttäreillä nyt kakku olla! Ja koska oli uusi kakkuresepti, oli aika kokeilla myös jotain uutta kakkukoristeeksi.

Ostin vasta pienen cutting boardin eli paperin leikkuualustan ja sitä pääsin nyt samalla testaamaan. Hahmottelin Onnea Janne -tekstin mustalle kartongille ja lähdin viiltelemään. Se olikin yllättävän vaikeaa (ehkä kartonki oli liian paksua), joten jouduin aika paljon avittamaan saksill, kun pelkäsin vetäväni kaikki kaarevat muodot suoriksi viilloiksi.

Valmiista tekstistä kumitin varovaisesti lyikkärit pois ja sitten liimasin taakse kaksi grillitikkua. Kuljetin koristeen juhlapaikalle kirjan ja leivinpapereiden välissä (jotta pysyi kasassa) ja iskin kakkuun vasta pöytään asettaessa.

Ja tältä se näytti (ja oispa vaan ollut kiva olla järkkäri mukana, mutta huonostakin kuvasta näkee hyvin pointin, lopun livehienouden voi kuvitella päälle). Oli aika kiva ilmestys! Ja kakku maistui, se katosi pöydästä yllätysnopeasti!

Resepti on Emma kakkukirjasta (Emma Iivanainen. Docendo 2017). Minttusuklaakakku sisälsi kolmen kerroksen suklaakakkupohjan, Pätkis-täytteen (myös ruusukkeina päällä) ja vaniljaisen kermavaahtokuorrutuksen - vaaleanvihreäksi värjättynä. Tein ekaa kertaa kermavaahdosta ns. punotun pinnan. Se oli yllättävän helppo tehdä, kun oli vain oikeanlainen tylla pursottimessa. Reunat jätin sinnepäin-lätkäistyiksi ettei ole miehen makuun liian viilattu. Pienen palan ehdin itse maistamaan kakusta, oli kyllä ihanan pätkimäistä! Ehti hyvin mehevöityä, kun leivoin ja kokosin kakun edellisenä päivänä. Suosittelen tutustumaan Emman kakkukirjaan, ihania ja helppoja kakkureseptejä!

Ilmakasvit ikkunaan.

Ilmakasvit! Nuo trendikkäät pikkuset kasvit eli juurettomat Tillandsiat (Airplant) ovat näkyneet pitkän tovin siellä ja täällä.

Itse tein jahkailun jälkeen viimein hankintapäätöksen, kun selailin Sanna Raskun Kaunista ja vihreää -puutarhakirjaa (WSOY 2017). On muuten ihanan visuaalinen kirja! Kauniilla otteella tehty, tuota "opiskelee" ihan mielellään.

Siinä se oli, kaikki tuo hauskuus, juurettomuus ja piikikäs visuaalisuus kolahti ja kovaa! Lähes maanisesti lähdin hakemaan omaa ilmakasvia. PAKKOSAADA ILMAKASVI.

Mullattomat ilmakasvit voi sijoittaa melkein miten vain ja mihin astiaan vain - mutta minä tahdoin ne roikkuvaksi. Jotain palloja on saatava. PAKKOSAADA PALLOJA. Mietin, että kurvasenko takaisin ostoksille... vai penkoisinko kaappeja? Ja siitä se selkiytyi: pistän ne muovikuppeihin! Reiät reunoihin ja siimaa ripustukseen - valmista ja ilmasta!

Alkujaan muovikupit ovat käsisaippuapulloista - jep! Saippuapulloista! Leikattuna ja reunat silitysraudalla sulatettuna. Olivat pitkään säilytyskuppeina ja toimivat siinä tosi hyvin. Postaus kuppien tekemisestä löytyy tästä.

Ja siinä ne ovat! Ilmakasvit saippuakipoissa! Hassua. Pakko hankkia kyllä vielä hankkia kolmas ilmakasvi näiden kahden käppyrän lisäksi.. ettei tuo yksi kuppireppana roiku ihan tyhjänä.

Muovikuppien siirtäminen ikkunaan oli nerokasta. Ovat kevyitä eikä ole vaaraa, että tippuessaan menisivät sirpaleiksi. Ja koska ovat kevyitä, pystyi ne myös surutta ripustamaan verhokiskoon.

Hassuja käppyröitä! Nyt vielä opettelemaan Raskun kirjasta noiden ylläpito, jotta opin pitämään nuo myös hengissä!