mukimuistot no 5

Pitkästä aikaa mukimuistojen pariin. Sarja on jäänyt vähän unholaan kaiken muun vyöryessä päälle mutta ei se mitään. Lisää sarjan synnystä niille, joille tämä on uusi tuttavuus, löytyy täältä.

Viime joulu oli yksi kaoottisimmista ikinä. Paahdoimme töitä kuin pienet oravat niin lehdessä kuin myyjäishulinassakin. Laskeskelin joulukuun lopulla olleeni edellisen kerran vapaalla joskus edellisessä tammikuussa. Kellon ympäri minuuttiaikatauluja ja tuhansia lankoja käsissä. Joululahjat ostin aatonaattona P:n päivystäessä myyntipöydän takana ja samaan univelkasyssyyn paketoin niitä samana iltana. Silmät punoittaen kaikesta väsymyksestä raahauduimme aattona vanhemmilleni syömään.

Meidät taitaa koko lähipiiri tuntea kahvin suurkuluttajina. Kummityttöni muistaa leikkikahvikesteilläänkin, että meille P:n kanssa kaadetaan myös maitoa. Veljeni luona vieraillessamme on aina pöydässä vähän isompia mukeja meitä varten ja kahvia riittää kyllä. Heiltä tulleista paketeista kuoriutukin kahvimukeja. P sai mahtavan AC/DC -mukin joka oli aivan mahtava osuma. Se on ollut kovassa käytössä ja aikaa myöten muuttunut lempimukiksi. Värityskin sopii mahtavasti muihin astioihimme.

mukimuistot no 4

Lasipalatsi Design Markets -tapahtuma viime kesänä sijaitsi mahtavalla paikalla ydinkeskustassa. Sää oli aurinkoinen ja lämmin ja kävijämäärät aivan huikeita. Esittelin ensimmäistä kertaa myös puhekuplakorumallistoni ja huhkimme neljä päivää yötä myöten lisää myytävää ja esiteltävää.

Cafe Javan alennuskahvien lisäksi vierailimme usein myös mBarissa niin ruoan kuin juomankin perässä, se kun sijaitsi näppärästi aivan vieressä. Suussasulavien erikoiskahvien ystävänä hain myös viimeisenä päivänä jo väsymyksen takia aikamoisen sekavasanaisena kahvia meille molemmille. Tilasin jääjotain ja lattejotain ja pyysin ne mukaan, eli tässä tapauksessa pahvimukeihin. Kundi tiskin takana taisi olla hieman väsynyt myös koska sain loppujen lopuksi kaksi lasia nenäni eteen. Takeltelin, että niinjoo mukaan oli tulossa kyllä tuonne Design Marketsille ja kundi nauroi ja sanoi, että ei se mitään. Kysyin varovasti, että mitenkähän tämä palautuspuoli, ei ollut kuulemma suuremmin väliä.

Tie helvettiin on kivetty hyvin aikomuksin mutta väsymys ja kiire pakkaamisessa johtivat siihen, että nyt meillä on keittiön kaapissa ja ahkerassa käytössä kaksi mBarin kahvilasia.

mukimuistot no 3

Olin juuri saanut mahtavan idean oranssimustasta astiastosta kun pähkäilimme P:n kanssa, että mistä helkutista me nyt muka saadaan niitä oransseja osia siihen. Mustaa löytyy kyllä, niin merkkisarjoista (Iittalan Teema, Nero...) kuin merkittömistäkin. Kirppareidenkin anti on mustien kohdalla yllättävän hyvää kuten sittemmin kävi ilmi. Oranssi on siitä hankala metsästettävä, että se pitää olla kirkas, kunnollinen oranssi. Ei mikään valju maidolla lantrattu appelsiininvärinen tai kellertävänkukertava. En ole myöskään kuvioinnin suuri ystävä, mustavalkoisista osa poikkeuksena tähän sääntöön. Ja toki mielellään hintakin saisi olla ainakin suunnilleen kohtuullinen. Villeroy&Bochin kirkkaanoranssi kahvikupin aluslautanen á 20e jää kyllä kauppaan. Meillä oli siis vain vahva visio astiastostamme mutta sen toteutuminen näytti varsin epätodennäköiseltä. Noin viikko tämän jälkeen Arabia lanseerasi kirkkaanoranssin KoKon.

P:n viimekeväinen syntymäpäivälahja tuotti päänvaivaa. Halusin antaa jotain ihan mahtavaa ja pähkäilin viikkokaupalla, että mitä ihmettä se voisi olla. Mahtavien yhteensattumien sarjaa on myös se, että ystäväni M sattui soittamaan ja mainitsemaan sivulauseessa ostaneensa liput Tuska-festareille. Tajusin, että P:n (ja minun) suuresti fanittama Volbeat soittaa kyseisessä tapahtumassa ja säntäsin ostamaan liput samantien. Halusin P:n löytävän liput jotenkin muuten kuin kirjekuoresta aamulla joten kävin myös ostoksilla koululla sijaitsevassa Iittalan liikkeessä. Sain myös tietää, että kyseisen rakennuksen opiskelijana ja työntekijänä minä satun saamaan vielä alennustakin. Kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen.

P:tä odotti syntymäpäivän aamuna kaksi oranssia KoKo-mukia keittiössä, molemmissa tulostettu Tuska-lippu sisällä. Odotus syntympäivästä varsinaiseen keikkaan oli pitkä mutta palkittiin sitäkin paremmin. Meillä oli aivan mahtavaa.

mukimuistot no 2

Känkkäaamuja ei voi välttää. Niitä tulee ajoittain molemmille ja ne menevät ohi ainoastaan antamalla tilaa, aikaa ja mahdollisesti suklaata jos mahdollista. Etenkin nälkäisenä herääminen saa takalistoon ammutun karhun heräämään ja aamuhan on muutenkin iltavirkuille parasta aikaa olla huonolla tuulella.

Olin äidin kanssa taannoin shoppailemassa ja Marimekosta löytyi täydellinen muki kiukkuaamuihin. Muki, jossa on pöllämystynyt pallokala ja paljon roiskeita. P ymmärsi heti mistä oli kyse kun toin sen kotiin ja kerroin sen olevan känkkämuki.

mukimuistot no 1

Jokainen P:n joululahjoista oli pakettikortissa perusteltu. Yhdessä luki, että "P:lle, koska olet minun sankarini.", tässä nimenomaisessa luki jo täälläkin nähty raflaava slogan: "..., koska kaikki tahtoo ponin." Ponin tahtominen on ollut syksyn teema. Kaikki alkoi puhekuplakorusta, jossa luki "Tahdon ponin!" ja josta tuli hillitön hitti jo loppukesästä. Tein sittemmin pahimpaan myyjäisruuhkaunettomuustyöputkiaikaan myös tässä postauksessa nähdyn version kyseisestä korusta.

P sai siis oranssimustaan astiastoomme sopivan Aarnion ponimukin vaikka loppujen lopuksi näyttää siltä, että se tarttuu useammin minun kuin P:n käteen aamulla.

projekti mukimuistojen taustaa

Tämä on epämääräisen määritelty pienimuotoinen taide-/sisustus-/blogi-/elämändokumentointiprojekti.

Kahviaddiktina juon kahvia päivittäin. Paljon. Kuvaan ja dokumentoin elämääni mielelläni mutta harvoin se päätyy albumeiksi tahi muuksi konkreettiseksi objektiksi asti. Minulla, kuten varmasti teillä muillakin, on paljon esineitä joilla on tarina. Asioita, jotka ovat omaa tietään päätyneet kotiin. Kahviaddiktina minulla on paljon mukeja ja useimmilla niistä on jotain kerrottavaa. Minulle ainakin, teillekin ehkä jos sattuu kiinnostamaan.

Jaa miten tämä liittyy sisustamiseen? Haluan kuvata aamukahvimukejani ja kertoa samalla mistä ne ovat meille päätyneet ja miksi. Mitä ne tuovat mieleen, tai kenet. Sen lisäksi, että aion ilahduttaa teitä näillä pienillä tarinoilla, kerään kertyneet kuvat loppujen lopuksi myös sarjaksi keittiön seinälle. Mustavalkopunainen keittiömme on mainio paikka kuvasarjalle mustavalko-oranssista astiastosta. Tai ainakin sen kahvimukiosasta.

Tämä on juttusarja, projekti, rajattu ainoastaan muutamilta osin. Kuvat ovat mittasuhteiltaan neliöitä, tämä on lopputuloksen kannalta tärkeää. Projekti saa oman tagin ja projektilogo kulkee mukana näissä postauksissa. Loppupäivämäärää ei ole. Katsotaan kun kuvia alkaa kertyä. Lupaan yleisön mahdollisesta pyynnöstä myös ikuistaa keittiöön päätyneen teoksenpoikasen. Näin en voi myöskään luistaa sen lopullisesta kokoamisesta maailmassa, jossa minulta jäävät kaikki omaksi iloksi tehdyt projektit aina kesken.

Tervetuloa mukimatkalle muistoihin.