Kolme tapaa kierrättää kestokassi

Kestokassit ovat tuttuja lähes jokaisesta kodista. Niitä tulee ja kertyy ja nehän kestää, kestää ja kestää.. nimensä veroisesti. Mutta joskus sattuu menemään rikki tai entä, jos kassi on muuten epämieluisa eikä tule koskaan käytetyksi? Tai jos kasseja on vain ylipäätään liikaa niin mitä muuta niistä voisi tehdä?

Tässä kolme erilaista ideaa vetää kestokassi paloiksi ja tehdä siitä jotain uutta!

Kolme tapaa kierrättää kestokassi 1/3

Ennen: Ihan liian iso kestokassi

Tämän kassin dyykkasin. Joku oli heittänyt sellaisenaan roskalootaan. Ehjä, puhdas - löytäjä saa pitää! Tosin tuumasin, että oli siinä yksi vika: se oli jotenkin liian iso, jotta sitä tulisi käytettyä. Tai harvemmin tarvitsin näin suurta kestokassia. Mutta "ampparijäämehukuosi" on superkiva, joten päätin tehdä kasseista koreja.

Leikkasin pohjakappaleen pois, samoin kohdat, jossa oli ampparin kuva tai Pirkka-logo. Leikkasin ja ompelin kaksi tällaista peruskoripohjakaavaa. Sivut ja pohja yhteen ja sitten kulmataitokset vastakkain.

 Ylhäällä pätkä kantohihnaa ei haitannut, en ratkonut sitä pois, koska halusin vahvistaa reunaa kääntämällä sitä kerran nurjalle, joten pala remmiä jäi taitokseen piiloon.

Vinkki! Kestokassia on ihan helppo ommella koneella. Vaihda vain suoratikki pidemmäksi ja jätä kunnon saumanvara. Älä käytä nuppineuloja, vaan klipsuja tai klemmareita. Ompelu voi olla vähän liukasta.

Jälkeen: 

Yhdestä isosta kassista sai kaksi herkullisen väristä koria! Toinen on kapeampi ja ajatuksena on, että sen yläreunaa voi käänteellä säätää niin siitä saa joko syvän tai matalan säilytyskorin.

Isompaan lisäsin yläreunoihin viimeistelevämpää ilmettä tuomaan kaksi lenkkiä vastakkaisille puolille.

Päälle tikkasin kassin pohjasta bongatun "kierrätysmuovista valmistettu" -merkin. 

Siitä tuli suojaruukku huonekasville! Söpö väriläiskä.

Jotkuthan käyttävät ihan kokonaisia kestokasseja ulkona istutusalustoina kasveille. Siitä se ajatus tähänkin lähti. Tosin tässä tietenkin on vielä ruukku välissä, eipähän ainakaan valahda pohjasta vettä kestokassin pohjalle.

Kolme tapaa kierrättää kestokassi 2/3

Ennen: Rikkinäinen kestokassi

Yhtään liioittelematta ainakin 15 vuotta vanha kassi! Ehkä jopa ensimmäisiä vastaavia, joita käytin. Juustokassi, tiensä päässä. Alkoi muovikantit haprastumaan, saumat irvistelemään..

Tämä kassi ei oltu valmistettu erillisistä paloista kuten edellinen, vaan sivut ja pohja oli yhtä ehjää palaa. Leikkasin sivut ja hihat pois. Totesin, että juustokuu ja kaukaisesti avaruutta muistuttava kuosi ei nyt miellytä, joten..

..ratkaisuna oli kääntää kassi nurin!

Jälkeen: 

Näin! Ja siitä tuli valkoinen pyykkikori! Ompelin sen samoin kuin edelliset, mutta vain yhdestä kappaleesta.

Kuosi ja liukas pinta sisällä on hyvä pyykkikorikäytössä. Jätin yläreunaan kontrastiksi sinisen käänteen ja koska käänteestä tuli Valion logo näkyviin, iskin päälle sivukappaleesta tuollaisen tarpeettoman, mutta viimeistelevämpää ilmettä antavan sinisen leveän läpyskän.

Tästä tuli pyykkikorien yhteyteen lisäkori lajitteluun. Ajattelin, että voisi vaikka jatkossa eritellä jo valmiiksi tekniset vaatteet. Tai vaatteet, jotka muuten tarvitsevat vähän enemmän huomiota kuin peruspesun, esim. tahranpoistoa. 

Kolme tapaa kierrättää kestokassi 3/3

Ennen: Liian pieni kestokassi

Auttamattoman ruma kassi, joka kulkeutui vanhalta työpaikalta kotiini. Tarpeeton siellä, tarpeeton myös kotona. Koko on outo, kapea ja syvä. En tajua mitä tuossa pitäisi kantaa. Litteä kuin mappi, mutta mappikaan mahdu siihen leveydeltään!

Eikun paloiksi. Leikkelin niin, että lähti kaikki mainostekstit pois. Logo sai jäädä, sille annoin periksi.

Matsku ei kuitenkaan ihan riittänyt, mutta onneksi edellisestä kassista jäi jämäkappaleet, joista just ja just sain sivut tähän - voiko kuvasta arvata käyttötarkoituksen jo?

Jälkeen: 

Siitä tuli uuteen työpaikkaan eväskassi! Se on kuin kutistettu kestokassi. Kantohihnojen pituutta vielä mietin, testaan ensin käytössä haluanko pitää ne noin pitkänä vai lyhennänkö. Arvelen jälkimmäistä.

Mutta muuten koko on juuuuuuuuuri täydellinen. Siihen mahtuu leveydeltään lounasboxi ja sen päälle vielä kaksi pienempää - yleensä minulla on salaatti ja vielä joku välipala. Plus sivuun hedelmä. Juomapullokin mahtuu vielä kyytiin. Tämä on hyvä, en malta odottaa, että pääsen heti huomenna testaamaan tätä käytössä.

Kolme kestokassia, joita en käyttänyt, sai nyt uuden käyttötarkoituksen. Jäljelle jäi vähän leikkuuroskaa ja hihnoja - ne laitan talteen jotain tulevaa käyttöä varten.

Mihin muuhun kestokasseja voisi hyödyntää? Mitä olet niistä tehnyt? Laita kommenttia, kuulen mielelläni! 

Kannellinen purkki magneettilukolla - neljä vinkkiä

Syysflunssa - minä, 1-0. Eka flunssa takana ja toivottavasti ei enää uutta edessä. Mutta jos jotain hyvää flunssassa niin virkkaus. Pitkään pyörittelin päässä ideaa kannellisesta purkista, jossa ei olisi kannessa reunoja. 

Ja nyt kun olin flunssassa, oli erittäin hyvää aikaa lepäillä ja vain virkkailla menemään. Itse virkkaus oli myös ihanan yksinkertaista, ihan vain kiinteitä silmukoita. 

Koko purkin juju on siinä, että se on niiiiiin mukavan napakka ja jämäkkä, että se pysyy pystyssä ihan itsestään. Kuvissa purkissa ei ole sisällä mitään ja kuten näette: reunat pysyvät hyvin pystyssä.

Vinkki 1/4: Kuinka saada purkista jämäkkä?

Käytä puuvillalankaa kaksinkerroin. Virkkuukoukku voi helposti olla yhtä kokoa pienempi. Yläreunaa kohti voi tiputtaa yhden silmukan pois ja ihan viimeiseksi kerrokseksi voi virkata kiinteitä silmukoita reunan ympäri, se myös tuo jämäkkyyttä.

Vinkki 2/4: Kuinka saada purkin alareunasta skarppi?

Tähän on monta keinoa, mutta voit vaikka ensin virkata kiinteitä ketjusilmukoita edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan ja sitten seuraava kerros on kiinteitä silmukoita edelleen samaan kerrokseen, kiinteät ketjusilmukat jäävät uuden kerroksen sisään ns. kulmavahvikkeeksi.

Itse purkin pohjan tein puolipylväillä vähän nopeuttaakseni työn alkua. Purkin reunat tein spiraalina, jotta ei tarvinnut laskea yhtään missä mennään. Mitä tulee kanteen, tein sisäpuolelle laiskemmin suljetuin kerroksin, mutta päälle tulevan ympyrän tein nätimmin spiraalina. Käytin hakaneulaa kerrosmerkkinä.

Vinkki 3/4: Kuinka teen purkille muotonsa pitävän kannen?

Virkkaa kaksi saman kokoista ympyrää ja leikkaa niitä vähän pienempi pahviympyrä. Virkkaa reunat yhteen kiinteillä silmukoilla ja ujuta pahvipallo väliin - ihanan yksinkertaista. Ompele (tai virkkaa) muutamalla pistolla purkin reunaan kiinni.

Ja entä kiinnitys? Siinä on solki, mutta se on täyttä huijausta! Solkea ei tarvitse avata, alla onkin magneetti.

Vinkki 4/4: Kuinka teen magneettikiinnityksellä olevan remmin?

Tähän voit kierrättää minkä vain nahkaremmin esim. kengistä, kellosta, vyöstä, laukusta. Usein pikkusolki tulee mukana, jos ei, liitä se jostain muusta remmistä. Leikkaat vain remmiin loven, ujutat soljen piikin läpi ja liimaat remmin pään nurjalle. 

Ompele langalla muutamalla pistolla kanteen kiinni. Liimaa remmiin magneetti ja suoraan vastakappale koriin. Kontaktiliima on hyvä valinta magneetin liimaamiseen. Klipsejä kannattaa käyttää puristamisen apuna liiman kuivumisen aikana.

Nuo magneetit on muuten vanhan ipadin suojakotelosta! Lue lisää Oudot kierrätykset -postauksesta.

Tästä tuli juuri sellainen mitä mielessä kuvittelin sen olevan! Magneetti ei näy päälle, vaan soljellinen purkki näyttää hankalasti käytettävältä. Magneetti kuitenkin klikahtaa ihanan helposti auki ja kiinni.

Tästähän tuli ihan suosikki. 

Aion nyt aluksi ainakin pitää tätä "purkupurkkina" eli paikkana, johon voin viskata kaikkea pientä mitä tarvitsee purkaa tai ratkoa auki. Eli sitä tähdellistä pikkupuhdekäsityötä, kun vaikka samalla katsoo jotain sarjaa.

Oudot kierrätykset - 5 vinkkiä muovipakkauksiin

Käsityöt ja postausinto ovat olleet vähissä, mutta otetaas niin sanotusti paluu juurille: huttupakkauksiin ja outoihin (jollekin outo, jollekin ei), mutta ehkäpä helppoihin ja käytännöllisiin kierrätyksiin. 

Blogissani on ollut vuosien varrella paljon postauksia otsikolla Huttupakkaukset ja sitten on pyörinyt on ja off -sarjana Oudot kierrätysvinkit. Nämä kaikki löytyvät nyt saman kategorian alta: Oudot kierrätykset.

Pääosin kyse on pienistä, vähän erikoisemmista kierrätysvinkeistä ja pakkausmateriaalien kierrätysvinkeistä, uusiokäytöstä ja zero waste -ajatuksesta. Tässä tulee viisi kategorian vinkkiä! Pari on jo entuudeltaan tuttua, mutta joskus toisto on ihan hyväksi. Kertaus on opintojen äiti ja sitä rataa (myös itselleni).

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 1/5

Herra Hakkaraiset. Pastillit monesta lapsiperheestä tuttuja. Meillä ollaan muuten vain siirrytty näihin pastilleihin, koska leuat eivät kestä purkkaa (plus purkka on yhtä kuin roska! Pastillista ei jää roskaa, kun se menee kurkusta alas).

Ennen kuin hoksattiin, että pastilleista saa isoja pusseja, ostimme pastilleja näissä muovirasioissa. Harmitti, turhaa pakkausroskaa, mutta onneksi otin ne syrjään, koska..

..ne ovat todella kestäviä, ne on helppo huuhtassa puhtaaksi ja niistä saa etiketit helposti irti.

Päätin nyt ottaa ne uusiokäyttöön mm. askartelutarvikkeisiin. Samalla siivosin vetolaatikoita ja loin järjestystä myös pahvilaatikoilla kunnon konmari-laatikkoleikin mukaisesti. Tässä vielä sommittelua järjestyksestä...

..ja ennen-kuva! Kaikki sekaisin, mitään koskaan tuolta löytänyt. Autenttinen kuva kaaoksesta, joka vallitsee vähän turhan usein ihan kaikissa käsityötarvikkeissa.

Ja lopputulos! Nyt on liimoja yhdessä laatikossa, teippejä toisessa.. Pastillilaatikoissa on niin klemmareita kuin varaniittejä nitojaan. Laatikot solahti järjestykseen kahteen kerrokseen, alla (kuten myös vetolaatikon takana) on sellaisia mitä käyttää harvemmin.

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 2/5

Entäpä kovat muovirasiat? Olen siirtynyt käyttämään lasirasioita ruoan säilytyksessä, joten kaikki muovieväsrasiat ovat saaneet poistua käytöstä sitä mukaan, kun ovat menneet rikki tai kuten kävi tälle pienelle rasialle: se meni ällöttävän tahmaiseksi ja totesin, että ei ole enää turvallinen, mitä lie muovipehmennintä voi erittyä ruokaan, jos pinta ei puhdistu?

Olen siirtänyt tällaiset rasiat muuhun säilytyskäyttöön. Tämä pieni rasia meni pattereille!

Kuvassa vasemmalla myös vanha VHS-muovikansio. Ihan äärimmäisen kestävä säilytin ja hyvä, kun näkee läpi patterit. Pakkausmuovia myös tuo musta pehmosuikale, johon olen viiltänyt pikkupattereille veitsellä pienet pesät. Pysyvät hyvin ns. lokeroissaan!

Patterisäilytys ennen ja jälkeen.

Tuo ei ollut enää edes turvallista, kaikki patterit ihan sekaisin. Nyt VHS-kotelossa on kaikki käyttämättömät patterit ja pienemmässä "Nämä ensin" eli vähän käytetyt, mutta käyttökelpoiset. Teippasin niiden päät vuotojen varalta. Teippaus on hyvä, kun ottaa rasiasta uusia niin vanhoihin voi suoraan siirtää samat teipit - ja sitten on tyhjä patteri valmis pattereiden keräykseen.

(Kaikista ekologisintahan kai olisi kyllä käyttää ladattavia pattereita kuten ennen käytinkin, mutta niilläkin on rajansa kauanko voi uudelleen ladata. Ja kun lataaja meni rikki, en uutta koskaan hankkinut.. Nykyisin pattereita käyttää lähinnä kaukosäätimessä, seinäkellossa ja led-valoissa sesonkiluontoisesti, joten ei niitä pattereita niin kauheasti kulu. Ehkä niiden käyttö on ok, jos käyttää kunnolla loppuun ja vie tyhjät keräykseen.)

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 3/5

Tämä on lajiaan turhakkeiden kierrätys. Tiedättehän vesiautomaatit, joista tulee yhden muovimukin sijaan viisimiljoonaa mukia (yhtään en liioittele) ja kun sijainti on julkinen ja yleensä vielä joku flunssasesonki niin eipä niitä ylimääräisiä kehtaa takaisinkaan tunkea. 

Kun näin käy, että tulee yhden sijaan useampi, olen laittanut muut mukit vaihvihkaa kassiin tai taskuun. Kotona nämä voi käyttää vaikka missä liima-, maali- tai massasekoituskuppina. Eipä ainakaan mene käyttämättä roskiin. (Ja parashan kyllä olisi, jos näitä ei käyttäisi kukaan ja kaikilla olisi oma täytettävä vesipullo mukana, mutta harmillisesti sellainen taitaa olla utopiaa ettei kerttismukeja olisi tarjolla.)

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 4/5

Sitten vinkki etenkin askartelijoille: vanhat liimapullot? Oli se sitten iso tai pieni, kohta tyhjillään tai korkistaan umpi kuivunut, tee niille seuraava!

Puukolla tai saksilla auki (riippuen pullosta) ja lusikoi/kaavi liima  vaikka vanhaan tablettirasiaan. Vettä sekaan ja päälle merkki: liimalakka.

Liimalakka toimii kuten decoupagelakka. En ole ostanut vuosikausiin valmista sellaista, kun laimennettu* askarteluliimajämä toimii hyvin! Ja eikä jämähdä ja kuivu purkkiin. Sinne sekaisin ja voi käyttää pitkän aikaa monenlaiseen askarteluun ja esimerkiksi virkattujen korvakorujen kovettamiseen.

* Laimennoksia voi tehdä eri vahvuuksia sen mukaan mihin liimalakkaa tarvitsee. Vettä tai liimaa voi myös jälkikäteen lisätä, se ei ole niin justiinsa.

Ja tyhjennetty liimapurkki ymmärtääkseni sopii vielä muovipakkausten keräykseen, muutenhan se olisi liimojämien kera sekajätettä.

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 5/5

Se mikä liimapurkeille, sama rasvaputeleille!

Saksilla ja auki ja jämien lusikointi talteen. Heti jos tuntuu, että tuubista ei tule ja joutuu taistelemaan sisällön kanssa niin kannattaa leikata auki ja ottaa vanhaan, puhdistettuun purkkiin sisältö. Siinä säästää aikaa ja hermojakin - ja etenkin itse tuotetta! Säästöä siis kaikkinensa, kannattaa nähdä tuo vaiva.

Tummeli, mummokoiran tassujen paras rasva. Ajattelin, että tämä on kyllä niin jo tiristetty kuiviin, tuskin on sisällä enää mitään, mutta eihän se edes mahtunut tuohon pikkupurnukkaan. Tuubien seinämiin jää aina yllättävän paljon voiteita, monien käyttökertojen edestä. 

Siinäpä teille viisi helppoa, mutta käytännöllistä muoveihin liittyvää vinkkiä!

DIY: Piuharemmit eli kuinka taltuttaa piuha*elvetti?

 

Piuha*elvetti, tuo pieni, mutta hyvin raivostuttava asia arjessa.

Tiedättekö sen tunteen, kun on valmiiksi huono päivä, mahassa vaanii kiukkunälkä, läppäri on ihan just sammumassa ja hommat on ihan levällään, sitä nousee viimeisellä akkuprosentilla ylös ottamaan latauspiuhaa ja sitten se on ihan tuhannen takussa viiden miljoonan muun piuhan kanssa? Se on tosi ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä. 

Monenlaista niksiä ja jippoa olen piuha*elvetille kokeillut. 

Muun muassa piuhataskuja (ks. alla linkki ohjeeseen), mutta mikä se onkin, että viitseliäisyys loppuu aika pian ja sitä aina vain heittää piuhakoriin käytön jälkeen? Rullata vois, mutta jaksa sitäkään, kun rullat avautuvat ja piuhat sotkeutuvat silti toisiinsa.

Ks. postaus: Superhelpot piuhataskut

Sitten mietin.

Jos jaksaa rullata piuhan, mutta ei juuri sen enempää.. millä pitää rulla kasassa? 

PIUHAREMMIT, se on ratkaisu! Sopivasti olikin turhanpieniä tarranauhapaloja ja tyhmiä kuminauhapätkiä (puretut työt ja leikkuupätkät), joita ei oikein saa koskaan mihinkään käytettyä - paitsi nyt! Eli kierrätysjämäteemalla mennään tämäkin vinkkivitonen.

DIY: Piuharemmit

Jos edellä mainitut piuhataskut olivat nimeltään superhelpot niin nämä on sitten supersuperhelpot. Jos ihan laiskan hommaksi voisi sanoa - ei juuri siis vaadi mitään. Kolme vaihetta:

1. Siisti kuminauhan päät. Leikkaa eka ja sitten polta pää (keinokuituinen kuminauha sulaa sopivasti, älä kokeile puuvillaiseen kuminauhaan).

2. Mittaa pituus ja kiinnitä nuppineuloin tarranauhat.

3. Ompele tarranauhat koneella reunoistaan kiinni.

Ja vielä kertaukseksi..

..muista ommella tarranauhat vastakkaisiin päihin vastakkaisille puolille. Ei siis samalle puolelle kuminauhaa.

Ah, kuinka visuaalinen perfektionismi tykkää, on mustavalkoisen kliinistä ja niin kivasti paketissa kaikki.

Ja niin vaikka näyttävät napakoilta, kuminauhan ei ole tarkoitus olla kireä vaan juuri silleen sopivasti vähän jännittynyt, jotta pysyy hyvin ympärillä. Kireä on turhaa, se on vaikea vain pingottaa piuhan ympärille.

Kyllä helpottaa, ei enää piuha*elvettiä.

Tuo piparireunainen muovikori on muuten toooosi vanha. Leikkasin sen isosta proteiinipurkista (ks. linkki alla). Se on toiminut pitkään arjen piuhakorina. Siihen on hyvä viskata, kun eivät ole käytössä. Iskun pehmustimeksi olen virkatnnut korin pohajlle kudejämistä pyörylän. 

Ks. postaus: proteiinipurkista kori

Saa nähdä onko tämikin yhtä nopeasti ohi menevä hitti kuin kaikki edellisetkin viritykset piuhoille. Ainakin omalta osaltani kovasti yritän ottaa nämä käyttöön.

Negatiiveista punottu kori

Vanhat negatiivit - ah, kuka muistaa ysärin ja vielä 2000-luvun alusta ajan ennen digikameroita, kun aina kuvien kehittämisen mukana tuli kuvat myös negatiiveina?

Siitäpä muista sitten poiki tämä postaus: negatiiveista punottu kori!

Kuinka monet siivoukset ovat nämä negatiivit selvinneet.. 

Alkujaanhan ne tietenkin säilytettiin, mutta 2010-luvun edetessä, kun aloitin kierrätyskäsityöhommailut, siirsin nämä askartelumateriaaliksi. Jokin ihan tosi briljantti idea näille oli, mutta en enää muista mikä! Ehkä se valaisin, ainakin niitä ovat ihmiset tehneet negatiiveista jos minkälaisia. 

Itsekin mietin ensin lampunvarjostimen tekoa, mutta negatiivien ruskea väri häiritsi jo ajatuksena niin paljon, että ei sitä. Instagramista sain sitten vinkin ja inspiraation: entäpä, jos negatiiveja punoisi paperisuikaleiden tapaan?

Ensimmäinen testi!

Kun negatiiviet ovat niin lyhyitä, ne piti jotenkin yhdistää. Kokeilin ensin ihan vaan teippiä. Teippasin ja punoin. Noh, ei siitä järin järeä tullut, ihan löperö. Ja vaikka oli kirkasta teippiä, näkyy ne aika rumasti..

Toinen yritys!

Otin lankaa ja pienen virkkuukoukun - negatiivien reunathan ovat kuin virkkaamisen tehdyt! Laitoin kaksi negatiivia päällekkäin - tuli vahvuutta ja tummuutta - ja jatkoin pituuttakin lähes saumattomasti, kun asetti päät vähän limittäin.

Virkkailin pötköjä ja sitten punoin. Tein tuollaisen matalan korin, reuna on yksi päistään yhdistetty suikale. Klipsit olivat hyvänä apuna, litistivät reunat napakasti.

Lopuksi päät piti jotenkin kiinnittää ja reuna viimeistellä - päätin tehdä senkin virkaten!

Paksu, terävä neula teki pari reikää per negatiivi (jossa ei virkattua reunaa valmiina, josta virkata uudelleen), vähän näyttää haparoivalta laidan sisäpuolelta, mutta ainakin reunasta tuli napakka.

Kaksinkertaiset suikaleet olivat kyllä hyvä veto. Se myös häivytti negatiivien ruskeaa sävyä. Kori näyttää paikoin nyt jopa mustalta. 

Ja yllättävän jämäkkä tästä myös tuli - tai tietenkin tuli, onhan siinä punottuna neljä negatiivia päällekkäin.

Mietin pitäisikö tälle matalalle piensäläkorille tehdä myös toinen, syvempi kori? 

Materiaalihan vielä olisi, laskin, että saisin ainakin yhden syvemmän ja isomman ja toisen matalamman. Tähän matalaan taisi mennä 32 negatiivia. Vähän jään vielä makustelemaan ennen kuin alan tuumasta toimeen. Ei se ihan kovin sukkelaa ollut tämän valmistaminen, vaikka suht nopeastihan sitä virkkasi, kun oli vain kiinteitä silmukoita, eikä niitä edes tarvinnut laskea, sen kun virkkasi valmiisiin reikiin!

Negatiiveista punottu kori - mitä luulet, oliko hitti vai huti?

Ps! Tai jos sinulla on joku muu hauska idea mihin kierrättää loput negatiivit niin kommenttikenttä on vapaa, kuulen innolla, jos on jotain out of the box -ideoita! :)

Ananaskirsikkakorin muodonmuutos

Täällä taas! Tuli tahtomattaan vähän taukoa käsitöistä, taukoa blogista ja taukoa ihan kaikesta.

Kaksi ja puoli vuotta sitä pystyi onnistuneesti välttelemään, mutta nyt se korona löysi tämän talouden. Ja olihan melkoinen sairasteluviikko. Ei ollut mikään ihan pikkuflunssa. Ja vieläkin kehossa ja kauhkoissa yksän myötä tuntuu. Huhheijaa, toivottavasti ei tule toiste.

Kun pahin sairastelu oli takana, alkoi vähän puuduttamaan sarjojen bingettäminen ja sitä kaipasi jotain puuhaa käsille - vaikka ei niissä kyllä kovin voimia ollut. Yritin ensin jotain helppoa virkkaamista, mutta sekin oli käsille liian raskasta ja en pystynyt laskemaan helppojakaan lisäyksiä. 

Sitten jostain se ajatus tuli: ananaskirsikkakori + vrkkuukoukku + nyöriä = BUM! Idea ja inspiraatio.

Ostan useinkin ananaskirsikoita ja jos ei ole valikoimassa pahvilaatikossa niitä niin muovisessa korissa on ostettava. Olen näitä koreja jemmannut syrjään ja käyttänyt esim. vetolaatikoissa tilajakajina ja piensälän säilytyksessä missä sattuu. Joskus tuo muovisuus vähän haittaa, ajattelin et nyt kokeilen korin päällystämistä!

Kieritin virkkuukoukulla nyörinpätkiä (purettuna yhdestä epäonnistuneesta makrameevirityksestä) kerroksittain korin ympärille. Sen jälkeen kuumaliimalla tein koriin vanhasta lakanatilkusta vuoren, lisäsin pahvipohjan (myöskin päällystetty tilkulla) ja viimeistelin liimaamalla pohjaan vielä neljä puuhelmeä jaloiksi.

Tässä vielä kuva nyörin "virkkaamisesta". Koukkusin langan aina muoviritilän alta ja sitten seuraavaan. Pätkät olivat sen mittasia, että yksi aina riitti 2-3 kerrosta, sitten oli solmittava langanpäät ja otettava uusi lanka.

Tämä oli mukavaa siinä mielessä, ettei tarvinnut laskea silmukoita tai kerroksia. Nyöri kiristyi aina ali koukkuamisessa sen verran, että saattoi pitää hyvin taukoja. Ja niitähän oli paljon. Helppoa hommaa, mutta kyllä oli kipeänä hidasta etenemistä.

On se aika söpö, eikö?

Yksi kori valmis, toinen odottaa vielä vuorta ja viimeistelyä. Kuumaliima loppui kesken ja saa kyllä olla ihan toinen tarina se, että jaksan lähteä kaupoille ostamaan kuumaliimaa. (Voltissa saisi kyllä olla joku käsityöihmisten kauppa karanteeneihin ja muihin akuutteihin käsityötarpeisiin, eikö?)