Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuin kaksi marjaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuin kaksi marjaa. Näytä kaikki tekstit
20130830
päivän kuva

20130825
pienistä asioista suuri ilo
Satunnainen (ja vapaasta viikonlopusta johtuen myös keskeytymätön) aamukahvisurffailuni johdatteli minut äsken ihastuttavan pienen löydön jäljille. Paino aidosti sanalla pienen sillä katsokaas mitä Ikeasta löytyy nykyään.
Kyllä. Kaikki blogiklassikkotuotteet nukkekotikoossa! Jopa se matto! Kuka lähtee mun kanssa Ikeaan?
Kuva lainattu Ikean sivuilta.
Kyllä. Kaikki blogiklassikkotuotteet nukkekotikoossa! Jopa se matto! Kuka lähtee mun kanssa Ikeaan?
Kuva lainattu Ikean sivuilta.
///

20130822
täysin sävy sävyyn – unelma vai utopia?
Joskus nuorena minuun teki lähtemättömän vaikutuksen eräs ystävä, joka kyllästyttyään vaatekaappinsa sisältöön, värjäsi kaiken kloridilla valkoiseksi. Siis ihan kaiken, ei vain muutamaa paitaa ja toppia. Osa minusta haluaisi värikoodata samalla intensiteetillä. En ole mikään pilkuntarkka järjestelijä muuten mutta sävy sävyyn sopivat tavarat ja tuotteet kiehtovat minua suuresti.
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut esimerkiksi pelkistä mustista kosmetiikkapurnukoista. Olisiko se edes mahdollista? Onko kaikki tarvittava löydettävissä mustassa pakkauksessa? Kuinka pitkälle ajatuksen voi edes viedä? Mitä jos lempituote onkin vaaleanpunaisessa boksissa, kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä? Vai auttaako asenne hiljaa hyvä tulee. Usko siihen että kaikki toimivat tuotteet löytyvät loppujen lopuksi oikean värisenä.
Jostain syystä haluaisin kokeilla tätä nimenomaan kosmetiikan kanssa, en oikein edes tiedä miksi. Ehkä etenkin meikeissä korostuu erimallisten ja -väristen purnukoiden kirjo jota pursuaa vähän sieltä sun täältä. Olisi ihanaa jos kaikki olisi monokromaattista vaikka sisältä löytyisikin sitten sitä värikirjoa. Ehkä värikoodauksen toteuttaminen tuntuu helpommalta jossain ainakin kohtuullisen kompaktissa alueessa. Astioissa mustavalkoisuus on esimerkiksi toiminut todella hyvin, kuvioissa saa ja voikin olla eroja kunhan väriskaala on ja pysyy.
Itse en luultavasti edes pystyisi elämäni täydelliseen sävyttämiseen mutta inspiraatona tällaista toteuttavat ihmiset toki toimivat mainiosti. Tässä päästään takaisin siihen näkemykseeni kaikesta, että jos tehdään niin tehdään sitten kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Suomalaisista ihastelen aina vain Kesällä Kerran -blogia, jossa mustavalkoisuus ripauksella keltaista on viety äärimmilleen niin sisustuksessa kuin kaksosten vaatteissa ja tarvikkeissakin. Ulkomaisista blogeista puolestaan jaksan aina vain innostua ja hämmästyä läpinäkyvyyteen ja valkoiseen panostavasta hollantilaisesta Love Aestheticsista, joka sekin on vienyt tämän suunnan niin pitkälle kuin sen ikinä voi viedä.
Vaikka en varsinaisesti itse olekaan vielä pistänyt omaa ideaani käytäntöön, on sydämen menettäminen mm. Make Up Storelle edesauttanut päämäärääni jo kovasti. Vielä kun saisi eliminoitua ne väärän väriset muut meikit ja keskityttyä näihin. Ehkäpä se ongelma ei olekaan niinkään se itse värikoodaus vaan siinä pysyttely ja muihin houkutuksiin sortumattomuus. Tai ehkä minä yritän vain kompensoida tätä muuta kaaosta pyrkimällä organisoimaan täydellisesti edes yhden pienen osan siitä.
Oletko sinä värikoodannut jonkun osa-alueen elämästäsi täysin? Vinkkejä, ideoita, linkkejä aiheesta?
Osa kuvissa näkyvistä meikeistä saatu töiden kautta.
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut esimerkiksi pelkistä mustista kosmetiikkapurnukoista. Olisiko se edes mahdollista? Onko kaikki tarvittava löydettävissä mustassa pakkauksessa? Kuinka pitkälle ajatuksen voi edes viedä? Mitä jos lempituote onkin vaaleanpunaisessa boksissa, kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä? Vai auttaako asenne hiljaa hyvä tulee. Usko siihen että kaikki toimivat tuotteet löytyvät loppujen lopuksi oikean värisenä.
Jostain syystä haluaisin kokeilla tätä nimenomaan kosmetiikan kanssa, en oikein edes tiedä miksi. Ehkä etenkin meikeissä korostuu erimallisten ja -väristen purnukoiden kirjo jota pursuaa vähän sieltä sun täältä. Olisi ihanaa jos kaikki olisi monokromaattista vaikka sisältä löytyisikin sitten sitä värikirjoa. Ehkä värikoodauksen toteuttaminen tuntuu helpommalta jossain ainakin kohtuullisen kompaktissa alueessa. Astioissa mustavalkoisuus on esimerkiksi toiminut todella hyvin, kuvioissa saa ja voikin olla eroja kunhan väriskaala on ja pysyy.
Itse en luultavasti edes pystyisi elämäni täydelliseen sävyttämiseen mutta inspiraatona tällaista toteuttavat ihmiset toki toimivat mainiosti. Tässä päästään takaisin siihen näkemykseeni kaikesta, että jos tehdään niin tehdään sitten kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Suomalaisista ihastelen aina vain Kesällä Kerran -blogia, jossa mustavalkoisuus ripauksella keltaista on viety äärimmilleen niin sisustuksessa kuin kaksosten vaatteissa ja tarvikkeissakin. Ulkomaisista blogeista puolestaan jaksan aina vain innostua ja hämmästyä läpinäkyvyyteen ja valkoiseen panostavasta hollantilaisesta Love Aestheticsista, joka sekin on vienyt tämän suunnan niin pitkälle kuin sen ikinä voi viedä.
Vaikka en varsinaisesti itse olekaan vielä pistänyt omaa ideaani käytäntöön, on sydämen menettäminen mm. Make Up Storelle edesauttanut päämäärääni jo kovasti. Vielä kun saisi eliminoitua ne väärän väriset muut meikit ja keskityttyä näihin. Ehkäpä se ongelma ei olekaan niinkään se itse värikoodaus vaan siinä pysyttely ja muihin houkutuksiin sortumattomuus. Tai ehkä minä yritän vain kompensoida tätä muuta kaaosta pyrkimällä organisoimaan täydellisesti edes yhden pienen osan siitä.
Oletko sinä värikoodannut jonkun osa-alueen elämästäsi täysin? Vinkkejä, ideoita, linkkejä aiheesta?
20130820
syystuoksuja
Ulkona tuoksuu sade ja tuuli, märät lehdet ja alkava syksy. Itse aion tuoksua samalta kuin kesälläkin, ainakin melkein. En ole mikään vuodenaikatuoksuja enkä osta erikseen kesähajuvetta ja talvituoksua. Tuoksun useimmiten samalta läpi vuoden sillä kuten musiikissa, juomissa, vaatteissa ja kengissäkin, olen jämähtäjä. Kun suosikki löytyy, se jää käyttöön lämpömittarin lukemasta viis. Nykyinen jämähdys on Dieselin Loverdose, jota on menossa jo laskujeni mukaan kolmas kulmikas pullo.
Kulmikas on uusin haastajakin ja tuoksussakin paljon samaa lämpöä, makeutta ja pirskahdus jotain muuta. Tein Tukholman kentällä elämäni ensimmäisen taxfree-tuoksuostoksen ja kotiutin Make Up Storen All Through Genuine -pullon haisteltuani ensin koko repertuaarin läpi. (Kyllä, minulla oli vähän ylimääräistä aikaa siellä Arlandassa.)
MUSin hajuvesi on aavistuksen sitruksisempi ja jollain lailla vaaleampi, keveydeltään nämä painivat kuitenkin samassa sarjassa ja molempien päätuoksuna tuntuu pehmoinen, vaniljainen pohja. Itseasiassa muoto sopiikin metaforaksi tähän, molemmat ovat kulmikkaita mutta eri tavalla.
P, joka haki minua kentältä oli kuitenkin sitä mieltä, että tuoksun täsmälleen samalta kuin aina ennenkin. Jämähtäjä mikä jämähtäjä. Nythän tuosta Dieselistä on tullut uusi versiokin, se sopisi kavalkadiin ainakin muotonsa puolesta, pitää ehkä käydä tuoksuttelemassa tuoksuisinko senkin kanssa täsmälleen samalta kuin nytkin.
Millainen syystuoksuja sinä olet?
Viimeinen kuva lainattu täältä.
Kulmikas on uusin haastajakin ja tuoksussakin paljon samaa lämpöä, makeutta ja pirskahdus jotain muuta. Tein Tukholman kentällä elämäni ensimmäisen taxfree-tuoksuostoksen ja kotiutin Make Up Storen All Through Genuine -pullon haisteltuani ensin koko repertuaarin läpi. (Kyllä, minulla oli vähän ylimääräistä aikaa siellä Arlandassa.)
MUSin hajuvesi on aavistuksen sitruksisempi ja jollain lailla vaaleampi, keveydeltään nämä painivat kuitenkin samassa sarjassa ja molempien päätuoksuna tuntuu pehmoinen, vaniljainen pohja. Itseasiassa muoto sopiikin metaforaksi tähän, molemmat ovat kulmikkaita mutta eri tavalla.
P, joka haki minua kentältä oli kuitenkin sitä mieltä, että tuoksun täsmälleen samalta kuin aina ennenkin. Jämähtäjä mikä jämähtäjä. Nythän tuosta Dieselistä on tullut uusi versiokin, se sopisi kavalkadiin ainakin muotonsa puolesta, pitää ehkä käydä tuoksuttelemassa tuoksuisinko senkin kanssa täsmälleen samalta kuin nytkin.
Millainen syystuoksuja sinä olet?
Viimeinen kuva lainattu täältä.

20130805
työnteon strategia
Päiväkodin aloittamisesta johtuen tämän viikon työt saavat löytää paikkansa toisenlaisen päiväohjelman riekaleista. Suomeksi siis pääosin O:n päiväunien aikaan tai yöllä. Jotkut projekteista eivät kuitenkaan valitettavasti odota, että jälkikasvu sopeutuu päiväkotiin, joten illalla piti hetkeksi keksiä äkkiä toimiva harhautustaktiikka. Strategiani oli melko improvisoitu mutta toimiva.
Otetaan Elloksen syyskuvasto ja annetaan lapselle käteen pienet sakset. Tämä toimi ylivoimaisesti pisimmän aikaa (se kuvasto on aika paksu) ja vaikka taktiikka aiheuttaakin jonkin verran jälkisiivousta, ovat siivottavat partikkelit helposti poistettavissa.
Annetaan lapsen tehdä omia muistiinpanoja samaan paperiin, jossa on työmerkintöjä ja lisäksi improvisoidaan nopeasti minitoimisto kirjahyllyn alatasolle ja väitetään, että värikäs roskis on toimistotuoli. Samalla voi itse naputella tietokonetta ylemmällä hyllyllä ja tulosta syntyy. Molemmissa kerroksissa.
Viimeisen rutistuksen ajaksi avataan telkkari sokkona ja toivotaan, että sieltä tulee lastenohjelmia. Tuli sieltä, ne olivat tosin ruotsiksi mutta se ei tuntunut haittaavan.
Lopputuloksena tyytyväinen lapsi, riveittäin lisää salaperäisiä to do -asioita paperilla, valmiit työt, tyytyväiset asiakkaat ja helpottunut äiti.
Annetaan lapsen tehdä omia muistiinpanoja samaan paperiin, jossa on työmerkintöjä ja lisäksi improvisoidaan nopeasti minitoimisto kirjahyllyn alatasolle ja väitetään, että värikäs roskis on toimistotuoli. Samalla voi itse naputella tietokonetta ylemmällä hyllyllä ja tulosta syntyy. Molemmissa kerroksissa.
Viimeisen rutistuksen ajaksi avataan telkkari sokkona ja toivotaan, että sieltä tulee lastenohjelmia. Tuli sieltä, ne olivat tosin ruotsiksi mutta se ei tuntunut haittaavan.
Lopputuloksena tyytyväinen lapsi, riveittäin lisää salaperäisiä to do -asioita paperilla, valmiit työt, tyytyväiset asiakkaat ja helpottunut äiti.

20130804
eikö sillä oikeesti oo muita hameita -hame
Kesän asukuvia katsellessa ei ole millään tavalla epäselvää mikä on tämän kesän käytetyin (ja pestyin, kissankarvaisin, kulahtanein ja eniten elämää nähnyt) vaate. Käytännössä olisi voinut poimia minkä postauksen tahansa, siitä asti kun tuli tarpeeksi lämmintä ja siellähän se pönöttää. Tai tavata minut sattumalta minä tahansa päivänä töissä, kaupungilla tai yöelämässä ja se olisi ollut poikkeuksetta päällä.
Hame ei ole pelkästään minun suosikkini vaan se on saanut myös terveisiä sekä fanin. Koska kiinnostus (omani ainakin) on yllättävän suurta siihen nähden, että kyseessä on viime talven alerekkilöytö Gina Tricotista, päätin omistaa kyseisessä kangaspalalle ihan oman (fani)postauksen. Hame löytyi tosiaan sattumalta, maksoi muutaman euron, eikä paukkupakkasten aikaan tullut mieleenkään, että siitä kehkeytyisi näin perustavanlaatuinen osa kesägarderobia. Käyttöönkin se tuli kesän alussa vain siksi, että jotain muuta oli pyykissä sinä aamuna ja päätin kokeilla miltä se näyttää. Ja kuten tiedätte, käyttöön se jäi.
Kyseessähän on itseasiassa jonkinlainen Gina Tricotin hameen strereotyyppi. Trikootuubi muutamalla saumalla siellä sun täällä, saa kaikissa väreissä ja kuoseissa hieman vuodenajan ja uutuusprinttien mukaan vaihdellen. Itseasiassa minulla on tästä kaksoiskappale töissä odottamassa värjäyskokeiluja, sekin alerekiltä kotoisin. Väittäisin, että näitä saa kyseisestä puljusta melkein yhtä suurella todennäköisyydellä kuin tämän näkee minun päälläni, eli aina.
Aion tosin näin postauksen loppuhuipennukseksi kumota tuon Arial Boldilla kirjoitetun otsikon, yllättää teidät kaikki ja kertoa, että vaikkei siltä näytä, minulla on muitakin hameita. Ainakin nyt kun shoppailin eilen, heräteostos tämäkin. Aika näyttää onko tästä haastajaksi.
Ja suoraan sanoen ensimmäistä kuvasarjaa katsoessa saattaa hiipiä myös mieleen, että kenkävarastoni näyttää sekin huolestuttavan suppealta. Pitäisiköhän sitä lähteä käymään uudestaan kaupungilla...?
Hame ei ole pelkästään minun suosikkini vaan se on saanut myös terveisiä sekä fanin. Koska kiinnostus (omani ainakin) on yllättävän suurta siihen nähden, että kyseessä on viime talven alerekkilöytö Gina Tricotista, päätin omistaa kyseisessä kangaspalalle ihan oman (fani)postauksen. Hame löytyi tosiaan sattumalta, maksoi muutaman euron, eikä paukkupakkasten aikaan tullut mieleenkään, että siitä kehkeytyisi näin perustavanlaatuinen osa kesägarderobia. Käyttöönkin se tuli kesän alussa vain siksi, että jotain muuta oli pyykissä sinä aamuna ja päätin kokeilla miltä se näyttää. Ja kuten tiedätte, käyttöön se jäi.
Kyseessähän on itseasiassa jonkinlainen Gina Tricotin hameen strereotyyppi. Trikootuubi muutamalla saumalla siellä sun täällä, saa kaikissa väreissä ja kuoseissa hieman vuodenajan ja uutuusprinttien mukaan vaihdellen. Itseasiassa minulla on tästä kaksoiskappale töissä odottamassa värjäyskokeiluja, sekin alerekiltä kotoisin. Väittäisin, että näitä saa kyseisestä puljusta melkein yhtä suurella todennäköisyydellä kuin tämän näkee minun päälläni, eli aina.
Aion tosin näin postauksen loppuhuipennukseksi kumota tuon Arial Boldilla kirjoitetun otsikon, yllättää teidät kaikki ja kertoa, että vaikkei siltä näytä, minulla on muitakin hameita. Ainakin nyt kun shoppailin eilen, heräteostos tämäkin. Aika näyttää onko tästä haastajaksi.
Ja suoraan sanoen ensimmäistä kuvasarjaa katsoessa saattaa hiipiä myös mieleen, että kenkävarastoni näyttää sekin huolestuttavan suppealta. Pitäisiköhän sitä lähteä käymään uudestaan kaupungilla...?
20130730
äiti mä voin maksaa tällä kertaa
Olen pohtinut tätä ennenkin mutta voi kun sitä aina välillä muistaisi, että varttia vaille kolmivuotiaalle seikkailuja piilee paljon pienemmissäkin asioissa kuin aikuinen aina muistaa. Aina ei tarvita huvipuistoja eikä eläintarhoja, lähikaupassakin asiointi voi olla yhtä jännittävää.
Se oli ihan tavallinen ilta ja maito oli loppu joten suuntasimme kauppaan. O mietti ensin mitä ottaisi mukaan ja oli jo reppu selässä kun keksi yhtäkkiä, että mukaan pitää saada myös pieni kankainen kantokoppa. Perustelu kuului, että kun äitilläkin on. Yritin kovasti ylipuhua O:n pelkkään reppuun koska ajattelin kädessä kannettavan kopan hukkuvan kuitenkin matkalla tai kaupassa. Lopulta teimme kompromissin ja O oli niin varma asiastaan, että luopui repusta saadakseen kopan mukaansa.
Jo kolmen minuutin kävelymatka kauppaan oli oma seikkailunsa kaivinkoneineen, kuvaamisineen ja kissankelloineen mutta perille päästyä alkoi vasta se hauskin osuus. Vasta ostoskoria ottaessani tajusin mitä O oli tarkoittanut. Kantokoppahan ei ollut laukunkorvike vaan tietysti vastine ostoskorille.
Olin nostamassa omaani O:n valitsemia jogurtteja kun O ilmoitti tomerasti, että eikun äiti tänne! Ja sinne ne sitten laitettiin. O kantoi koriaan tärkeänä ja antoi itse jogurttinsa kassatädille. Totesi vielä samalla, että äiti mä voin maksaa tällä kertaa. Päädyimme kuitenkin tässäkin kompromissiin ja minä maksoin. Kotiin herkut kantoi kuitenkin O itse korissaan.
Missä teillä on seikkailtu viime aikoina? Ja kuka maksoi?
Se oli ihan tavallinen ilta ja maito oli loppu joten suuntasimme kauppaan. O mietti ensin mitä ottaisi mukaan ja oli jo reppu selässä kun keksi yhtäkkiä, että mukaan pitää saada myös pieni kankainen kantokoppa. Perustelu kuului, että kun äitilläkin on. Yritin kovasti ylipuhua O:n pelkkään reppuun koska ajattelin kädessä kannettavan kopan hukkuvan kuitenkin matkalla tai kaupassa. Lopulta teimme kompromissin ja O oli niin varma asiastaan, että luopui repusta saadakseen kopan mukaansa.
Jo kolmen minuutin kävelymatka kauppaan oli oma seikkailunsa kaivinkoneineen, kuvaamisineen ja kissankelloineen mutta perille päästyä alkoi vasta se hauskin osuus. Vasta ostoskoria ottaessani tajusin mitä O oli tarkoittanut. Kantokoppahan ei ollut laukunkorvike vaan tietysti vastine ostoskorille.
Olin nostamassa omaani O:n valitsemia jogurtteja kun O ilmoitti tomerasti, että eikun äiti tänne! Ja sinne ne sitten laitettiin. O kantoi koriaan tärkeänä ja antoi itse jogurttinsa kassatädille. Totesi vielä samalla, että äiti mä voin maksaa tällä kertaa. Päädyimme kuitenkin tässäkin kompromissiin ja minä maksoin. Kotiin herkut kantoi kuitenkin O itse korissaan.
Missä teillä on seikkailtu viime aikoina? Ja kuka maksoi?

20130604
balleriinapakkomielle
Vaikka auki repsottavat tennarit toimivatkin mainiosti kesäasun kaverina, toivat lämpimät säät heti mieleen myös balleriinat ja valitettavasti myös sen, että viime kesän hittikengistä ei ole enää tänä vuonna jatkajiksi. Lähdin siis metsästämään niille seuraajaa mutta touhu osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Olen käyttänyt samanmallisia kenkiä jo monta kesää, ostanut aina uuden parin puhkikulutetun tilalle.
Jälleen kerran kiikarissa oli täsmälleen samanlainen pari tai ainakin samanmerkkinen vaikka sitten hieman eri väreissä. Jostain syystä himoitsemiani kenkiä ei vain näytä olevan enää olemassa koossa kolmekymmentäyhdeksän. Kolmeseiskan jalalle olisi kyllä löytynyt valinnanvaraa yllin kyllin mutta koska varpaiden katkaisu ei ole vaihtoehto, jouduin pohtimaan korvaavia kenkiä.
Pikagooglaus tuotti tulosta ja huomasin, että korkopuolella luottomerkikseni noussut Iron Fisthän tekee muutakin ja mm. siis aivan syötävän suloisia balleriinoja. En kuitenkaan halua niihin liikaa väri-ilottelua vaan toivoisin enemmänkin sellaisia kaiken (mustan) kanssa sopivia kenkiä. Niinpä kirkuvimmat vaikkakin herkulliset limenvihreät zombiet sun muut ovat kyllä poissa laskuista heti kättelyssä.
Sitten löysin haluamani, mustat, selkeät ja hienoisella mausteella olevat tossukat. Vaan arvaapa mitä, ei niitäkään saa minun koossani mistään. Sen sijaan sitä kolmeseiskaa näkyi kyllä löytyvän kuin tätä ironiaa alleviivatakseen. Lopulta minulle valkeni, että ei niitä kolmeseiskojakaan niin vain voi ostaa, on kaikkialta loppunmyyty tuo malli. Lohdutuspalkinnoksi samasta mallista on kaksi eri versiota mutta itse en halua kenkien olevan avoimet kärjestä. Eipä sillä, ei sitäkään versiota saa enää mistään.
Nielin pettymykseni ja suuntasin katseeni yleiseen hakuun Ebayssa ja tokihan sieltä balleriinoja löytyy, ei siinä mitään. Minulla on vain aika nirso maku ja jokaisessa tuntui olevan jotain vikaa, milloin väri ja milloin malli. Vihdoin bongasin kevyet, taiteltavat jumppatossuja muistuttavat kengät ja päätin, että piru vie, nuo minä hankin. Olin jo tilaamassa mustia kunnes huomasin saman valmistajan hopeanväriset yksilöt ja pistin ne samantien tulemaan.
Et voi edes kuvitella pettymystäni kun kengät saapuivat ja minulle valkeni, että olin mennyt sekaisin US- ja UK-kokojen kanssa. Ne ovat auttamattomasti liian pienet ja etsivät nyt sitten uutta kotia (vink vink). Minua harmitti tämä kömmähdys sen verran paljon, etten ainakaan heti viitsinyt tilata samaisia tossuja isommassa koossa. Kun muutaman päivän toivuttuani meinasin näin tehdä, ei sitä isompaa kokoa enää saanut. Tämä alkaa tuntua jo oikeasti hieman veetuilulta maailmankaikkeuden taholta. Minut on siis tuomittu repsottaviin tennareihin koko kesäksi.
Minua viehätti Iron Fisteissä erityisesti tuo vetoketjuyksityiskohta, joten siitä inspiroituneena vaihdoin hieman hakusanaani ja aloinkin etsiä vetoketjuin koristeltuja kenkiä. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, yhdet luottokorkkareistani ovat juuri tällaiset ja muutamasta laukusta ja korustakin löytyy samaa henkeä. En ole vain tullut ajatelleeksi, että sama saattaisi toimia myös balleriinapuolella.
Vihdoin löysin etsimäni. Niitä ei vain valitettavasti ole olemassakaan mustina mutta koska koko balleriinapakkomielteeni oli jo muuttanut muotoaan niin monta kertaa, päätin joustaa periaatteistani ihan kunnolla ja pistin tilaukseen villin harmaan leopardikuosin. Kokoasiassa teki hieman tiukkaa nytkin, tasan minun jalkani kokoa ei ollut enää varastossa mutta asiakaspalautteessa mainittiin kenkien olevan todella pientä kokoa joten otin riskin ja tilasin hieman liian isot.
Viime viikolla ne vihdoin saapuivat ja mikä parasta, ne ovat täsmälleen sopivat. Ja tietysti muutenkin aivan ihanat. Siitäs saitte kenkäkeijut, minä aion liihotella tämän kesän leopardikuosissa ja vetoketjuissa. Jollain oudolla tavalla näissä yhdistyvät oikeastaan kaikki noiden mainitsemieni vaihtoehtojen hyvät puolet. Luojalle kiitos Kathy van Zeelandista.
Jälleen kerran kiikarissa oli täsmälleen samanlainen pari tai ainakin samanmerkkinen vaikka sitten hieman eri väreissä. Jostain syystä himoitsemiani kenkiä ei vain näytä olevan enää olemassa koossa kolmekymmentäyhdeksän. Kolmeseiskan jalalle olisi kyllä löytynyt valinnanvaraa yllin kyllin mutta koska varpaiden katkaisu ei ole vaihtoehto, jouduin pohtimaan korvaavia kenkiä.
Pikagooglaus tuotti tulosta ja huomasin, että korkopuolella luottomerkikseni noussut Iron Fisthän tekee muutakin ja mm. siis aivan syötävän suloisia balleriinoja. En kuitenkaan halua niihin liikaa väri-ilottelua vaan toivoisin enemmänkin sellaisia kaiken (mustan) kanssa sopivia kenkiä. Niinpä kirkuvimmat vaikkakin herkulliset limenvihreät zombiet sun muut ovat kyllä poissa laskuista heti kättelyssä.
Sitten löysin haluamani, mustat, selkeät ja hienoisella mausteella olevat tossukat. Vaan arvaapa mitä, ei niitäkään saa minun koossani mistään. Sen sijaan sitä kolmeseiskaa näkyi kyllä löytyvän kuin tätä ironiaa alleviivatakseen. Lopulta minulle valkeni, että ei niitä kolmeseiskojakaan niin vain voi ostaa, on kaikkialta loppunmyyty tuo malli. Lohdutuspalkinnoksi samasta mallista on kaksi eri versiota mutta itse en halua kenkien olevan avoimet kärjestä. Eipä sillä, ei sitäkään versiota saa enää mistään.
Nielin pettymykseni ja suuntasin katseeni yleiseen hakuun Ebayssa ja tokihan sieltä balleriinoja löytyy, ei siinä mitään. Minulla on vain aika nirso maku ja jokaisessa tuntui olevan jotain vikaa, milloin väri ja milloin malli. Vihdoin bongasin kevyet, taiteltavat jumppatossuja muistuttavat kengät ja päätin, että piru vie, nuo minä hankin. Olin jo tilaamassa mustia kunnes huomasin saman valmistajan hopeanväriset yksilöt ja pistin ne samantien tulemaan.
Et voi edes kuvitella pettymystäni kun kengät saapuivat ja minulle valkeni, että olin mennyt sekaisin US- ja UK-kokojen kanssa. Ne ovat auttamattomasti liian pienet ja etsivät nyt sitten uutta kotia (vink vink). Minua harmitti tämä kömmähdys sen verran paljon, etten ainakaan heti viitsinyt tilata samaisia tossuja isommassa koossa. Kun muutaman päivän toivuttuani meinasin näin tehdä, ei sitä isompaa kokoa enää saanut. Tämä alkaa tuntua jo oikeasti hieman veetuilulta maailmankaikkeuden taholta. Minut on siis tuomittu repsottaviin tennareihin koko kesäksi.
Minua viehätti Iron Fisteissä erityisesti tuo vetoketjuyksityiskohta, joten siitä inspiroituneena vaihdoin hieman hakusanaani ja aloinkin etsiä vetoketjuin koristeltuja kenkiä. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, yhdet luottokorkkareistani ovat juuri tällaiset ja muutamasta laukusta ja korustakin löytyy samaa henkeä. En ole vain tullut ajatelleeksi, että sama saattaisi toimia myös balleriinapuolella.
Vihdoin löysin etsimäni. Niitä ei vain valitettavasti ole olemassakaan mustina mutta koska koko balleriinapakkomielteeni oli jo muuttanut muotoaan niin monta kertaa, päätin joustaa periaatteistani ihan kunnolla ja pistin tilaukseen villin harmaan leopardikuosin. Kokoasiassa teki hieman tiukkaa nytkin, tasan minun jalkani kokoa ei ollut enää varastossa mutta asiakaspalautteessa mainittiin kenkien olevan todella pientä kokoa joten otin riskin ja tilasin hieman liian isot.
Viime viikolla ne vihdoin saapuivat ja mikä parasta, ne ovat täsmälleen sopivat. Ja tietysti muutenkin aivan ihanat. Siitäs saitte kenkäkeijut, minä aion liihotella tämän kesän leopardikuosissa ja vetoketjuissa. Jollain oudolla tavalla näissä yhdistyvät oikeastaan kaikki noiden mainitsemieni vaihtoehtojen hyvät puolet. Luojalle kiitos Kathy van Zeelandista.

20130531
ristiriita
Hain eilen eri posteista kaksi täsmälleen samanlaista laatikkoa. Toisessa oli Nutrilett-juomia ja patukoita testattavaksi ja toisessa kahvia ja suklaata. Jos tämä on joku vihje niin maailmankaikkeus lähettää kyllä melkoisen ristiriitaisia signaaleja juuri nyt.

20130518
mitä pienet edellä, sitä isot perässä ja pienet
Päivän jatkumo, jossa yhdistyy O, olohuoneen tasoilla istuminen, O:n uusi yöpaita, minun uudet Poola Kataryna -leggarini, O:n matkiminen tasolla istumisessa, päivän asu, yhteiskuva, se, että O:kin sai painaa nappulaa ja halit. Eli kaikki mikä elämässä on tärkeää.

20130516
mekkoja ja mustetahroja
Sain vinkin sähköpostiini, että ihastuttava Poola Kataryna on julkaissut kevätmallistonsa. Minähän ihastuin palavasti tähän merkkiin aiemman, synkeämmän syysmalliston myötä ja kotiutin huikean mustetahratestitunikankin messuilta talvella.
Kevätmallisto Lagoon on selvästi hempeämpi ja heleämpi, eikä ehkä päälinjauksiltaan niin minun näköiseni kuin nuo syyssävyiset mutta oi mitä mekkoja! En oikeastaan ole edes mekkotyyppiä, pukeudun mieluummin tunikaan ja housuihin leggareihin mutta ehkä minusta voisi tulla mekkotyyppi näiden myötä? Voisiko? Pliis?
Ruttujen ja roikkujen suurena ystävänä ei liene ihme, että sydämeni läpättää eniten tälle alla näkyvälle hieman Complex Geometricsinkin mieleen tuovalle valkoiselle ihanuudelle. Voisi tähän ehkä hätätapauksessa yhdistää ne legginsitkin jos oikein alkaa talvikalpeat jalat hirvittää. Luulen kuitenkin, että parhaimmillaan tämä olisi ruskettuneiden säärien ja suurten aurinkolasien kanssa. Ehkä jollain kauniilla korulla höystettynä.
Toinen ihastukseni koskee mustaa selkeää perusmekkoa, jonka juju on tuossa etuosan oudossa solminnassa. Valitettavasti tasapaksu vartaloni ei ehkä olisi kovin imarreltu tässä mutta saahan sitä haaveilla. Siis sekä mekosta, että rantakunnosta.
Koruista puheenollen en pistäisi ollenkaan pahakseni myöskään Inkblot-kaulakorua samaisen suunnittelijan valikoimasta. Mustana tietysti vaikka jokin kieroutunut osa minua ihastui kyllä tuohon kullanväriseenkin. Tämä olisi täydellinen pari myös sille paniikkimekolleni (tai tuolle yllä mainitulle valkoiselle!).
Huomisesta eteenpäin sekä Poola Katarynan, että muutaman muun suunnittelijan aarteita on myös tarjolla OVVN-putiikin ystävämyynnissä Iso Roobertinkadulla. Taidankin poiketa paikan päälle toivottavasti nappaamaan itselleni jonkun noista himoitsemistani syysmalliston synkeistä sävyistä jos niitä sieltä sattuu vielä löytymään. Poikkea sinäkin ja nykäise ihmeessä hihasta jos osutaan paikalle samaan aikaan. Dust-legginsit ja Beast-toppi on kuitenkin varattu minulle!
![]() |
Siis tämän! <3 |
Ruttujen ja roikkujen suurena ystävänä ei liene ihme, että sydämeni läpättää eniten tälle alla näkyvälle hieman Complex Geometricsinkin mieleen tuovalle valkoiselle ihanuudelle. Voisi tähän ehkä hätätapauksessa yhdistää ne legginsitkin jos oikein alkaa talvikalpeat jalat hirvittää. Luulen kuitenkin, että parhaimmillaan tämä olisi ruskettuneiden säärien ja suurten aurinkolasien kanssa. Ehkä jollain kauniilla korulla höystettynä.
Toinen ihastukseni koskee mustaa selkeää perusmekkoa, jonka juju on tuossa etuosan oudossa solminnassa. Valitettavasti tasapaksu vartaloni ei ehkä olisi kovin imarreltu tässä mutta saahan sitä haaveilla. Siis sekä mekosta, että rantakunnosta.
Koruista puheenollen en pistäisi ollenkaan pahakseni myöskään Inkblot-kaulakorua samaisen suunnittelijan valikoimasta. Mustana tietysti vaikka jokin kieroutunut osa minua ihastui kyllä tuohon kullanväriseenkin. Tämä olisi täydellinen pari myös sille paniikkimekolleni (tai tuolle yllä mainitulle valkoiselle!).
Huomisesta eteenpäin sekä Poola Katarynan, että muutaman muun suunnittelijan aarteita on myös tarjolla OVVN-putiikin ystävämyynnissä Iso Roobertinkadulla. Taidankin poiketa paikan päälle toivottavasti nappaamaan itselleni jonkun noista himoitsemistani syysmalliston synkeistä sävyistä jos niitä sieltä sattuu vielä löytymään. Poikkea sinäkin ja nykäise ihmeessä hihasta jos osutaan paikalle samaan aikaan. Dust-legginsit ja Beast-toppi on kuitenkin varattu minulle!
![]() |
Kuva lainattu Poola Katarynan facebook-sivulta havainnollistamaan mitkä on varattu minulle! |
///
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)