1990-luvulla uusittu suihkuhuone kellarissa

Kellarin suihkuhuone on näillä näkymin Vinolan ilmeisin riskipaikka, paristakin syystä. Ei ole tietoa, onko pesuhuonetta käytetty aikoinaan haurailla tiivisteillä niin, että vesi on päässyt valumaan rakenteisiin, vai ovatko eristeet pettäneet talon ollessa jo tyhjillään (3 - 4 viime vuotta). Kuitenkaan siellä sen enempää kuin muuallakaan kellarissa ei haise homeelta tai ummehtuneelta, ei kuivana eikä märkänä, joten kovin huolestuneita emme (vielä) ole. Mitenkään sietämättömän näköinenkään tila ei ole, joten sen kanssa voi aivan hyvin elää.

Lokakuu 2013. Suihkuhuone ennen yhtäkään
toimenpidettä. Kuva suurenee klikkaamalla.

Silikonieristeet lattianrajassa olivat haurastuneet, ja ennen ensimmäistä käyttökertaa raaputimme ne pois ja spruuttasimme uudet tilalle (tarkemmin sanottuna L raaputti ja spruuttasi; verbin passiivimuodolla on helppo siirtää kunnia kirjoittajalle siltä, jolle se oikeasti kuuluu).

 

Satunnainen kohta vanhaa "eristystä".
Kuva suurenee klikkaamalla.

Huolestuneisuus keskuudessamme on kuitenkin kohonnut parikymmentä prosenttia sen jälkeen, kun L porasi reiät suihkuhyllykköä varten, ja vastaan tuli eristevillaa. Sisältä katsoen järjestys on oletettavasti: kaakeli, vesieriste (???), gyproc-levy, koolaus, villa, ties mitä yllätyksiä, perusmuuri, bitumisively, maa. Tuosta "kaksinkertaisesta vesieristyksestä" seuraa se, että välissä olevat rakenteet eivät kastuttuaan pääse kuivumaan. Nämä ovat päätelmiä, asia täytyy tutkia jossain vaiheessa.

1990-luvulla toteutettu jako merkattuna
pohjapiirrokseen.

Jokseenkin iso remontti saattaa siis tulla eteen. Pitäisi purkaa kaikki pinnat perusmuuriin saakka, ja tutkia sen kunto. Jos perusmuuri on terve, ei ole suurta hätää; sitten vain rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti niin, että kosteus menee oikeaan paikkaan. Jos taas ei, niin... tuota... kuivataan vauriota jokunen kuukausi, ja sen jälkeen rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti kuten edellä. Kun lisäksi vielä ottaa huomioon talon painumisen, tulevan salaojituksen ja mahdollisen myöhemmän oikaisuoperaation, nousee käsi pakostakin rapsuttamaan päälakea.

Kaakeliseinän taakse on myös jäänyt kaksi ikkunaa. Hirveän tarpeellisia ne eivät tietenkään suihkutilassa ole, ja pahasti vanhoista ikkunoista pääsee lämpökin karkaamaan, mutta ehkä niiden esiin ottamista voisi harkita.

Kun lattia on kokonaan auki, olisi helppo samalla asentaa lattialämmitys. Tällä hetkellä lattia on jäätävä, enkä nyt liioittele paljonkaan. Pukuhuoneen lämpötila on näin nollakeleilläkin 10 astetta, joten voi arvata, kuinka paljon kylmää lattia hohkaa. Kun kiukaassa on ollut tuli koko saunakierroksen ajan, lämpötila pukuhuoneessa on noussut yhden (1) asteen. L kokeili nuohoojan käynnin jälkeen pukuhuoneen porinmattia, ja ankaran lämmityksen jälkeen lämpötila nousi neljä (4) astetta.

Lukijaa ei varmaan yllätä, että tähän hätään emme suihkuhuonetta ehdi, jaksa ja pysty uusimaan, joten se on ajankohtainen aikaisintaan keväällä tai kesällä. Tosin tätä menoa ensi kesälle on kertynyt useampikin isohko projekti, joten katsotaan sitten, mitä tehdään ja missä järjestyksessä.

Pohjapiirros v. 1946

Vihdoin sain aikaiseksi skannata pohjapiirrokset, siis nämä alkuperäiset, jotka saimme talon mukana. Niin paljon en kuitenkaan jaksanut vaivautua, että olisin skannannut piirustuksen puoliskot niin monta kertaa, että sävyt olisivat sattuneet paremmin kohdalleen.

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Ulkonäön puolesta talo on ennallaan, eli mitään isoja muutoksia -- kuten elintasosiipiä -- ei ole Vinolaan koskaan rakennettu. Kuistin portaat tosin näkyvät olleen joskus eri suuntaan.

Lähes kaikki tämän kadun tämän puolen talot ovat täsmälleen samaa tyyppiä: ovet ja ikkunat samoissa kohdissa. Ikkunoita on nykykäsityksen mukaan vähän, ja jokaisessa huoneessa niitä on vain yhdellä seinällä (paitsi olohuoneessa pieni tuuletusikkuna), ja ne ovat matalampia kuin ennen sotian valmistuneiden talojen ikkunat. Pieniä ikkunoita (vinttikomerot, kellari, pesuhuone) on suorastaan tukittu niin, että ulkopuolella ikkuna on sellaisenaan olemassa, mutta sen päälle on lyöty sisäpuolelta levyt ja muut kerrokset.

Sisällä on hieman purettu seiniä ja tulisijoja. Enemmän on muutettu yläkerrassa: hellahuone on purettu kokonaan, ja sen tilalla on hieman kummallinen oveton "sisäkomero", josta L teki IT-luolan, kun siellä oli jo valmiiksi niin hyvin pistokkeita ja puhelinkaapeli. Yläkerran molemmissa asuinhuoneissa on otettu sivuvinttiä asuinkäyttöön koko huoneen mitalta. Petrin huoneessa on ihan tilava ja toimiva makuualkovi, L:n huoneessa laajennus taas on avoimempi, ja vinon osan perältä pääsee sivu-ullakolle. Tässä kömpelö yritys kuvalliseksi selitykseksi, painotus kuvassa on tilojen käytöllä, ei teknisillä tiedoilla.

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Yllä olevia muutoksia ei ole dokumentoitu mihinkään, eli ne on tehty pimeästi, ja viimeistely ja käytetyt materiaalit kielivät, että rakennustyö on tehty 1990-luvulla. Tuntuu, että meillä on kaikesta huolimatta edelleen tosi paljon vinttitilaa, enkä keksi, mitä tekisimme kaksinkertaisella määrällä.

Vinolaan on jo alun perin rakennettu kaksi vessaa, jotka ovat kooltaan alkuperäiset. Niitä varten ei siis ole tarvinnut puhkoa seiniä ja ottaa komero- tai asuintilaa vessakäyttöön kuten edellisessä asunnossamme (valmistunut 1938).

Vinolan keittiö ja ruokailutila ovat "modernisti" erillään, ei tupakeittiömäisesti yhtä tilaa, tosin tilojen välinen yhteys on hieman muuttunut hellan purkamisen myötä, kun väliin on tullut reilu metri täyskorkeaa seinää. Nyt on vaikea kuvitella, miltä tila on alkujaan näyttänyt, mutta kellarista löytyneistä hellakaakeleista päätellen kyseessä on ollut matala, keittolevyllinen hella. Silloin on näyttänyt varmasti enemmän tupakeittiömäiseltä.

Tässä vielä pieni yksityiskohta vanhoista dokumenteista kiinnostuneille: