melkoisen ihana mylläkkä

Yksi syy melko tiuhaan päivitystahtiini on varmaankin se, että lajittelen usein postauksen omiin pieniin palasiinsa. Yksi postaus yhdestä asiasta ja muutama vielä lyhyempi tunnelmapala sekaan. Olen sitä mieltä, että asioihin on helpompi keskittyä osissa ja teen myös töitä tällä samalla logiikalla. Yksi pala kerrallaan. Kuvamateriaalia on myös paljon ja visuaalisuutta priorisoivana haluan sitä mielelläni myös julkaista ja linkittää. Koneen Lataukset -kansio pullistelee kaikkia ihanuuksia Pinterestistä nyt puhumattakaan.

Tänään yritin kuitenkin liian monta asiaa yhtä aikaa. Olisin halunnut kirjoittaa viime aikoina kaulassani viihtyneistä koruista. Siitä, että Jalokivigalleria on ihan ihme liike joita ilmestyy outoihin paikkoihin kuten huoltoasemille. Siitä, että vuorikristallikoru oli -50% -hyllyssä, löytyi Lempäälän kuvausreissulla ja että juuri sellaista olin etsinyt.

Sitten ajattelin kirjoittaa siitä, että toinen koruista on Kluuvin kauppakeskuksesta, avajaisillan ainoa ostos Misako-nimisestä kaupasta vaikka koko kauppakeskus olikin täynnä toinen toistaan ihanampia putiikkeja kuten Ivana Helsinkiä, Inglotia sun muuta. Mainitessani Kluuvin, muistan halunneeni kirjoittaa myös uudesta vaatemerkki-ihastuksestani. Kirjainnumeroyhdistelmä 2OR+BYYAT vei kertakaikkiaan sydämeni kun kävin varovaisesti vähän hypistelemässä avajaisiltana. Epäsymmetriaa, rypytyksiä, haalistuneita värejä! Lompakkoni ei varmaan kiitä tästä uudesta tuttavuudesta mutta ainahan sitä voi kirjoittaa joulupukille.

Haluaisin myös askarrella. Skräppäys on jäänyt koska sille ei kertakaikkiaan ole aikaa. Myös ajankäytöstä haluaisin kirjoittaa ja Sascia on näemmä samoilla linjoilla. Askarteluideoista ei kyllä ole pulaa. Haluaisin tallettaa O:n ensimmäisen vuoden joko kuvakirjaksi, kansioksi, sivuksi tai kokonaisuudeksi ylipäätään. Tehdä O:n käyttämistä sanoista jonkinlaisen kollaasin. O puhuu. Se sanoo ihan selkeästi pääppä, äittä, kato, auto ja paljon muuta. Yhtenä päivänä se toisti perässä sanan hömppä. Ja ei oo.

O:sta olisi myös vino pino kuvia. Olisi kuvia aamutukasta, ikkunasta kurkistelusta. Kuvia minun kanssani ja ilman. Kuvia syömisestä, lakanoissa möyrimisestä, isin halimisesta, kissojen leikittämisestä. Josta tulikin muuten mieleeni, että olen hieman leväperäistynyt kuvien lähettämisessä. Yksi jos toinenkin varmaan odottelee kuvasatoa niin Hakutoimistossa kuin muuallakin. Haluaisin kirjoittaa myös kuvaamisesta. Siitä miten tein päätöksen kantaa rohjoa järkkäriä mukana ettei ainakaan siitä jää kiinni kuvaaminen. Se päätös on pitänyt ja tuottanut tulostakin.

Kuvia on myös viimeaikaisista töistä. Oikeastaan niitä pitäisi myös päivittää nettisivuille mutta sinne ilmestynee taas isompi kasa kerralla. On tapahtumia ja tatuointeja, julisteita ja interaktiivisia näyttöruutuja. Olen myös pitkään miettinyt kirjoittamista asiakkaista. Siitä miten tämä työ on suurelta osin koneella istumista yksin mutta antoisinta ovat kuitenkin ihmiset. Ne kaikki tarinat joita töiden lomassa kuulee. Ihmisten tärkeät päivät, haaveet, toteutuneet unelmat. Traagiset tapahtumat ja suuret tunteet. Suuret ja pienet suunnitelmat. Se miten hienoa on saada elää niissä mukana.

Mielessä on ollut myös materialistisempia aiheita. Ihana sormus jonka bongasin Pupulandiasta, ajatukset siitä kuinka kihlasormuksen ilmestyminen vasempaan nimettömään on vaikeuttanut muiden sormusten käyttämistä. Mikään niistä ei tunnu sopivan sen kanssa yhteen. Nyt saattoi löytyä jotain joka sopii. Se voisi elävöittää oikeaa kättä oikean asun kanssa.

Tutkiessani tarkemmin sormuksen alkuperää ja saatavuutta, törmäsin pikkuruiseen Acolyth -nettikauppaan joka sitä myy. Ja samalla kertaa löysin takin to die for.  Saara Lepokorven mahtavan luomuksen. Tähän en usko edes joulupukillani olevan varaa mutta ainahan sitä saa haaveilla.

Joskus on vaikea pilkkoa asioita postauksiksi. Siksi ne ovat tänään yhdistyneet yhdeksi mylläkäksi. Vähän niinkuin koko elämäni. Ja mikä ihana mylläkkä se on onkaan. Niin monen asian summa joista jokainen täydentää toistaan.

2OR+BYYATin logo, sormus sekä takki lainattu tekstissä mainituilta ja linkitetyiltä sivuilta.

salaskräppääjä antaa digiajalle mahdollisuuden

Olen sitä mieltä, että minulle skräppäyksen tärkein ja ihanin puoli on saada sormet liimaan ja päästä askartelemaan ihan konkreettisessa mielessä. Välillä voi kuitenkin kokeilla kaikenlaista muutakin ja tässä tapauksessa siis monet muut hullaannuttanutta digiskräppäystä.

Syy miksi en ole ollut niin kovin innoissani siitä, on se, että istun koneella työkseni päivät pitkät kuvia pyöritellen ja koen paperikuvien, papereiden ja koristeiden leikkailun ja liimailun ihanana vastapainona digitaaliselle maailmalle jossa pääosin elän. Nyt päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden kun aamukylvyssä tuli otettua niin herkullinen kuva enkä jaksanut kaivaa kaikkia askartelutarvikkeitani esiin O:n pienten päiväunien aikana.

Rokrok edelleen!

syntymäpäivä, skräppäystä ja syvää turkoosia

Puhelin piipittää onnitteluja, Facebook-seinä täyttyy. Ensimmäiset tulivat jo minuutin yli puolenyön.

Aamiaista sai sänkyyn ja O:n nukahtaessa päiväunille pääsin pitkästä aikaa askartelemaan vähän. Mikä ihana hetki omaa aikaa.

Skräppileiska syntyi O:n kahdeksankuukautiskuvista. Ja kahdeksanhan se on siellä minunkin ikänumeroissani nyt menossa joten sinänsä ihan sopiva aihe. Kuvat on tulostettu Mummun tuomille valokuvapapereille joita se oli hamstrannut jostain. Oli ajatellut, että niille on meillä käyttöä.

Olin alunperin ihan varma, etten ikinä käyttäisi eräässä tilaamassani paketissa tullutta glitterhirvityskalvoa. Vaan toisin näemmä kävi. Seassa on myös teippiä, leimaa, kartonkia ja postimerkki. Kiiltokuvia, kakkupaperia ja P:n veljeltä saatu talonnumerotarra sekä jo perinteeksi muodostunutta mustaa tussia. Vähän sekava yleisvaikutelma syntyi, oikeastaan aivan erilainen kuin alunperin ajattelin. Mutta tärkeintä onkin se fiilis. Ja se, että pitkästä aikaa sai rauhassa väkertää. Värimaailmakin oli itselle uusi.

merkkejä merkkipäivänä

vitonen taskussa

Vitonen on taskussa neidillä jolle tänään lähtee tämä kortti. Pohjana harmaata kartonkia, kuosi itse apinoitu alkuperäistä mukaillen. Taskuissakin hyödynnetty väripapereita ja tulostinta. Vitonen on pehmoista askarteluun tarkoitettua foamia ja siis irrallaan jotta sen voi myös ottaa halutessaan taskusta. Ei liene vaikea arvata mitä menee lahjaksi?

Kyllä. Marimekon taskumekkohan se siellä. Eli siis tämä:

kuumailmapalloja ja karkkiraitaa

Koska minulla on kohta hammaslääkäri jonne en haluaisi mennä ja koska nämä ovat löytäneet jo tiensä perille, ajattelin aloittaa aamun esittelemällä vähän tarkemmin ne aiemmin vain vilaukselta nähdyt askartelut.

Kuumailmapalloja lähti onnittelemaan niin synttärisankaria kuin kiittämään värileikistäkin. Jostain syystä niiden miellyttävä muoto vei mukanaan ja niitä syntyi yli äyräiden. Ei liene vaikea arvata mitä nähdään skräppileiskassakin piakkoin. Kiitoskortti on siis Riikalle, ihan vain pieni muistaminen viime kerran värileikistä ja onnittelukortti S:lle jonka luona piipahdimme toissapäivänä.

Lisäksi syntyi pienelle miehelle nimipäiväkortti, vähän isommalle neidille on työn alla syntymäpäiväversio mutta siihen vaaditaan O:lta pidemmät kuin kymmenen minuutin päiväunet.

Karkkiraitaa ilmestyi mukaan mustan lisäksi myös punaisena. Olen aivan hullaantunut tähän marianneväritykseen myös purkkien muodossa ja tämä kortti onkin oikeastaan kiitos eräästä yksilöstä joka matkasi meille tässä taannoin Turusta asti.

Viimeisimpänä  vaan ei vähäisimpänä syntyi digisammakko. Oikeastaan se vaihtoi nimeään melko pian hakusammakoksi sillä sen on tarkoitus tsempata ystävää joka pääsi kouluun hakemisessa jatkoon hakuprosessissa. Sisään kirjoitin pienen hakusammakkolaulun enkä laittanut allekirjoitusta. Veikkaan, ettei ollut vaikea arvata keneltä kortti oikein on. Ystäväni J on aivan mykkyrällä niin sammakoista kuin vihreästä väristäkin. Toivottavasti tämä kohottaa mielialaa piinaavan odotuksen keskellä.

kevättä hyppysissä

Eilen oli oikea askarteluinspiraatio. Yhtä sun toista syntyi vauhdikkaalla sarjatuotannolla kymmenen minuutin pätkissä. En ihan kaikkea paljasta vielä ennenkuin nämä löytävät perille mutta tässä pieniä maistiaisia saldosta. Väreissä löytyy. Taitaa olla kevättä jo hyppysissä.

banaania poskeen

Omin sormin suuhun katoaa nykyään ties mitä. Ruokailu ja sen opettelu on meillä suuressa osassa arkea juuri nyt joten ei ihme, että sitä päätyy skräppisivuiksi asti. Aloitimme banaanilla. Parsankuviakin on jo leikattu, niistä lisää myöhemmin.

Banaaninsyönnistä otettu kuva on vähän rakeinen mutta jotenkin niin mainio. Ilme on mahtava ja kuvan kruunaa P:n paidan teksti. Näkyy siellä muutama muussaantunut banaanikin jos oikein tarkkaan katsoo. Kirjaimet ovat jostain en muista mistä, koholla olevia pahvisia valkoisia. Banaanit on itse piirretty ja pitsiäkin löytyi vielä pieni pätkä.

Tarroja on monesta setistä, osa on ostettu ebaysta, osa etsystä. Mittanauhateippikin pääsi vihdoin käyttöön kun löysin sen siivotessa. Mukana myös mustaa tussia ja keltaista vahaliitua. Mikähän tässä keltaisessa värissä on kun sitä alkaa näkyä joka puolella meilläkin.

Tausta on My Mind's Eyen megasetistä ja raidallinen saman valmistajan kouluaiheisesta setistä. Taustapaperi oli ruoka-aiheinen joten sieltä löytyivät myös banaanit ja tietenkin mahtava Very tasty! -huudahdus.

Simppeliä, nopeaa. Pienten päiväunien aikana väkerrettyä. Klikkaamalla suuremmaksi.