Geokysymys

Viime syyskuussa pyysin tarjouksen pohjatutkimuksesta kolmelta (3) paikalliselta geofirmalta, sain kaksi (2) vastausta, joista hyväksyin toisen. Työt luvattiin aloittaa viikon sisään ja tulokset "noin kuukauden kuluessa". Tuolloin ajattelimme, että tarvitsemme pohjatutkimuksen, jotta tiedämme josko ja miten talon painumiseen pitää suhtautua, eli uskallammeko ostaa Vinolaa.

Tehtävä

- työ tehdään Suomessa voimassa olevien määräysten mukaan (Euro-normit)
- visuaalinen tarkastelu (käynti paikalla)
- talon historia + arkistoselvitys sekä muiden perustietojen hankinta
- talon vinouden mittaus ja ympäristön vaaitus
- painokairauksia 4 pistettä ja 1 siipikairaus
- tulostus karttana ja leikkauksina
- raportti pohjaolosuhteista, nykytilanteesta ja suositus jatkotoimenpiteistä

Tuloksia ei tullut kauppapäivään mennessä, emmekä saaneet yrityksistä huolimatta firmasta ketään kiinni. Tontilla käytiin kairaamassa lokakuun alussa, kun kaupat oli jo tehty. Koko syksynä ei kuulunut mitään, ja koska asialla ei enää ollut kiire, se välillä unohtui ja välillä ajattelimme, että katsotaan piruuttamme, kuuluuko firmasta koskaan mitään. Ei kuulunut. Tammikuun puolivälissä lähetin tällaisen sähköpostin:

10.9.2013 hyväksyin tarjouksenne pohjatutkimuksesta (tarjous tämän sähköpostin liitteenä). Tarjouksessa sanottiin töiden alkavan "noin viikon sisällä tilauksesta" (tilaus tehty 10.9.2013) ja "valmiiksi noin kuukaudessa". Puhelinkeskustelussa X.X:n kanssa 9.9.2013 ilmoitin, että pohjatutkimus tarvitaan kaupantekoa varten, kauppapäivä 30.9.2013.

Tiedustelin tutkimuksen valmistumista puhelimitse viikolla 38 jättäen myös soittopyynnön sekä sähköpostilla 23.9.2013 saamatta vastausta. Pihallamme käytiin kairaamassa vasta viikolla 40 (3 viikkoa tilauksen tekemisestä), eikä tuloksia tai yhteydenottoa ole tullut tähänkään mennessä (4 kuukautta tilauksen tekemisestä). 

Tarjouksessa tutkimuksen kiinteäksi kokonaishinnaksi ilmoitettiin X € (sis alv 24 %). Koska tutkimuksen aloitus- eikä valmistumisaikataulu ei ole toteutunut, emmekä voineet käyttää tutkimustietoja kaupantekoon 30.9.2013, mihin niitä ensisijaisesti tarvittiin, ettekä ole ottaneet yhteyttä asiaankuuluvalla tavalla, katsomme että tilauksemme on peruuntunut, eikä meille aiheudu siitä mitään kustannuksia.

 Viikon kuluttua tuli seuraavanlainen vastaus:

Teimme maastotutkimukset syksyllä, mittauspäivämäärä 25.9.2013 ja kairauspäivämäärä 1.10.2013. 

Meillä on mittaus/vaaitus- ja kairaustulokset tulostettuina.

Teillä on mahdollisuus lunastaa tutkimustiedot, joiden hinta on puolet sovitusta kokonaishinnasta. Geosuunnittelua kohteeseen ei ole tehty.

Olemmehan toki pieni asiakas verrattuna esim. jättifirmoihin, jotka teettävät kerrostaloalueiden geotutkimukset kyseisellä yrityksellä, mutta en näe mitään syytä, miksei pientäkin asiakasta voisi palvella asiallisesti. Ehkä rahaa tulee ovista ja ikkunoista niin, että tonnilla ei ole mitään väliä?

Sanottakoon varmuuden vuoksi, että yllä oleva yritys ei ole Geo-Master Oy, jonka toimitusjohtaja on entinen vuokraisäntämme ja mukava mies. :)

Salaoja- ja kellariremonttia ajatellen olisi hyvä, että meillä olisi nuo maaperätiedot. Puoletkin alkuperäisestä hinnasta on liikaa. Emme saa kuitenkaan vastaavia miltään geofirmalta tuloksia tuohon hintaan. Mitä tekisitte?

1990-luvulla uusittu suihkuhuone kellarissa

Kellarin suihkuhuone on näillä näkymin Vinolan ilmeisin riskipaikka, paristakin syystä. Ei ole tietoa, onko pesuhuonetta käytetty aikoinaan haurailla tiivisteillä niin, että vesi on päässyt valumaan rakenteisiin, vai ovatko eristeet pettäneet talon ollessa jo tyhjillään (3 - 4 viime vuotta). Kuitenkaan siellä sen enempää kuin muuallakaan kellarissa ei haise homeelta tai ummehtuneelta, ei kuivana eikä märkänä, joten kovin huolestuneita emme (vielä) ole. Mitenkään sietämättömän näköinenkään tila ei ole, joten sen kanssa voi aivan hyvin elää.

Lokakuu 2013. Suihkuhuone ennen yhtäkään
toimenpidettä. Kuva suurenee klikkaamalla.

Silikonieristeet lattianrajassa olivat haurastuneet, ja ennen ensimmäistä käyttökertaa raaputimme ne pois ja spruuttasimme uudet tilalle (tarkemmin sanottuna L raaputti ja spruuttasi; verbin passiivimuodolla on helppo siirtää kunnia kirjoittajalle siltä, jolle se oikeasti kuuluu).

 

Satunnainen kohta vanhaa "eristystä".
Kuva suurenee klikkaamalla.

Huolestuneisuus keskuudessamme on kuitenkin kohonnut parikymmentä prosenttia sen jälkeen, kun L porasi reiät suihkuhyllykköä varten, ja vastaan tuli eristevillaa. Sisältä katsoen järjestys on oletettavasti: kaakeli, vesieriste (???), gyproc-levy, koolaus, villa, ties mitä yllätyksiä, perusmuuri, bitumisively, maa. Tuosta "kaksinkertaisesta vesieristyksestä" seuraa se, että välissä olevat rakenteet eivät kastuttuaan pääse kuivumaan. Nämä ovat päätelmiä, asia täytyy tutkia jossain vaiheessa.

1990-luvulla toteutettu jako merkattuna
pohjapiirrokseen.

Jokseenkin iso remontti saattaa siis tulla eteen. Pitäisi purkaa kaikki pinnat perusmuuriin saakka, ja tutkia sen kunto. Jos perusmuuri on terve, ei ole suurta hätää; sitten vain rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti niin, että kosteus menee oikeaan paikkaan. Jos taas ei, niin... tuota... kuivataan vauriota jokunen kuukausi, ja sen jälkeen rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti kuten edellä. Kun lisäksi vielä ottaa huomioon talon painumisen, tulevan salaojituksen ja mahdollisen myöhemmän oikaisuoperaation, nousee käsi pakostakin rapsuttamaan päälakea.

Kaakeliseinän taakse on myös jäänyt kaksi ikkunaa. Hirveän tarpeellisia ne eivät tietenkään suihkutilassa ole, ja pahasti vanhoista ikkunoista pääsee lämpökin karkaamaan, mutta ehkä niiden esiin ottamista voisi harkita.

Kun lattia on kokonaan auki, olisi helppo samalla asentaa lattialämmitys. Tällä hetkellä lattia on jäätävä, enkä nyt liioittele paljonkaan. Pukuhuoneen lämpötila on näin nollakeleilläkin 10 astetta, joten voi arvata, kuinka paljon kylmää lattia hohkaa. Kun kiukaassa on ollut tuli koko saunakierroksen ajan, lämpötila pukuhuoneessa on noussut yhden (1) asteen. L kokeili nuohoojan käynnin jälkeen pukuhuoneen porinmattia, ja ankaran lämmityksen jälkeen lämpötila nousi neljä (4) astetta.

Lukijaa ei varmaan yllätä, että tähän hätään emme suihkuhuonetta ehdi, jaksa ja pysty uusimaan, joten se on ajankohtainen aikaisintaan keväällä tai kesällä. Tosin tätä menoa ensi kesälle on kertynyt useampikin isohko projekti, joten katsotaan sitten, mitä tehdään ja missä järjestyksessä.

Pohdintaa asuinjärjestelyistä ja kellariremontista

Ennen muuttoa meillä oli epärealistinen haave päästä aloittamaan kellariremontti melkein heti, ainakin hakea rakennuslupaa ynnä muuta sellaista, johon aina menee aikaa ennen kuin saa haalarit niskaan.

Projekti ei ole edennyt yhtään. Tai olemme suosiolla lykänneet kellariremontin ensi kevääseen. Tosin kellarin käyttötarkoituksen eli sen, minkä alunperin piti olla aivan selvää, onkin nyt auki. Ennen muuttoa ajattelimme, että kellariin tehdään pieni miniasunto L:lle, joka on mielellään omissa oloissaan. Toisaalta Petrikin asuisi mielellään omissa oloissaan, joten ennen muuttoa tuosta tulevasta kellariasunnosta lähestulkoon kilpailtiin. :D

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että L on asettunut siihen yläkerran huoneeseen, josta oli tarkoitus tulla minun huoneeni, ja minä olen siirtynyt olohuoneeseen asumaan. Se taas johtuu siitä, että nukkumisrytmini on sama kuin T:n (lastenhuone on olohuoneen vieressä). Nykyään T nukkuu erinomaisesti, ja yölliset heräilyt ovat aivan poikkeuksia, mutta nousemme aamuisin aikaisin. Vinolassa on niin hyvä äänieristys, etten yläkertaan (tai kellariin) kuulisi mahdollista itkua tai muuta heräilyä, ja itkuhälyttimen kanssa nukkuminen on omalla tavallaan hermostuttavaa: raksahtelua, havahtumista lapsen yskimiseen ja miettimistä, kuinka monta vuotta halpa itkuhälytin oikeastaan voi kestää. Miehet taas nukkuvat eri aikaan, joten on luontevaa, että he sijaitsevat yläkerrassa omissa huoneissaan, jolloin me varhain heräävät voimme aamulla toimia alakerrassa täydellä höyryllä.

Olohuone on määräytynyt minun valtakunnakseni jo senkin takia, että pystytän sinne hoitotilan. Saan aivan yksin päättää seinien ja verhojen väristä ja taulujen asettelusta: mahtavaa, ei yhtään kompromissia! Hoitohuoneeksi sisustaminen tosin ajankohtaistuu vasta joskus ensi vuoden puolella, koska nyt on sen verran muita töitä, opiskeluja ynnä hommia, ettei ehdi hoitaa kuin vanhoja asiakkaita, jos heitäkään. Seinät ja verhot ovat tällä hetkellä rauhoittavan vihreät, ja ensi viikolla saapuva vuodesohva on samaa väriä. Kyllä siitä vielä hieno tulee!

Takaisin kellariin. Se on aivan alkuperäinen kylmätila, jossa pitäisi tehdä aika isokin remontti, jotta siitä saadaan kelvollinen käyttötila. Ainakin tarpeen olisi komeroiden seinien avaaminen (timanttimies), jotta saadaan yksi iso (n. 25 m2?) huone kahden kopin ja epäkäytännöllisen L-kirjaimen muotoisen tilan sijaan. Sellaisena siitä olisi talon suurin yksittäinen huone. Kellarikoppien betoniseinät ovat tietysti osa talon rakennetta, eli jos niitä hajotettaisiin, joutuisi jättämään jonkinlaisen kantavan pylvään, jotta tönö pysyy kasassa.

Tässä on alkuperäinen rakennuspiirustus (v. 1946). Nykykellari on muuten ennallaan, paitsi että saunatila on jaettu kahtia löylyhuoneeksi ja suihkuhuoneeksi. Kantavat seinät ja kaikki muu olennainen on tällä hetkellä silti aivan samat kuin piirroksessakin.

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Myös kunnollinen lämpöeristys ja lämmitysjärjestelmä (lattialämmitys?) olisi välttämätön, jotta kellarihuoneessa oikeasti pystyisi olemaan. Kun kyse on maan alla olevasta tilasta, on ilmanvaihto ja kosteusasiat huomioitava erityisen tarkasti, eikä siinä varmaan pääse mitenkään ihan helpolla tai halvalla. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon talon vinous ja se, oikaistaanko sitä joskus ja jos niin miten, tuleeko ulkopuolista lämpöeristystä ja niin edelleen.

Toisaalta jahkailu kellariasiassa voi kääntyä eduksemme, jos ajatellaan sitä nyrkkisääntöä, että talossa kannattaa asua vuosi ennen suuria muutostöitä. Jos mahdumme elämään näin, kellarista saisi pienemmällä remontilla siistin verstastilan ompeluun, opiskeluun, piirtämiseen ja sellaiseen. Silloin se on enemmän satunnaisessa kuin jatkuvassa käytössä, eikä lämpötilankaan tarvitse olla yötäpäivää korkea.

Olen käsittänyt, että kellariremontti olisi yksinkertaisimmillaankin suunnilleen tällainen:

• väliseinien purkaminen (timanttimies)
• kellarikoppien oviaukkojen muuraaminen umpeen
• sähkötyöt (sähkömies)
• lattian ja seinien oikaisu
• lämpöeristys
• lattialämmityksen asentaminen
• pintatyöt, ovet ja ikkunat

Rakennuslupaa olisi haettava, koska tilan käyttötarkoitus muuttuu, ja kantaviin rakenteisiin puututaan.

Lisätila kellarissa ei tietenkään ole elintärkeä, mutta se parantaisi hurjasti asumis- ja talonkäyttömukavuutta, kun voisin siirtää työpisteeni ruokapöydän äärestä jonnekin, missä ei joka kerta tarvitse raivata tavaroita pois, kun ruoka-aika lähestyy. Muutenkin saisin varmasti enemmän aikaan, jos voisi yhtäjaksoisesti keskittyä juttuihin, varsinkin jos tekee ihan ansiotöitä.

Operaatio takkanurkka

Vanhan avotakan purkaminen ja kamiinan asentaminen tilalle oli ensimmäinen varsinainen rakennusprojektimme Vinolassa.

Alkuperäisistä rakennuspiirustuksista (1946) ei selviä, millainen tulisija lohuoneen nurkassa oli mutta 1970-luvulla se kuitenkin purettiin, ja tilalle rakennettiin avotakka. Ilmeisesti muutos johtui tuolloin siitä, että sähkökäyttöiset ilmakiertopatterit olivat lyöneet itsensä läpi, puulämmitystä pidettiin vanhanaikaisena, ja avotakka oli trendikäs. Oli syy mikä tahansa, avotakka on lämmityksen kannalta täysin tehoton: se ei lämmitä, koska melkein kaikki lämpö menee hormiin (vrt. nuotio), ja se vaatii palaakseen niin paljon ilmaa, että se vetää huoneeseen kylmää ilmaa enemmän kuin mitä se ehtii lämmittää. Lisäksi takka oli mielestämme ruma (ehkä jälkipolvet harmittelevat, että tylysti purimme sen, vaikka se edusti niin kauniisti 70-lukua...)

Purku oli helppoa -- joskin hirveän pölyistä ja sotkuista -- ihan vain moskan ja kivitaltan kanssa. Valmista tuli muutamassa tunnissa. Naiivisti ajattelin, että homma on itse purkaminen, sitten vain seinälle tehdään jotain, ja alusta laatoitetaan, ja kamiina asennetaan paikalleen. Opin tässä projektissa tärkeän remontointiin kuuluvan perusasian: aina menee paljon enemmän aikaa ja rahaa kuin on ajatellut, ja väliin tulee niin monta ylimääräistä työvaihetta, ettei olisi koskaan uskonutkaan.

Purettu takkanurkka nimittäin näytti tältä:

Kuva 1. Nurkka heti purkamisen jälkeen. Kuva 2. Lähikuva horminsuusta. Kuva 3. Ilmanottoaukko takan alla.
Kuva 4. Hormiaukkoa korjattu tulimassalla. Kuva 5. Ilmanottoaukko puhdistettuna.

Nurkan seinät ja lattia piti ensin jyrsiä ja sitten tasoittaa, mihin toi haasteensa talon vinous. Onneksi Lassi otti hoitaakseen tämän homman. Siihen tarvittiinkin sitten paljon sellaisia työkaluja, joita meillä ei (silloin vielä) ollut omasta takaa.

Kuva 1. Nurkka jyrsitty lukuun ottamatta muhkuraista, nokista kulmaa. Noen jättäminen kostautui myöhemmin.
Kuva 2. Laminaatin sahaaminen muotoonsa pyörösahalla, puukkosaha osoittautui myös tarpeelliseksi.
Kuva 3. Ilmanottoaukko tukittu uretaanivaahdolla, laastilaatikossa sekoitettuna Tiilitasoite 5000:ta.
Kuva 4. Seinä tasoitettu kahteen kertaan.
Kuva 5. Hormiaukon viimeistelyä, puinen ohjuri oli välttämätön.

Lattian kohdalla piti miettiä, oikaiseeko vatupassin vai talon vinouden mukaan. Toivottavaa olisi, ettei tulisi sellaista vinoa vaikutelmaa, vaikka todellisuudessa kaikki olisikin vinossa. Jos taloa joskus oikaistaan tai lattiat koolataan, olisi ärsyttävää jos sen jälkeen kaikki aiemmin tehty törröttäisi vinksin vonksin.

Takkanurkan pohja on noin metrin kanttiinsa.
Alin nurkka vaati täytttöä reiluhkon kolme senttimetriä.

Lattiavalu tehty. Seinän ja lattian välissä solumuovia ajamassa liikuntasauman virkaa.
Liikuntasauma myös valun alla, vaikka näin pienessä projektissa olisi nämä voinut jättää tekemättäkin.
Alla ohjuripuut joita pitää paikallaan laastisäkki.

Sitten vasta pääsin vihdoin niihin hommiin, joita olin odottanut jo pitkään: rappaamaan seinän ja laatoittamaan lattian. Jäljelle jäänyt noki erikoisella tavalla puski itsensä läpi (keltaisia läiskiä) täyterappauksesta, ja seinä piti lopulta vielä maalata. Laatoittaminen oli yllättävän helppoa ja mukavaa, vaikka alustan vinous ja laattakuvion moninaisuus vaatikin ehkä tavallista enemmän keskittymistä. Käytin Vinolan pihalta löytyneitä laattoja, ja lopputuloksesta tuli meidän mielestämme ihan harmoninen.

Lassi ja Petri asensivat kamiinan paikalleen, ja se onkin ollut käytössä siitä lähtien, mutta se onkin sitten jo toisen blogitekstin paikka.

Loka-marraskuun kuulumisia

Olemme muuttaneet. Kauan siihen menikin: siirryimme viikkojen aikana liukuvasti Vinolaan, ja elämme edelleen laatikkokasan keskellä tietämättä tarkalleen, mikä sijoittuu minnekin. Olemme jo sen verran tottuneet asiantilaan, ettei se häiritse meitä niin paljon, kuin kuukausi sitten saattoi kuvitella. Ehkä syynä on se, että järjestimme ensiksi kuntoon T:n huoneen (sekä tietysti keittiön) sillä oletuksella, että lapselle uuteen kotiin sopeutuminen on vaikeinta. T. on kuitenkin nukkunut erinomaisesti ja ollut muutenkin hyvällä mielellä, ja on alkanut tuntua siltä, että ehkä sittenkin lapselle uuteen kotiin sopeutuminen on helpointa. Ainakaan häntä ei häiritse laatikoiden päällä kiipeily ja tavaroiden kuumeinen etsintä (jossakin mä sen ihan äsken näin...).

Vaikka muutamia pieniä tai keskipieniä ikäviä yllätyksiä onkin tullut eteen, emme ole lannistuneet, vaan elämä on alkanut soljua. Olen yllättnyt, miten nopeasti Vinola on alkanut tuntua kodilta. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen elänyt 6 - 20-vuotiaana rintamamiestalossa, joten ilmapiiri on tuttu erilaisista pinta- ja tilaratkaisuista huolimatta. Tottakai myös omien tavaroiden saapuminen tekee asunnosta kodin.

Ympäristökin on vähitellen tullut tutuksi, vaikka aiemmin emme olleet liikkuneet täällä päin oikeastaan lainkaan. Kun aiemmin mainitsin savimaalle rakentamisen aiheuttamasta rakennuksen painumisesta, on se vitsaus tai olotila, joka vallitsee koko tällä L-vuoresta katsoen uloimmalla kadulla. Naapureiden mukaan jokainen torppa on painunut vähän, mutta kun bussilinja kadulla lakkautettiin ja katu päällystettiin, vajoaminen on todennäköisesti loppunut. Tavallaan pidän vinoutta jopa positiivisena: pahimmat niuhottajat tuskin muuttavat riskikohteeseen, ja useimmat talot kadulla ovat ihan tavallisia ja asujiensa näköisiä, ei mistään IhanaKoti-lehdestä tempaistuja. :D