Pitsin tulokset.

Kysyin aiemmin ideoita mitä tehdä dyykkaamastani pitsistä. Kiitos kaikille ideoita heittäneille! Hyviä ideoita tuli runsaasti, ensin oli ihan valinnan vaikeus. Hyvällä suunnittelulla sain pitsikappaleesta kuitenkin toteutettua jopa kolme uutta juttua!

1. Hame: valitsin alle vihreää trikoota ja ompelin kerrokset kiinteästi toisiinsa. Vyötärölle tein trikoosta kuminauhalle kujan. Kivasti kuultaa vihreän väri pitsin alta. Ei ole liian vaalea, mutta ei liian synkkäkään.

2. Pitsinen yläosa: laatikkomainen lärpäke, jonka voi edestä vaikka solmia kiinni.. Tai huomasin myös, että..

..sen voi pukea myös bolerona! (Helma kulkee niskan ja selän takaa.) Mahtavaa! Kaksi juttua yhdessä vaatteessa.

3. Huivi: pitsiä ei enää riittänyt kokonaiseksi huiviksi, mutta koristepäät siitä sai. Keltaista trikoota putkena ja päihin pitsiä. Leikkasin alareunat vielä kukkien laitojen mukaan.

Ja vielä pitsiä jäi pienet palat kenties pitsiolkapäiksi - nyt en vielä hoksannut sopivaa tpaitaa/puseroa, johon ne olisin ommellut. Että kiitos vaan sille, joka heitti pitsin roskakatokseen. Meitsi sai siitä monta juttua irti!

Tuskailtu turkoosi.

Tuskailin pitkään tämän mekon kanssa. Otin sen matkaani kirppiksen saa-ottaa-laatikosta ja sitten en enää muistanutkaan miksi mekosta tykkäsin. Mikä se idea olikaan? En muista, jätetäänpä hautumaan. Hups, vuosi meni ja eikä idea ole palautunut vieläkään mieleen. Antaa sitten olla, mietitään jotain muuta. Paitsi ettei mitään jännittävää tullut koskaan mieleen.

Lähes maksimittainen helmasta mummolaskostettu mekko, jossa oli peffan alla ja helmassa tahroja. Kainalossa reikä. Sauma vähän auki. Muuten kyllä aivan mainio. Kangasta paljon, kiva väri ja jokseenkin ihan hauska kuosikin. Joustavaa ja paksua, hyväkuntoista viskoosia. Paljon käyttö-aikaa vielä jäljellä kenties?

Päädyin sitten tekemään sen tylsimmän keinon eli lyhensin helman pois. Korjasin saumat ja poistin vyötäröltä vyölenkit. Vähän sivusaumoista muotoon kavennusta ja siinäpä se on uusiutunut kirppuhylkiöstä tavalliseksi pitkähelmaiseksi t-paidaksi.

Entä pois leikattu helma-osa? Sivalsin sen kuteeksi. Mitäs oli smäkmätahroja, ei siitä helmasta muuhun ollut. Tämäkin vähän tylsä ratkaisu, mutta joskus ne tavallisimmat vaihtoehdot ovat vain ne oikeat ja toimivimmat.

Kuteesta virkkasin pienen kahvallisen korin. Harmi, ettei metrejä riittänyt suurempaan työhön. Mutta on tämä pieni kori vallan mainio kaveri tälle aikaisemmin trikookuteesta virkatulle korille. Passaavat värien puolesta niin hyvin yhteen!

Kiva uusi turkoosi-lisuke keittiöön. Sinne on lähes huomaamatta hiipinyt kasvavassa määrin pieniä turkooseja juttuja. Ehdoton suosikkini kaikista tulokkaista on tuo omenan muotoinen leikkuulauta! Se on ihana!

Ps. Halajavilla on vielä viikonloppu aikaa osallistua koru- ja kirja-arvontaan. Klik: osallistu tästä!

Oh so happy together / Inspiraatio.

 Kaksi punaista tuunausprojektia Happy together-blogin Anthropologie-inspiraatioista.

Muodonmuutosprojekti 1: Vaaleanpunainen pusero

Benettonin söpö neulepusero on eksynyt päälle ehkä noin kahdesti. 

Se on jotenkin lyhyt ja liian...jotain. Yritin sitä kerran jopa piristää rumalla pitsinauhalla, 

mutta ei auttanut, ei se päälle kivunnut sen enempää kuin ennenkään.

 Happy together toi ratkaisun: Cardigan with a twist!

 Leikkasin neuleen edestä auki ja lisäsin valkoista trikoota rypytettynä kuin laskostettuna pääntiehen.

Ihastuin solmittaviin kietaisunauhoihin!

 Muodonmuutosprojekti 2: Tummanpunainen trikootakki

Yak, takki kirppiskasaan tai saksien uhriksi! Silppuriin meni

ja tätä ohjetta samalla kovasti vilkuilin: Esplanade halter top.

 Koska poistin takista hiat, sain vedettyä helmaa alemmas. Kun ennen vetoketju

ylsi leukaan asti, nyt se on pudonnut haalarimaisesti rinnuksille.

Tältä projekti näyttää takaa.

Kyllä pinkki kietaisutakki ja punkku toppimekko(-takki?) ne yhteen sopii!

Happy, happy, kaksi onnistunutta projektia!

Autumn-Must-DIY vol 8.

1. "Tahdon pitkähihaisen hupparin."

 Ei siitä sitten huppari tullutkaan.

Teinkin pitkähihaisen puseron ja hiattoman hupparin.

 Huppariliivissä on tumma vetskari, jätti-iso huppu ja sitomisnauhat. Kaavat otin lempihupparistani.

Vetoketjulegginssit.

 Pitkähihaisen paidan tein tahalleen nurinpäin: eli collegen fleecemäisempi nukkapuoli on päällepäin. 

Saa nähdä kuinka pahasti nukkaantuu, mutta ainakin toistaiseksi se on vielä söpön pörröinen.

 Liivi plus pusero on yhtäkuin huppari! Teinpäs siis sittenkin pitkähihaisen hupparin.

2. "Tahdon armeijahenkisen liivin."

 No ei tahto toteutunut ihan prikulleen, mutta tämä oli lähinnä sitä mitä tähän hätään pystyin..

Kyseessä on 80-luvun kuoritakki, josta poistin hiat ja laitoin vyötärölle kuminauharypytykset.

 Armeijahenkinen? No ei ehkä. Mutta tosi kiva? Kyllä.

 Pitää varoen yhdistellä muita vaatteita ja asusteita, ettei liivin herättelemät kalastajavibat vahvene.

Tiedättehän te ne ylisuuret perhostelijoiden liivit, joissa on noin miljoona taskua?

3. "Tahdon turkisliivin."

 Turkisliivi. Kröhm. Harjoituserä?

Ei tullut ihan sellainen mitä mielessäni pyöritin, mutta minkäs teet?

Cosmosta bongatun inspiraatiokuvan mukaan voisi lätkässä taas turkisavaimenperän laukkuun.

 En ole päässyt liivin kanssa vielä kavereiksi. En tiedä mikä siinä häiritsee.

Saa näyttämään lihavalta? Turkistarhausta kannattavalta? Liian halvalta?

 Täytyy maistella, josko vöillä tai neulehakasilla liivi tulisi tutummaksi.

Tai sitten pistän sen palasiksi ja sullon yhdessä mytyssä ompelukasan alimmaksi.

4. "Tahdon lepakkoboleron."

 Lepakkobolero? Keksinköhän tuon sanan nyt itse, vai onko se oikeasti olemassa?

 Madam B.C:n sanakirjassa lepakkobolero tarkoittaa lörttömäistä

liiviä lepakkomaisilla hioilla, joka on päällepuettuna ihanan iso ja puoleltatoiselle valuva.

 Äiti lannisti tokaisemalla, ette liivin väri ole yhtään minunlaiseni. Murr.

Loistava syy tehdä siis myös toinen lörttöliivi?

Samalla voisin tehdä myös kunnon rautalangasta väännetyn tutoriaalin?

 Lepakkoliivi on yllättävän yksinkertainen (apuva, onpas jälleen kaunista tietokonepiirtämistä!):

periaatteessa neliö tai suorakulmio, joka taitetaan kahtia ja josta ommellaan sivut osaksi yhteen.

5. "Tahdon neuleliivin."

 Jonkun itsekutoma neuletakki oli...noh, liian iso. Neuletakissa ei ollut koon lisäksi mitään muuta vikaa.

Päätin purkaa hihat siitä irti ja käyttää takkia jättiliivinä.

Suikalenahkavyö.

Tämä lämmin liivi päällä tulee sellainen "suojelen sinua kaikelta"-fiilis.

 Lopuksi jääkin kysymys: mitä tapahtui neuletakin hihoille?

 Bongasin hyljätyksi jääneen kassini, jonka käänsin nurinpäin ja 

sitten päällystin hihoilla. Näin aikaisemmin tehdystä rumaprinttisestä kassista muodoistui nätti sisävuori.

Sivut ja pohja meni koneellisesti, mutta rivan ympärykset ompelin käsin.

 Laukusta tuli heti suosikkini! Pehmeä, maalaisromanttinen, kaunis.

Virkkasin kylkiäisiksi vielä kukan. Malli omasta päästä. Välillä meinasi tulla uskonpuute, 

kun kukka muistutti lähinnä räjähtänyttä pallonpuoliskoa, 

mutta ihan hyvä siitä tuli, kunhan ei liian läheltä tuteleeraa sitä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kaulassa teekuppikaulakoruni.

Tämä on pieni tarina Yo-Yo-paidasta, joka sai inspiraationsa kaulakoru- ja hiuskoruversioistaan.

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun pelastin kirpputorilta mukaani niittikoristeisen tpaidan. Osa niiteistä oli tavalla tai toisella kulmistaan irti tai jo kokonaan poissa, joten sain paidan ostettua pilkkahintaan.

Niitit olivat paidassa vain liimalla kiinni, joten päätin repiä kaikki loputkin niitit varovasti pois johonkin muuhun käyttöön - niitithän ovat ostattaessa melko tyyriitä mallista huolimatta. Paitaan kuitenkin jäi etumukseen selviä jälkiä niittikohdista, eikä sitä harmikseni voinutkaan vain pitää sellaisenaan.

Tarinan sivujuoni: Sillä aikaa, kun yritin päättää uutta koristelua paidan etumukseen, keksin koristella niitellä minikokoisen nahkaväskan, jonka myöskin kaappasin mukaan rahaa vastaan samaiselta kirppureissulta.

Lopulta aloin tekemään kasapäin valkoisia yo-yo-kukkia ohuesta puuvillakankaasta.

Sommittelin kukat paidan etumukseen rykelmäksi, kiinnitin ne ensin parilla pistolla sieltä täältä ja sitten surrautin ompelukoneella reunat kiinni, jotta kukat litistyivät paitaa vasten.

Paita oli vihdoin piinaisen näpertelyn jälkeen valmis ja kappas! Mitä näinkään ensimmäistä kertaa? Tahran? JEP. Ei hajuakaan, oliko se paidassa jo etukäteen vai missä välissä sen sinne ehdin jo sotkea.

Näette harvinaisen näyn: Madam B.C. farkuissa!

Sitkeä tahra ei lähtenyt pois pesussakaan, joten leikkasin helman pois ja pistin resoriputkea tilalle. Tuli helmastakin sitten samalla vähän alkuperäistä helmaa pidempi - tarinan onnellinen päätös. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hiuksissa tänään: valkoinen pikkukukka. Se on pieni, soma ja yksinkertainen. Vähemmän somaa on takut ja pörröisyys tukassani. Voisi välillä ehkä hiusharjaakin näyttää kuontalolle.

Vanha luonnokseni.

Kukka lähikuvassa. Sen tekeminen oli helppoa ja nopeaa: kieritin trikoosuikaletta ympäriämpäri ja liitin taakse suikaleen päästä lehdet sekä kujan pinnille tai pannalle.

Ihanuusjuttuja.

Kerrankin tein käyttökelpoisen arkivaatteen. Harmaata trikoota, pienet lepakkohiat, leveä pääntie ja leveä resorialaosa. Aikomuksena myöhemmin tehdä samanlainen paita pitkähihaisena versiona, joten toteutan varmaan kuvalliset teko-ohjeet silloin.Kaulassa roikkuu yksi uusimmista kaulakoruviritelmistäni. Rakensin sen kahdesta erilaisesta ketjusta ja muovisesta koristeellisesta napista. Nappi vaihtuu, kunhan vastaan tulee parempi. Ensin siihen tarkoitettu nätti jättikokoinen metallinappi meni piruvie sirpaleiksi.
Askartelin myös mittanauhavyön. Inspiraatio lähti täältä. Huijasin ja vedin mittanauhasta keskemmältä vyöni, enkä laidasta lähtien niin että jokainen voisi nähdä vyötärönympärykseni. Sellaiseen ei itsevarmuuteni riittäisi, ei sitten millään.Näetkö kuvan takana tuon ruskean ihanuuslaukun?Löysin sen kirpputorilta kolmen euron hintaan. Joku hullu tahto luopua siitä.