Ohi aiheen: Painotuotteita eli painavia tuotteita

Ihan ohi remonttiaiheen mutta laajennetaan blogia myös apuvälineiden puolelle ainakin yhden kirjoituksen verran.

T sai joululahjaksi serkuiltaan tosi hienon painotyynyn. Jos joku lukija ei tiedä, mikä painotyyny on, liitän tähän pari pätkää tyynyn suunnittelua koskevaa kirjeenvaihtoa ompelijaserkku Essin kanssa.

Painotyyny on litteä, painava tyyny, jonka ylivilkas lapsi laittaa polvilleen istuessaan, koska tasainen paine rauhoittaa.

Kangas voi olla mitä tahansa paksua ja pehmeää (ei kuitenkaan liukasta!), ja painoina voi olla kiviä, muttereita, ei-teräviä metallinkappaleita tai muuta painavaa pikkutavaraa. Herneet tai pavut ovat liian kevyitä. Muoto ja kokokaan ei ole niin tarkkaa, mutta varmaan tuo 40 x 30 cm ja korkeus max 5 cm on aika hyvä, niin sen kanssa on helppo istua.

Tuossa kuvassa on siis pelkkä painotyyny, ja se muuttuu fidgeting-tyynyksi niin, että sen pintaan ommellaan juttuja, joita voi nykiä. Ne jutut eivät saa irrota normaalilla kiskomisella, eikä niiden pitäisi pitää ääntä. Idea on se, että kun ADHD-lapsi istuu paikallaan tilanteessa, jossa ei saa riehua, niin tyyny painaa, ja sen pinnassa olevia juttuja voi nykiä, niin ei tarvitse koskea kiellettyihin juttuihin, esim. vieruskaverin hiuksiin tms.

Valmiitakin hypistelytyynyjä on olemassa.

Syvätuntoaistiin vaikuttavaa tasaista painoa käytetään rauhoittamaan levottomassa tilanteessa ja/tai keskittymistä parantamaan sekä irrallisena (tyyny, peitto, lelu, hartiapaino jne.) tai puettavana (liivi, vyö, rannepaino jne.). Samaan perustuu myös Temple Grandinin kehittämä halauskone (squeeze machine). Varmasti myös normaaliaistinen ja -hermoinen saa niistä tuntemuksia, mutta niitä käytetään varsinkin autismin kirjon, sensorisen integraation ja CP-vamman ongelmissa, vähän eri tavoin oirekuvasta riippuen. Tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta monet vanhemmat ja hoitajat tietävät kokemuksesta, mikä vaikutus painotuotteilla joidenkin lasten tai potilaiden kohdalla on.

Ja näin hauska ja uniikki tyyny syntyi, kun Essi sai vapaat kädet kuvion suhteen:

Suunnittelu ja toteutus: Essi.

Tyynyn täytteenä on pyöreäksi hiottuja katekiviä ja jotain pyöreitä romumetalliosia. Siipien sisällä on luultavasti herneitä, ja muina materiaaleina on kekseliäästi käytetty erilaista kierrätystavaraa. Esimerkiksi oikean yläkulman keltainen sydän lienee peräisin heliumilmapallosta (narun päässä oleva "kahva"). Tyyny on nyt päiväkotikäytössä rauhoittamassa aamupiiriä ja muita tilaisuuksia, joissa pitää istua paikallaan.

Päiväkodissa myös päivälepo on muuttunut turhan "haastavaksi" viime kuukausina. Mietimme painopeiton hankkimista, mutta päiväkodissa ei sellaista ole, ja ostettuina ne ovat aivan päättömän hintaisia. Lainaamista en jaksanut selvittää. Mietin, miten sellaisen saisi tehdyksi itse, mutta en keksinyt sopivaa täytettä. Onneksi törmäsin tällaiseen ohjeeseen (MALIKE), jossa painona on verkko- ja rysäkalastuksessa käytettävä lyijyköysi. Ihan älyttömän yksinkertainen idea! Ja peitto on lisäksi pestävä. Tilasin välittömästi lyijypaulaa (14 kg/100 m), ja se saapuikin heti seuraavana päivänä ja oli vieläkin siistimpää ja notkeampaa kuin olin kuvitellut.

Itse peitto syntyi vanhasta täkistä ja päiväpeitosta, ja sitä voi painottaa vielä kaksinkertaiseksi, sillä alla olevassa kuvassa paula on pujotettu vain joka toiseen kanavaan. Virkistin aneemista ulkonäköä  viidellä turkoosilla ympyrällä. Kuinka ollakaan, ne sattuivat osumaan juuri itsepintaisten tahrojen kohdalle. :O

Painopeitto on vain hieman paksumpi kuin normaali täkki.

Peiton mitat ovat 90 cm x 130 cm, ja painoa sillä on noin 4,5 kg. Ohjepaino on 10% lapsen painosta + 500 g, mutta T on niin kevyt mutta pitkä ja voimakas, että painon (23,5 kg) mukaan mitoitettu peitto lentäisi luultavasti tiehensä ensimmäisellä käännähdyksellä.

"Nakiksi" kääriytyminenkin tuntuu erilaiselta,
kun paino tulee tasaisesti joka puolelle kehoa.

Päiväkotikäytössä peitto osoittautui toimivaksi, mutta yhtä juttua en osannut ottaa huomioon:  köyttä pystyy vetämään niin, että peitto menee krymppyyn, ja muodostuneen lenkin voi turhan helposti pujottaa kaulan ympäri. Pieni tuotekehittelyn paikka siis. Ritva (T:n mummi) oli käymässä ja pähkäilin ongelmaa. Mietimme jonkinlaisia nappi- tai lenkkikiinnityksiä, mutta ne tuntuivat turhan tukalilta, kun köydenmutkia on 15 ja täysipainoisena 30. Sitten mieleeni juolahti niin yksinkertainen ratkaisu, että se tuntui lähes tyhmältä: PUSSILAKANA! Sellaisen ompelin täysimittaisesta mutta lastenkuvioisesta varapussilakanasta, ja päivälepo sujui tänään rauhallisesti ainakin nykimisen osalta.