Edellisessä asunnossa vuodevaatteet ja muut saattoi helposti puistella portailta. Täällä ei, ainakaan ilman muutostoimenpiteitä. Tuuletusaseman paikaksi valikoitui helposti kuistin toinen ovi. Ovi näyttää sinänsä viattomalta. Se asennettiin kuistin nurkkaan ilmeisesti vuonna 2010 tai 2011, ja kuten kuvasta näkyy, jouduttiin ikkunoita ja alkuperäistä paneelia repimään sen tieltä. Ovi on sähkö- ja myös etäkäyttöinen, mutta kaukosäädintä emme ole löytäneet.
Kun oven avaa...
 |
... käy askel suoraan tyhjyyteen.
Kuva-arvoitus selviää, kun näkee oven ulkoa päin. Kaikelle on luonnollinen selitys. Entistä omistajaa varten kaupunki asennutti invahissin, jota varten tietysti tarvittiin ovi, hissin suojaksi katos, ja samalla myös piha asvaltoitiin (jälkimmäinen harmittaa meitä enemmän). Naapurin kertoman mukaan eräänä päivänä, hyvän aikaa omistajan kuoleman jälkeen, pihaan ajoi pakettiauto, josta nousi mies värkkäämään hissin kanssa. Naapuri kyselemään omalta puoleltaan, mitä oikein on tekeillä. Hissimies sanoi, että laitteella on huoltosopimus voimassa, oli se käytössä tai ei. No, hissi kuitenkin vietiin pois jonkin ajan kuluttua. Kuitenkin myös sähköovi on kaupungin omaisuutta. Myyjät kertoivat ottaneensa useampaankin kertaan kaupunkiin yhteyttä, jotta saisi varmuuden, mitä oven kanssa oikein tehdään. Mitään ei kuitenkaan osattu sanoa. Uskomme, että ovat unohtaneet koko oven. Luulen, etteivät ne ole aivan halpoja. Kannattaisiko meidän myydä tuo ja vaihtaa normaaliin oveen, kun sähkömekanismista on pelkkää haittaa?
L ryhtyi tuuletusaseman vaatimiin muutostoimenpiteisiin epämääräisten toiveideni pohjalta. Ajatuksena oli saada jonkinlaiset tangot, joille petivaatteet ripustellaan tuulettumaan puistelun jälkeen. Mielessäni oli jonkinlainen ranskalainen parveke, pari ortta ja koukkua, mutta jossain vaiheessa projekti hieman laajeni. L sai käytännössä vapaat kädet, joten hän toteuttikin itseään täydellä teholla. Rakenteen perustana on neljä kyllästettyä pystypalkkia (75x75), joiden varaan on rakennettu yksinkertainen lattia- ja kaidesysteemi kestopuusta (28x95) -- juuri siitä, mistä kaikki suomalaiset rakentavat terassinsa. Lopuksi L naamioi tukipalkit laudalla. Tukiristikko on saanut odottaa, sillä ensiksi katsotaan, miten Petri käyttää tuuletusaseman alusta pyöränsäilytystilana. Rakennelma kestää normaalia käyttöä mutta notkuu huomattavasti, jos siellä hyppii kovasti. Kuten kaikki projektit meillä, myös tämä jäi viimeistelemättä. Pystypalkkien päihin pitää keksiä jotain, jotteivät ne näytä niin kovin keskeneräisiltä. Pari ideaa minulla on, toivottavasti ne joskus ehtii ja jaksaa toteuttaa.
Valmis tuuletusasema näyttää pieneltä terassilta, mutta jo ollessaan keskeneräinen se täytti tuuletus- ja puistelutarpeemme paremmin kuin hyvin. Myös pyykkitelineet löysivät heti tiensä sinne.
Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat tikkaat. Kun joku menee tuuletusasemalle ja unohtaa kiilata oven auki (tai avata sen mekanismilla) sähköovi sulkee itsensä perästä tiukasti, ja nalkissa ollaan. Koska varsinkin lyhytjalkaisten on hankala kiivetä kaiteen yli alas, he pelastautuvat tikkaita pitkin. Etenkin lyhytjalkaiset käyttävät tikkaita muutenkin, koska on paljon hauskempi kulkea niitä kuin portaita.
Kerrotaan nyt lopuksi, miten ovi aukeaa. Kaukosäätimiä saattaisi olla markkinoilla, mutta emme ole jaksaneet selvittää sitäkään. Oven ohjauspaneeli näyttää tällaiselta.Jos halutaan pitää ovi auki, valitaan asento Open. Sitten vain kaikki tavarat pois reitiltä, ja hetken kuluttua ovi loksahtelee ja surahtaa auki. Kun se sitten suljetaan, täytyy ujuttautua ikkunan ja oven väliseen rakoon ja kurkotella äärimmäisyyksiin, jotta yltää painamaan sen takaisin asentoon Main. Kaikkea muuta kuin liikuntarajoitteisille sopivaa, mutta ainakin tekee hyvää hieman verrytellä.
Lopuksi vielä muutama päivä sitten Turun Sanomissa ollut tuuletusaiheinen Viivi ja Wagner (luokattoman huonona valokuvana):
