kausi avattu

Kaiken muun kohelluksen ohella myös tulitemppukausi on tälle vuodelle jo avattu. Oikeastaan se avattiin pienesti Hietalahden torilla jo samana päivänä kun pätkäisin tukan lyhyeksi ja sittemmin on ehditty olla ihan tulessa jo kahdesti. Viimeksi tänään.

Viime kerralla oli aivan järjettömän kylmä, tämä on ehdottomasti enemmän pimeä syyssää -harrastus kuin jäädytä näppisi pakkasessa -projekti. Tänään oli suojasäässä vähän leppoisampaa vaikka aamubussissa ikuistamani räntäsade ehtikin jo hieman huolestuttaa. Illalla oli onneksi kuitenkin oikein leppeä keli, pyörittelyt tein kyllä silti hanskat kädessä vaikka se pitoon hieman vaikuttaakin.

Puhalluskuvat ovat sieltä pakkasillalta ja maagisesti mukaan ilmestynyt tulilintu kauden avauskeikalta parin viikon takaa. Tämän illan kuvia odottelen vielä, vieno sytytysnesteen tuoksu ympärilläni leijaillen.

Kuvat räntäsadetta lukuunottamatta: Johanna Rotko

///

johannarotko.com

lämpimät onnittelut

Jälleen kerran minulla oli kunnia lämpimästi onnitella erästä hääparia tulishown merkeissä. Häissä on ihana esiintyä, niissä on aina aivan erityinen tunnelmansa eikä tämä kerta ollut poikkeus. Morsian muhkeassa mustassa tyllissään oli upea ja ilta suosi kauniilla, lähes tuulettomalla säällä. Tuli on myös aivan eri tavalla parhaimmillaan näin syksyisin, sysipimeässä illassa.

Kuvat: Niko Siponen

sammutuspeite ja sadetta

Lauantai-iltana pakkauduin pienen vihreän auton takapenkille tuhisevan koirakasan viereen. Takakontti täynnä sytytysnestettä ja käsilaukussa sammutuspeite. Etupenkin oli vallannut valokuvaajani sieniämpäri sekä minun uusi Dragon Staffini.

Sää ei oikein suosinut, hyytävä tihkusade kasteli joka paikan jo matkalla ja yltyi vain iltaa kohden. Keikka oli kuitenkin lämminhenkinen eikä vähiten aidosti yllättyneen hääparin takia, joille show oli tilattu lahjaksi. Vielä kerran, kuten kumartamisen jälkeen sanoin paikan päälläkin, lämpimät onnittelut!

Tulikuvat: Niko Siponen

tähtisadetikkutypografiaa

Taustalla tummui tiistaiyö kun minä ja upouusi Dragon Staffini teimme tuttavuutta. Painoa on tosin sen verran jo tällä kepillä, että minun pitää varmaan ruveta käymään salilla jotta saan tehtyä kaikki ne hienot temput jotka minulla on kiikarissa. Kuuma ehti tulla jo ennen tuliakin.

Koska kuvaajalla harvoin on yhtä kuuma kuin minulla, oli hän varautunut isolla termoskannullisella kaakaota. Ja onneksi oli, öinen puisto oli nimittäin hyytävä jos hetkeksikin jäi paikoilleen. Vai pitäisikö sanoa tuleen makaamaan. Tarjosimme tuhtia kaakaota myös sattumalta paikan päälle osuneelle puolalaiselle sirkustaiteilijalle. Illan kevyempää antia edustivat pikkuruinen minipallo ja tähtisadetikut, joilla intouduimme myös huimiin typografisiin kokeiluihin.

Kävimme läpi koreografiakuvioita lauantaista keikkaa varten ja niiden lisäksi kamerasta löytyi myös muutama muu kuvio. Onnenkantamoisia molemmat mutta hääkeikallehan tässä ollaan menossa, joten sydän ja rusetti sopinevat teemaan mainiosti. 

Kuvat: Niko Siponen

savua ja sangriaa

Se olisi sitten juhannus.

Vielä hetken soi musiikki kannettavasta, aamun kanelikahvi on juotu jo.

Kohta pakkaan tulikimpsut ja tulikampsut ja suuntaan luotsaamaan erästä innokasta poin ja puhaltamisen saloihin.

Mikä mahtava päivä vetää mikroshortsit jalkaan ja ulkoilla.

Illaksi on luvattu pilvetöntä taivasta ja sangriaa.

levoton leimu

Eilisilta tuoksui sytytysnesteeltä, eteni Evanscencen tahtiin, paloi kirkkaalla liekillä, korvensi sisikuntaa, savusi ja sammui lopulta aplodien saattelemana. Mieli oli yhtä levoton kuin liekkien tanssi pimenevässä illassa.

Kiitos ihana Lenore, että sain olla paikalla!

Kuvat: Niko Siponen

ups, putos

Ensi kertaa sitten raskausajan, tartuin taas devil stickeihin ja kaivoin poitkin naftaliinista. Hassua miten keho ei unohda, liikeradat tulevat selkäytimestä, kädet tietävät mitä tehdä. Vaikka tokihan tämä pitkä tauko näkyy tietynlaisena kömpelyytenä, reaktionopeuden puutteena ja muuna epämääräisenä sähläämisenä.

O toimi piällysnaisena ja totesi painokkaasti ups, putos joka kerta kun keskikeppi karkasi ja tirskahti vielä päälle. Kokeili O tosin itsekin. Kertahan se on se ensimmäinenkin. Saa nähdä mikä sirkustaituri O:sta vielä kuoriutuukaan.

Syy tälle äkilliselle innostukselle on tietenkin yks kaks yllättäen lauantaille tupsahtanut tulikeikka. Onneksi kuivaharjoittelu helteisellä pihalla O:n leikkiessä mukana on varsin mieluisaa puuhaa meille molemmille. Ja rusketustakin tulee näemmä kaupan päälle tai ainakin ravunpunaiset olkapäät.

päätöksiä, pimeää ja poltetta

Neljän tunnin yöunien jälkeen, tämän päivän menoihin valmistautuessa, olo on vähän haikea. Kaikki suuret työprojektit jättävät jälkensä. Niistä tulee rakkaita ja ne ujuttavat tiensä jokaiseen päivään. Niiden jokainen sana, viiva ja pallo on tullut tutuksi ja niitä on hiottu yön pimeinä tunteina. Yksi sellainen päättyi eilen.

Aina kun tällainen isompi, moniosainen projekti päättyy, olo on tyhjä. Harvoin projektit päättyvät näin konkreettiseen tapahtumaan, se lisäsi omalta osaltaan haikeutta Otaniemen iltahämärässä. Kaikki ne julisteet, ohjelmalehtiset joita ihmiset selasivat aulassa, flyerit, ratikka-aikataulut, roll-upit.

Tämän projektin työryhmäkin on jo hajaantunut. Uusin töihin, toisiin projekteihin. Jäljelle jäi enää muutama väsynyt sananen illan päätteeksi ja sydäntä lämmittävä tulishow joka sopi sekä tunnelmaan, että ympäröivään pimeyteen. Mieltä lämmittivät myös muutamat kehut visuaalisesta ilmeestä joita ohimennen kuulin. Ne ja muisto Poltteen upeista tempuista (en tahdokaan ponia, tahdon sellaisia tulivälineitä kuin pojilla!) lämmittivät vielä kotimatkallakin.

sankari

Sankarilla oli eilen aamupuurossa yksi kynttilä. Ja lahjaksi saatu panda-auto ajoi pitkin pöytää niin, että hurina kävi. Ihan niinkuin oikeassakin autossa.

Etusormi piti tietenkin tökätä kynttilään ja tuli vähän itku.

Äidiltä meinasi tulla vähän itku ihan muuten vaan. Kun O on jo niin iso.

vielä kerran tulessa

Nyt myös videolla!