 |
| Jenny ja Margo (kuvassa vasemmalla) pelastettiin votkalla, jotta Omskin kaupungin ihmiset voisivat nähdä tämän. |
Eläinten matkustuttaminen tuntuu muutenkin arveluttavalta. Elokuvassa Piin elämä intialainen perhe kuljettaa kokonaisen eläintarhan asukkeja rahtilaivalla Kanadaan ja huonostihan siinä käy. Maanisäkkäitä ei pitäisi merelle pakottaa. Jos ihminen mielii matkalle, matkustakoon keskenään. Muiden lajien mahdollisuudet selviytyä haaksirikosta ovat olemattomat. Varsinkin, jos heidät on sullottu häkkeihin. Piin elämä tosin on monin paikoin toisystävällinen, joku käy avaamassa häkit onnettomuuden satuttua (ihmispäähenkilö on lisäksi kasvissyöjä!). Joka tapauksessa pelastusveneeseen onnistuu pääsemään loukkaantunut seepra, täplähyeena, oranki, bengalintiikeri sekä ihminen. Ai niin ja rotta! (Nämä eivät ole juonipaljastuksia, koska kyseessä on ennemmin eeppinen kuin aristoteelinen elokuva.) Täplähyeena tappaa orangin ja seepran heti ensimetreillä, minkä jälkeen tiikeri tappaa hyeenan ja rotan. Loppu onkin sitten sitä, syökö tiikeri ihmisen ja kuolee sen jälkeen nälkään vai hankkiiko ihminen tiikerille ruokaa. Joka tapauksessa, maaeläinten ei pitäisi joutua pelastusveneisiin, koska heidän ei pitäisi alunperinkään joutua matkustamaan merellä.
 |
| Richard Parker, päähenkilö. |
Sama pätee Nooan arkkiin. Eläimet olisivat varmasti keksineet parempia selviytymiskeinoja kuin jossain ahtaassa arkissa seilaamisen. Eläimet esimerkiksi aistivat vuonna 2004 Aasiaa koetelleen tsunamin ja älysivät paeta hyvissä ajoin pois rannikolta. Olettaen, että heillä oli siihen mahdollisuus.
"Vulkaanisilla alueilla on pantu merkille jo vuosisatojen ajan eläinten merkkejä, joista voi päätellä järistyksen olevan lähellä. Ennen järistyksiä esimerkiksi kotieläimet usein karkaavat tai käyttäytyvät levottomasti, villieläimet saattavat menettää luontaisen pelkonsa ihmistä kohtaan, käärmeiden on kerrottu jättäneen pesiään jopa keskellä talvea ja yrittäneen madella lumen pinnalla turvaan. Myös mehiläisten tiedetään hylänneen suurina parvina pesiään tai lepakoiden lentäneen ulos luolistaan hetkiä ennen maanjäristyksen tuloa. Monilta maatiloilla tiedetään, etteivät kanat muni sinä päivänä, jolloin maanjäristys tapahtuu ja siat saattavat purra toisiaan järistyksen lähestyessä. Eläintarhoissa taas on tavallista, etteivät eläimet suostu onnettomuuspäivänä tulemaan ulos suojistaan."
Lisää aiheesta.
 |
| Tsunamin mantereelta huuhtoma virtahepovauva sai ottoisän kilpikonnavanhuksesta. |
Eläimistä on ihmisille huomattavasti enemmän apua onnettomuuksissa kuin päinvastoin. Olettaen siis, että heitä ei viedä itselleen luonnottomiin olosuhteisiin eikä pidetä vangittuina. Ehdotan, että esim. suuriin eläinlaitoksiin, kuten navetoihin, kanaloihin ja sikaloihin rakennettaisiin hätäpoistumistiet, joita eläimet opetettaisiin käyttämään vaaran uhatessa. Meille kaikille on arvokasta saada edes yrittää pelastautua, siitäkin huolimatta, että elämämme loppuisi muussa tapauksessa jo seuraavana päivänä.
